5-vuotias eskari.Nyt näen kotihoidon tulokset!

Tuohon että olisin ottanut keskustelun arvosteluna..en ole ottanut sinänsä arvosteluna vaan huomaan nyt että olisi ehkä voinut tehdä asioita toisellakin tavalla..toisaalta saa nyt "ryhmäkasvatusta" ja se on hyvä!!ja oppii odottamaan vuoroansa ja toimimaan lasten kanssa..toivottavasti.

Olen vähän sellainen että mielelläni preppaisin lapsia että menestyisivät hyvin koulussa ja elämässä..itse en ole ollut hyvä koulussa vähän epävakaan kodin takia..ja kai itsellä on jotain häikkää oppimisessa..koitan nyt saada mah. hyvät valmiudet lapsilleni!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakoulun pitkäaikaisena luokanopettajana (jään parin vuode kuluttua eläkkeelle) olen tehnyt seuraavia havaintoja. 

Päiväkotitaustaiset ovat rohkeampia, äänekkäämpiä ja usein "akateemisilta" taidoiltaan kehittyneempiä. Jälkimmäinen voi tietysti johtua, että matalissa sosiaaliluokissa lapset hoidetaan useammin täyäsin kotona kuin ylemmissä luokissa. 

Kotona hoidetut voivat olla hyvin "vauvamaisia" tullessaan, eivät osaa oikein pukeutuakaan välitunnille esim. Verbaalinen kehitys kuitenkin on usein huimasti edellä ikätasoa. Tämä juontaa juurensa tietysti aikuisen jakamattomaan aikaan kotona. Kotilapset osaavat myös olla usein hienotunteisempia suhteessa muihin. Eivät möläyttele ihan kaikkea ja antavat toisille tilaa. 

Korostan, että poikkeuksia on toki kumpaakin suuntaan paljon. Mutta tällainen yleishavainto, joka on tehty ilman mitään tieteellisiä työkaluja. Ikäluokkani kollegat ovat paljolti samaa mieltä, kun näitä keskusteluja on käyty. 

Miten mun on jotenkin vaikea uskoa, että tämä teksti ois 60-vuotiaan ammattilaisen kirjoittama. Jotenkin odottaisi tällaiseen tekstiin tuossa asemassa olevalta ihmiseltä erilaisia termejä, analyyttisempaa otetta ja muutenkin vähän erityyppistä ulostuontia. Tuliko muille tällainen olo?

Opettajat on ihan tavallisia ihmisiä.

 

 

Mulle tuli ihan sama olo ja kommentoinkin tuolla että taitaa "opettaja" olla kunnon "oikeistolainen"

Meillä perheen vuositulot yli 70 000 vuosi joten ei olla ainakaan mitään alemman kastin (niinkuin tämä sen määritteli) porukkaa.Ollaan vaan niin pihejä ettei olla viety lapsia tarhaan vaan ollaan sovittu työt niin ettei tarvi viedä hoitoon.

Kotihoidossa voi olla myös työssä käyvien vanhempien lapsia..siitä ei kyse..ap

Ei sitten riittänyt, kun sanoin, että poikkeuksia on paljon suuntaan jos toiseen. Epä-älyllistä argumentoida tyyliin: ketjupolttajasetäni ei koskaan saanut keuhkosyöpää ja kuoli 102-vuotiaana. Ei siis voi olla totta, että tupakka aiheuttaisi keuhkosyöpäää. 

Voit tarkistaa kyllä tämän faktan, että matalammissa tuloluokissa on nykyään paljon enemmän kotiäitejä. Isot tulot houkuttelevat töihin aikaisin. Matalilla tuloilla vaihtoehto kotihoidon tukeen nähden on tasaisempi. 

Oikein toteutettu kotihoito on musta monesti lapsen  paras. Max. eskariin asti siis, jos mahdollista. Meillä esikoinen oli kotona eskariin asti ja seuraava 5v asti. Pienin sitten meni 2,5v hoitoon.

