Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
5-vuotias eskari.Nyt näen kotihoidon tulokset!
23.10.2015 |
Meillä lapset olleet kotihoidossa aina.Poika ollut tarhassa puoli vuotta pienenä.Nyt eskarissa oli "kehityskeskustelu" ja on selvää miten kotihoito on vaikuttanut?Ei osaa esim. tehdä tehtäviä..(piirrä niin monta palloa kuin numero kertoo)..ei vaan tajua tuollaisista tehtävien teosta mitään.:) Ja kaverisuhteiden solmiminen taitaa olla vähän niin ja näin,ei oikein keksi miten homma toimii.
Toisaalta poika on todella avoin ja iloinen.Puhuu kirjavalla kielellä ja sillä on hauskat jutut (jotka miellyttävät nimenomaan aikuista).Osaa myös perustella tekemisiään.
On kinkkistä,olisi ehkä pitänyt käydä joskus edes jossain perhekerhossa..no nyt koitetaan pienempien kanssa..että tuleeko niistä tuon kummempia..
Mitä mieltä olette?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.
Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän ennen kouluikää.
Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.
Lisään, että mun poika oli ainoa lapsi 5-vuotiaaksi ja me ollaan aina keskustelu ja leikitty hänen kanssaan todella paljon, samoin luettu hänelle myös todella paljon. Mutta tuota sosiaalista aspektia emme pystyneet tarjoamaan (tietenkin kävimme puistoissa ja leikkitreffeillä, mutta se on aivan eri asia kuin olla osa pysyvää ryhmää jolla on tietyt säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi, minkä puitteissa voi harjoitella sosiaalista toimintaa.
Niin... nämä ovat ratkaisemattomia ideologisia ja jopa kasvatusfilosofia eroja. Itse katson, että alle kouluikäisen ei tarvitse kuulua erityseen kodin ulkopuoliseen ryhmään sosiaalistuakseen normaalielämään. Juuri mainitsemasi asiat voivat riittää aivan hyvin.
Näin ainakin kohdallamme, joskin puistojen ja leikkitreffien lisäksi lapsi oli seurakunnan kerhossa omillaan pari kertaa viikossa. Pienetkin asiat voivat muuttaa kuvioita. Onko äiti/isä näillä "leikkitreffeillä" haukan tavoin niskassa vai antaako itsenäisyyden kokemuksia. Saako lapsi opetella konfliktitilanteiden hallintaa ilman, että vanhempi on heti puuttumassa asiaan?
Edelleenkään ei tappelua päiväkoti versus kotihoito, vaan mahdollisimman monipuolisen ympäristön tarjoaminen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkimusryhmähän on seurannut yli 20 vuoden ajan tätä asiaa. Heitä kiinnosti lähinnä sosiaaliset kyvyt ja koulumenestys.
Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä hyvään taloudelliseen asemaan.
Tämä oli lapsiryhmä, jossa perheillä oli alhainen sosiaalinen asema, paljon ongelmia jne. Päivähoidossa lapsiryhmässä oli 3 lasta/hoitaja. Siksi jo se oli iso saavutus, että lapsi kävi peruskoulun loppuun.
Ei totisesti ollut vaan päinvastoin. Et ole tutustunut aiheeseen ollenkaan.
Tarhassa käynnistä on se hyvä puoli että lapsi on paljon tekemisissä muiden lasten kanssa ja on hauskaa kun kaupassa tai leikkikentällä ja muuallakin tulee lapsia juttelemaan ja touhuamaan oman lapsen kanssa, itse en ole nähnyt montaakaan niistä aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotihoidetut lapset on 6v iässä osanneet kertotaulun ja selittää LTO:lle, että piirustuksessa ei ole yhtä isoa omenaa vaan 6 pienempää, jotka kasvavat ihan vierekkäin (tästä sain kotiin soiton eli lapsi ei tajua, että iso ei tarkoita samaa asiaa kuin 6 kpl ja minä vastakysyin, että eikö se muka voisi olla mahdollista).
Eskarin tarkoitus on lajitella lapsia alusta alkaen menestyviin ja tykinruokaan. Ei niitä ennusteita tarvitse uskoa. Esikoiselle suositeltiin aikoinaan pienryhmää ja apukoulutasoista ohjausta, nyt hän opiskelee lääketieteellisessä ja teki aikanaan pari vuotta töitä puhelinmyyjänä, joten ei voi ihan surkea nurkassanyhjääjä olla.
Aina kannattaakin perustella jonkun yleiseksi havaitun/tutkitun asian paikkaansapitämättömyyttä omalla poikkeuksella.
