Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.

Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?

Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?

Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja  mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.  

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. 

Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle. 

Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.

Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.  

Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.

Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät. 

Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin. 

En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.

Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele  johonkin muuhun ketjuun. 

Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta. 

Kommentoin tätä vielä, kun et selkeästi ymmärtänyt vastaustani. Lapselle ei ole pakko OPETTAA mitään, asioista voi jutella sen enempää vauhkoamatta mistään. Lapsilla on ihan omatkin aivot, ainakin meidän lapsilla.

Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.

Oliko tämä siis vastauksesi? Mihin kysymykseen? 

Ja olen samaa mieltä, lapselle voi jutella ja he ajattelevat asioista ihan itse. Jos lapsi kysyy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin kyllä se minusta silti on oman maailmankatsomuksen opettamista, jos vastaa, että hän menee taivaaseen. Tai että elämä lakkaa. Siinä jutellaan, voidaan kysyä lapsen mielipidettä asiaan, mutta varsinkin pienen lapsen kohdalla vanhempi on ehdoton auktoriteetti. Harva kolmevuotias alkaa kyseenalaistamaan vanhempien näkemystä kuoleman jälkeisestä ajasta. 

13-vuotias sitten voi jo kyseenalaistaakin. Joka tapauksessa hän lähtee käsittelemään asiaa siihen asti oppimansa pohjalta. Onko taivasta olemassa, kuten minulle jo lapsena kerrottiin? Tai miksi minä en usko taivaaseen, kun monet muut niin tekevät?

Niin ja että en vaikuttaisi asian suhteen tunteettomalta, kyllä minua oikeastaan harmittaa, että sinun lapsesi kasvavat uskomaan että on jumala ja taivas. Minä tiedän että niitä ei ole. Ne ovat vain keinoja hahamottaa maailmaan ja selviytyä vaikeista asioista. Minä haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus kasvaa maailmassa, jota uskonnot eivät määritä. Minä haluaisin, että ihmisille riittäisi, että voimaa ja rauhaa  voi saada itsestään, läheisistään, luonnosta ja taiteesta ja monesta muusta oikeasta ja konkreettisesta asiasta. 

 

Mitä ihmettä? En jaksais kyllä oikeastaan enää aloittaa alusta tätä samaa, vaikka mä olenkin aina tiennyt että av-mamman lukutaito on tavallista heikompi.

 

Sä olet varmaan kirjoittanut väliin jotain jonka en tiedä olevan kirjoituksesi, koska minun mielestä olet osallistunut neljällä virkkeellä.

Mielestäni aloitit pelin vaatimalla minua todistamaan, että taivasta ei ole, niin et kasvata lapsiasi uskomaan siihen. Ts. niin kauan kuin sinulle ei todisteta, taivaan olemassaolevuutta, niin kasvatat lapsesi uskomaan siihen. Ja nyt toki oletan, että puhumme taivaasta uskonnollisessa merkityksessä, kun se kerran tämän keskustelun tarkoitus on. 

Sen jälkeen olet sitä mieltä, että keskustelemalla lastesi kanssa et opeta heille mitään. Heidän ajatuksensa ja arvonsa nousevat tyhjyydestä ilman minkäänlaista tukeutumista sinun arvomaailmaasi.

Nyt et voi ilmeisesti ymmärtää, että kun maailmankatsomus ilman uskonnon rajoitteita on minulle tärkeä asia, haluaisin sitä hyvää myös muille. Kierränkö toreilla paasaamasta asiasta? En. Nyinkö perhejuhlissa tunnettuja uskovaisia hihasta ja tungen vapaa-ajattelijoiden materiaalia väkisin käteen? Tietenkään en. Mutta sisimmässäni toki toivon, että kaiki lapsen saisivat kasvaa vapaana uskonnon rajoitteista. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.

Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?

Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?

Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja  mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.  

Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. 

