Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Minulle on itsestään selvää, että tuore perhe saa itse hakea ja hahmottaa omat rajansa uuden tilanteen edessä. Muistan itsekin ne hormonit ja sen tunteiden ristiaallokon kun synnytin poikani. Minun tehtävänäni isoäitinä, äitinä ja anoppina on olla tavoitettavissa, saatavissa kun sen aika on. Ilolla odotan. Ei tulisi mieleenkään asettaa ehtoja tai vaatimuksia. Jokainen perhe tavallaan. Poikani on vielä ainokaiseni, mutta olen kyllä osannut päästää irti kun sen aika oli. 

Vierailija kirjoitti:

 

Toivottavasti äidit sitten muistavat, että eivät vaivaa lahjatoiveilla ja hoitopaikalla anoppiaan, kun oma äiti ja miehen äiti on eri asemassa. Ja ymmärtävät, miksi miehen äiti hyysää tyttönsä lasta enemmän, kuin heidän, koska tytön äitihän on ihan eri asemassa, kuin miehen äiti. Ja kun on omia poikia, muistavat pysyä syrjässä poikansa lapsen elämästä, koska heidän pitää ymmärtää olevansa toisarvoisia isovanhempia, koska lapsihan on vain heidän poikansa lapsi ja tytön äiti on aina ensisijainen isovanhempi.

Kun ei voi noukkia vain rusinoita pullista eli olla kärkkymässä hoitoa ja perintöä miehen vanhemmilta, jos heille osoitetaan heidän olevan kakkosluokan isovanhempia.

Eli jos ei suostu aina olemaan toisen käytettävissä, ei saa enää ikinä, missään tilanteessa pyytää apua? Jos tahtoo käydä vessassa ovi kiinni ilman seuraa, on sen jälkeen turha enää kuvitella saavansa seuraa tai pääsevänsä edes ovesta sisään? Kyllä on pettämätöntä logiikkaa...

Kukaanhan ei sanonut mitään isovanhempien eriarvoisuudesta, vaan nyt oli kyse erikoistapauksesta, jossa vauvan äiti on juuri selvinnyt elämänsä kovimmasta koettelemuksesta eikä tahdo vierelleen ketään muuta kuin miehensä ja omat vanhempansa. Tämä ei mitenkään vähennä anopin arvoa. Kuten edellä sanottu, edes tämä sekoanoppi ei kuvittele, että hänen poikansa olisi sairasvuoteellaan jaksettava ottaa vastaan myös vaimon äiti, vaan tottakai sitä turvaa ja tukea haetaan puolison lisäksi siitä itselle turvallisesta henkilöstä; omasta äidistä. Miten ihmeessä tämä on sinusta rusinoiden noukkimista pullasta, saati isovanhempien laittamista eriarvoiseen asemaan???

Onko sinulle tasa-arvo sitä, että molemmat mummit näkevät ja sylittelevät vauvaa täsmälleen yhtä paljon, tismalleen samaan aikaan? Jos Marjatta näkee vauvan keskiviikkona, mutta Pirkko vasta torstaina, onko peli menetetty ja elämä pilalla?

Nyt jo huolestuttaa, millainen tuleva miniäni on. Toivottavasti huumorintajuinen ja empaattinen ihminen, joka osaa antaa arvon muille ihmisille ja myös anopilleen.

Meille molemmat mummot ovat olleet kullanarvoisia paitsi lapsen hoitajina, myös tämän toiseksi läheisimpinä ihmisinä. En toivo egoistia, joka loukkaantuu puolesta sanasta, arvostelee, narisee ja vaatii. Kuten aika moni hemmoteltu nuori nainen tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hullua! Ei kai isoäidin vierailu vaurioita vauvan ja vanhempien kiintymyssuhdetta? Pistäytyminen sairaalassa?  Jos vieraat ihmiset on niin vaarallisia, niin lapsi tulisi kasvattaa tynnyrissä...

