Lue keskustelun säännöt.
Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..
25.10.2015 |
Laskettu aika lopputalvelle.
Anoppi hieman vihjaillut, että tulisi synnärille katsomaan perhetapahtumaa. Voinko kieltää häntä tulemasta tai ilmoittaa infoon, etteivät kerro sijaintiani?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olin tosi iloinen,ku mun anoppi ollu kaikkien näiden kolmen lapsen synnytyksessä mukana. Muutenkin olin viikon sairaalassa,ni eipä olisi arki kulkenut ilman häntä. Otin ilomielen hänet vierailulle sairaalaan. Sain juttuseuraa ja mielenpiristystä. kyllähän isovanhemmille nyt täytyy antaa oikeus tutustua lapsenlapseen. Olen anoppini kanssa niin hyvissä väleissä että meitä monesti luullaan äidiksi ja tyttäreksi. Omaa äitiäni en taas mielelläni halua lähelleni jutteleemaan. Ollaan niin eri planeetalta
Mulla on ihan sama. Anopista on tullut läheisempi kuin äidistäni. Anoppi on lisäksi huomattavasti kiinnostuneempi meidän perheestä kuin äitini. Äitiäni kiinnostaa vain veljeni lapset. Ei tullut mieleenkään kieltää appivanhempia tulemasta sairaalaan katsomaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä helvetin ongelman te tästä yksinkertaisesta asiasta saitte?!
Anoppi tulee katsomaan vauvaa ja tuoretta perhettä, jos äidille vaan sopii. Jos ei sovi, anoppi tulee katsomaan pelkkää vauvaa ja isää ainoastaan päiväsaliin ja äiti jää huoneeseen lepäämään.
Mikä ongelma siis on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala, täällä meno on kuin hullujen huoneella välillä... Onko jokku ihan seonneet täällä? Laitetaans lyhyesti mun mielipide.
- jokaisen synnytys ja sukulaisuus suhteet ovat erilaisia sinun omistasi ja et voi tietää millaiset ne ovat. Jos sinä haluaisit oman anoppisi ja lopun sukuasi synnytyssaliin tai synnyttäneiden osastolle, se on sinun haluamisesi. Joten älä mene haukkumaan/moittimaan/vähättelemään/ihmettelemään miksei toinen niin halua tai jos haluaa. Se on hänen asiansa.
- Sinä päivänä kun mieheni synnyttää, hän saa valita keitä häntä käy katsomassa jos käy kukaan sairaala-aikana ja toipumisaikana kotona. Jos käy kukaan. Niin kauan kun minä synnytän, ihana mieheni ymmärtää että itse tiedän oman jaksamiseni rajat. Oli se "vain" 10min päivähuoneessa tai minun huoneessani.
- Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapseensa, mutta lapsella on toivon mukaan oikeus isovanhempiin. Kumman tarpeita siinä oikeasti toteutetaan puskiessa katsomaan vastasyntynyttä välittömästi synnytyksen jälkeen jos äiti ja lapsi ovat yhä väsyneitä synnytyksestä?
- Oma äiti on eri asia kuin anoppi. PISTE. Molemmat voivat olla rakkaita, mutta vain toinen on pessyt vauvana pyllysi, siivonnyt oksennuksiasi, valvonut vierelläsi sairastaessasi, kestänyt teinihormoni myrskysi ja nähnyt sinun huonoimpinakin päivinäsi. Jos joku haluaa vain oman äitinsä silloin kun häneen sattuu joka paikkaan ja joutuu makaamaan sänkyssä verisenä, tukka sekaisin ja likaisena, älä moiti äläkä syyllistä.
- Vastasyntynyt on varmasti söpö ja sitä voi olla kiire päästä katsomaan. Mutta hän ei tule kärsimään henkisesti eikä fyysisesti vaikka hän ei näkisikään muuta kuin äitinsä ja isänsä sinä aikana kun perhe haluaa toipua. Tämä voi viedä siis enemmänkin kuin muutaman minuutin ja heillä on siihen oikeus.
Ja lopuksi... Kun ja jos tulet katsomaan lasta kotiutumisen jälkeen, älä vain lysähdä sohvalle ja odota että äiti/isä keittää kahvit ja kattaa pöydän sinulle valmiiksi herkkuineen. Sovi etukäteen kaikille sopiva päivä ja vielä aamulla kannattaa varmistaa onko kaikki ok, ettei perhe nukahda pystyyn huonosti nukutun yön jälkeen. Ketään tuskin harmittaa jos tuot kahvipaketin ja herkut tullessasi ja vielä ehkäpä lasagnevuoan/ jotain muuta mistä tiedät perheen pitävän ja tämänkin vain jos tiedät että perhe asiasta ilahtuu tai olette aiemmin sopinut että se on ok.
Tässä lukenut tän paikan sivuja jo jonkin aikaa ja täytyy vaan ihmetellä tuota joidenkin ihmisten töksähtelevää ja sympatiakyvytöntä tekstiä. Jospa yritettäisiin kirjoittaa sellaista minkä voisit sanoa toiselle päin naamaakin muiden ihmisten läsnäollessa ja kaiken lopuksi katsoa itseäsi peiliin, miettien, menikö nyt niin kuin piti.