Katsos kun minä en usko lainkaan näinhin yleisesti tutkittuihin tai havaittuihin asioihin, jos ei samalla esitetä, kuka ja missä ja millä aineistolla on asiaa tutkinut. Enemmänkin uskon siihen, että vanhempien koulutustaso ja sosiaalinen tausta vaikuttaa lapsen osaamiseen ja myöhempään menestymiseen.
Ihan oma esimerkki lapseni (syntynyt 1993) luokasta on se, että akateemisten vanhempien lapset ovat jo nyt ns. menestyneitä, opiskelevat haluamaansa alaa yliopistossa ja tietävät, mitä haluavat. Opistotasoisen tutkinnon suorittaneiden lapsilla on mennyt muutama vuosi sitä omaa opiskelupaikkaa etsiessä, mutta lopulta se on löytynyt. Ylioppilaat aloittelevat korkeakoulutasoisia opintojaan ja peruskoulusta amikseen menneet ovat löytäneet oman alansa, osa jatkaa AMK:ssa. Mutta ne, joiden vanhempia ei aikanaan koulu kiinnostanut, ovat niitä syrjäytyneitä nuoria. Tosin tämä näkyi jo eskarissa: tämä porukka oli suuna ja päänä, riehui ja rellesti ja heitä kehuttiin usein omatoimisiksi. Kynätehtävistä he eivät välittäneet, koska heistä oli tulossa oikeita tekijöitä. Jep, yksi on vankilassa tehtyään muutaman ikävän pahoinpitelyn ja toinen tekee hampusta jotain jalompaa. Menestyjiä kukin omalla tavallaan.
Ei sillä eskarilla ole loppujen lopuksi yhtään mitään merkitystä lapsen loppuelämälle. Se on yksi ainoa vuosi. Kyllä ne sosiaalisten suhteiden ja elämässä onnistumisen siemenet kylvetään jo paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.
Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän ennen kouluikää.
Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.
Lisään, että mun poika oli ainoa lapsi 5-vuotiaaksi ja me ollaan aina keskustelu ja leikitty hänen kanssaan todella paljon, samoin luettu hänelle myös todella paljon. Mutta tuota sosiaalista aspektia emme pystyneet tarjoamaan (tietenkin kävimme puistoissa ja leikkitreffeillä, mutta se on aivan eri asia kuin olla osa pysyvää ryhmää jolla on tietyt säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi, minkä puitteissa voi harjoitella sosiaalista toimintaa.
Niin... nämä ovat ratkaisemattomia ideologisia ja jopa kasvatusfilosofia eroja. Itse katson, että alle kouluikäisen ei tarvitse kuulua erityseen kodin ulkopuoliseen ryhmään sosiaalistuakseen normaalielämään. Juuri mainitsemasi asiat voivat riittää aivan hyvin.
Näin ainakin kohdallamme, joskin puistojen ja leikkitreffien lisäksi lapsi oli seurakunnan kerhossa omillaan pari kertaa viikossa. Pienetkin asiat voivat muuttaa kuvioita. Onko äiti/isä näillä "leikkitreffeillä" haukan tavoin niskassa vai antaako itsenäisyyden kokemuksia. Saako lapsi opetella konfliktitilanteiden hallintaa ilman, että vanhempi on heti puuttumassa asiaan?
Edelleenkään ei tappelua päiväkoti versus kotihoito, vaan mahdollisimman monipuolisen ympäristön tarjoaminen lapselle.
Aivan varmasti kotihoito kouluikäänkin saakka voi olla hyvä. Tai siis en usko, että ainakaan akateemisesti on myöhemmin mitään eroja koti- ja pk-hoidetun lapsen välillä. Ja itse en siis missään tapauksessa laittaisi ainakaan alle 2-vuotiasta, mielellään en alle 3-vuotiasta kodin ulkopuoliseen hoitoon. Mutta meidän tapauksessa uskon monestakin syystä, että nimenomaan hyvä päiväkoti oli pojallemme hyväksi sosiaalisen kehityksen suhteen, ja esimerkiksi kerho ei olisi riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tutkimusryhmähän on seurannut yli 20 vuoden ajan tätä asiaa. Heitä kiinnosti lähinnä sosiaaliset kyvyt ja koulumenestys.
Mitä aikaisemmin päivähoito aloitettiin, sitä todennäköisempää oli pärjääminen. Ja kyseessä oli siis menestyminen elämässä yleensä, ei todennäköisyys päätyä hyvään taloudelliseen asemaan.