Ne isoäidit, jotka eivät ole täällä kirjoitelleet ymmärtämättömiä kirjoituksia, saattavat olla niitä jotka koetaan turvallisiksi ja hyvää tahtoviksi, rakastaen ja kunnioittaen kohteleviksi, ei-puolueellisiksi. Heidän suhteen ei asiasta ehkä nouse sellainen stressi. Tosin useimmiten he osaavat kyllä kuulostella niin hyvin ja kunnioittaen, että eivät edes yritä tulla jo sairaalaan äidin veristen, hikisten ja maitoisten hajujen keskelle vauvaa katsomaan ja sylittämään, vaan ymmärtävät tilanteen ja uuden perheen levon ja oman ajan tarpeen, malttaen odottaa sopivaa hetkeä kotona. Infektioriskikin on vauvalla suuri vielä jonkin aikaa. Perheen on hyvä saada levätä kotonakin jonkin aikaa vauvan kanssa ja imetystä totutellen, jos perhe niin haluaa.

On tosiasia, että on niitäkin isoäitejä ja -isiä, jotka arvostelevat miniää, pitävät poikaansa parempana, kilpailevat miniän ja miniä suvun kanssa, väheksyvät ja latistavat miniää sekä haluavat kaiken vallan poikansa elämässä.

Musta sairaalassa oli niin helvetin tylsää, että mukavaa oli saada vierailijoita. Siellä kävikin kavereita, serkkua, veljeä ja isovanhempia. Jes. Ja ihan esikoisesta, vaikka sektiolla syntyikin ja pääsin jo neljäntenä päivänä kotiin. Eihän siellä sairaalassa oikeasti ole mitään tekemistä. Televisiokin oli jossain aulassa. Vaihtoehdot oli räplätä kännyä, puhua puhelimessa, lukea lehteä, nukkua tai seurustella vieraiden kanssa. Ja voin sanoa, että nukkumisella ja luurin selailullakin on rajansa, kun sitä on koko päivän tehnyt.

Ja kyllä, kummankin puolen isovanhemmat on yhtä tärkeitä ja arvokkaita. En voisi ikinä tehdä sitä miehelle, että syrjisin hänen äitiään. Herranen aika, kyse on rakkaan puolisoni äidistä ja lapseni isoäidistä. Miltä minusta tuntuisi, jos mieheni dissaisi ja törkkisi minun vanhempani kauemmaksi? Ja ei anopin tarvi olla mulle mieliksi. Anoppi on anoppi ja minä olen minä. En käytä päiviäni pohtimaan anopin äänensävyjä ja jotkut hössötykset menee toisesta sisään ja toisesta ulos. Kun on itsensä kanssa tasapainossa, haluaa olla perheyhteyksiä tukeva ja itsetunto on kohdallaan, niin ongelmia ei synny. Ystävistänikään kukaan ei ole anoppinsa kanssa riidoissa tai edes mollaa anoppia erityisesti. Ja ovat fiksuja ja vahvoja naisia. Kai niistä rutisemista löytyisi, jos alkaisi suurennuslasilla katsella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo huolestuttaa, millainen tuleva miniäni on. Toivottavasti huumorintajuinen ja empaattinen ihminen, joka osaa antaa arvon muille ihmisille ja myös anopilleen.

Meille molemmat mummot ovat olleet kullanarvoisia paitsi lapsen hoitajina, myös tämän toiseksi läheisimpinä ihmisinä. En toivo egoistia, joka loukkaantuu puolesta sanasta, arvostelee, narisee ja vaatii. Kuten aika moni hemmoteltu nuori nainen tänä päivänä.