Juuri näin! Se anoppi saa luvan odottaa siihen asti, kun vauvan äiti ilmoittaa, että nyt vauvaa saa tulla katsomaan ja samalla voi käydä kaupan kautta ja tuoda perheelle ruokaa. Siellä kotona ei sovi istua sohvalle vauvaa pitelemään, vaan tarttua pölynimuriin ja ryhtyä siivoamaan. Se on sellaista pikkuvauvan isän äidille sopivaa tekemistä, tuore äiti ja isä sulkeutuvat siksi aikaa yhdesssä imettämään pikkuista.
Se vauvahan on vain ja ainoastaan äidin vauva. Isällä ei ole mitään sanomista siihen, kuka vauvan näkee, koska hän ei ole repinyt persettään sen takia. On todella törkeää olettaa, että äiti tai vauva mitenkään haluaisivat olla tekemisissä isän äidin kanssa, sehän on heille täysin vieras ihminen.
Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapseen ja lapsenlapsen oikeutta isovanhempiin säätelee lapsen äiti. Jos ei isän suku muista tarpeeksi isoilla rahasummilla ja siivouspalvelulla, niin se vauva ei ikinä halua tutustua isänsä vanhempiin. Eikä sen tarvitsekaan, koska sillä on jo isoäiti. Yksikään vauva ei tarvitse kahta. Paitsi siinä vaiheessa, kun isä ja äiti haluaa taas käydä treffeillä ja MLL laskuttaa kympin tunti.
Ny täytyy ihmetellä miten ton pystyit tosta tekstistä repimään muuten kuin lukemalla hyvin nurinkurisesti. Siivoomaan? Ei saa pidellä sylissä? En uskoakseni sellaisesta kirjoittanut sanallakaan. Lueppa uudestaan ja hengittele ihan rauhassa. Äiti ei ole ylijumala ja kaikessa päätäntä valtainen, mutta on kuitenkin äiti, joka toivonmukaan osaa tehdä aikuisen päätöksiä lapsensa puolesta isänsä kanssa, lapsen etua ajatellen. Ja jos äiti synnyttäneiden osastolla on univajeinen synnytyksestä ja jatkuvasta imetyksestä, hän voi sanoa ettei jaksa vastaanottaa muita voidakseen levätä, sillä sehän on lapsen etu että hänen hoitajansa on mahdollisimman levännyt ja hyvällä tuulella. Tietysti isovanhemmilla on myös oikeus olla tulematta katsomaan vauvaa, vaikka tuore perhe kuinka toivoisi, koska se on myös heidän oikeutensa.
Ja hei, isä ei repinyt persettään, vaan äiti. Ja jos sen, joka on kipeänä joka paikasta, täynnä hyrrääviä uusia hormooneja ja väsynyt, ei toiveita oteta huomioon, kertoo hieman huonosta harkintakyvystä. Eihän se ole kuitenkaan pysyvä olotila, vaan voi korjaantua nopeastikkin, mutta voi vaatia pitemmänkin aikaa, riippuu synnytyksen kulusta ja kestosta. Ja toivonmukaan anoppi ei ole enää tässä vaiheessa täysin vieras ihminen...
Ja ei, isovanhemmilla (isän eikä äidin puolelta) ei ole lain silmissä esim tapaamisoikeutta, mutta ei äitikään sitä säätele yksinoikeudella jos hänellä on yhteishuoltajuus isän kanssa... Jos on taas yksinhuoltajuus, niin sitten onkin taas eri juttu... Mutta aikuiset toivonmukaan pystyvät järjestämään kaikille sopivan järjestelyn.
Ja toivon mukaan isovanhempien ei tarvitse kokea joutuvansa ostaa lapsen aikaa tai joutuvansa kilpailemaan ajasta toisten isovanhempien kanssa, sillä lapsi hyötyy laajasta sukulaisverkosta, jos se koostuu kypsistä, toistensa kanssa toimeentulevista aikuisista.
Täytyy sanoa, että hieman rapsuttelin päätäni ihmeissäni tekstistäsi... Ajattelin että kuvittelitko saavasi hupia suututtamalla minut, vai onko sinulla huono päivä tai huonoja kokemuksia, mutta no... Mitäpä enää lisäämään. Lue teksti tarkasti ennen kuin alat siitä kopioimaan ja vääntämään sitä kuin tarkoitus siinä olisi ollut halventaa anopin oikeuksia, ei todellakaan. Tarkoitus oli sanoa miten pitää ymmärtää, ettei pidä moittia toisten valintoja ja myöskin, että äitejä pitää ymmärtää sillä synnytys ei ole välttämättä ole ollut helppo ja nopea ja siinä tilanteessa toisen pitää antaa aikaa toipua hänen omilla ehdoillaan.
Perheissä tulee aina mennä äidin mielenliikkeiden mukaan! Jos hän ei halua ja jaksa nähdä ketään, asia OK, ja kun hän haluaa ja jaksaa, niin sukulaisten tulee olla valmiina kumartamaan ja kiittelemään, kun hän armossaan sallii myös isän sukulaisten nähdä lasta. Lapsihan on vain äidin. Lapsi roikkuu äidissä aina ja kaikkialla.