Meillä kotihoitoon kuului seurakunnan päiväkerho (ilman äitiä) 2x3h viikossa, jossa tuli lapsiryhmässä toimiminen, askartelua, musiikkia, jopa ruokailu porukassa (eväät) ja pukeminen itse porukassa (odotettiin oven ulkopuolella lapsia poislähtiessä), ihan kerhon käytäntö siis tämä). Lisäksi käytiin perhekerhossa ja treffailtiin lähes päivittäin samanikäisiä kavereita pihalla tai jonkun kotona. 

Päivähoidon tyylisiä virikkeitä oli siis oikein kivasti ja lisäksi ehdin tehdä lasten kanssa niin paljon kaikkea, mitä hoidossa ei ehdi/pysty. Lukemaan ja juttelemaan juuri niistä aiheista, jotka heitä kiinnostavat ja josta haluavat oppia, opettamaan erilaisia liikuntataitoja (mm. pyöräily, uinti, luistelu ihan eri määriä kuin töiden jälkeen olisi aikaa), leipomaan ja laittamaan ruokaa yhdessä jne. Ja ei ollut kiire juuri koskaan, lapsilla oli mahdollisuus leikkiä pitkäkestoisia luovia leikkejä. Lisäksi jaksoivat ja halusivat harrastaa pienenä, lähinnä liikuntaharrastuksia, joita ei samalla varmasti päiväkotipäivän päälle olisi tullut valittua.

Näillä tyypeillä ei ole ollut mitään vaikeuksia tottua hoitoon/eskariin/kouluun ja kyllä niisät mun mielestä näkyy toi yksilöllinen huomio (myös muuten käytöstavoissa ja tunne-elämän kehityksessä) positiivisella tavalla. 

Mutta tottakai hyvä kotihoito vaatii vaivannäköä itseltä. Ja toi kerho oli ehdoton just siksi, että itse en esim. ole musiikki-ihmisiä, enkä kova askartelijakaan ja noi jutut olisi jääneet kyllä meillä vajaiksi ilman kerhoja. Helpompi sitten itsekin kotona laulaa perhekerhosta tuttuja lauluja, kuin että kylmiltään alkaisin vetää musiikkituokioita.

Vierailija kirjoitti:

Oikein toteutettu kotihoito on musta monesti lapsen  paras. Max. eskariin asti siis, jos mahdollista. Meillä esikoinen oli kotona eskariin asti ja seuraava 5v asti. Pienin sitten meni 2,5v hoitoon.

Meillä kotihoitoon kuului seurakunnan päiväkerho (ilman äitiä) 2x3h viikossa, jossa tuli lapsiryhmässä toimiminen, askartelua, musiikkia, jopa ruokailu porukassa (eväät) ja pukeminen itse porukassa (odotettiin oven ulkopuolella lapsia poislähtiessä), ihan kerhon käytäntö siis tämä). Lisäksi käytiin perhekerhossa ja treffailtiin lähes päivittäin samanikäisiä kavereita pihalla tai jonkun kotona. 

Päivähoidon tyylisiä virikkeitä oli siis oikein kivasti ja lisäksi ehdin tehdä lasten kanssa niin paljon kaikkea, mitä hoidossa ei ehdi/pysty. Lukemaan ja juttelemaan juuri niistä aiheista, jotka heitä kiinnostavat ja josta haluavat oppia, opettamaan erilaisia liikuntataitoja (mm. pyöräily, uinti, luistelu ihan eri määriä kuin töiden jälkeen olisi aikaa), leipomaan ja laittamaan ruokaa yhdessä jne. Ja ei ollut kiire juuri koskaan, lapsilla oli mahdollisuus leikkiä pitkäkestoisia luovia leikkejä. Lisäksi jaksoivat ja halusivat harrastaa pienenä, lähinnä liikuntaharrastuksia, joita ei samalla varmasti päiväkotipäivän päälle olisi tullut valittua.

Näillä tyypeillä ei ole ollut mitään vaikeuksia tottua hoitoon/eskariin/kouluun ja kyllä niisät mun mielestä näkyy toi yksilöllinen huomio (myös muuten käytöstavoissa ja tunne-elämän kehityksessä) positiivisella tavalla. 

