Anoppi änkeämässä synnärille, puheli siihen tyyliin..

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Meillä pojat ovat vasta lukioiässä, joten nämä tämän ketjun murheet ovat vielä kaukaisia. Tiedä, vaikka saisin heidän kauttaan vävypoikia. Ei ole vielä suuntautumista näkynyt, kun kumpikaan ei seurustele.

Mutta olen joskus miettinyt, että herranen aika, kun tuovat joskus vaimon käymään meillä, että mitäs sitten. Millaiselle mutkalle sitä pitää osata taipua, että osaa miellyttää. Olen ihan tavallinen, väsynyt, vuorotyötä tekevä keski-ikäinen nainen, joka hoitaa omia vanhempiaan tässä vielä vapaalla. En vain jaksaisi alkaa nöyristelemään ja varpaillaan olemaan, ettei outo nainen, kenen kanssa poikani alkaa seurustelemaan, ala haukkumaan ja inhoamaan minua sen takia, että en osaa hänelle olla mieliksi.

Ketju on siinä mielin helpottava, että olen tajunnut, että minun ei tarvitse kovin läheiseksi alkaakaan ja riittää kun ehkä lapsenlapsia saadessani lähetän onnittelukortin ja odottelen rauhassa, tuleeko kutsua katsomaan lasta. En näe itseäni minään mummotyyppinä, kuten siskoni, joka on omistanut elämänsä lastenlasten hoitoon. 

Ehkä pääsenkin helpolla ja ei tarvitse stressata itseään ja riittää, kun käyn ristiäiset/nimiäiset ja lähettelen paketteja ja joskus kun miniä kutsuu, menemme miehen kanssa käymään kahvilla ja ihastelemaan lapsia.

Jos vanhempani vielä elävät ja olen vielä vuorotyössä, en näe itseäni siinä oravanpyörässä siskoni kaltaisessa elämässä, missä kaikki lomat ja vapaat lennetään hoitamaan lapsenlapsia ja siivoamaan ja auttamaan nuoren parin elämää. En todellakaan jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Mietin jo että kommentoinko, mutta toivon ettei minun tekstini ole kovin tuohon kommenttiisi vaikuttanut... Siis toimi niinkuin katso itse hyväksi, niin kuin itse ajattelet että kehittää suhdettasi tulevaan lapsenlapseesi, jos siis sitä edes haluat. Jos olet heitä ennen kutsunut mökillesi jouluksi, olisihan se outoa jos sitä yhtäkkiä jätetään sivuun kun lapsi syntyy. Jos et edes kysy haluaisiko tuore isä ja äiti että vierailisit synnyttäneiden osastolla ja et kutsu poikkeuksellisesti enää lapsen jälkeen joulunviettoon, voi pahimmillaan antaa kuvan ettet halua olla enää yhteydessä lapseen tai hänen vanhempiin lapsen tulon jälkeen. Siis pahimmillaan, en väittänyt että asianlaita olisi näin.

Kysy ja toimi niinkuin normaalistikin toimisit ja ajattelet, miten toivoisit siinä tilanteessa toimittavan sinua kohtaan.

Ps: matkustin isän ja 2kk vauvan kanssa lappiin, matka meni hienosti ja mummu oli iloinen kun sai viettää aikaa vauvelin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

 

 

Mietin jo että kommentoinko, mutta toivon ettei minun tekstini ole kovin tuohon kommenttiisi vaikuttanut... Siis toimi niinkuin katso itse hyväksi, niin kuin itse ajattelet että kehittää suhdettasi tulevaan lapsenlapseesi, jos siis sitä edes haluat. Jos olet heitä ennen kutsunut mökillesi jouluksi, olisihan se outoa jos sitä yhtäkkiä jätetään sivuun kun lapsi syntyy. Jos et edes kysy haluaisiko tuore isä ja äiti että vierailisit synnyttäneiden osastolla ja et kutsu poikkeuksellisesti enää lapsen jälkeen joulunviettoon, voi pahimmillaan antaa kuvan ettet halua olla enää yhteydessä lapseen tai hänen vanhempiin lapsen tulon jälkeen. Siis pahimmillaan, en väittänyt että asianlaita olisi näin.

Kysy ja toimi niinkuin normaalistikin toimisit ja ajattelet, miten toivoisit siinä tilanteessa toimittavan sinua kohtaan.

Ps: matkustin isän ja 2kk vauvan kanssa lappiin, matka meni hienosti ja mummu oli iloinen kun sai viettää aikaa vauvelin kanssa.