Tämä oli lapsiryhmä, jossa perheillä oli alhainen sosiaalinen asema, paljon ongelmia jne. Päivähoidossa lapsiryhmässä oli 3 lasta/hoitaja. Siksi jo se oli iso saavutus, että lapsi kävi peruskoulun loppuun.
Ei totisesti ollut vaan päinvastoin. Et ole tutustunut aiheeseen ollenkaan.
Anna tutkijan ja tutkimuksen nimi, niin tutustun aiheeseen sinun suunnastasi. Toistaiseksi google scholar tarjoaa vain tutkimuksia, joissa kohderyhmänä ovat syrjäytyneet perheen.
Mä luulen että parasta ois pitää lapsi kotihoidossa 3-vuotiaaksi ja siitä sitten 3-4-vuotiaana johonkin 2-3 kertaa viikossa 2-3 tuntia kerrallaan olevaan kerhoon minne ei tule äiti ja jos tuleekin niin siellä on joku vetäjä joka niitä ohjaa ja äiti vaan kattelee sivummalta. Siitä sit vois lähteä pidentämään pikkuhiljaa puolipäivähoitoon asti.
Mutta mä en usko että kokopäivähoito on lapselle hyväksi. Se on oikeasti tosi pitkä aika olla ryhmässä pienelle lapselle. Siis tottakai riippuu perheestä ja jos äiti tai isä pitkin hampain marttyyrinä uhraa itsensä ja uransa vaan että lapsi ois kotona niin ei siitä varmasti ole lapselle etua siitäkään.
Musta oleellista on siis se hoitopäivän pituus ja aloitusikä. Sitten vielä se, että lapsen ei monesti olisi pakko olla hoidossa niin pitkiä päiviä kuin he ovat. Miksi he silti ovat?
http://yle.fi/uutiset/paivakotilasten_kellokorttien_kaytto_nakyy_saasto…
Musta tuo uutinen on aika karu:
"– Vanhemmat ovat alkaneet sovittaa paremmin aikaansa ja lapset ovat olleet lyhyemmän aikaa hoidossa. "
Äkkiseltään voisi luulla, että tuohon ei tarvittaisi rahallista kannustinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.
Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän ennen kouluikää.
Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.
Lisään, että mun poika oli ainoa lapsi 5-vuotiaaksi ja me ollaan aina keskustelu ja leikitty hänen kanssaan todella paljon, samoin luettu hänelle myös todella paljon. Mutta tuota sosiaalista aspektia emme pystyneet tarjoamaan (tietenkin kävimme puistoissa ja leikkitreffeillä, mutta se on aivan eri asia kuin olla osa pysyvää ryhmää jolla on tietyt säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi, minkä puitteissa voi harjoitella sosiaalista toimintaa.
Ihanko oikeasti väität, että päivähoito on ainoa paikka, jossa lapsellasi oli mahdollisuus oppia kuuluminen ryhmään, ryhmän säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi? Ja näin meidän kesken - mihin ihmeeseen hän kaikkea tätä oikeasti tarvitsi? Kouluako varten? Se kun on armeijan lisäksi ainoa paikka, jossa noilla asioilla koonaisuutena on mitään merkitystä.
Päiväkodin sosiaalinen dynamiikka on yleensä hoitajien tukemaan vahvemman oikeutta. Jos Marilla on kiva pipo, hoitaja antaa sen Miisalle, koska Miisa niin haluaa ja vahvasti tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on varmaan paljon yksilöllisiä eroja, mutta noin keskimäärin olen sitä mieltä, että alle 3-vuotias ei millään lailla hyödy kodin ulkopuolisesta hoidosta. Sen sijaan 4-vuotiaasta eteenpäin laadukas päivähoito, jossa laadukasta varhaiskasvatusta, on hyvä juttu ja mielestäni parempi kuin kotihoito eskariin saakka.
Menin itse kotihoidosta eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua ryhmässä oloon ja sääntöihin ja siihen, että joku muu kuin omat vanhemmat komentaa. Uskon, että mun olisi ollut joka tapauksessa vaikea sopeutua noihin, mutta olisi ollut parempi harjoitella enemmän ennen kouluikää.
Samoin oma poikani oli sosiaalisesti arka ja päiväkodin aloittaminen 3-vuotiaana oli todella vaikeaa. Mutta eskariin mennessä hän oli aivan muuttunut ja on nyt suosittu, kaikkien kaveri, rohkea ja iloinen. Jälleen muutos olisi voinut tapahtua joka tapauksessa iän myötä, mutta näkemäni perusteella uskon, että turvallisessa ryhmässä olemisen harjoitteleminen auttoi tässä ratkaisevasti.