Jos ei halua anoppiaan vahtaamaan, kun tissit valuu maitoa ja yrittää toipua raskaasta synnytyksestä ja luoda suhdetta vauvaan, on miniä egoisti. Lapsen ja äidin vuorovaikutus on tärkeää ja varhainen kiintymyssuhde vaikuttaa koko elämään. Jos ei anoppi tätä ymmärrä, vaan tunkee sairaalaan ja repii vauvan äitinsä rinnoilta, niin sellaisella anopilla ei ole sijaa ainakaan minun lapseni perheessä, jos joskus lapsia saan. Anoppi on vieras ihminen miniälle. Kukaan nainen ei halua kilpailevaa naista tuijottamaan tissejään ja katsomaan, kun on huonossa kunnossa. Oma äiti on..no oma äiti. Oma äiti ei ole kilpaileva nainen parisuhteessa miehen huomiosta

Voin vaan todeta, että jos lapsen äiti ja isä ja kummankin anoppi eivät tule toimeen edes tuon vertaa, että voitaisiin näistä kunkin toiveista ja ajatuksista ja linjauksista asiallisesti ilman kohkaamisia sopia, niin siinä on semmoinen geeniyhdistelmä, että parempi olis olla lisääntymättä.
Neuvoisin siis miettimään tätä asiaa jo ennen lisääntymispäätöstä. Ja jos tuntuu mahdottomalta niin antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

 

 

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

Miniä laita poikaa ilmoittamaan? Etkö ole kasvattanut poikaasi itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi yksilöksi?

Voisitko kuitenkin ihan sen kortin ja kukan laitta? Tai soittaa lyhyesti onnittelusoiton, toki sillä edellytyksellä että tarkoitat sitä aidosti välittäen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Nyt jo huolestuttaa, millainen tuleva miniäni on. Toivottavasti huumorintajuinen ja empaattinen ihminen, joka osaa antaa arvon muille ihmisille ja myös anopilleen.

Meille molemmat mummot ovat olleet kullanarvoisia paitsi lapsen hoitajina, myös tämän toiseksi läheisimpinä ihmisinä. En toivo egoistia, joka loukkaantuu puolesta sanasta, arvostelee, narisee ja vaatii. Kuten aika moni hemmoteltu nuori nainen tänä päivänä.

 

 

Jos ei halua anoppiaan vahtaamaan, kun tissit valuu maitoa ja yrittää toipua raskaasta synnytyksestä ja luoda suhdetta vauvaan, on miniä egoisti. Lapsen ja äidin vuorovaikutus on tärkeää ja varhainen kiintymyssuhde vaikuttaa koko elämään. Jos ei anoppi tätä ymmärrä, vaan tunkee sairaalaan ja repii vauvan äitinsä rinnoilta, niin sellaisella anopilla ei ole sijaa ainakaan minun lapseni perheessä, jos joskus lapsia saan. Anoppi on vieras ihminen miniälle. Kukaan nainen ei halua kilpailevaa naista tuijottamaan tissejään ja katsomaan, kun on huonossa kunnossa. Oma äiti on..no oma äiti. Oma äiti ei ole kilpaileva nainen parisuhteessa miehen huomiosta

Oltuani lapsivuodeosastolla töissä 10 vuoden ajan haluaisin nähdä sen äidin, jonka rinnat vuotavat maitoa jo synnytyssalista alkaen. Yleensä kun maito alkaa nousta rintoihin paljon myöhemmin. Jos haluaa, että kukaan ei riistä vauvaa vuotavilta rinnoilta, niin kannattaisi ajoittaa se anopin käynti mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen, vaikka heti ensimmäiseen päivään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

 

 

Miniä laita poikaa ilmoittamaan? Etkö ole kasvattanut poikaasi itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi yksilöksi?

Voisitko kuitenkin ihan sen kortin ja kukan laitta? Tai soittaa lyhyesti onnittelusoiton, toki sillä edellytyksellä että tarkoitat sitä aidosti välittäen.

Yleensä miniät ei itse ilmoita, että heitä on tekstarilla loukattu. He ojentavat kännykän miehelleen ja sanovat, että "ilmoita äidillesi, että lopettaa meissä roikkumisen, nytkin se onnitteli pienen pojan syntymä johdosta, vaikka tämä ei ole mikään pieni vaan yli 4 kg".

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.

Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua. 

Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta. 