Mutta tottakai hyvä kotihoito vaatii vaivannäköä itseltä. Ja toi kerho oli ehdoton just siksi, että itse en esim. ole musiikki-ihmisiä, enkä kova askartelijakaan ja noi jutut olisi jääneet kyllä meillä vajaiksi ilman kerhoja. Helpompi sitten itsekin kotona laulaa perhekerhosta tuttuja lauluja, kuin että kylmiltään alkaisin vetää musiikkituokioita.

Juuri näin!

Olen täysin samaa mieltä että jotain toimintaa tässä varmasti kaivattaisiin.

Huvittavaa on myös se että lapseni katselevat televisiota kun ei leikitä,ulkoilla tai syödä..ovat oppineet paljon nikkejuniorin ohjelmista..laskemaan ja kirjaimia..paljon eläimistä..tulee myös musiikki ohjelmia ja lauleskellaan niiden mukana ja soittimia löytyy kotoa..varmasti virikkeitä ja oppimista ollut paljon verrattuna huonoon tarhaan..

Kait yritän tehdä lapsistani täydellisiä mutta myönnän että mua harmittaa kun lapsilla ei ole vakituisia lapsikavereita..paitsi tietysti rakkaat sisaruksensa..

Lapseni ovat nyt alakoulussa, kumpikaan ei ollut päivääkään päivähoidossa. Kerhoiltiin melko ahkerasti. Esikoinen oli eskarin alussa todella arka, mutta toisaalta kuopuksella olivat sosiaaliset taidot kuulemma todella hyvin hyppysissä, kykeni sujuvasti jonottamaan ym. "tarhataitojakin". Luulen, että kyse oli luonne-eroista.

Päivähoito voi kaiketi olla hyvää tai huonoa, mutta niin voi kotihoitokin. Ei kotona tarvitse mitään tehtäväkirjoja urakalla täyttää, mutta monet lapset pitävät niistä. Kun seuraan näin jälkiviisaana monien äitien toimintaa puistoissa, kaupassa ym. ihmisten ilmoilla, niin vaikka joukossa on helmiäkin, niin onhan se monien kommunikointi sellaista, etten ihmettele, jos lapset ovat vähän "kärryiltä pudonneet", vaikka eväitä olisi ties vaikka mihin. Lapsi juttelee ja kyselee ja esittää huomioitaan, mistä voisi saada aikaan vaikka minkälaisen filosofisenkin keskustelun, mutta äiti katsoo kyllästyneenä toisaalle ja mutisee "ole nyt hiljaa" tai näpyttelee kännykkää tai muuten vain komentelee lastaan ihan turhankin kimakalla äänellä omaa valtaansa korostaakseen. Toki monet lapset tykkäävät puuhailla itsekseenkin ja se on hyvä, mutta kyllä he tarvitsevat myös aitoa läsnäoloa vanhemman kanssa, tekemistä ja JUTTELUA. Monille se aktiivinen vanhemmuus on sitä, että juostaan taas kerhosta toiseen ja huolehditaan säntillisesti nukkuma- ja ruoka-ajoista, mutta lasta persoonana ei kohdata ikinä.

Monet "eskaritaidot" kehittyvät ihan sillä juttelullakin. Itse olin ainakin ihan yllättynyt siitä, miten innokkaasti lapset halusivat "kehittää matemaattisia valmiuksiaan" (heh) eli olivat ihan täpinöissään, kun sillan tällä puolella on kolme sorsaa, mutta tuolla toisella onkin viisi eli kaksi enemmän! Ei matikka ole lapselle tylsää puurtamista, siinä havainnoidaan kiinnostavaa ympäristöä. Oma äitini oli pph vuosikymmeniä sitten ja kyllä se omien muistikuvieni mukaan oli aikamoista lasten säilytystä. En muista, että äidilläni tai muilla naapuruston hoitajilla (heitä oli paljon) olisi ollut mitään halua keskustella lasten kanssa, se oli silloin ihan normaalia, valitettavasti.

