Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?
22.10.2015 |
Ajatteletko että kirkkoon kuuluminen on lapselle välttämätöntä välttääkseen kadotuksen tai jotain muuta kammottavaa, vai vietettiinkö ristiäisi vain siksi että on ollut sellainen tapana?
Itsekkin olen kastanut aikoinaan vauvani, mutta sittemmin eronnut kirkosta ja lapsetkin ovat eronneet omasta tahdostaan 15 vuotta täytettyään, mutta jos nyt saisin vauvan, niin en edes harkitsisi hänen kirkkoon liittämistä, en vaikka kuuluisin kirkkoon.
Mielestäni lähtökohta pitäisi olla se että ketään ei liitetä uskontokuntaan vasten tahtoaan, vaan päättäköön itse asiasta vaikka rippikouluiässä.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Uskonto on meille enemmän kuin vain seurakunta tai kirkkoon kuuluminen se on elämäntapa.
Kirkko opettaa perusasiat Raamatusta. Näinä aikoina voi jonkin verran narratakkin joissakin asioissa, ei tule usein kirkossa käytyä, mutta aikeissa ollut käydä ihan mielenkiinnosta joku sunnuntai. Kirkko hoitaa rituaalit, kasteen, häät, hautajaiset, sekä jotain lakijuttuja.
Itse uskoon tulo ja Raamatun sanan ymmärtämään oppiminen onkin sitten ihan henkilökohtainen kokemus, josta pikkuhiljaa kehittyy elämän tapa.
Vaikea sitä koskaan on uskoon tulla, jollei ole koskaan kuullutkaan Jeesuksesta ja pelastuksesta, oletan että seurakunnissa puhutaan ainakin vielä näistä asioista.
Kotonahan uskovat varmaan opettavat itsekkin lapsilleen.
"Koska maailma viisaudessaan ei oppinut tuntemaan Jumalaa hänen viisaudessaan, on Jumala nähnyt hyväksi saarnauttaa evankeliumia, jota maailma pitää hulluutena, ja siten pelastaa ne, jotka uskovat".
1 Kor. 1:21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.
Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä.
MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.
Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.
En vaan näe siinä mitään pointtia etenkään meidän tilanteessa. Mulle se rituaali ei merkitse mitään ilman perinnettä. En tiedä merkitsisikö miehelle, mutta ei se sitä ainakaan ala järjestellä eikä ideoida.
Teidän juhlanne kuulostaa kyllä ihan kivalta, joskin kummeja ja vaatetusta myöten kristillisestä perinteestä otetulta. Mulle vaan tökkii tuollainen, se on jotenkin niin tekemällä tehtyä. Vähän niin kuin juhannus kristillisenä juhlana, ei se vaan toimi vaikka kovasti on historian saatossa yritetty. Vaikka on ihan totta, että kristilliset juhlat on aikoinaan liimattu väkisin pakanallisten päälle, niin vuosisatojen kuluessa niistä on kuitenkin muodostunut meidän perinteet. "Jokainen tekee miten tykkää" ei ole mikään perinne eikä siitä tule sellaista syntymään. Se on ihan höpönlöpöä, että jostain nimiäisistä tulisi sen myötä meidän suvun perinne, että minä teen niin kerran. Lapsi ja lapsenlapsi tekevät sitten ihan omat ratkaisunsa enkä ymmärrä, miksi he seuraisivat minun malliani yhtään enempää kuin minä seuraan omia vanhempiani.
Kiva, jos joillekin toimii tuollainen, mutta meillä se perinteen kaavamaisuus olisi edes jotenkin pitänyt homman kasassa. Vanhempani ovat eronneet eivätkä tule toimeen. Mies ei ole väleissä oman äitinsä kanssa ollenkaan ja ylipäätään miehen perheestä ehkä pari tulisi paikalle. Epämukavuusalue ei olisi tässä tapauksessa vain minun.
