Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?

Äitini suku on vanhoillislestadiolainen enkä jaksanut alkaa sotimaan heidän, erityisesti pappani, kanssaan, kun olin itse synnytyksen jälkeen pitkään kipeä (keuhkokuume) ja sairaalassakin välillä sen takia. Helpompi vain kastaa. Itse eroan kirkosta kunhan diktaattorista aika jättää.

Meidän lapsia ei ole kastettu. Itse kyllä kuulun kirkkoon, mutta vain koska en ole jaksanut erota :D lapsiakaan en kastanut samasta syystä: en jaksanut järjestää kastajaisia.
Eli laiskuuttani. Sinänsä huvittavaa kun en muuten ole ollenkaan laiska ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sen takia, että meidän paikkakunnalla seurakunnan kerho on suosittu iltapäiväkerho (muita ei oikein ole) ja kirkko järjestää muutenkin kaikkea hauskaa tapahtumaa kaiken ikäisille.

Oletko varma että se edes on seurakunnan iltapäiväkeho? Vai olisiko kunnan ostama palvelu, jossa seurakunta toimii vain palvelun tuottajana ja kaikki kuntalaiset ovat tervettulleita kerhoon uskontokuntaan katsomatta?

Tässäkin on suuri epäkohta, sillä kunnan ei pitäisi järjestää uskonnonharjoittamista, mutta jos se ostaa palvelun seurakunnalta, niin uskonnonharjoittamiseksihan se tuppaa menemään.

Yksi syy lisää ajaa valtion ja kirkon eroa ja osoittaa mieltään eroamalla kirkosta.

On seurakunnan järjestämä. Muutkin ovat kyllä tervetulleita sinne. Minulle on ihan sama onko kirkko ja valtio yhtä vai ei, eli tuen mieluusti tätä kirkon ylläpitämää toimintaa.

Toistan kysymyksen. Oletko varma? Eli löytyykö kunnastanne erikseen myös opetustoiminan järjestämä laikisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta perusopetuksessa oleville? Jos ei, niin sitten on satavarmaan että tuo seurakunnan järjsetämäpalvelu on kunnan rahoittaamaa ja tilaamaa toimintaa.

Seurakunnat ovat komia mainostamaan ominaana palveluita, jotka toisiasiassa ovat muiden lahjoittamaa tai ostamaa toimintaa, eikä seurakunta kustanna niitä omista varoistaan, vaan voi jopa tehdä niillä voittoa.

Ks. ed. vastaus.

Et vain tiedä.... kerro kunta niin kerron sinulle.

Esimerkki

https://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/munkkiniemi/toiminta/ilt...

Munkkiniemen seurakunta järjestää iltapäiväkerhotoimintaa 1- ja 2-luokkalaisille Munkkivuoressa ja Lehtisaaressa. Järjestettävä toiminta on perusopetuslain mukaista lakisääteistä iltapäivätoimintaa.

:D:D Sun on ilmeisesti vaikea uskoa että joku voisi valita seurakunnankerhon mieluummin kuin kunnan kerhon :D Tiedän kyllä että kunnalla on velvollisuus järjestää iltapäivätoimintaa ja välillä se ostaa palvelun ulkopuoliselta (mm. seurakunnalta). Meidän kerho on puhtaasti seurakunnan itsejärjestämä, vaihtoehtina olisi kunnankin järjestämä kerho, mutta valitsemme mieluummin tämän. Ymmärsitkö nyt? ;)

Aluksi sanoit että teidän paikkakunnalla muuta ip-kerhoa ei ole kuin tuo seurakunnan järjestämä, mutta nyt yhtäkkiä muistit että on teillä kunnankin järkkäämä ip-kerho??

Niin sanoin. Kunta järjestää kerhoja mutta ei juuri tässä meidän paikkakunnalla.

:D Eli teidän paikkakuntanne seurakunnan ip-kerho on juurikin sitä kunnan kustantamaa lakisääteistä ip-toimintaa, koska juuri teidän paikkakunnalla ei muuta ip-toimintaa ole :p Eikös se teillä hihhuleilla pitäis tuo valehtelu olla syntiä ja synti taas aika kamala juttu ;)

Joo hyvä kysymys. Vähän varmaan just perinteen takia liitin minäkin. En mä sitä edes ajatellut. Kuuluin silloin kirkkoon mutta en uskonut Jumalaan. Nyt tyttö 3v ja olen ajatellut erota kirkosta tytön kanssa. En näe mitään syytä miksi tyttö kuuluisi sellaiseen uskontoon johon en itsekkään usko. Äitini on tästä kauhuissaan (vaikkei mikään harras uskovainen olekkaan) ja on sitä mieltä että lapsen pitäisi itse saada päättää eroaako vai ei, eli tehdä se sitten 15-vuotiaana. Itse taas olen sitä mieltä että se että tyttö kuuluu kirkkoon mutta minä en on ihan sama kuin liittäisin tyttöni Islamiin tai Hinduun (tai miten se taipuukaan... hindismiin? hinduismiin?)