Eli naisella ei ole oikeutta omaan toipumismukavuuteen, koska hän on saanut vauvan?

Että on ihan ok synnytyksen jälkeen toimia niin, ettei tuore äiti varmasti tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi?

Ja mikähän osuus noillakin voisi olla synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oletkos miettinyt?

Antakaa nyt herranjumala niille perheille aikaa ja rauhaa, se oikeuden toimia miten itse parhaimmalta tuntuu. Se vauva ei karkaa mihinkään, vaikket nytjustheti pääse sitä näkemään.

Tai miksikäs isä ei sitä voisi käydä jossain yleisessä tilassa esittelemässä vanhemmilleen, silläaikaa kun vaimo lepäilee sairaalahuoneessaan? Eihän sen vauvan tarvitse joka minuutti olla äidissään kiinni.

Osaatko lukea? Jos äiti haluaa toipua ilman yleisöä, niin aivan täysin ok. Mutta tuo isovanhempien eriarvoistaminen tässä oli se juttu.

Tässähän nyt tuntuu olevan isona ongelmana se, että anopin on tavattava lapsenlapsensa minuutti syntymän jälkeen, aivan sama missä kunnossa tuore äiti on ja haluaako tämä vieraita. Tuo eriarvoistamiskortti kiskaistiin peliin mukaan, kun ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia.

Häh? Ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia? Kyllä tuo on ihan pätevä argumentti, että vauvaan nähden kaikki isovanhemmat ovat samanarvoisia.1 Kyllä sille anopille voi aivan hyvin sanoa, että sinne sairaalaan ei nyt tulla. Mutta tuo vaan kun esimerkkinä käytetään aina niitä miehen puolen sukulaisia, että niitä ei nyt sinne sairaalaan haluta. Äidin puolen sukulaiset tuntuvat olevat tervetulleita (useammankin vastaajan mielestä).

Niin, varmaankin juuri sen äidin kunnon takia. Jos tuore äiti ei jaksa ottaa vieraita, joiden kanssa ei voi olla rennosti, niin miten se edistää hänen toipumistaan jos siihen kuitenkin pakotetaan koska lapsi?

Ja edelleen, ok jos tuossa tilanteessa isä käy näyttämässä vauvaa vanhemmilleen jossain sairaalana muissa tiloissa.

Niin. Samaan mieltä. Täällä kun vaan useammat jankkaavat sitä, miten äidin puolen sukulaiset ovat tervetulleita sinne sairaalaan mutta miehen ei. Kaikissa sairaaloissa on tosiaan noita päivähuoneita tai vaikka käytävätilaa sen verran, että esittelyn voi kyllä hoitaa siellä.

Vauvalle todella hyvästä tuollainen ylimääräinen bakteerialtistus vain siksi, ettei vähän jakseta odottaa. Mutta mitäs äidistä tai vauvasta, kunhan vain isovanhemmat saavat mitä haluavat silloin kun haluavat.

 

 

Onneksi ne äidin sukulaiset on aina bakteerittomia ja siten äidille ja vauvalle vaarattomia.

Olen täällä puolustellut sitä, miten oma äiti on läheisempi noin henkilökohtaisessa tilanteessa. Ainakin, jos anoppi on naljailevaa ja kilpailevaa tyyppiä, joka ei oikeasti välitä miniästä paskan vertaa.

Meidän vauvaa ei kuitenkaan tullut katsomaan kummankaan puolen isovanhemmat tai tädit sedät. Mutta anopin olisi kokenut hyvin raskaasti. Minua hän ei halua, hänen ja poikansa elämää sotkemaan. Lapsenlapsen kuitenkin haluaa.