Miksi kysyä, koska tässä ketjussa on toistakymmentä sivua hoettu, kuinka miniä ahistuu, jos anoppi kysyy, että saako hän käydä sairaalassa.

Toistakymmentä sivua on toitotettu, että sen ämmän ei tarvitse sinne vääntyä ja kysellä, että tuleeko sairaalaan.

Tekstari riittää parhaiten ja sopu pysyy joka puolelle.

Jos kysyy jouluksi mökille, miniä saa raivarit siitä, että häntä ahdistetaan viettämään joulu mökillä pienissä tiloissa, koska haluaa imettää ja kotoilla vauvan kanssa.

Kertokaapa anopit ja isovanhemmat, että miksi sitä vauvaa pitää päästä pällistelemään heti sinne laitokselle? Miksi ei riitä parin päivän päästä, kun on kotiuduttu? 

Hyi helvetti. Jonnekin mökille, missä joutuisi tissit paljaana imettämään apen näköisillä ja ei olisi mitään rauhaa ja anoppi olisi katsomassa, kun jälkivuoto tursuaa housuihin.

Mieluummin kotona tai omassa kotikodissaan, koska omat vanhemmat ovat nähneet minut huonossa kunnossakin, joten veriset rätit ja tissistä valuva maito ei niin haittaisi omassa kotikodissa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa anopit ja isovanhemmat, että miksi sitä vauvaa pitää päästä pällistelemään heti sinne laitokselle? Miksi ei riitä parin päivän päästä, kun on kotiuduttu? 

Ei sitä kukaan sinne halua pällistelemään, mutta kun poika pyytää, että omatkin vanhemmat tulisi katsomaan, ei haluta omaa poikaa loukata. Sitä vauvaa kyllä ehtii nähdä myöhemminkin. Ja poika pyytää omia vanhempia, koska vaimon vanhemmat ovat yleensä jo osaston oven takana heti kun äiti ja lapsi tuodaan synnytyssalista

Kuka haluaa kotiin kutsua ihan pienen vauvan kanssa? ei saa nukuttua, lapsi itkee, imetys ei useimmiten suju ongelmitta, koti on sotkuinen ja kotona ei ole ruokaa.  Pyykit pesemättä ja tunteet heilahtelee puolessa minuutissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa kotiin kutsua ihan pienen vauvan kanssa? ei saa nukuttua, lapsi itkee, imetys ei useimmiten suju ongelmitta, koti on sotkuinen ja kotona ei ole ruokaa.  Pyykit pesemättä ja tunteet heilahtelee puolessa minuutissa.

Juuri näin. Minkä ihmeen takia sitä lasta yleensäkin pitää anopille olla näyttämässä. Oma äiti riittää, kun se on tuttu. Anoppi joutaa kyllä odottamaan muutaman kuukauden, että vauva pärjää pullolla ja isänsä käyttää taaperoa anoppilassa

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa anopit ja isovanhemmat, että miksi sitä vauvaa pitää päästä pällistelemään heti sinne laitokselle? Miksi ei riitä parin päivän päästä, kun on kotiuduttu? 

En ole anoppi enkä isovanhempi, mutta vastaan silti. Kykenen näet ymmärtämään, että varsinkin ensimmäinen lapsenlapsi voi olla isovanhemmille iso asia, he ovat ymmärrettävästi innoissaan ja tohkeissaan, uteliaita näkemään tulokkaan. Kukaan, edes anoppi, ei varmasti ole ilkeyttään tuppaamassa paikalle, kuten ketjussa on rivien välissä luettavissa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kertokaapa anopit ja isovanhemmat, että miksi sitä vauvaa pitää päästä pällistelemään heti sinne laitokselle? Miksi ei riitä parin päivän päästä, kun on kotiuduttu? 

 

 

En ole anoppi enkä isovanhempi, mutta vastaan silti. Kykenen näet ymmärtämään, että varsinkin ensimmäinen lapsenlapsi voi olla isovanhemmille iso asia, he ovat ymmärrettävästi innoissaan ja tohkeissaan, uteliaita näkemään tulokkaan. Kukaan, edes anoppi, ei varmasti ole ilkeyttään tuppaamassa paikalle, kuten ketjussa on rivien välissä luettavissa.

Mikä ihmeen kiire sillä on. Lapsi ei muuksi muutu, jos anoppi odottaa muutaman kuukauden, että lapsi on kasvanut ja äitikin jaksaa jo ottaa vieraita vastaan.

