Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?
22.10.2015 |
Ajatteletko että kirkkoon kuuluminen on lapselle välttämätöntä välttääkseen kadotuksen tai jotain muuta kammottavaa, vai vietettiinkö ristiäisi vain siksi että on ollut sellainen tapana?
Itsekkin olen kastanut aikoinaan vauvani, mutta sittemmin eronnut kirkosta ja lapsetkin ovat eronneet omasta tahdostaan 15 vuotta täytettyään, mutta jos nyt saisin vauvan, niin en edes harkitsisi hänen kirkkoon liittämistä, en vaikka kuuluisin kirkkoon.
Mielestäni lähtökohta pitäisi olla se että ketään ei liitetä uskontokuntaan vasten tahtoaan, vaan päättäköön itse asiasta vaikka rippikouluiässä.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.
Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä.
MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.
Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.
Omanlaisensa juhla? Eli teidän tapauksessa melkein suora kopio ristiäisistä.
No kyllä, siitä ristiäisten ei uskonnollisesta osuudesta. Ja toki samanlainen: suvun läsnäolo, musiikki, juhlaruoka, kuin siirtymäriitit monessa muussa kulttuurissa.
Me pidämme isoista juhlista, siksi vieraita oli n 40, sukulaisia ja ystäviä. Olisimme tietysti voineet myös valita kutsua vain lähimmät ystävät, mutta meille laajempikin suku on läheinen ja tärkeä.
Varsinkin minun sukuni tykkää laulaa, vaikka ei osattaisi. Jos ei tykättäisi, oltaisiin voitu vaikka lukea runo tai jättää väliin kokonaan. Mutta biisejä ja tarinoita ei tarvinnut valita vaan yhdestä kirjasta, se kai oli iso ero uskonnolliseen seremoniaan verrattuna.
Kyllähän me ateistitkin olemme kasvaneet suomalaisessa kulttuurissa, jossa luterilaisuus on monessa mukana. Ei meidän tarvitse keksiä jotain ihan muuta voidaksemme todistaa viettävämme aidosti kristinuskosta erottautuvaa seremoniaa. Ristiäisten ydin on lapsen liittäminen seurakuntaan. Kun se jää pois, on kyse ihan toisesta juhlasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni liitän kirkkoon, johon itse kuulun. Lapset saavat sitten aikanaan tietysti itse päättää, haluavatko olla mukana vai eivät. En aio millään taivuttelulla heidän päätökseensä vaikuttaa; toki keskustelen asiasta jos haluavat. Kirkosta on paljon helpompi lähteä pois kuin liittyä siihen, jollei koskaan ole ollut jäsen, joten näin on kätevämpääkin.
En ymmärrä että miten joistakin on luonnollista tehdä näin päin, eli liitetään kirkkoon ja saa sitten itse päättää haluaako pysyä jäsenenä. Kyllähän lähtökohta pitäisi olla se että liitetä, vaan antaa itse liittyä jos kokee sen omakseen.
Vierailija kirjoitti:
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Aivan. Mutta "maistraattinimiäiset" ovat termi sille, että jätetään väliin se turha kirkkokierros. Ja tuodaan selvästi esiin se, ettei kirkon palveluita tässä asiassa ei ole tarvittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).
Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.
No en niin, siitä syystä koska se ei ole. Toiminta rahoitetaan kirkollisverosta.
Todista tai lopeta tuo lapsellinen jankutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että oli huomattavasti helpompaa tehdä se silloin pienenä, kuin aikuisena.
Kuinka moneen uskontokuntaan, puolueseen ja urheiluseuraan liitit vauvasi varmuuden vuoksi koska se oli niin helppoa?
Sanoin, että helpompaa kuin aikuisena. Osaatko lukea?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisen paineen & mukavuudenhalun vuoksi, koska emme viitsineet selitellä sukulaisille maistraattinimiäisiä, eikä lapsille sitä, miksi pitää istua muualla uskonnollisilla sessioilla koulu/päiväkotimaailmassa.
Jälkikäteen ajatellen olisi saanut jäädä liittymättä, mutta saa sitten päättää itse riparilla.
Suorastaan kuvottavaa että tällainen uskomussysteemi on päästetty näin vaikuttamaan ihmisten käytökseen siten, että lastenkin puolesta "pitää" päättää.
Päiväkodissa kysytään, saako lapsi osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Ihan pieniä emme halunneet uskonnolisiin tilaisuuksiin, mutta isompana ovat saaneet valita itse. Toki olen ensisijaisesti sitä mieltä, että kirkko, tai mikään uskonto, ei kuulu päiväkotiin ja kouluun. Jos vanhemmat haluavat antaa uskonnollista kasvatusta, sen voi tehdä vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).
Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.
No en niin, siitä syystä koska se ei ole. Toiminta rahoitetaan kirkollisverosta.
Todista tai lopeta tuo lapsellinen jankutus.
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Vierailija kirjoitti:
Omanlaisensa juhla? Eli teidän tapauksessa melkein suora kopio ristiäisistä.
Vaikka jääkiekossa palkintojen jaon rituaali on melkein samanlainen kuin jalkapallossa, niin ei lätkän pelaajat siliti yritä matkia futareita.
Aika samanlaisiahan juhlat yleensä ovat kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Pelkäätkö yksityisyytesi paljastuvan jos kerrot kotikuntasi? Ei, vaan pelkäät sitä että luulosi seurakunnan hyväntekemisestä romuuttuu, kun sinulle kerrotaan totuus. Valhetelet meille ja ennenkaikkea itsellesi.
Seurakunnat ei pahemmin käytä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Aika monissa hautajaissa omaiset ovat siunaustilaisuuden jälkeen vähän naureskelleet sitä miten pappi puhuin vainajasta niin kuin hän olisi muka ollut harraskin uskova, vaikka oli tiettävästi ateisti, vaikka kirkkoon olikin kuulunut.
Se on oikeastaan aika surullista että kirkkohautajaisissa vainajasta on yleensä puhumassa henkilö, joka ei tuntenut häntä lainkaan. Harvoin myöskään on kovin paljon selvitelty omaisilta vainajaan liittyviä asioita, vaan paasataan jokaisissa kuoppabileissä ne samat jorinat taivaanisästä ja ikuisesta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En liittänyt lastani kirkkoon, koska minua ei itseänikään ole liitetty. Itse kävin uskontotunneilla, mutta lapsi käy ET:ssä. Vieläkin ketuttaa uskontotunneilla istuminen ja turhaakin turhemman nippelitietouden opettelu.
Jatkossahan huoltajat yhdessä päättävät lapsen uskontokunnan, ja jos ei päästä yksimielisyyteen niin lasta ei liitetä mihinkään uskontokuntaan. Tämäkin voi tarkoittaa osaltaan kateiden vähenemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Pelkäätkö yksityisyytesi paljastuvan jos kerrot kotikuntasi? Ei, vaan pelkäät sitä että luulosi seurakunnan hyväntekemisestä romuuttuu, kun sinulle kerrotaan totuus. Valhetelet meille ja ennenkaikkea itsellesi.
Seurakunnat ei pahemmin käytä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
No eipä tarvitse luulla kun tietää. Ja seurakunnarahoista n. kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön, eli isoin siivu. Hyväntekeväisyyteen tosiaan vain n. 5-10 % mutta mitenhän se tähän liittyy... tosin hyvähän se on ettei sinne mene rahaa niin paljon, niin jääpähän enemmän rahaa järjestää toimintaa kuntalaisille.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?Open…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Aika monissa hautajaissa omaiset ovat siunaustilaisuuden jälkeen vähän naureskelleet sitä miten pappi puhuin vainajasta niin kuin hän olisi muka ollut harraskin uskova, vaikka oli tiettävästi ateisti, vaikka kirkkoon olikin kuulunut.
Se on oikeastaan aika surullista että kirkkohautajaisissa vainajasta on yleensä puhumassa henkilö, joka ei tuntenut häntä lainkaan. Harvoin myöskään on kovin paljon selvitelty omaisilta vainajaan liittyviä asioita, vaan paasataan jokaisissa kuoppabileissä ne samat jorinat taivaanisästä ja ikuisesta elämästä.
Meidän isä oli ateisti eikä ollut pappi edes paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat haluavat antaa uskonnollista kasvatusta, sen voi tehdä vapaa-ajalla.
Tämä. Minusta se on jopa vähän pelottavaa että sivistysvaltiona itseään pitävässä Suomessa opetaan perusopetuksessa ja jopa vielä lukiossa pakollisena uskontoa. Uskonto on minusta mitä suurimmassa määrin henkilökohtainen ja perheen sisäinen asia. Jokainen opettakoon lapselleen haluamaansa maailmankatsomusta ihan itse kotonaan tai hankkikoon lapselleen haluamaansa uskonnollista kasvatusta jostain muualta kuin koulusta.
Ei yhteiskunnan pitäisi olla osana uskontoon kasvatusta.
Tähän pitäisi puuttua viimeistään nyt kun tänne vyöryy sekailisa vieraita kulttuureja ja nykyisellä vakaumusten opetuksella opetusjäerjestelmä on velvollinen opettamaan jokaiselle hänen omaa uskontoaan. MIKSI?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Alue: Aihe vapaa
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.