Juu ja just toi et ovat oppineet luistelemaan ja pyöräilemään ja tekemään kaikkia tuollaisia juttuja joihin ehkä ei olisi aikaa jos olisivat tarhassa!!Totta todella tuokin!

Ja meillä luetaan paljon just siksi että siihen on aikaa..jos olisin täysiä päiviä töissä..mullakin 12-20..niin tokkopa olisi aikaa paljon opettaa lapsille mitään..

Olettepa te lapsellisia, jos kuvittelette, ettei opettajat sanoisi ääneen lapsen taustan vaikutusta lapsen toimintaan ja osaamiseen. Ei tässä ole montaa päivää, kun ihan yleisessä opekeskustelussa oli siitä, kuinka saman koulun sisällä on luokissa eroa riippuen, onko lapset kerätty omakotitaloalueelta vai vuokrataloista. Ei tuon ääneen sanomisessa ole mitään väärää. Yksilö on aina yksilö, mutta isommassa massassa voi tehdä kyllä yleistyksen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotihoidetut lapset on 6v iässä osanneet kertotaulun ja selittää LTO:lle, että piirustuksessa ei ole yhtä isoa omenaa vaan 6 pienempää, jotka kasvavat ihan vierekkäin (tästä sain kotiin soiton eli lapsi ei tajua, että iso ei tarkoita samaa asiaa kuin 6 kpl ja minä vastakysyin, että eikö se muka voisi olla mahdollista).

Eskarin tarkoitus on lajitella lapsia alusta alkaen menestyviin ja tykinruokaan. Ei niitä ennusteita tarvitse uskoa. Esikoiselle suositeltiin aikoinaan pienryhmää ja apukoulutasoista ohjausta, nyt hän opiskelee lääketieteellisessä ja teki aikanaan pari vuotta töitä puhelinmyyjänä, joten ei voi ihan surkea nurkassanyhjääjä olla.

Aina kannattaakin perustella jonkun yleiseksi havaitun/tutkitun asian paikkaansapitämättömyyttä omalla poikkeuksella.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat nyt alakoulussa, kumpikaan ei ollut päivääkään päivähoidossa. Kerhoiltiin melko ahkerasti. Esikoinen oli eskarin alussa todella arka, mutta toisaalta kuopuksella olivat sosiaaliset taidot kuulemma todella hyvin hyppysissä, kykeni sujuvasti jonottamaan ym. "tarhataitojakin". Luulen, että kyse oli luonne-eroista.

Päivähoito voi kaiketi olla hyvää tai huonoa, mutta niin voi kotihoitokin. Ei kotona tarvitse mitään tehtäväkirjoja urakalla täyttää, mutta monet lapset pitävät niistä. Kun seuraan näin jälkiviisaana monien äitien toimintaa puistoissa, kaupassa ym. ihmisten ilmoilla, niin vaikka joukossa on helmiäkin, niin onhan se monien kommunikointi sellaista, etten ihmettele, jos lapset ovat vähän "kärryiltä pudonneet", vaikka eväitä olisi ties vaikka mihin. Lapsi juttelee ja kyselee ja esittää huomioitaan, mistä voisi saada aikaan vaikka minkälaisen filosofisenkin keskustelun, mutta äiti katsoo kyllästyneenä toisaalle ja mutisee "ole nyt hiljaa" tai näpyttelee kännykkää tai muuten vain komentelee lastaan ihan turhankin kimakalla äänellä omaa valtaansa korostaakseen. Toki monet lapset tykkäävät puuhailla itsekseenkin ja se on hyvä, mutta kyllä he tarvitsevat myös aitoa läsnäoloa vanhemman kanssa, tekemistä ja JUTTELUA. Monille se aktiivinen vanhemmuus on sitä, että juostaan taas kerhosta toiseen ja huolehditaan säntillisesti nukkuma- ja ruoka-ajoista, mutta lasta persoonana ei kohdata ikinä.