Meidän lapsi oli anopin ensimäinen lapsenlapsi. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun anoppi otti vauvan syliin ja hänellä alkoi kyynel valua silmästä, kun oli niin onnellinen. Sanoi, ettei olisi uskonut tätä päivää näkevänsä. Anopilla oli keuhkoihin levinnyt rintasyöpä.

Onneksi jaksoi tulla sairaalaan katsomaan, koska ei olisi joutanut enää odottamaan kovin pitkään, koska olisin pesinyt tarpeeksi kauan vauvan kanssa, koska joutui terminaalihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapa anopit ja isovanhemmat, että miksi sitä vauvaa pitää päästä pällistelemään heti sinne laitokselle? Miksi ei riitä parin päivän päästä, kun on kotiuduttu? 

En ole anoppi enkä isovanhempi, mutta vastaan silti. Kykenen näet ymmärtämään, että varsinkin ensimmäinen lapsenlapsi voi olla isovanhemmille iso asia, he ovat ymmärrettävästi innoissaan ja tohkeissaan, uteliaita näkemään tulokkaan. Kukaan, edes anoppi, ei varmasti ole ilkeyttään tuppaamassa paikalle, kuten ketjussa on rivien välissä luettavissa.

 

 

Mikä ihmeen kiire sillä on. Lapsi ei muuksi muutu, jos anoppi odottaa muutaman kuukauden, että lapsi on kasvanut ja äitikin jaksaa jo ottaa vieraita vastaan.

Niin, eikös ole jännä että mieluisien asioiden toivoisi tapahtuvan mahdollisimman nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.

Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua. 

Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta. 

Eli naisella ei ole oikeutta omaan toipumismukavuuteen, koska hän on saanut vauvan?

Että on ihan ok synnytyksen jälkeen toimia niin, ettei tuore äiti varmasti tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi?

Ja mikähän osuus noillakin voisi olla synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oletkos miettinyt?

Antakaa nyt herranjumala niille perheille aikaa ja rauhaa, se oikeuden toimia miten itse parhaimmalta tuntuu. Se vauva ei karkaa mihinkään, vaikket nytjustheti pääse sitä näkemään.

Tai miksikäs isä ei sitä voisi käydä jossain yleisessä tilassa esittelemässä vanhemmilleen, silläaikaa kun vaimo lepäilee sairaalahuoneessaan? Eihän sen vauvan tarvitse joka minuutti olla äidissään kiinni.

Osaatko lukea? Jos äiti haluaa toipua ilman yleisöä, niin aivan täysin ok. Mutta tuo isovanhempien eriarvoistaminen tässä oli se juttu.

Tässähän nyt tuntuu olevan isona ongelmana se, että anopin on tavattava lapsenlapsensa minuutti syntymän jälkeen, aivan sama missä kunnossa tuore äiti on ja haluaako tämä vieraita. Tuo eriarvoistamiskortti kiskaistiin peliin mukaan, kun ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia.

Häh? Ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia? Kyllä tuo on ihan pätevä argumentti, että vauvaan nähden kaikki isovanhemmat ovat samanarvoisia.1 Kyllä sille anopille voi aivan hyvin sanoa, että sinne sairaalaan ei nyt tulla. Mutta tuo vaan kun esimerkkinä käytetään aina niitä miehen puolen sukulaisia, että niitä ei nyt sinne sairaalaan haluta. Äidin puolen sukulaiset tuntuvat olevat tervetulleita (useammankin vastaajan mielestä).

Niin, varmaankin juuri sen äidin kunnon takia. Jos tuore äiti ei jaksa ottaa vieraita, joiden kanssa ei voi olla rennosti, niin miten se edistää hänen toipumistaan jos siihen kuitenkin pakotetaan koska lapsi?

Ja edelleen, ok jos tuossa tilanteessa isä käy näyttämässä vauvaa vanhemmilleen jossain sairaalana muissa tiloissa.

 

 

Niin. Samaan mieltä. Täällä kun vaan useammat jankkaavat sitä, miten äidin puolen sukulaiset ovat tervetulleita sinne sairaalaan mutta miehen ei. Kaikissa sairaaloissa on tosiaan noita päivähuoneita tai vaikka käytävätilaa sen verran, että esittelyn voi kyllä hoitaa siellä.