Olin kerran jo täyttämässä erolomaketta netissä kun se sitten herjasi ettei onnistu itsensä ja lapsen erottaminen netissä, pitäisi tehdä paperilla. Itseni olisin voinut erottaa silloin. Nyt en ole saanut aikaiseksi. Toisaalta eipä se kirkkoon kuuluminen haittaa ku ei mitään multa velvota. Kirkollisvero tietysti menee mutta jos eroan niin laitan sen summan sitten varmaan muuta kautta hyväntekeväisyyteen (nyt jo menee unicefille kuukausilahjoitus). Kirkko tekee hienoa työtä ja siksi en olekkaa eronnut aikaisemmin vaikka sitä jo 15-vuotiaana mietin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten ne kirkkohäät jos muuten kirkko ahdistaa?

No ei miksikään. Eihän edes kirkkoon kuuluvat vietä kirkkohäitä, jo yli puolet avioliitoista vihitään maistraatissa.

Sosiaalisen paineen & mukavuudenhalun vuoksi, koska emme viitsineet selitellä sukulaisille maistraattinimiäisiä, eikä lapsille sitä, miksi pitää istua muualla uskonnollisilla sessioilla koulu/päiväkotimaailmassa.

Jälkikäteen ajatellen olisi saanut jäädä liittymättä, mutta saa sitten päättää itse riparilla.

Suorastaan kuvottavaa että tällainen uskomussysteemi on päästetty näin vaikuttamaan ihmisten käytökseen siten, että lastenkin puolesta "pitää" päättää.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tulee joku katastrofi tms. (esim. kouluampuminen) niin miksi silloin on kirkot täynnä surijoita. Eikös sitä voi surra vaikka liikuntahallissa tai luonnossa? Kun kerram kirkko on niin paha..

Kirkko onkin aina ensimmäisenä haaskalla käännyttämässä herkässä mielentilassa olevia järkyttyneitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.

 

 

Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä. 

MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.

Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.   

En vaan näe siinä mitään pointtia etenkään meidän tilanteessa. Mulle se rituaali ei merkitse mitään ilman perinnettä. En tiedä merkitsisikö miehelle, mutta ei se sitä ainakaan ala järjestellä eikä ideoida. 

Teidän juhlanne kuulostaa kyllä ihan kivalta, joskin  kummeja ja vaatetusta myöten kristillisestä perinteestä otetulta. Mulle vaan tökkii tuollainen, se on jotenkin niin tekemällä tehtyä. Vähän niin kuin juhannus kristillisenä juhlana, ei se vaan toimi vaikka kovasti on historian saatossa yritetty. Vaikka on ihan totta, että kristilliset juhlat on aikoinaan liimattu väkisin pakanallisten päälle, niin vuosisatojen kuluessa niistä on kuitenkin muodostunut meidän perinteet. "Jokainen tekee miten tykkää" ei ole mikään perinne eikä siitä tule sellaista syntymään. Se on ihan höpönlöpöä, että jostain nimiäisistä tulisi sen myötä meidän suvun perinne, että minä teen niin kerran. Lapsi ja lapsenlapsi tekevät sitten ihan omat ratkaisunsa enkä ymmärrä, miksi he seuraisivat minun malliani yhtään enempää kuin minä seuraan omia vanhempiani. 

 Kiva, jos joillekin toimii tuollainen, mutta meillä se perinteen kaavamaisuus olisi edes jotenkin pitänyt homman kasassa. Vanhempani ovat eronneet eivätkä tule toimeen. Mies ei ole väleissä oman äitinsä kanssa ollenkaan ja ylipäätään miehen perheestä ehkä pari tulisi paikalle. Epämukavuusalue ei olisi tässä tapauksessa vain minun. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.

 

 

Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä. 

MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.

Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.   

Nimen omaan näin päin. Kristillysyys on vain päälleliimattu vanhoihin pakanallisiin tapoihin ja juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä sen takia, että meidän paikkakunnalla seurakunnan kerho on suosittu iltapäiväkerho (muita ei oikein ole) ja kirkko järjestää muutenkin kaikkea hauskaa tapahtumaa kaiken ikäisille.

Oletko varma että se edes on seurakunnan iltapäiväkeho? Vai olisiko kunnan ostama palvelu, jossa seurakunta toimii vain palvelun tuottajana ja kaikki kuntalaiset ovat tervettulleita kerhoon uskontokuntaan katsomatta?

Tässäkin on suuri epäkohta, sillä kunnan ei pitäisi järjestää uskonnonharjoittamista, mutta jos se ostaa palvelun seurakunnalta, niin uskonnonharjoittamiseksihan se tuppaa menemään.

Yksi syy lisää ajaa valtion ja kirkon eroa ja osoittaa mieltään eroamalla kirkosta.