Lisään, että mun poika oli ainoa lapsi 5-vuotiaaksi ja me ollaan aina keskustelu ja leikitty hänen kanssaan todella paljon, samoin luettu hänelle myös todella paljon. Mutta tuota sosiaalista aspektia emme pystyneet tarjoamaan (tietenkin kävimme puistoissa ja leikkitreffeillä, mutta se on aivan eri asia kuin olla osa pysyvää ryhmää jolla on tietyt säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi, minkä puitteissa voi harjoitella sosiaalista toimintaa.
Ihanko oikeasti väität, että päivähoito on ainoa paikka, jossa lapsellasi oli mahdollisuus oppia kuuluminen ryhmään, ryhmän säännöt, sosiaalinen dynamiikka ja päivärytmi? Ja näin meidän kesken - mihin ihmeeseen hän kaikkea tätä oikeasti tarvitsi? Kouluako varten? Se kun on armeijan lisäksi ainoa paikka, jossa noilla asioilla koonaisuutena on mitään merkitystä.
Päiväkodin sosiaalinen dynamiikka on yleensä hoitajien tukemaan vahvemman oikeutta. Jos Marilla on kiva pipo, hoitaja antaa sen Miisalle, koska Miisa niin haluaa ja vahvasti tahtoo.
Kyllä, käytännössä ei oikein ollut muuta paikkaa, missä lapseni olisi voinut oppia noita taitoja kuin päiväkodissa (huom. edelleen hän meni 3-vuotiaana päiväkotiin, sitä pienempää en edes laittaisi päiväkotiin ellei olisi pakko). Hän oli siis todella arka sosiaalisesti, ei ottanut kontaktia esimerkiksi puistossa kehenkään, halusi leikkiä vain minun ja isänsä kanssa huolimatta jatkuvasta rohkaisusta ym. Tähän on mahdotonta kirjoittaa koko hänen kehityshistoriaansa, mutta sen nähneenä olen varma, että lyhyt kerho pari kertaa viikossa ei olisi toiminut. Se, että päiväkotiin mentiin joka päivä ja siellä oli aina samat lapset ja samat hoitajat (meillä oli onnea), samat säännöt ja sama rytmi, vapautti hänet hyvin hitaasti menemään mukaan muiden leikkeihin ja ottamaan kontaktia muihin.
Mihin hän tarvitsi tätä? Ei siihen, että hän voisi olla kiltti koululainen (tiesin, että hän olisi sitä ja niin hän nyt onkin), vaan sosiaalisen kehityksen tukemiseen. Halusin, että hän oppii leikkimään ja toimimaan muiden lasten kanssa, ottamaan kontaktia muihin, leikkimään porukassa ja saa ystäviä. Juuri mikään muu kuin ystävät ja sosiaalinen hyväksyntä ei ole yhtä tärkeää onnellisuuden kannalta. Jos hän olisi mennyt kouluun tai eskariin samalla "asenteella" kuin hänellä oli 3-vuotiaana, hän olisi minun näkökulmastani ollut kuin kävelevä kyltti "kiusaa minua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vain kotihoidossa ollut lapsi oppi lukemaan 4-vuotiaana ja nyt koululaisena on luokkansa parhaita lähes kaikessa. Toinen lapsi, joka ollut myös vain kotihoidossa, on tällä hetkellä eskarissa. Juuri oli hänen "vanhempainvartti"-keskustelunsa open kanssa ja opettaja kehui häntä todella eteväksi ja ihmetteli, kun hän aina tuntuu osaavan kaiken heti.
Että ei se ihan itsestäänselvästi niin mene, että kotihoidosta tulee jälkeenjääneitä lapsia...
Näinhän täällä sanottiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.
Miksi et ole opettanut lastasi?
Entäs mm. kasvistot ja taivaankappaleet? Nuo ovat niitä asioita mitä tarhassa myös käydään läpi.
Nykyään lapsille on olemassa niin paljon kirjoja ja ohjelmia joista oppivat kotonakin..itse en tuossa iässä osannut kasveja ja taivaan kappaleita..meidän lapset osaa ne kirjoista ja ohjelmista..ja kotona ollaan sellaisia luontoihmisiä että kasvit tuttuja.
Ihmisiltä unohtuu helposti miten monipuolista tarhaopetus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.
Miksi et ole opettanut lastasi?