Kaikki saivat nähdä vauvan kotona sitten, kun olimme tarpeeksi kauan levänneet. Toki ihan vieressä eivät asu. Mutta helppoa ei ole ollut, juuri koska on samantapaisia ymmärtämisvaikeuksia, kuten joillakin anpopeilla tässä ketjussakin.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Toivottavasti äidit sitten muistavat, että eivät vaivaa lahjatoiveilla ja hoitopaikalla anoppiaan, kun oma äiti ja miehen äiti on eri asemassa. Ja ymmärtävät, miksi miehen äiti hyysää tyttönsä lasta enemmän, kuin heidän, koska tytön äitihän on ihan eri asemassa, kuin miehen äiti. Ja kun on omia poikia, muistavat pysyä syrjässä poikansa lapsen elämästä, koska heidän pitää ymmärtää olevansa toisarvoisia isovanhempia, koska lapsihan on vain heidän poikansa lapsi ja tytön äiti on aina ensisijainen isovanhempi.

Kun ei voi noukkia vain rusinoita pullista eli olla kärkkymässä hoitoa ja perintöä miehen vanhemmilta, jos heille osoitetaan heidän olevan kakkosluokan isovanhempia.

 

 

Eli jos ei suostu aina olemaan toisen käytettävissä, ei saa enää ikinä, missään tilanteessa pyytää apua? Jos tahtoo käydä vessassa ovi kiinni ilman seuraa, on sen jälkeen turha enää kuvitella saavansa seuraa tai pääsevänsä edes ovesta sisään? Kyllä on pettämätöntä logiikkaa...

Kukaanhan ei sanonut mitään isovanhempien eriarvoisuudesta, vaan nyt oli kyse erikoistapauksesta, jossa vauvan äiti on juuri selvinnyt elämänsä kovimmasta koettelemuksesta eikä tahdo vierelleen ketään muuta kuin miehensä ja omat vanhempansa. Tämä ei mitenkään vähennä anopin arvoa. Kuten edellä sanottu, edes tämä sekoanoppi ei kuvittele, että hänen poikansa olisi sairasvuoteellaan jaksettava ottaa vastaan myös vaimon äiti, vaan tottakai sitä turvaa ja tukea haetaan puolison lisäksi siitä itselle turvallisesta henkilöstä; omasta äidistä. Miten ihmeessä tämä on sinusta rusinoiden noukkimista pullasta, saati isovanhempien laittamista eriarvoiseen asemaan???

Onko sinulle tasa-arvo sitä, että molemmat mummit näkevät ja sylittelevät vauvaa täsmälleen yhtä paljon, tismalleen samaan aikaan? Jos Marjatta näkee vauvan keskiviikkona, mutta Pirkko vasta torstaina, onko peli menetetty ja elämä pilalla?

Nuo sanat kannattaa pitää mielessä siinä vaiheessa, kun vauvalla on kuumetta ja äiti on oksennustaudissa. Silloin ei pidä mennä soittamaan anoppia apuun, koska kukaan ei halua anoppia sairasvuoteensa vierelle. Silloin jaksaa vain sitä omaa äitiä. Harmi, jos se ei jostain syystä pääse paikalle ja anoppi olisi vapaana. Mutta hän ei ole turvallinen henkilö!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

Miniä laita poikaa ilmoittamaan? Etkö ole kasvattanut poikaasi itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi yksilöksi?

Voisitko kuitenkin ihan sen kortin ja kukan laitta? Tai soittaa lyhyesti onnittelusoiton, toki sillä edellytyksellä että tarkoitat sitä aidosti välittäen.

 

 

Yleensä miniät ei itse ilmoita, että heitä on tekstarilla loukattu. He ojentavat kännykän miehelleen ja sanovat, että "ilmoita äidillesi, että lopettaa meissä roikkumisen, nytkin se onnitteli pienen pojan syntymä johdosta, vaikka tämä ei ole mikään pieni vaan yli 4 kg".

Ja kehtasi lähettää noin ruman kukkakimpunkin, heitän sen kyllä roskiin. Korttikin näkyy olevan halpiskortti.Katsoin hinnan netistä

Miksi täällä äimistellään vastasynnyttäneen äidin vanhempien ja hänen appivanhempiensa eriarvoisuutta. Toiset ovat vieraita ihmisiä ja toiset omat vanhemmat. En minä ihmettele, että joku haluaa hormonipäisenä synnytyksestä tai leikkauksesta toipuessaan olla ihan vaan omiensa kesken. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

Miniä laita poikaa ilmoittamaan? Etkö ole kasvattanut poikaasi itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi yksilöksi?