Tämä on minun mielestäni kukkua ja aivan uskomattoman vanhanaikainen mielipide. Kastaa lapsi ja antaa ympäristön kasvattaa hänestä kristittyä, vaikka ei itse usko. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun molemmat vanhemmat uskovat. Minä en vastusta lapsen kasvattamista kristityksi, kun toinen vanhempi uskoo ja toinen ei, ja kun molemmat kertovat avoimesti omasta näkemyksestään lapselle. 

Minä olen ateisti ja olen miettinyt aikanaan paljonkin omaa suhdettani uskontoon ja uskonnottomuuteen. Keskustelemme uskonnosta lasten kanssa siinä missä muistakin asioista., kun ne tulevat eteen, lapsen ikäkauden mukaisella tavalla.

Kuolema on esimerkiksi sellainen. Kuoleman lopullisuus on lapselle pelottavaa. Olisi helppoa, ja siinä tilanteessa lapselle helpottavaa, puhua taivaasta, josta isovaari vilkuttelee lapsille. Mutta se olisi väärin, koska mitään taivasta ei ole, minä en sellaiseen usko. Lasteni on opittava elämään sen tosiasian kanssa, että elämä päättyy joskus. Tämä yksi elämä on kaikki, tämä on tarpeeksi, eikä tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin tämän yhden elämän elämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun sen asian on käsitellyt ja sisäistänyt, siiä saa ihan samanlaisen sisäisen rauhan kuin taivasuskostakin.  

Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.

Ei minun tarvitse todistaa ja minun puolestani saat opettaa lapsiasi uskomaan taivaaseen. Mutta jos luet aiemmin kirjoittamani ihan kokonaan, niin en voi ymmärtää enkä hyväksyä ihmisiä, jotka eivät usko taivaaseen, mutta silti antavat lastensa uskoa, koska helppoa ja hei ne kirkkohäät. 

Minun mielestäni ns. tapauskovaiset syövät pohjaa todellisten kritittyjen perinteestä ja uskonnon vahvuudesta. Mitä te teette ihmisillä, jotka roikkuvat siellä vain niiden kirkkohäiden "juhlavuuden" takia? Ai niin, nehän kustantaa veroillaan koko kystin. 

En tiedä, kun se sun "aiemmin" kirjoittamasi ei koske mua, vaikea siihen ottaa silloin kantaa.

Miksi sitten kommentoit mun viestiä, jos se ei sua kosketa? Minun kirjoittamani oli kommentti ihmiselle, jonka mielestä lapselle saa opettaa jotain mihin ei itse usko. Sinä et niin tee. Asia ei siis sinua kosketa. Kirjoittele  johonkin muuhun ketjuun. 

Olisit tehnyt ihan vaikka oman aloituksen, todistakaa mulle, että taivasta ei ole. Ja todistustaakka ei ole minulla, joka en usko, että jotain mitä ei todistaa, ei ole. Ei vaikka te kristityt olette tätä maailman kolkkaa hallinneet parituhatta vuotta. Ei vaikka olette pukanneet markkinoille tuhansia kirjoja siitä asiasta. Se ei silti muuta sitä, että jonkun asian olemassaolo todistetaan, ei olemassolemuutta. 

Kommentoin tätä vielä, kun et selkeästi ymmärtänyt vastaustani. Lapselle ei ole pakko OPETTAA mitään, asioista voi jutella sen enempää vauhkoamatta mistään. Lapsilla on ihan omatkin aivot, ainakin meidän lapsilla.

Todista mulle ensin, ettei taivasta ole. Kun saat sen tehtyä, niin lupaan kasvattaa lapseni olemaan uskomatta.

Oliko tämä siis vastauksesi? Mihin kysymykseen? 

Ja olen samaa mieltä, lapselle voi jutella ja he ajattelevat asioista ihan itse. Jos lapsi kysyy, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, niin kyllä se minusta silti on oman maailmankatsomuksen opettamista, jos vastaa, että hän menee taivaaseen. Tai että elämä lakkaa. Siinä jutellaan, voidaan kysyä lapsen mielipidettä asiaan, mutta varsinkin pienen lapsen kohdalla vanhempi on ehdoton auktoriteetti. Harva kolmevuotias alkaa kyseenalaistamaan vanhempien näkemystä kuoleman jälkeisestä ajasta. 