Aika surullista, että ainoa asia joka saa aikaan perhejuhlan on uskonnollinen rituaali, jonka sisältöön et edes usko. Minusta edelleen kannattaisi sitten rakentaa ihan omat perinteet, vaikka ilman sukua. Ja ei ole höpönlöpöa, että perinnettä ei synny. Minun lapsilleni heidän juhlansa on ainakin nyt lapsuudessa ainoa oikea tapa juhlia syntymää ja nimeä. Joidenkin muiden juhlissa puhutaan jumalasta, johon me ei uskota, mutta annetaan muiden rauhassa uskoa.
Jos saan lapsenlapsia, heitä varmasti juhlitaan vähän erilailla. Mutta niin kaikkii juhlat muuttuvat vuosien varrella. Eivät ristiäiset tai hautajaiset pysy täysin samanlaisina, vaan muuttuvat koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Pelkäätkö yksityisyytesi paljastuvan jos kerrot kotikuntasi? Ei, vaan pelkäät sitä että luulosi seurakunnan hyväntekemisestä romuuttuu, kun sinulle kerrotaan totuus. Valhetelet meille ja ennenkaikkea itsellesi.
Seurakunnat ei pahemmin käytä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
No eipä tarvitse luulla kun tietää. Ja seurakunnarahoista n. kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön, eli isoin siivu. Hyväntekeväisyyteen tosiaan vain n. 5-10 % mutta mitenhän se tähän liittyy... tosin hyvähän se on ettei sinne mene rahaa niin paljon, niin jääpähän enemmän rahaa järjestää toimintaa kuntalaisille.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?OpenD...
Vääristeltyjä prosentteja. Vilkaiseppa siitä linkistä että mihin prosentit jakaantuu. Uskotko oikeasti että edes yhtä prosenttia ei mene investointeihin tai rakenusten kunnossapitoon? Tuosta on raavittu ensin suuri osa kuista pois päältä ja sitten esitellään suurenakin hyväntekijänä jonku pikkusiivutn jakautumista eri tahoille. Kolmas osa vähästä ei ole paljon. Kirkko käyttää yhden prosentin kirkollisverovaroista diakoniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Pelkäätkö yksityisyytesi paljastuvan jos kerrot kotikuntasi? Ei, vaan pelkäät sitä että luulosi seurakunnan hyväntekemisestä romuuttuu, kun sinulle kerrotaan totuus. Valhetelet meille ja ennenkaikkea itsellesi.
Seurakunnat ei pahemmin käytä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
No eipä tarvitse luulla kun tietää. Ja seurakunnarahoista n. kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön, eli isoin siivu. Hyväntekeväisyyteen tosiaan vain n. 5-10 % mutta mitenhän se tähän liittyy... tosin hyvähän se on ettei sinne mene rahaa niin paljon, niin jääpähän enemmän rahaa järjestää toimintaa kuntalaisille.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?OpenD...
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?Open…
Sorry, siinä koko linkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aivan yksi lysti uskotko sinä tuota vai et, joten enpä vaivaudu. Huvittaa vaan tuo, kun sinä puhut kuin varmuudella tietäisit miten minun kotikunnassani (josta et edes tiedä mikä se on) on palvelut järjestetty ;)
Pelkäätkö yksityisyytesi paljastuvan jos kerrot kotikuntasi? Ei, vaan pelkäät sitä että luulosi seurakunnan hyväntekemisestä romuuttuu, kun sinulle kerrotaan totuus. Valhetelet meille ja ennenkaikkea itsellesi.
Seurakunnat ei pahemmin käytä omia rahojaan hyväntekeväisyyteen.