Voisitko kuitenkin ihan sen kortin ja kukan laitta? Tai soittaa lyhyesti onnittelusoiton, toki sillä edellytyksellä että tarkoitat sitä aidosti välittäen.

 

 

Yleensä miniät ei itse ilmoita, että heitä on tekstarilla loukattu. He ojentavat kännykän miehelleen ja sanovat, että "ilmoita äidillesi, että lopettaa meissä roikkumisen, nytkin se onnitteli pienen pojan syntymä johdosta, vaikka tämä ei ole mikään pieni vaan yli 4 kg".

On myös anoppeja, jotka tehtailevat tiedostaen tai tiedostamattaan näitä tekstareita ja muita sanomisia ja tekosia, että miniä joutuisi hankalaan tilanteeseen ja vähän altavastaajaksi ja voisi sanoa, miten miniä poikaa määräilee. Kun harmittaa niin, ettei se poika enää olekaan äidin, vaan miniän kanssa asioista päättämässä.

Sitten ollaan sanomassa muka viattomin ilmein, että miniä on vainoharhainen ja ehkä jopa hullu, kun kuvitteelee kaikkea sairasta. mustasukkainen äidin ja pojan suhteesta, kun "me ollaan äitinä ja poikana NIIIIIIIIIIIN läheisiä. Etteeikö leikkiä nyt ymmärrä ja eikä ole yhtään huumorintajuakaan, miten se miniä oikein on kasvatettu noin itseään ajattelevaksi.

Jos pojassa ei ole miestä sanomaan äidille asiat ja ajattelemaan omilla aivoillaan ilman, että äiti epäilee kaikessa olevan miniä pakottamassa, luvassa on vuosisadan suhdesoppa. Ei miniän kuulu, eikä tarvitse, alkaa toisen äidin kanssa vääntämään. Ole ylpeä pojastasi, jos osaa seistä vaimonsa rinnalla ja puolustaa tätä. Silloin olet kasvattanut hyvän, itsenäistyneen pojan ja annat tilaa hänelle ja perheelleen (joka ei enää ole sinä ja miehesi).

Ap kuulostaa vähän hassulta Meilläpäin, kun sain vauvan Helsingissä 9 v sitten, synnyttäneet olivat 6 hengen huoneessa. Jokaisella kävi vieraita pitkin päivää, ei siellä mitään idyllistä perheen yhteistä hetkeä ollut kuin vasta kotona. Eli sinne joukkoon mahtuu kyllä ap:kin vieraat muiden sekaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

Miniä laita poikaa ilmoittamaan? Etkö ole kasvattanut poikaasi itsenäisesti ajattelevaksi aikuiseksi yksilöksi?

Voisitko kuitenkin ihan sen kortin ja kukan laitta? Tai soittaa lyhyesti onnittelusoiton, toki sillä edellytyksellä että tarkoitat sitä aidosti välittäen.

Yleensä miniät ei itse ilmoita, että heitä on tekstarilla loukattu. He ojentavat kännykän miehelleen ja sanovat, että "ilmoita äidillesi, että lopettaa meissä roikkumisen, nytkin se onnitteli pienen pojan syntymä johdosta, vaikka tämä ei ole mikään pieni vaan yli 4 kg".

 

 

Ja kehtasi lähettää noin ruman kukkakimpunkin, heitän sen kyllä roskiin. Korttikin näkyy olevan halpiskortti.Katsoin hinnan netistä

jos tuolla asenteella sen kortin ja kimpun lähetät, tunne voi todellakin olla kuvaamasi kaltainen miniällä. mieti sitä.