Entäs mm. kasvistot ja taivaankappaleet? Nuo ovat niitä asioita mitä tarhassa myös käydään läpi.
Nykyään lapsille on olemassa niin paljon kirjoja ja ohjelmia joista oppivat kotonakin..itse en tuossa iässä osannut kasveja ja taivaan kappaleita..meidän lapset osaa ne kirjoista ja ohjelmista..ja kotona ollaan sellaisia luontoihmisiä että kasvit tuttuja.
Ihmisiltä unohtuu helposti miten monipuolista tarhaopetus on.
Joo, on on. Varsinkin kun ryhmien koot nousee vaan niin kyllä, saa oikein monipuolista ja laadukasta opetusta ja huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole elämän tarkoitus ainakaan hukassa. Päiväkoti eskari koulu työ kuolema olit paras hyvä hyvä tapu tapu....
Olen ajatellut tuon niin että ihminen on laumaeläin. Me tarvitsemme toisiamme voidaksemme hyvin. On velvollisuuteni tehdä kaikki sen eteen että lapsista kehittyy sellaisia jotka pärjäävät muiden ihmisten kanssa. Eilisestä koulupuukotuksestakin tulee mieleen, että se on melkein tärkeintä mitä ihmislapsi voi oppia; olemaan osa yhteisöä. En voi omia lapsia pelkästään omaksi seurakseni, koska heidän pitää pärjätä niin monien muidenkin kanssa kuin minun. Ei se kovin vaikeaa ole ollut, koska lapset tykkäävät olla toisten lasten seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole elämän tarkoitus ainakaan hukassa. Päiväkoti eskari koulu työ kuolema olit paras hyvä hyvä tapu tapu....
Olen ajatellut tuon niin että ihminen on laumaeläin. Me tarvitsemme toisiamme voidaksemme hyvin. On velvollisuuteni tehdä kaikki sen eteen että lapsista kehittyy sellaisia jotka pärjäävät muiden ihmisten kanssa. Eilisestä koulupuukotuksestakin tulee mieleen, että se on melkein tärkeintä mitä ihmislapsi voi oppia; olemaan osa yhteisöä. En voi omia lapsia pelkästään omaksi seurakseni, koska heidän pitää pärjätä niin monien muidenkin kanssa kuin minun. Ei se kovin vaikeaa ole ollut, koska lapset tykkäävät olla toisten lasten seurassa.
Kyllä noinkin, mutta alle 6-vuotias oppii sosiaalisia taitoja varmasti kerhokavereiden ja sisarustenkin kanssa, ja ehtii vielä eskarissa ja sen jälkeen sopeutua suurempaan laumaan. Mutta kyten todettu, perheet, lapset, päiväkodit ja tilanteet ovat erilaisia eikä ole olemassa ratkaisua joka olisi yksiselitteisesti hyvä tai huono kaikille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kotihoidosta, ei pidä vaan haukkua kotihoitoa. Minä opetan lapsille vaikka ovat kotona, 5v osaa laskee sataan asti, kirjoittaa sanoja, laskee helmitaululla, osaa riimitellä, kun olen laulanut hänelle paljon ja antanut hänen päätellä lauseiden viimeiset sanat. Kerhoissa ja kavereilla käydään paljon, jotta oppii sosiaalista kanssakäymistä.
Miksi et ole opettanut lastasi?
Entäs mm. kasvistot ja taivaankappaleet? Nuo ovat niitä asioita mitä tarhassa myös käydään läpi.
Nykyään lapsille on olemassa niin paljon kirjoja ja ohjelmia joista oppivat kotonakin..itse en tuossa iässä osannut kasveja ja taivaan kappaleita..meidän lapset osaa ne kirjoista ja ohjelmista..ja kotona ollaan sellaisia luontoihmisiä että kasvit tuttuja.
Ihmisiltä unohtuu helposti miten monipuolista tarhaopetus on.
Joo, on on. Varsinkin kun ryhmien koot nousee vaan niin kyllä, saa oikein monipuolista ja laadukasta opetusta ja huomiota.
Me ollaan täällä maalla oltu kyllä onnekkaita. Hallituksen leikkauksista en tiedä, onneksi viimeinenkin ehtii kouluun ennen sitä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli lapsiryhmä, jossa perheillä oli alhainen sosiaalinen asema, paljon ongelmia jne. Päivähoidossa lapsiryhmässä oli 3 lasta/hoitaja. Siksi jo se oli iso saavutus, että lapsi kävi peruskoulun loppuun.