Ei ihme, että äidit väsyvät ja valittavat, kun kukaan ei auta. Miksi ihmeessä auttaisi, kun vauvaa ei saa kukaan nähdä ja jos vauvaperheeseen saa luvan mennä käymään, niin pitää ymmärtää, että äiti saa edelleen osoittaa myös isälle, että hän tässä kodissa määrää ja voi koska tahansa määrätä muut poistumaan.
voi helvetin marttyyriluupää... Tässä puhutaan SAIRAALA/LAPSIVUODEAJASTA, jolloin se äidin henkinen hyvinvointi ja jaksaminen on hyvinkin tärkeää vauvan hyvinvoinnin takia. Se todellakin menee tuollaisen "minäninäminä haluan tapaamaan vauvvaa!!"-vaatimuksen edelle.
Vaikuttaa siltä, että sun henkinen hyvinvointi vaatisi muutaman vuoden oleskelua pehmustetusssa huoneessa. Vauvan hyvinvoinnin kannalta on ihan se ja sama, missä jamassa äiti on synnytyksen jälkeen. Vauvalle riittää, että saa ruokaa, syliä ja puhtaan vaipan. Ne voi varsin hyvin tarjota sairaalan hoitajat, isä tai isän äiti. Vauva ei tiedä, kuka häntä hoitaa.
SÄ OOT IHAN HARHAINEN. ONKO PERUSKOULU KÄYTY LOPPUUN?
ET TIEDÄ MITÄÄ VAUVASTA, IHMISESTÄ ETKÄ SEN KEHITYKSESTÄ, ETKÄ VARSINKAAN KUINKA TÄRKEÄÄ ON ETTÄ LAPSI LEIMAANTUU HUOLTAJIINSA.
Mene lastenkoteihin katsomaan, mitä seuraa kun "ei sillä ole väliä, kuka ruokaa antaa" prkl idiootti.
Sinun esittämäsi mukaan lastenkodeissa lasten on paras olla, koska "ammattitaitoinen henkilökunta".
SÄ OOT HARHAINEN!
Ja sun mielestä vauvan paras hoitaja on puolitajuton, perseensä revittänyt, likainen ja vertavuotava hysteerinen äiti, joka karjuu kurkku suorana, että hänen tissejään ei tulla tuijottamaan. Ei ihme, että lastensuojelulla on töitä, kun kaltaisesi äidit ylentää itsensä pariksi viikoksi maailman keskipisteeksi ja sitten alkaakin märistä, että ei jaksa ja väsyttää. Mutta kun se lapsi tarvitsee kuukausia voidakseen kunnolla leimautua vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan hullua! Ei kai isoäidin vierailu vaurioita vauvan ja vanhempien kiintymyssuhdetta? Pistäytyminen sairaalassa? Jos vieraat ihmiset on niin vaarallisia, niin lapsi tulisi kasvattaa tynnyrissä...
Perehdy vähän enemmän synnyttäneen naisen sielunelämään. Kyllä tuo vain kummasti on mahdollista. Minua anoppi tuli tapaamaan vastoin kieltoani vajaa vuorokausi synnytyksestä, viipyi yli tunnin niin että lopulta jouduin menemään pitkälleni kun pyörrytti liikaa, arvosteli imetystä. Ja todellakin, ei tullut yleisiin tiloihin katsomaan vauvaa vaan sinne meidän huoneeseen. En olisi jaksanut. Vaikean synnytyksen jälkeen ja jouduttuani synnytyksen jälkeen eroon lapsesta kiintymyssuhde lapseen oli koetuksella. Siihen kohtaan ei todellakaan tarvittu ylimääräisiä ihmisiä. Ja jos joku miettii, että missä olivat omat vanhempani, niin he odottivat kotona ja näkivät lapsenlapsen ensi kerran kolmen viikon ikäisenä kun olin riittävästi tolpillani näyttämään lasta heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada myös vastauksia anopeilta : eli miksi on kiire tapaamaan vauvaa?
En ole anoppi vaan vasta pienen lapsen äiti, mutta mikä ihmeen kysymys tuo on? Luulen, että useimmat isovanhemmat tulevat uutta lapsenlastaan tapaamaan niin pian kuin mahdollista. Miksi kysyt vain anopeilta, kyllähän yleensä appi ja äidin vanhemmatkin sinne hinkuvat uutta vauvaa tapaamaan. Miksi juuri anoppien kohdalla tämä on väärin?
Siksi, koska anoppi on lähtökohtaisesti ulkopuolinen ihminen, koska on vain siittäjän äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Voi kun ne pärjäisikin! Mutta ei. Vauvaa ei tietenkään pääse näkemään ennen kuin äiti on tarpeeksi toipunut eli noin 8 vrk kuluttua. Silloin alkaa soittelu, että väsyttää ja pitäisi päästä nukkumaan ja mieskin on väsynyt eikä yhteistä aikaa ole. Että kuka tulee huomenna päiväksi vauvan kanssa, että saadaan nukkua. Ja sama jatkuu viikosta toiseen: kun se lapsi on hankala ja kun se ei nuku ja kun sen kanssa ei viitsi ulkoilla ja kun isovanhemmat ei hoida velvollisuuksiaan ja pidä huolta lastensa parisuhteen hoitamisesta.