Kauanko meinaatte vielä jankata? 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti äidit sitten muistavat, että eivät vaivaa lahjatoiveilla ja hoitopaikalla anoppiaan, kun oma äiti ja miehen äiti on eri asemassa. Ja ymmärtävät, miksi miehen äiti hyysää tyttönsä lasta enemmän, kuin heidän, koska tytön äitihän on ihan eri asemassa, kuin miehen äiti. Ja kun on omia poikia, muistavat pysyä syrjässä poikansa lapsen elämästä, koska heidän pitää ymmärtää olevansa toisarvoisia isovanhempia, koska lapsihan on vain heidän poikansa lapsi ja tytön äiti on aina ensisijainen isovanhempi.

Kun ei voi noukkia vain rusinoita pullista eli olla kärkkymässä hoitoa ja perintöä miehen vanhemmilta, jos heille osoitetaan heidän olevan kakkosluokan isovanhempia.

Eli jos ei suostu aina olemaan toisen käytettävissä, ei saa enää ikinä, missään tilanteessa pyytää apua? Jos tahtoo käydä vessassa ovi kiinni ilman seuraa, on sen jälkeen turha enää kuvitella saavansa seuraa tai pääsevänsä edes ovesta sisään? Kyllä on pettämätöntä logiikkaa...

Kukaanhan ei sanonut mitään isovanhempien eriarvoisuudesta, vaan nyt oli kyse erikoistapauksesta, jossa vauvan äiti on juuri selvinnyt elämänsä kovimmasta koettelemuksesta eikä tahdo vierelleen ketään muuta kuin miehensä ja omat vanhempansa. Tämä ei mitenkään vähennä anopin arvoa. Kuten edellä sanottu, edes tämä sekoanoppi ei kuvittele, että hänen poikansa olisi sairasvuoteellaan jaksettava ottaa vastaan myös vaimon äiti, vaan tottakai sitä turvaa ja tukea haetaan puolison lisäksi siitä itselle turvallisesta henkilöstä; omasta äidistä. Miten ihmeessä tämä on sinusta rusinoiden noukkimista pullasta, saati isovanhempien laittamista eriarvoiseen asemaan???

Onko sinulle tasa-arvo sitä, että molemmat mummit näkevät ja sylittelevät vauvaa täsmälleen yhtä paljon, tismalleen samaan aikaan? Jos Marjatta näkee vauvan keskiviikkona, mutta Pirkko vasta torstaina, onko peli menetetty ja elämä pilalla?

 

 

Nuo sanat kannattaa pitää mielessä siinä vaiheessa, kun vauvalla on kuumetta ja äiti on oksennustaudissa. Silloin ei pidä mennä soittamaan anoppia apuun, koska kukaan ei halua anoppia sairasvuoteensa vierelle. Silloin jaksaa vain sitä omaa äitiä. Harmi, jos se ei jostain syystä pääse paikalle ja anoppi olisi vapaana. Mutta hän ei ole turvallinen henkilö!

Kaltaistesi kaunaisten ja kostomielisten ihmisten kanssa olisikin vaikeaa olla miniänä. Etkö näe omaa asennettasi ja osuuttasi? Olet varmasti jonkun anoppi, jota ei herkkä äiti voi ottaa vastaan väsyneenä. Enkä ihmettele yhtään. Mitään rakentavaa ja ymmärtävää en havaitse. Vain epäempaattista itsekkyyttä. Jota itse olet mäkemässä vain muissa, heikommassa asemassa ja tilanteessa olevissa jotka tarvitsisivat empaattisuuttasi.

Myöntääko kukaan saaneensa uutta ajateltavaa, tai muuttaneensa aiemmin jyrkkää näkemystään tämän "keskustelun" vuoksi? Vai onko tämäkin nyt vain kilpaa huutamista, jossa ei yritetäkään keskustella kunnolla, vaan kampittaa toisen argumentteja ja pönkittää omaa asemaa? 

Onko näissä keskusteluissa mitään järkeä? Nytkin on läjä naisia raivona ja hermoromahduksen partaalla tästä aiheesta vouhotettuaan, silti mikään ei ole muuttunut.