13-vuotias sitten voi jo kyseenalaistaakin. Joka tapauksessa hän lähtee käsittelemään asiaa siihen asti oppimansa pohjalta. Onko taivasta olemassa, kuten minulle jo lapsena kerrottiin? Tai miksi minä en usko taivaaseen, kun monet muut niin tekevät?

Niin ja että en vaikuttaisi asian suhteen tunteettomalta, kyllä minua oikeastaan harmittaa, että sinun lapsesi kasvavat uskomaan että on jumala ja taivas. Minä tiedän että niitä ei ole. Ne ovat vain keinoja hahamottaa maailmaan ja selviytyä vaikeista asioista. Minä haluaisin, että kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus kasvaa maailmassa, jota uskonnot eivät määritä. Minä haluaisin, että ihmisille riittäisi, että voimaa ja rauhaa  voi saada itsestään, läheisistään, luonnosta ja taiteesta ja monesta muusta oikeasta ja konkreettisesta asiasta. 

Mitä ihmettä? En jaksais kyllä oikeastaan enää aloittaa alusta tätä samaa, vaikka mä olenkin aina tiennyt että av-mamman lukutaito on tavallista heikompi.

 

 

Sä olet varmaan kirjoittanut väliin jotain jonka en tiedä olevan kirjoituksesi, koska minun mielestä olet osallistunut neljällä virkkeellä.

Mielestäni aloitit pelin vaatimalla minua todistamaan, että taivasta ei ole, niin et kasvata lapsiasi uskomaan siihen. Ts. niin kauan kuin sinulle ei todisteta, taivaan olemassaolevuutta, niin kasvatat lapsesi uskomaan siihen. Ja nyt toki oletan, että puhumme taivaasta uskonnollisessa merkityksessä, kun se kerran tämän keskustelun tarkoitus on. 

Sen jälkeen olet sitä mieltä, että keskustelemalla lastesi kanssa et opeta heille mitään. Heidän ajatuksensa ja arvonsa nousevat tyhjyydestä ilman minkäänlaista tukeutumista sinun arvomaailmaasi.

Nyt et voi ilmeisesti ymmärtää, että kun maailmankatsomus ilman uskonnon rajoitteita on minulle tärkeä asia, haluaisin sitä hyvää myös muille. Kierränkö toreilla paasaamasta asiasta? En. Nyinkö perhejuhlissa tunnettuja uskovaisia hihasta ja tungen vapaa-ajattelijoiden materiaalia väkisin käteen? Tietenkään en. Mutta sisimmässäni toki toivon, että kaiki lapsen saisivat kasvaa vapaana uskonnon rajoitteista. 

Kun joku todistaa, että taivasta ei ole, niin silloin ei tarvi opettaa lastakaan ajattelemaan itse, kun on selvää, miten asiat on.  Mutta tuli selväksi jo ettette siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

 

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

 

Ai hyötyjä kuulua seurakuntaan? En nyt lukenut kaikkia viestejä noiden pitkien jankkausten välistä, mutta en itse keksi yhtäkään hyötyä moiseen, päinvastoin. Ehkä tarkoitit sitä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

 

Ai hyötyjä kuulua seurakuntaan? En nyt lukenut kaikkia viestejä noiden pitkien jankkausten välistä, mutta en itse keksi yhtäkään hyötyä moiseen, päinvastoin. Ehkä tarkoitit sitä.

 

Miksi sitten kommentoida jos ei vaivaudu lukemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:
Kirkko oli käytännössä valtio on sitä meidän historiaa, halusit sinä sitä tai et.
Ja millälailla kirkko yritt jarruttaa kansan sivistystä?

Historia on historiaa ja nyt on nyt. Onneksi.

Kyllä mutta histora vaikuttaa suuresti tähän nykyisyyteen. Miten menikään viisas sananlasku: "Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, on tuomittu toistamaan se."