Kun ne pärjäisi itse. Kun ne ei tekisi siitä lapsesta projektia, joka kariutuu siihen ensimmäiseen iltaan, kun vauva ei nukahdakaan heti syötyään vaan huutaa. Mutta ei, se pärjääminen rajoittuu siihen, että kielletään miehen sukulaisilta ilo nähdä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Voi kun ne pärjäisikin! Mutta ei. Vauvaa ei tietenkään pääse näkemään ennen kuin äiti on tarpeeksi toipunut eli noin 8 vrk kuluttua. Silloin alkaa soittelu, että väsyttää ja pitäisi päästä nukkumaan ja mieskin on väsynyt eikä yhteistä aikaa ole. Että kuka tulee huomenna päiväksi vauvan kanssa, että saadaan nukkua. Ja sama jatkuu viikosta toiseen: kun se lapsi on hankala ja kun se ei nuku ja kun sen kanssa ei viitsi ulkoilla ja kun isovanhemmat ei hoida velvollisuuksiaan ja pidä huolta lastensa parisuhteen hoitamisesta.
Kun ne pärjäisi itse. Kun ne ei tekisi siitä lapsesta projektia, joka kariutuu siihen ensimmäiseen iltaan, kun vauva ei nukahdakaan heti syötyään vaan huutaa. Mutta ei, se pärjääminen rajoittuu siihen, että kielletään miehen sukulaisilta ilo nähdä vauva.
Ja jos yrittää sanoa, että ei nyt pysty tulemaan hoitamaan vauvaa, kun on on töissä ja ei nyt vain voi olla töistä pois, saa huudon, kuinka on itsekästä sukupolvea, joka lukee ET-lehteä, eikä välitä lapsenlapsistaan ja saa maata sitten vanhainkodilla kusivaipassaan ja on aivan turha tulla vanhana pyytämään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jumala, täällä meno on kuin hullujen huoneella välillä... Onko jokku ihan seonneet täällä? Laitetaans lyhyesti mun mielipide.
- jokaisen synnytys ja sukulaisuus suhteet ovat erilaisia sinun omistasi ja et voi tietää millaiset ne ovat. Jos sinä haluaisit oman anoppisi ja lopun sukuasi synnytyssaliin tai synnyttäneiden osastolle, se on sinun haluamisesi. Joten älä mene haukkumaan/moittimaan/vähättelemään/ihmettelemään miksei toinen niin halua tai jos haluaa. Se on hänen asiansa.
- Sinä päivänä kun mieheni synnyttää, hän saa valita keitä häntä käy katsomassa jos käy kukaan sairaala-aikana ja toipumisaikana kotona. Jos käy kukaan. Niin kauan kun minä synnytän, ihana mieheni ymmärtää että itse tiedän oman jaksamiseni rajat. Oli se "vain" 10min päivähuoneessa tai minun huoneessani.
- Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapseensa, mutta lapsella on toivon mukaan oikeus isovanhempiin. Kumman tarpeita siinä oikeasti toteutetaan puskiessa katsomaan vastasyntynyttä välittömästi synnytyksen jälkeen jos äiti ja lapsi ovat yhä väsyneitä synnytyksestä?
- Oma äiti on eri asia kuin anoppi. PISTE. Molemmat voivat olla rakkaita, mutta vain toinen on pessyt vauvana pyllysi, siivonnyt oksennuksiasi, valvonut vierelläsi sairastaessasi, kestänyt teinihormoni myrskysi ja nähnyt sinun huonoimpinakin päivinäsi. Jos joku haluaa vain oman äitinsä silloin kun häneen sattuu joka paikkaan ja joutuu makaamaan sänkyssä verisenä, tukka sekaisin ja likaisena, älä moiti äläkä syyllistä.
- Vastasyntynyt on varmasti söpö ja sitä voi olla kiire päästä katsomaan. Mutta hän ei tule kärsimään henkisesti eikä fyysisesti vaikka hän ei näkisikään muuta kuin äitinsä ja isänsä sinä aikana kun perhe haluaa toipua. Tämä voi viedä siis enemmänkin kuin muutaman minuutin ja heillä on siihen oikeus.
Ja lopuksi... Kun ja jos tulet katsomaan lasta kotiutumisen jälkeen, älä vain lysähdä sohvalle ja odota että äiti/isä keittää kahvit ja kattaa pöydän sinulle valmiiksi herkkuineen. Sovi etukäteen kaikille sopiva päivä ja vielä aamulla kannattaa varmistaa onko kaikki ok, ettei perhe nukahda pystyyn huonosti nukutun yön jälkeen. Ketään tuskin harmittaa jos tuot kahvipaketin ja herkut tullessasi ja vielä ehkäpä lasagnevuoan/ jotain muuta mistä tiedät perheen pitävän ja tämänkin vain jos tiedät että perhe asiasta ilahtuu tai olette aiemmin sopinut että se on ok.
Tässä lukenut tän paikan sivuja jo jonkin aikaa ja täytyy vaan ihmetellä tuota joidenkin ihmisten töksähtelevää ja sympatiakyvytöntä tekstiä. Jospa yritettäisiin kirjoittaa sellaista minkä voisit sanoa toiselle päin naamaakin muiden ihmisten läsnäollessa ja kaiken lopuksi katsoa itseäsi peiliin, miettien, menikö nyt niin kuin piti.
Juuri näin! Se anoppi saa luvan odottaa siihen asti, kun vauvan äiti ilmoittaa, että nyt vauvaa saa tulla katsomaan ja samalla voi käydä kaupan kautta ja tuoda perheelle ruokaa. Siellä kotona ei sovi istua sohvalle vauvaa pitelemään, vaan tarttua pölynimuriin ja ryhtyä siivoamaan. Se on sellaista pikkuvauvan isän äidille sopivaa tekemistä, tuore äiti ja isä sulkeutuvat siksi aikaa yhdesssä imettämään pikkuista.