Vauvalle todella hyvästä tuollainen ylimääräinen bakteerialtistus vain siksi, ettei vähän jakseta odottaa. Mutta mitäs äidistä tai vauvasta, kunhan vain isovanhemmat saavat mitä haluavat silloin kun haluavat.

Olisi kiva saada myös vastauksia anopeilta : eli miksi on kiire tapaamaan vauvaa?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä ketju on helpottanut oloani kovasti. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyy parin viikon kuluttua ja olen miettinyt, onko pakko mennä sitä vauvaa katsomaan synnärille. Vieras ihminenhän se miniä minulle on ja vauvalle on se ja sama, kuka sen näkee. Ketjusta tajusin, että tekstiviestionnittelu on miniälle mieluisampi, en edes kysele, että koska pääsee vauvaa katsomaan. Siinä kun on joulut ja pyhät ja kaikenlaista tohinaa, niin annan nuorten olla kaikessa rauhassa ja itsekin reissaan ilman huonoa omaatuntoa Lappiin kuten niin monta kertaa ennenkin. En edes kysele tuoretta perhettä mukaan, tuskin viihtyisivät pienen  kanssa meidän oman perheen matkassa hirsimökissä. Opettelevat sitä imetystä ja perheenä olemista kaikessa rauhassa ilman, että täytyy meidän muiden aikataulussa tulla syömään ja lahjoja avaamaan. Katsotaan sitten tammikuussa, onko ristiäiset missä ja tuleeko niihin kutsua.

 

 

Todennäköisesti viettävät mieluummin ensimäisen joulun vaimon vanhempien luona. Yleensähän mennään äidin vanhempien luo, koska siellä on se joulu, mihin äiti on tottunut. Kukaan ei halua mennä viettämään sellaista joulua, missä perinteet poikkeavat omista.

Painajaista olisi olla samassa mökissä joulu anopin ja apen kanssa ja heidän perheensä.

Juuri tätä ajattelin. On varmaan parasta, että en edes puhu meidän perinteisestä joulusta, ettei miniä koe, että painostan. Olen vaan niin kuin ei mitään olisi tapahtunut, en soittele ja urki ainakaan imettämisestä. Ehkä on parempi, että pojankin kanssa viestin vain lyhyesti, ettei miniä luule, että selkänsä takana teen jotain ikävää. Laitan se onnittelutekstarin ja sen jätän asian siihen, ettei miniä laita poikaa ilmoittamaan, että tunkeudun liikaa elämäänsä ja oletan, että poika on napanuorassa aina vaan. Mökilläkin on enemmän tilaa meidän 4-henkiselle perheelle, kun saadaan kaikille omat makuuhuoneet.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Erittäin hyvin sanottu. Mutta näille palstan mummoille ne isoäitien oikeudet vauvaan tuntuvat olevan paljon isommat tärkeydessään, kuin mitä on äidin paranemisaika ja perheen yhteinen rauhoittumisaika synnytyksen jälkeen.

Oikeasti: se vauva ei karkaa mihinkään, vaikka antaisitte äidille rauhan parantua. 

Ei nyt aivan noinkaan. Jos siellä sairaalassa ei jakseta vieraita, niin sitten ei jakseta ja sinne ei vieraat sitten tule. Mutta tuo että "mun vanhemmat saa tulla, miehen ei", on ihan älyttömän lapsellista ajattelua. Totta kai varmaan jokainen nainen tuntee olonsa luontevammaksi omien vanhempien seurassa mutta kun nyt ei ole kyse siitä äidistä vaan vauvasta. 

Eli naisella ei ole oikeutta omaan toipumismukavuuteen, koska hän on saanut vauvan?

Että on ihan ok synnytyksen jälkeen toimia niin, ettei tuore äiti varmasti tunne oloaan hyväksi ja turvalliseksi?

Ja mikähän osuus noillakin voisi olla synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oletkos miettinyt?

Antakaa nyt herranjumala niille perheille aikaa ja rauhaa, se oikeuden toimia miten itse parhaimmalta tuntuu. Se vauva ei karkaa mihinkään, vaikket nytjustheti pääse sitä näkemään.

Tai miksikäs isä ei sitä voisi käydä jossain yleisessä tilassa esittelemässä vanhemmilleen, silläaikaa kun vaimo lepäilee sairaalahuoneessaan? Eihän sen vauvan tarvitse joka minuutti olla äidissään kiinni.

Osaatko lukea? Jos äiti haluaa toipua ilman yleisöä, niin aivan täysin ok. Mutta tuo isovanhempien eriarvoistaminen tässä oli se juttu.