Siis juuri pakkokristinuskon takia suomalaiset ovat kansa, jotka eivät tunne menneisyyttään. Kirkko tuhosi mitä pystyi ja nielaisi sisälleen ja muutti merkitystä siitä, mitä ei pystynyt tuhoamaan.

No tuosta mainitsemastasi on nyt aikaa 500-700 vuotta. Että kyllä tuona aikana on tullut jo aika paljon uuttakin suomalaista historiaa. Toisekseen, juuri kirkon ansiosta suomalaiset tuntevat menneisyyttään edes niin paljon kuin nyt tuntevat. Kirkko dokumentoi tapahtumia kirjoihinsa ja kansankeskuuteen levitetyn luku- ja kirjoitustaidon myötä muutkin kuin vain oppineet pystyvät ottamaan selvää menneisyydestään ja jättämään jotain jälkipolville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

Se haitta siitä on, että se rikkoo lapsen uskonnonvapautta. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan valintansa mukaan. Jokaisella on niinikään oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta sitä valintansa mukaan. Kun liität lapsesi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ennen kuin hän on kykenevä itse omaa mielipidettään muodostamaan taikka ilmaisemaan, rikot hänen uskonnonvapauttaan.

Saako sinut joko liittää tai erottaa uskonnollisesta yhdyskunnasta sinun mielipidettäsi kysymättä? Jos ei, niin miksi lapsellesi et sallisi samaa oikeutta omaan valintaan kuin itsellesi haluat?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

 

 

Se haitta siitä on, että se rikkoo lapsen uskonnonvapautta. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan valintansa mukaan. Jokaisella on niinikään oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta sitä valintansa mukaan. Kun liität lapsesi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ennen kuin hän on kykenevä itse omaa mielipidettään muodostamaan taikka ilmaisemaan, rikot hänen uskonnonvapauttaan.

Saako sinut joko liittää tai erottaa uskonnollisesta yhdyskunnasta sinun mielipidettäsi kysymättä? Jos ei, niin miksi lapsellesi et sallisi samaa oikeutta omaan valintaan kuin itsellesi haluat?

Saahan lapsi olla uskomatta tai uskoa, ei se kaste asiaa muuta miksikään. Uskonnonvapauteen ei siis kajota mitenkään. Ilmeisesti ketju lukematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

Se haitta siitä on, että se rikkoo lapsen uskonnonvapautta. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan valintansa mukaan. Jokaisella on niinikään oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta sitä valintansa mukaan. Kun liität lapsesi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ennen kuin hän on kykenevä itse omaa mielipidettään muodostamaan taikka ilmaisemaan, rikot hänen uskonnonvapauttaan.

Saako sinut joko liittää tai erottaa uskonnollisesta yhdyskunnasta sinun mielipidettäsi kysymättä? Jos ei, niin miksi lapsellesi et sallisi samaa oikeutta omaan valintaan kuin itsellesi haluat?

Saahan lapsi olla uskomatta tai uskoa, ei se kaste asiaa muuta miksikään. Uskonnonvapauteen ei siis kajota mitenkään. Ilmeisesti ketju lukematta?

Uskonnonvapauteen sisältyy oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kun lapsi liitetään hänen omaa mielipidettään kysymättä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, häneltä riistetään oikeus päättää itse siitä, kuuluuko uskonnolliseen yhdyskuntaan vaiko ei.

Uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa taikka olla harjoittamatta sitä. Kun lapsi on liitetty uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, hänellä ei esim. koulussa ole oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta esim. kirkkoretkien, hartaustilaisuuksien taikka uskonnonopetuksen kautta.

Mielestäni nämä ovat molemmat huomattavasti selvempiä haittoja kuin yksikään ketjussa esitetyistä hyödyistä.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Uskonnonvapauteen sisältyy oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kun lapsi liitetään hänen omaa mielipidettään kysymättä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, häneltä riistetään oikeus päättää itse siitä, kuuluuko uskonnolliseen yhdyskuntaan vaiko ei.

Uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa taikka olla harjoittamatta sitä. Kun lapsi on liitetty uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, hänellä ei esim. koulussa ole oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta esim. kirkkoretkien, hartaustilaisuuksien taikka uskonnonopetuksen kautta.

Mielestäni nämä ovat molemmat huomattavasti selvempiä haittoja kuin yksikään ketjussa esitetyistä hyödyistä.

Lapsen erottaminen seurakunnanjäsenyydestä ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin liittäminen/kastaminen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Uskova liittää lapsensa kirkkoon sehän on selvä. Kaikki muut, jotka liittävät lapsensa kirkkoon ja selittävät että se on lapsen valinta ovat niin ikään uskovaisia, tai ihan vaan tavallisia pelkureita. Kukaan ei-uskova ei liitä lastaan uskonnolliseen yhteisöön vapaaehtoisesti.

Eikä kukaan pystynyt yksioikoisesti selittämään mitä haittaakaan tuosta on. Selväksi tuli kyllä, että hyötyjä on enemmän.

Se haitta siitä on, että se rikkoo lapsen uskonnonvapautta. Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan valintansa mukaan. Jokaisella on niinikään oikeus harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta sitä valintansa mukaan. Kun liität lapsesi uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ennen kuin hän on kykenevä itse omaa mielipidettään muodostamaan taikka ilmaisemaan, rikot hänen uskonnonvapauttaan.

Saako sinut joko liittää tai erottaa uskonnollisesta yhdyskunnasta sinun mielipidettäsi kysymättä? Jos ei, niin miksi lapsellesi et sallisi samaa oikeutta omaan valintaan kuin itsellesi haluat?

Saahan lapsi olla uskomatta tai uskoa, ei se kaste asiaa muuta miksikään. Uskonnonvapauteen ei siis kajota mitenkään. Ilmeisesti ketju lukematta?

 

 

Uskonnonvapauteen sisältyy oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kun lapsi liitetään hänen omaa mielipidettään kysymättä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, häneltä riistetään oikeus päättää itse siitä, kuuluuko uskonnolliseen yhdyskuntaan vaiko ei.

Uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa taikka olla harjoittamatta sitä. Kun lapsi on liitetty uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, hänellä ei esim. koulussa ole oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta esim. kirkkoretkien, hartaustilaisuuksien taikka uskonnonopetuksen kautta.

Mielestäni nämä ovat molemmat huomattavasti selvempiä haittoja kuin yksikään ketjussa esitetyistä hyödyistä.

Lapsella on tyäysi oikeus olla harjoittamatta uskontoa vaikka kuuluisi seurakuntaan. Kukaan ei pakota.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Uskonnonvapauteen sisältyy oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kun lapsi liitetään hänen omaa mielipidettään kysymättä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, häneltä riistetään oikeus päättää itse siitä, kuuluuko uskonnolliseen yhdyskuntaan vaiko ei.

Uskonnonvapauteen sisältyy myös oikeus harjoittaa uskontoa taikka olla harjoittamatta sitä. Kun lapsi on liitetty uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, hänellä ei esim. koulussa ole oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta esim. kirkkoretkien, hartaustilaisuuksien taikka uskonnonopetuksen kautta.

Mielestäni nämä ovat molemmat huomattavasti selvempiä haittoja kuin yksikään ketjussa esitetyistä hyödyistä.

 

 

Lapsen erottaminen seurakunnanjäsenyydestä ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin liittäminen/kastaminen.

En usko että kukaan on näin tosissaan tämän vastauksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsi on liitetty uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, hänellä ei esim. koulussa ole oikeutta kieltäytyä uskonnonharjoittamisesta esim. kirkkoretkien, hartaustilaisuuksien taikka uskonnonopetuksen kautta.

Henkilökohtaisesti en ole koskaan uskontotunnilla harjoittanut uskontoa vaan opiskellut sitä. En koe myöskään harjoittavani uskontoa käydessäni seuraamassa uskonnollista tilaisuutta saati että vieraillessani esim. muinaisella uhripaikalla.