Se vauvahan on vain ja ainoastaan äidin vauva. Isällä ei ole mitään sanomista siihen, kuka vauvan näkee, koska hän ei ole repinyt persettään sen takia. On todella törkeää olettaa, että äiti tai vauva mitenkään haluaisivat olla tekemisissä isän äidin kanssa, sehän on heille täysin vieras ihminen.
Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapseen ja lapsenlapsen oikeutta isovanhempiin säätelee lapsen äiti. Jos ei isän suku muista tarpeeksi isoilla rahasummilla ja siivouspalvelulla, niin se vauva ei ikinä halua tutustua isänsä vanhempiin. Eikä sen tarvitsekaan, koska sillä on jo isoäiti. Yksikään vauva ei tarvitse kahta. Paitsi siinä vaiheessa, kun isä ja äiti haluaa taas käydä treffeillä ja MLL laskuttaa kympin tunti.
Ny täytyy ihmetellä miten ton pystyit tosta tekstistä repimään muuten kuin lukemalla hyvin nurinkurisesti. Siivoomaan? Ei saa pidellä sylissä? En uskoakseni sellaisesta kirjoittanut sanallakaan. Lueppa uudestaan ja hengittele ihan rauhassa. Äiti ei ole ylijumala ja kaikessa päätäntä valtainen, mutta on kuitenkin äiti, joka toivonmukaan osaa tehdä aikuisen päätöksiä lapsensa puolesta isänsä kanssa, lapsen etua ajatellen. Ja jos äiti synnyttäneiden osastolla on univajeinen synnytyksestä ja jatkuvasta imetyksestä, hän voi sanoa ettei jaksa vastaanottaa muita voidakseen levätä, sillä sehän on lapsen etu että hänen hoitajansa on mahdollisimman levännyt ja hyvällä tuulella. Tietysti isovanhemmilla on myös oikeus olla tulematta katsomaan vauvaa, vaikka tuore perhe kuinka toivoisi, koska se on myös heidän oikeutensa.
Ja hei, isä ei repinyt persettään, vaan äiti. Ja jos sen, joka on kipeänä joka paikasta, täynnä hyrrääviä uusia hormooneja ja väsynyt, ei toiveita oteta huomioon, kertoo hieman huonosta harkintakyvystä. Eihän se ole kuitenkaan pysyvä olotila, vaan voi korjaantua nopeastikkin, mutta voi vaatia pitemmänkin aikaa, riippuu synnytyksen kulusta ja kestosta. Ja toivonmukaan anoppi ei ole enää tässä vaiheessa täysin vieras ihminen...
Ja ei, isovanhemmilla (isän eikä äidin puolelta) ei ole lain silmissä esim tapaamisoikeutta, mutta ei äitikään sitä säätele yksinoikeudella jos hänellä on yhteishuoltajuus isän kanssa... Jos on taas yksinhuoltajuus, niin sitten onkin taas eri juttu... Mutta aikuiset toivonmukaan pystyvät järjestämään kaikille sopivan järjestelyn.
Ja toivon mukaan isovanhempien ei tarvitse kokea joutuvansa ostaa lapsen aikaa tai joutuvansa kilpailemaan ajasta toisten isovanhempien kanssa, sillä lapsi hyötyy laajasta sukulaisverkosta, jos se koostuu kypsistä, toistensa kanssa toimeentulevista aikuisista.
Täytyy sanoa, että hieman rapsuttelin päätäni ihmeissäni tekstistäsi... Ajattelin että kuvittelitko saavasi hupia suututtamalla minut, vai onko sinulla huono päivä tai huonoja kokemuksia, mutta no... Mitäpä enää lisäämään. Lue teksti tarkasti ennen kuin alat siitä kopioimaan ja vääntämään sitä kuin tarkoitus siinä olisi ollut halventaa anopin oikeuksia, ei todellakaan. Tarkoitus oli sanoa miten pitää ymmärtää, ettei pidä moittia toisten valintoja ja myöskin, että äitejä pitää ymmärtää sillä synnytys ei ole välttämättä ole ollut helppo ja nopea ja siinä tilanteessa toisen pitää antaa aikaa toipua hänen omilla ehdoillaan.
Perheissä tulee aina mennä äidin mielenliikkeiden mukaan! Jos hän ei halua ja jaksa nähdä ketään, asia OK, ja kun hän haluaa ja jaksaa, niin sukulaisten tulee olla valmiina kumartamaan ja kiittelemään, kun hän armossaan sallii myös isän sukulaisten nähdä lasta. Lapsihan on vain äidin. Lapsi roikkuu äidissä aina ja kaikkialla.
Ei ihme, että äidit väsyvät ja valittavat, kun kukaan ei auta. Miksi ihmeessä auttaisi, kun vauvaa ei saa kukaan nähdä ja jos vauvaperheeseen saa luvan mennä käymään, niin pitää ymmärtää, että äiti saa edelleen osoittaa myös isälle, että hän tässä kodissa määrää ja voi koska tahansa määrätä muut poistumaan.
voi helvetin marttyyriluupää... Tässä puhutaan SAIRAALA/LAPSIVUODEAJASTA, jolloin se äidin henkinen hyvinvointi ja jaksaminen on hyvinkin tärkeää vauvan hyvinvoinnin takia. Se todellakin menee tuollaisen "minäninäminä haluan tapaamaan vauvvaa!!"-vaatimuksen edelle.