No eipä tarvitse luulla kun tietää. Ja seurakunnarahoista n. kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön, eli isoin siivu. Hyväntekeväisyyteen tosiaan vain n. 5-10 % mutta mitenhän se tähän liittyy... tosin hyvähän se on ettei sinne mene rahaa niin paljon, niin jääpähän enemmän rahaa järjestää toimintaa kuntalaisille.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?OpenD...Vääristeltyjä prosentteja. Vilkaiseppa siitä linkistä että mihin prosentit jakaantuu. Uskotko oikeasti että edes yhtä prosenttia ei mene investointeihin tai rakenusten kunnossapitoon? Tuosta on raavittu ensin suuri osa kuista pois päältä ja sitten esitellään suurenakin hyväntekijänä jonku pikkusiivutn jakautumista eri tahoille. Kolmas osa vähästä ei ole paljon. Kirkko käyttää yhden prosentin kirkollisverovaroista diakoniaan.
:D No esitä toki paremmat lähteet. Tosin tarkistettua kirjanpitoa luotettavampaa lähdettä en oikein osaa kuvitella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).
Näin on, nyt jollain on ymmärtämisongelmia ja paljon. Kunta muodostuu yleensä keskustaajamasta ja pienemmistä taajamista. Olet puhunut paikkakunnasta, minä ainakin ymmärrän paikkakunnan kuntana siis kokonaisuutena.
Jos siis kunta järjestää ip-kerhon keskustaajamassa ja ostopalveluna pienemmissä taajamissa, kyseessä on kuitenkin kunnan järjestämä toiminta. Kirkko saa vain kunnalta maksun siitä, että hoitaa käytännön järjestelyt ja saa siinä ohessa aivopestä mukuloita uskontoon.
Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.
Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä.
MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.
Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.
Omanlaisensa juhla? Eli teidän tapauksessa melkein suora kopio ristiäisistä.
No kyllä, siitä ristiäisten ei uskonnollisesta osuudesta. Ja toki samanlainen: suvun läsnäolo, musiikki, juhlaruoka, kuin siirtymäriitit monessa muussa kulttuurissa.
Me pidämme isoista juhlista, siksi vieraita oli n 40, sukulaisia ja ystäviä. Olisimme tietysti voineet myös valita kutsua vain lähimmät ystävät, mutta meille laajempikin suku on läheinen ja tärkeä.
Varsinkin minun sukuni tykkää laulaa, vaikka ei osattaisi. Jos ei tykättäisi, oltaisiin voitu vaikka lukea runo tai jättää väliin kokonaan. Mutta biisejä ja tarinoita ei tarvinnut valita vaan yhdestä kirjasta, se kai oli iso ero uskonnolliseen seremoniaan verrattuna.
Kyllähän me ateistitkin olemme kasvaneet suomalaisessa kulttuurissa, jossa luterilaisuus on monessa mukana. Ei meidän tarvitse keksiä jotain ihan muuta voidaksemme todistaa viettävämme aidosti kristinuskosta erottautuvaa seremoniaa. Ristiäisten ydin on lapsen liittäminen seurakuntaan. Kun se jää pois, on kyse ihan toisesta juhlasta.
No niin ja tästä pääsemmekin sitten siihen, että kyllä se kristinusko on aika iso osa teidän ateistienkin elämää ja vaikuttaa kaikkeen mitä tekim teette. Se on sitä omaa historiaa ja identiteettiä, ja mielestäni on hyvä tuntea se. Ehkö teidän lasta kiinnostaisi, mistä nuo hänenkin juhlissaan käytetyt symbolit ja riitit tulevat.
Mitkä symbolit ja riitit? Ja usko pois, ateisti ehtii elämässään oppia kristinuskosta enemmän kuin tarpeeksi. Vaikea uskoa, että uskonnollisinkaan 6 v. olisi vielä täysin sisällä ristäisten sisällöstä, tarkoituksesta ja symboliikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).
Näin on, nyt jollain on ymmärtämisongelmia ja paljon. Kunta muodostuu yleensä keskustaajamasta ja pienemmistä taajamista. Olet puhunut paikkakunnasta, minä ainakin ymmärrän paikkakunnan kuntana siis kokonaisuutena.