Tässähän nyt tuntuu olevan isona ongelmana se, että anopin on tavattava lapsenlapsensa minuutti syntymän jälkeen, aivan sama missä kunnossa tuore äiti on ja haluaako tämä vieraita. Tuo eriarvoistamiskortti kiskaistiin peliin mukaan, kun ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia.

Häh? Ei keksitty muutakaan vasta-argumenttia? Kyllä tuo on ihan pätevä argumentti, että vauvaan nähden kaikki isovanhemmat ovat samanarvoisia.1 Kyllä sille anopille voi aivan hyvin sanoa, että sinne sairaalaan ei nyt tulla. Mutta tuo vaan kun esimerkkinä käytetään aina niitä miehen puolen sukulaisia, että niitä ei nyt sinne sairaalaan haluta. Äidin puolen sukulaiset tuntuvat olevat tervetulleita (useammankin vastaajan mielestä).

Niin, varmaankin juuri sen äidin kunnon takia. Jos tuore äiti ei jaksa ottaa vieraita, joiden kanssa ei voi olla rennosti, niin miten se edistää hänen toipumistaan jos siihen kuitenkin pakotetaan koska lapsi?

Ja edelleen, ok jos tuossa tilanteessa isä käy näyttämässä vauvaa vanhemmilleen jossain sairaalana muissa tiloissa.

Niin. Samaan mieltä. Täällä kun vaan useammat jankkaavat sitä, miten äidin puolen sukulaiset ovat tervetulleita sinne sairaalaan mutta miehen ei. Kaikissa sairaaloissa on tosiaan noita päivähuoneita tai vaikka käytävätilaa sen verran, että esittelyn voi kyllä hoitaa siellä.

 

 

Vauvalle todella hyvästä tuollainen ylimääräinen bakteerialtistus vain siksi, ettei vähän jakseta odottaa. Mutta mitäs äidistä tai vauvasta, kunhan vain isovanhemmat saavat mitä haluavat silloin kun haluavat.

Onneksi ne äidin sukulaiset on aina bakteerittomia ja siten äidille ja vauvalle vaarattomia.

Tämä on kyllä erittäin outo ketju. Kyllä me ihmiset olemme erilaisia. Miksi kaiken pitää olla täydellistä, että voi kohdata toisia ihmisiä. Anopitkin on olleet vauvojen äitejä, ei ne muuten olis anoppeja. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Jos ei sovi, niin voi asiasta ilmoittaa.

Minusta ainakin oli kivaa, kun joku muu hyssytteli koliikkivauvaa edes hetken. Ei vieraat kauaa jaksaneet sitä kuunnella.

Entä jos olette vakavasti sairaita vaikka sairaalassa, niin ette varmaan halua että kukaan käy teitä tapaamassa? Minusta se oli äärimmäisen tärkeää, että ihmiset kävi vierailulla.

Kyllä sen vauvan ehtii nähdä kotonakin ja siihen ehtii isovanhemmat luomaan sidettä loppuelämänsä. Ei voi olla parista päivästä kaikki kiinni. Ei siellä synnärillä yleensä paria päivää pidempään olla ja se aika kyllä mun mielestä kuuluu ihan vaan vanhemmille ja sisaruksille. Ihan hyvä että jossain sairaaloissa ei päästetäkään muita kun isä ja sisarukset katsomaan.
Itsekään en halunnut synnärille ketään muita kuin lapsen isän. Kotona sitten saivat käydä vauvaa katsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä kukaan sinne halua pällistelemään, mutta kun poika pyytää, että omatkin vanhemmat tulisi katsomaan, ei haluta omaa poikaa loukata. Sitä vauvaa kyllä ehtii nähdä myöhemminkin. Ja poika pyytää omia vanhempia, koska vaimon vanhemmat ovat yleensä jo osaston oven takana heti kun äiti ja lapsi tuodaan synnytyssalista

No en minä ymmärrä, miksi ne vaimon vanhemmatkaan siellä saman tien ovat. Tässä ketjussahan oli kyse ilmoitusluontoisesta asiasta, eli anoppi on kertonut tulevansa, ennen kuin lapsi on edes maailmassa tai kukaan on ehtinyt pyytää.  Tuskin ne vaimon vanhemmat on ehtineet toiselle tulevalle mummolle soitella, että "mepä ollaan sitten menossa laitokselle heti".

Eli miksi?