Vaikuttaa siltä, että sun henkinen hyvinvointi vaatisi muutaman vuoden oleskelua pehmustetusssa huoneessa. Vauvan hyvinvoinnin kannalta on ihan se ja sama, missä jamassa äiti on synnytyksen jälkeen. Vauvalle riittää, että saa ruokaa, syliä ja puhtaan vaipan. Ne voi varsin hyvin tarjota sairaalan hoitajat, isä tai isän äiti. Vauva ei tiedä, kuka häntä hoitaa.
Tuollaista ihmistä en päästäisi lapseni lähelle koskaan, vaikka olisi kuinka verisukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä muistaa, että isovanhempiakin on monenlaisia. Oman anoppini ja appeni otin ilomielin vastaan heti seuraavan vuorokauden puolella, samoin kuin omat vanhempani. Koko poppoo osasi kunnioittaa rajoja ja jaksamistani ja vierailu oli oikein ihana. Vanhempamme jatkoivat tapaamisen jälkeen mieheni kanssa meille kotiin laittamaan paikkoja kuntoon ja leipomaan vierasvaraa.
Sisareni asemassa puolestaan anoppia en huolisi suin surminkaan toistamiseen vierailulle. Hänen anoppinsa oli saapunut paikan päälle kärkkymään kolme tuntia synnytyksen jälkeen, vähätellyt siskoani tyyliin "tulepas vauva tänne mummon syliin kun ei tuo Maija ollenkaan osaa pidellä", räpsinyt kuvia sillä seurauksella, että vauvauutinen oli ennen tuoreen mummon facebook-seinällä kuin tieto oli saavuttanut edes kaikkia läheisimpiä perheenjäseniä. Voitte varmasti kuvitella, kuinka mielissään oli kolme tuntia aiemmin synnyttänyt siskoni näiden vähemmän huoliteltujen otosten leviämisestä anoppinsa erittäin julkisen facebook-sivun kautta pitkin sosiaalista mediaa. Vauvasta ja tuoreista vanhemmista oli heti jaettu kuvia mm. erilaisissa fb-ryhmissä anopin toimesta.
Siskosi voisi periaatteessa käydä juttelemassa poliisilaitoksella rikosilmoituksen mahdollisuudesta, mikäli hänestä ja hänen lapsestaan on jaeltu kuvia pitkin nettiä ilman lupaa.
Itse en päästäisi tuollaista harppua enää koskaan lapseni lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä muistaa, että isovanhempiakin on monenlaisia. Oman anoppini ja appeni otin ilomielin vastaan heti seuraavan vuorokauden puolella, samoin kuin omat vanhempani. Koko poppoo osasi kunnioittaa rajoja ja jaksamistani ja vierailu oli oikein ihana. Vanhempamme jatkoivat tapaamisen jälkeen mieheni kanssa meille kotiin laittamaan paikkoja kuntoon ja leipomaan vierasvaraa.
Sisareni asemassa puolestaan anoppia en huolisi suin surminkaan toistamiseen vierailulle. Hänen anoppinsa oli saapunut paikan päälle kärkkymään kolme tuntia synnytyksen jälkeen, vähätellyt siskoani tyyliin "tulepas vauva tänne mummon syliin kun ei tuo Maija ollenkaan osaa pidellä", räpsinyt kuvia sillä seurauksella, että vauvauutinen oli ennen tuoreen mummon facebook-seinällä kuin tieto oli saavuttanut edes kaikkia läheisimpiä perheenjäseniä. Voitte varmasti kuvitella, kuinka mielissään oli kolme tuntia aiemmin synnyttänyt siskoni näiden vähemmän huoliteltujen otosten leviämisestä anoppinsa erittäin julkisen facebook-sivun kautta pitkin sosiaalista mediaa. Vauvasta ja tuoreista vanhemmista oli heti jaettu kuvia mm. erilaisissa fb-ryhmissä anopin toimesta.
Siskosi voisi periaatteessa käydä juttelemassa poliisilaitoksella rikosilmoituksen mahdollisuudesta, mikäli hänestä ja hänen lapsestaan on jaeltu kuvia pitkin nettiä ilman lupaa.
Itse en päästäisi tuollaista harppua enää koskaan lapseni lähelle.
He saivat asian joten kuten sovittua, mutta välithän siinä pahasti tulehtuivat, kun kehtasivat viedä lapsionnen sentään mummolta! No, tämä anoppi on persoonallinen ja häijy tapaus muutenkin, hän ei ole esimerkiksi koskaan puhutellut siskoani äitinä. Lapsi menee kyllä mummon syliin, isän syliin, vaarin syliin, tädin syliin, mutta siskoni on "Maija". Tyylillä "voi mummon pieni rakas, olitteko te Maijan kanssa kaupungilla". Olen jopa kuullut hänen korjaavan lapsen kertoessa äidistään, että niin M-a-i-j-a teki siis niin. Ilmeisen kova paikka oli kun, lapsi oppi kuin oppikin sanomaan Maijan sijasta äiti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kammottavaa ja surullista luettavaa tämä ketju täynnä. Haluan uskoa, että kyseessä on vain yksi häiriintynyt isoäiti joka purkaa traumojaan tällä tavalla, eikä mikään yleinen anoppien ja isoäitien mielipide. Miten kukaan voi loukkaantua tällaisesta asiasta noin verisesti, ja miten ihmeessä joku voi puhua noin toisille?? Etenkään naiset, joiden pitäisi tietää kokemuksesta, miten herkkä, rankka ja tuskallinen asia synnytyksestä toipuminen on!