Monet "eskaritaidot" kehittyvät ihan sillä juttelullakin. Itse olin ainakin ihan yllättynyt siitä, miten innokkaasti lapset halusivat "kehittää matemaattisia valmiuksiaan" (heh) eli olivat ihan täpinöissään, kun sillan tällä puolella on kolme sorsaa, mutta tuolla toisella onkin viisi eli kaksi enemmän! Ei matikka ole lapselle tylsää puurtamista, siinä havainnoidaan kiinnostavaa ympäristöä. Oma äitini oli pph vuosikymmeniä sitten ja kyllä se omien muistikuvieni mukaan oli aikamoista lasten säilytystä. En muista, että äidilläni tai muilla naapuruston hoitajilla (heitä oli paljon) olisi ollut mitään halua keskustella lasten kanssa, se oli silloin ihan normaalia, valitettavasti.

Siis niin totta!!Huomaan juttelevani lapsilleni enemmän kuin muut..keskustellaan asioista ja siinä juuri näkyy se mitä eskariltakin huomioitiin että osaa perustella tekemisiään!Just tuntuu että meillä on ollut aikaa ulkoilla ja lukea ja leikkiä kun ei ole tarvinnut lähteä mihkään suhaamaaan!!Kiitos sulle..lähtee vähän painoo sydämmeltä!!!

Ka

Minulla kyllä kotihoidosta pelkästään positiivisia kokemuksia. Kaikki lapseni olen hoitanut kotona, kaikki ovat lukeneet jo ennen eskarivuotta, matemaattiset taidot ovat hyvät, ei ongelmia sopeutua ryhmään ja toimia sääntöjen mukaan. Myöhemmin peruskoulussa ovat aina olleet luokkansa parhaimpia oppilaita. En tiedä sitten mistä johtuu, kerhoissa on käyty aina ja viety erilaisiin harrastuksiin, on luettu käyty kirjastoissa ja ovat leikkineet kavereidensa ja eri-ikäisten sisarusten kanssa.

Ei ole elämän tarkoitus ainakaan hukassa. Päiväkoti eskari koulu työ kuolema olit paras hyvä hyvä tapu tapu....

Siis niin hyvin sanottu 52.Just tuntuu toisaalta että mitä varten niitä valmennetaan..ollaan rauhassa tässä kotona ja nautin lasteni seurasta ja leikitään ja ulkoillaan..tää on sitä perhe-elämää parhaillaan ja sitten tuntuu että kuitenkin pitäs tehdä jotain enemmän ettei niistä vaan tule liian persoonallisia ja omapäisiä..mutta ei tässä maailmassa menesty jos ei sovi heti 5-veestä muottiin!!

Aivan naurettava keskustella tällä tasolla, että minun lapseni sitä ja tätä... oli sitten päivä- tai kotihoidossa. 

Kodit poikkeavat toisistaan, päiväkoditkin poikkeavat toisistaan, lapsen asema niin päiväkotiyhteisössä kuin kotiympyröissä poikkeavat toisistaan. Kotihoito voi olla sata kertaa virikkeellisempää kuin laitoshoito ja toisaalta toisin päin. 

Ainoastaan voidaan katsoa kattavia tutkimuksia asiasta. Muuta niitä ei oikein ole. Yhdysvaltalaistutkimuksissa on todettu, että alemman sosiaaliluokan lapset hyötyvät päivähoidosta. Näitä ei kuitenkaan voi yleistää tänne, koska alempi sosiaaliluokka tarkoittaa siellä kovaa aineellista ja henkistä köyhyyttä. Vanhemmat voivat olla jopa lukutaidottomia. 

Sitten on tämä ainoa pohjoismainen tutkimus, joka on sekin hyvin huonosti sovellettavissa nyky-Suomen oloihin. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan naurettava keskustella tällä tasolla, että minun lapseni sitä ja tätä... oli sitten päivä- tai kotihoidossa. 