Jos siis kunta järjestää ip-kerhon keskustaajamassa ja ostopalveluna pienemmissä taajamissa, kyseessä on kuitenkin kunnan järjestämä toiminta. Kirkko saa vain kunnalta maksun siitä, että hoitaa käytännön järjestelyt ja saa siinä ohessa aivopestä mukuloita uskontoon.
Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.
No paikkakunnan määritelmä ei ole mikään mielipidekysymys. Käy tarkistamassa merkitys vaikka wikipediasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.
Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä.
MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.
Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.
Omanlaisensa juhla? Eli teidän tapauksessa melkein suora kopio ristiäisistä.
No kyllä, siitä ristiäisten ei uskonnollisesta osuudesta. Ja toki samanlainen: suvun läsnäolo, musiikki, juhlaruoka, kuin siirtymäriitit monessa muussa kulttuurissa.
Me pidämme isoista juhlista, siksi vieraita oli n 40, sukulaisia ja ystäviä. Olisimme tietysti voineet myös valita kutsua vain lähimmät ystävät, mutta meille laajempikin suku on läheinen ja tärkeä.
Varsinkin minun sukuni tykkää laulaa, vaikka ei osattaisi. Jos ei tykättäisi, oltaisiin voitu vaikka lukea runo tai jättää väliin kokonaan. Mutta biisejä ja tarinoita ei tarvinnut valita vaan yhdestä kirjasta, se kai oli iso ero uskonnolliseen seremoniaan verrattuna.
Kyllähän me ateistitkin olemme kasvaneet suomalaisessa kulttuurissa, jossa luterilaisuus on monessa mukana. Ei meidän tarvitse keksiä jotain ihan muuta voidaksemme todistaa viettävämme aidosti kristinuskosta erottautuvaa seremoniaa. Ristiäisten ydin on lapsen liittäminen seurakuntaan. Kun se jää pois, on kyse ihan toisesta juhlasta.
No niin ja tästä pääsemmekin sitten siihen, että kyllä se kristinusko on aika iso osa teidän ateistienkin elämää ja vaikuttaa kaikkeen mitä tekim teette. Se on sitä omaa historiaa ja identiteettiä, ja mielestäni on hyvä tuntea se. Ehkö teidän lasta kiinnostaisi, mistä nuo hänenkin juhlissaan käytetyt symbolit ja riitit tulevat.
Mitkä symbolit ja riitit? Ja usko pois, ateisti ehtii elämässään oppia kristinuskosta enemmän kuin tarpeeksi. Vaikea uskoa, että uskonnollisinkaan 6 v. olisi vielä täysin sisällä ristäisten sisällöstä, tarkoituksesta ja symboliikasta.
Kummit, kastemekko, seremoniallisuus nimenannossa jne. mitä kaikkia kristinuskonsymboleita nyt siellä "omanlaisessa" juhlassanne käytittekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Onko sun lapset (ja sinä itse) noin kykenemätön minkäänlaiseen itsenäiseen ajatteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset ovat lohdullinen tilaisuus, vaikka siellä ei olisikaan pappia puhumassa. Lohdullisuus tulee läsnäolosta ja yhteenkuuluvuudesta, ei ulkopuolisen henkilön korulauseista.
En myöskään käsitä, että ihminen olisi jotenkin juurettomampi tai elämä köyhempää ilman seurakuntaan kuulumista. Juuret ovat suvussa ja lähipiirissä, elämän rikkaus on siinä millaiseksi yksilö rakentaa elämänsä. Sukujuhlat ovat taas yksilön valinnoista kiinni. Ei jokainen kristittykään edes halua isoja rippijuhlia tai häitä, ja toisaalta tiivis ja läheinen suku, ihan uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta, pyöräyttää halutessaan ne sukujuhlat vaikka amerikanserkun vierailun ympärille.
Niin ja newsflash: Ei niillä kirkon rituaaleilla ja siirtymäriiteillä ole uskonnottomalle vähäisintäkään merkitystä, vaikka ne kuinka olisivat olleet "lapsuudesta asti osa elämää".