Äitiä ja anoppia ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään, vaikka he isovanhempina tasa-arvoisia ovatkin. Synnytyksessä ei potilaana ole vain se vastasyntynyt, vaan synnyttäjä on siinä myös erittäin merkittävässä osassa. Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän. Väitättekö te anopit kirkkain silmin, että jos poikanne sairastuu vakavasti, hänelle on aivan sama onko sairaalasängyn vieressä oma äiti vai anoppi?
Haukuttaisko seuraavaksi omia äitejä? Vai ollaanko liian anoppikiihkossa vielä. Mulla olis äiti-tytär-kitkaa vaikka muille jakaa. Ja anoppini kyllä ennemmin tuli minua katsomaan synnytyksen jälkeen, äitini taas purjehti paikalle kuin kuningatar ja alkoi valitella, kun vauva oli ilman hattua. (vrt viesti 413 "Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän".)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa ja surullista luettavaa tämä ketju täynnä. Haluan uskoa, että kyseessä on vain yksi häiriintynyt isoäiti joka purkaa traumojaan tällä tavalla, eikä mikään yleinen anoppien ja isoäitien mielipide. Miten kukaan voi loukkaantua tällaisesta asiasta noin verisesti, ja miten ihmeessä joku voi puhua noin toisille?? Etenkään naiset, joiden pitäisi tietää kokemuksesta, miten herkkä, rankka ja tuskallinen asia synnytyksestä toipuminen on!
Äitiä ja anoppia ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään, vaikka he isovanhempina tasa-arvoisia ovatkin. Synnytyksessä ei potilaana ole vain se vastasyntynyt, vaan synnyttäjä on siinä myös erittäin merkittävässä osassa. Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän. Väitättekö te anopit kirkkain silmin, että jos poikanne sairastuu vakavasti, hänelle on aivan sama onko sairaalasängyn vieressä oma äiti vai anoppi?
Toivottavasti äidit sitten muistavat, että eivät vaivaa lahjatoiveilla ja hoitopaikalla anoppiaan, kun oma äiti ja miehen äiti on eri asemassa. Ja ymmärtävät, miksi miehen äiti hyysää tyttönsä lasta enemmän, kuin heidän, koska tytön äitihän on ihan eri asemassa, kuin miehen äiti. Ja kun on omia poikia, muistavat pysyä syrjässä poikansa lapsen elämästä, koska heidän pitää ymmärtää olevansa toisarvoisia isovanhempia, koska lapsihan on vain heidän poikansa lapsi ja tytön äiti on aina ensisijainen isovanhempi.
Kun ei voi noukkia vain rusinoita pullista eli olla kärkkymässä hoitoa ja perintöä miehen vanhemmilta, jos heille osoitetaan heidän olevan kakkosluokan isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Bingo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa ja surullista luettavaa tämä ketju täynnä. Haluan uskoa, että kyseessä on vain yksi häiriintynyt isoäiti joka purkaa traumojaan tällä tavalla, eikä mikään yleinen anoppien ja isoäitien mielipide. Miten kukaan voi loukkaantua tällaisesta asiasta noin verisesti, ja miten ihmeessä joku voi puhua noin toisille?? Etenkään naiset, joiden pitäisi tietää kokemuksesta, miten herkkä, rankka ja tuskallinen asia synnytyksestä toipuminen on!
Äitiä ja anoppia ei yksinkertaisesti voi verrata keskenään, vaikka he isovanhempina tasa-arvoisia ovatkin. Synnytyksessä ei potilaana ole vain se vastasyntynyt, vaan synnyttäjä on siinä myös erittäin merkittävässä osassa. Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän. Väitättekö te anopit kirkkain silmin, että jos poikanne sairastuu vakavasti, hänelle on aivan sama onko sairaalasängyn vieressä oma äiti vai anoppi?
Toivottavasti äidit sitten muistavat, että eivät vaivaa lahjatoiveilla ja hoitopaikalla anoppiaan, kun oma äiti ja miehen äiti on eri asemassa. Ja ymmärtävät, miksi miehen äiti hyysää tyttönsä lasta enemmän, kuin heidän, koska tytön äitihän on ihan eri asemassa, kuin miehen äiti. Ja kun on omia poikia, muistavat pysyä syrjässä poikansa lapsen elämästä, koska heidän pitää ymmärtää olevansa toisarvoisia isovanhempia, koska lapsihan on vain heidän poikansa lapsi ja tytön äiti on aina ensisijainen isovanhempi.
Kun ei voi noukkia vain rusinoita pullista eli olla kärkkymässä hoitoa ja perintöä miehen vanhemmilta, jos heille osoitetaan heidän olevan kakkosluokan isovanhempia.
Juuri em. asiat varmasti muistetaan. Miksi oletat miniän olevan kärkkymässä perintöä ja sinua lapsenvahdiksi? Miksi oletat, ettei tietäisi ja ymmärtäisi paremmin, miten kannattaa suhtautua oman pojan mennessä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Haukuttaisko seuraavaksi omia äitejä? Vai ollaanko liian anoppikiihkossa vielä. Mulla olis äiti-tytär-kitkaa vaikka muille jakaa. Ja anoppini kyllä ennemmin tuli minua katsomaan synnytyksen jälkeen, äitini taas purjehti paikalle kuin kuningatar ja alkoi valitella, kun vauva oli ilman hattua. (vrt viesti 413 "Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän".)