Kodit poikkeavat toisistaan, päiväkoditkin poikkeavat toisistaan, lapsen asema niin päiväkotiyhteisössä kuin kotiympyröissä poikkeavat toisistaan. Kotihoito voi olla sata kertaa virikkeellisempää kuin laitoshoito ja toisaalta toisin päin. 

Ainoastaan voidaan katsoa kattavia tutkimuksia asiasta. Muuta niitä ei oikein ole. Yhdysvaltalaistutkimuksissa on todettu, että alemman sosiaaliluokan lapset hyötyvät päivähoidosta. Näitä ei kuitenkaan voi yleistää tänne, koska alempi sosiaaliluokka tarkoittaa siellä kovaa aineellista ja henkistä köyhyyttä. Vanhemmat voivat olla jopa lukutaidottomia. 

Sitten on tämä ainoa pohjoismainen tutkimus, joka on sekin hyvin huonosti sovellettavissa nyky-Suomen oloihin. 

Juu siis keskustelu siitä mitä hyötyjä tai haittoja kotihoidosta versus tarha on tietenkin turhaa..kuitenkikn olen itse nyt tässä kiinnittänyt huomioni siihen mitä ammatti-ihminen lapsestani sanoi tässä keskustelussa esikoulun kanssa..mitään arvosteluahan ei ole ollut puolin eikä toisin..pohdin vaan että nytkö niitän mitä olen kylvänyt?Keskustelu siitä mitkä ovat hyödyt siitä että lapsi on kotona on todella tervetullutta meille jotka ollaan pidetty lapsiamme kotona..kuitenkin vanhempien paineet tarjota lapsilleen laadukasta aikaa ja saada heidät koulumaailmaan sopeutumaan ovat kovat.

Lapseni on pikkuvanha tyyppi jota aikuiset rakastavat ja jolla on hyvät jutut..ja toivottavasti oppi muuhun tulee tämän vuoden aikana!

Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.

Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän  ennen kouluikää.

Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.

Miksi et ole opettanut lastasi? 

Entäs mm. kasvistot ja taivaankappaleet? Nuo ovat niitä asioita mitä tarhassa myös käydään läpi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.

Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän  ennen kouluikää.

Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.

Lisään, että mun poika oli ainoa lapsi 5-vuotiaaksi ja me ollaan aina keskustelu ja leikitty hänen kanssaan todella paljon, samoin luettu hänelle myös todella paljon. Mutta tuota sosiaalista aspektia emme pystyneet tarjoamaan (tietenkin kävimme puistoissa ja leikkitreffeillä, mutta se on aivan eri asia kuin olla osa pysyvää ryhmää jolla on tietyt säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi, minkä puitteissa voi harjoitella sosiaalista toimintaa.

No eiköhän tuolla eskarissa ja koulussa ehdi oppia! 

Meillä lapsi oli myös eskariin asti kotihoidossa, tosin kävi 3 v eteenpäin kerhossa 2 x viikko 4 h kerrallaan. 

On todella sosiaalinen, ystävällinen, empaattinen ja puhelias tyttö eskariopen mukaan. Tehtäviin kaipaa hieman yksilöllisiä ohjeita, jota juuri eskarissa opetellaan koulua varten. Kävimme kuitenkin omasta tahdostani varmuuden vuoksi puheterapian vastaanotolla arvioissa, ihan ikätasoinen lapsi jolla laaja sanavarasto ja ymmärrys ohjeisiin hyvä.

Ei vaan ole tottunut 20 lapsen ryhmään aiemmin, sitä harjoitellaan siellä eskarissa ja edistystäkin on jo tullut. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.

Miksi et ole opettanut lastasi? 

 

Entäs mm. kasvistot ja taivaankappaleet? Nuo ovat niitä asioita mitä tarhassa myös käydään läpi.

 

Nykyään lapsille on olemassa niin paljon kirjoja ja ohjelmia joista oppivat kotonakin..itse en tuossa iässä osannut kasveja ja taivaan kappaleita..meidän lapset osaa ne kirjoista ja ohjelmista..ja kotona ollaan sellaisia luontoihmisiä että kasvit tuttuja.