Newsflash sulle, kaikki eivät ajattele niinkuin sinä. Minä en usko, ja silti näillä rituaaleilla ja siirtymäriiteillä on minulle paljon merkitystä. Samoin hautajaisissa on mielestäni lohdullista myös se seremonia, ei pelkästään yhdessäolo. Tuttu seremonia luo tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja jatkuvuudesta. Se tuntuu erityisen tärkeältä, kun oma ydinperhe on hajonnut.
Minulla juuret eivät ole ainoastaan suvussa ja lähipiirissä vaan myös tässä ympäröivässä yhteiskunnassa. Se on sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, että on jotain yhteistä muunkin kuin oman perheen kanssa. Tuo länsimainen individualismi, jossa yksilö rakentaa itse oman elämänsä riippumatta kenestäkään tai mistään muusta kuin ehkä niistä lähimmistä ihmisistä on tavallaan oma uskontonsa sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Vierailija kirjoitti:
No eipä tarvitse luulla kun tietää. Ja seurakunnarahoista n. kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön, eli isoin siivu. Hyväntekeväisyyteen tosiaan vain n. 5-10 % mutta mitenhän se tähän liittyy... tosin hyvähän se on ettei sinne mene rahaa niin paljon, niin jääpähän enemmän rahaa järjestää toimintaa kuntalaisille.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/42F4A1E240018523C2257384003CF0AD?OpenD...
Nuo prosentit ovat soopaa
Missä on kirkon eläkemaksut 133 miljoonaa, jotka ovat siis noin 13% kirkon menoista?
Missä on investoinnit 106 miljoonaa, jotka ovat noin 10% kirkon menoista?
Missä on hallinnoliset ostopalvelut 200 miljoonaa, jotaka ovat 20% kirkon menoista?
Jos seurakunta rakentaa toimistotalon, jonka tilat vuokrataan eri yrityksille, niin sekin lasketaan varmaan olevan lapsi- ja nuorisotyötä, koska aika monella vuokralaisyrityksen työntekijällä on varmaan lapsia ja nuoria huollettavana.
valehtelua, emävalehetelua, kirkon tiedotustoiminta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.
Vierailija kirjoitti:
:D No esitä toki paremmat lähteet. Tosin tarkistettua kirjanpitoa luotettavampaa lähdettä en oikein osaa kuvitella...
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content2BB4B4
Tuon sivun alareunassa on talulukoita euromääräisinä summinan. Noita kun vähän aikaa katselet, niin tajuat että jopa eläkemaksut on jyvitetty nuorisotoimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.
Pappi toimii kuitenkin vain lomakkeen kuljettavana kuriirina.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Tarkoitatko, että kirkkoon liittyminen on aikuisena erityisen vaikeaa? Onhan se varmaan hankalampaa kuin kirkosta eroaminen, mutta uskoisin, että aikuinen joka todella on huomannut kristinuskon itselleen oikeaksi, käy sen prosessin läpi ihan mielellään. Minusta on hyvä, että ihminen miettii elämänkatsomustaan eikä pidä sitä minään automaationa.
Ja jos se, ettei itse usko, ei saa vaikuttaa lapsen uskoon, niin miten päästään siihen johtopäätökseen, että lapsi kastetaan juuri kristinuskoon? Sehän se vasta vaikuttaakin "lapsen uskoon", että päätetään uskontokunta hänen puolestaan. Onhan niitä muitakin uskontoja.
Alue: Aihe vapaa
No niin ja tästä pääsemmekin sitten siihen, että kyllä se kristinusko on aika iso osa teidän ateistienkin elämää ja vaikuttaa kaikkeen mitä tekim teette. Se on sitä omaa historiaa ja identiteettiä, ja mielestäni on hyvä tuntea se. Ehkö teidän lasta kiinnostaisi, mistä nuo hänenkin juhlissaan käytetyt symbolit ja riitit tulevat.