Onneksi joillekin osuu onni kohdalleen anopissa. Valitettavasti äidesissäkin voi olla mainitsemiasi murheita. Mutta yleistyksenä käy kuitenkin toisinpäin monelle asiat. Tai ainakin se hankaloittaa elämää ja vointia kovasti, silloin kun se kohdallle osuu (anopin tai vaikka sitten omankin äidin muodossa). Olisko kyse sota-ajan lapsien ja heidän lapsien tunnevammaisuudesta? Elämä oli silloin omanlaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tuoreilla anopeilla olla jotain traumoja kun on omat lapsensa heti jättänyt omien ja puolison vanhempien hoidettavaksi ja nyt vituttaa kun omat pojat puolisoineen pärjää ihan itse.
Voi kun ne pärjäisikin! Mutta ei. Vauvaa ei tietenkään pääse näkemään ennen kuin äiti on tarpeeksi toipunut eli noin 8 vrk kuluttua. Silloin alkaa soittelu, että väsyttää ja pitäisi päästä nukkumaan ja mieskin on väsynyt eikä yhteistä aikaa ole. Että kuka tulee huomenna päiväksi vauvan kanssa, että saadaan nukkua. Ja sama jatkuu viikosta toiseen: kun se lapsi on hankala ja kun se ei nuku ja kun sen kanssa ei viitsi ulkoilla ja kun isovanhemmat ei hoida velvollisuuksiaan ja pidä huolta lastensa parisuhteen hoitamisesta.
Kun ne pärjäisi itse. Kun ne ei tekisi siitä lapsesta projektia, joka kariutuu siihen ensimmäiseen iltaan, kun vauva ei nukahdakaan heti syötyään vaan huutaa. Mutta ei, se pärjääminen rajoittuu siihen, että kielletään miehen sukulaisilta ilo nähdä vauva.
Eli et siis olisi antamassa henkistä tukeasi miniälle, vaan haluat vain nähdä vauvan? Siksipä miniäsi taitaakin olla väsynyt raunio, koska imet heistä voiman parina, perheenä, ihmisinä, äitinä. Ala välittää ja kunnioittaa hänestäkin, Älä etsi aina niitä vikoja ja naljailun aiheita. Äidin vointi on tärkeää vauvan kannalta.
Ennen vauvoja muuten hoidettiin paljon hoitajien toimesta ja äidit saivat nukkua. Nykyään äitien ja vauvan suhdetta pidetään tärkeänä alusta asti, koska se vaikuttaa vauvan hyvinvointiin. Ja äidin hyvinvointi on siinä asiassa tärkeää myös. Haluatko itsekkäistä syistä olla välittättämtttä siitä, kun nyt olet päässyt miniästä vikoja luettelemaan kun en suvaitse näyttää sinulle vauvaa heti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukuttaisko seuraavaksi omia äitejä? Vai ollaanko liian anoppikiihkossa vielä. Mulla olis äiti-tytär-kitkaa vaikka muille jakaa. Ja anoppini kyllä ennemmin tuli minua katsomaan synnytyksen jälkeen, äitini taas purjehti paikalle kuin kuningatar ja alkoi valitella, kun vauva oli ilman hattua. (vrt viesti 413 "Siinä missä äiti tulee katsomaan koitoksesta selvinnyttä tytärtään ja näkee samalla vauvan, anoppi tulee katsomaan vauvaa ja näkee samalla miniän".)
Onneksi joillekin osuu onni kohdalleen anopissa. Valitettavasti äidesissäkin voi olla mainitsemiasi murheita. Mutta yleistyksenä käy kuitenkin toisinpäin monelle asiat. Tai ainakin se hankaloittaa elämää ja vointia kovasti, silloin kun se kohdallle osuu (anopin tai vaikka sitten omankin äidin muodossa). Olisko kyse sota-ajan lapsien ja heidän lapsien tunnevammaisuudesta? Elämä oli silloin omanlaistaan.
No, en usko että tämä nykyäitien sukupolvi mitenkään loistaa paremmuudellaan. Mielenterveysongelmat tapissa, ruokapöydässäkin ollaan somessa ja sosiaalisissa taidoissa todellakin toivomisen varaa. Jos jossain nähdään vaikka kaatunut vanhus, tuijotetaan ja kävellään ohi. t. itsekin 34 v pienten äiti
Näinpä! :D
Tuli mieleen kuinka puhuin anopille hänen pitäessään vauvaamme kotonamme, kuinka vauva on isänsä näköinen. Tietysti ajattelin hänen olevan siitä mielissään, olihan vauvan isä hänen poikansa ja varmasti ajatteli samalla poikansa vauva-aikaa.
No, mitäs anoppi siihen töksäytti vauvaa katsoen:" Niin. Etkö sä ole YHTÄÄN äidin näköinen!"
No, joo, enhän mä nyt ihan tuotakaan tarkoittanut. Ei se kivalta tuntunut.
Oli vauva meidän molempien näköinen, mutta en siinä halunnut tuoda "omaa osuuttani" esiin, sillä huomasin kyllä, että hän ei pitänyt siitä, kun vauva oli myös minun.