On seurakunnan järjestämä. Muutkin ovat kyllä tervetulleita sinne. Minulle on ihan sama onko kirkko ja valtio yhtä vai ei, eli tuen mieluusti tätä kirkon ylläpitämää toimintaa.

Toistan kysymyksen. Oletko varma? Eli löytyykö kunnastanne erikseen myös opetustoiminan järjestämä laikisääteinen aamu- ja iltapäivätoiminta perusopetuksessa oleville? Jos ei, niin sitten on satavarmaan että tuo seurakunnan järjsetämäpalvelu on kunnan rahoittaamaa ja tilaamaa toimintaa.

Seurakunnat ovat komia mainostamaan ominaana palveluita, jotka toisiasiassa ovat muiden lahjoittamaa tai ostamaa toimintaa, eikä seurakunta kustanna niitä omista varoistaan, vaan voi jopa tehdä niillä voittoa.

Ks. ed. vastaus.

Et vain tiedä.... kerro kunta niin kerron sinulle.

Esimerkki

https://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/munkkiniemi/toiminta/ilt...

Munkkiniemen seurakunta järjestää iltapäiväkerhotoimintaa 1- ja 2-luokkalaisille Munkkivuoressa ja Lehtisaaressa. Järjestettävä toiminta on perusopetuslain mukaista lakisääteistä iltapäivätoimintaa.

:D:D Sun on ilmeisesti vaikea uskoa että joku voisi valita seurakunnankerhon mieluummin kuin kunnan kerhon :D Tiedän kyllä että kunnalla on velvollisuus järjestää iltapäivätoimintaa ja välillä se ostaa palvelun ulkopuoliselta (mm. seurakunnalta). Meidän kerho on puhtaasti seurakunnan itsejärjestämä, vaihtoehtina olisi kunnankin järjestämä kerho, mutta valitsemme mieluummin tämän. Ymmärsitkö nyt? ;)

Aluksi sanoit että teidän paikkakunnalla muuta ip-kerhoa ei ole kuin tuo seurakunnan järjestämä, mutta nyt yhtäkkiä muistit että on teillä kunnankin järkkäämä ip-kerho??

Niin sanoin. Kunta järjestää kerhoja mutta ei juuri tässä meidän paikkakunnalla.

:D Eli teidän paikkakuntanne seurakunnan ip-kerho on juurikin sitä kunnan kustantamaa lakisääteistä ip-toimintaa, koska juuri teidän paikkakunnalla ei muuta ip-toimintaa ole :p Eikös se teillä hihhuleilla pitäis tuo valehtelu olla syntiä ja synti taas aika kamala juttu ;)

Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).

Olin silloin 22 vuotta sitten tavallinen tapalutku. Olin lukenut raamatun läpi ja vakuutunut siitä että jumalia ei ole olemassa. Olin siis ateisti, mutta jostan syystä kirkosta eroamista en ollut vakavasti edes miettinyt. Vietettiin kirkkohäät, osittain kyllä vanhempien painostuksesta, meille olisi käynyt ihan siviilivihikiminen ilman juhlaakin ja tästä jopa  puhuttiin, mutta vanhemmat lupautuvat maksamaan kirkkohäiden ja hääjuhlan kulut. Lapsetkin tuli kastettua. Itse erosin kirkosta joskus melkein 10 vuotta sitten ja puoliso viime vuonna. Kolmesta lapsesta kaksi on eronnut kirkosta 15 vuotta täytettyään ja yksi on edelleen kirkon jäsen ja ainoa joka kävi myös rippikoulun. Luulen että haluaa pitää yllä optiota kirkkosatuprinsessahäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.

Itse ajattelen niin, että kaikissa kulttuureissa juhlitaan siirtymäriittejä: syntymää, aikuisuutta, pariutumista ja kuolemaa ja meillä kristinusko on vain liimannut päälle omat tunnusmerkkinsä. 

MInusta on vapauttavaa, kun voi luoda omanlaisensa juhlan. Meillä juhlittiin lasten nimenantoa molemmilla kerroilla koko sukujen voimin. Alkuun pidimme lyhyen puheen, esittelimme kummit ja lailoimme muutaman kauniin lastenlaulun. Sitten oli onnittelumalja, hyvää ruokaa ja iloista tunnelmaa. Vuava oli puettu miehen suvun ristiäispukuun, joten mukana oli myös pperinteitä vuosikymmenien varrelta.

Toivottavasti annatte lapsellenne jonkinlaisen nimenantojuhlan. Tässä siirtymäriitissä, ristiäisissä ja muissa, tarkoituksena on juhlistaa pienen ihmisen syntymää ja toivottaa hänet tervetulleeksi sukuun ja yhteisöön. Vaikka se sinulle vaatisi menemistä epämukavuusalueelle, ajattele niin, että lapsenlapsen kohdalla on jo kyse perinteestä teidän suvussa.   

Omanlaisensa juhla? Eli teidän tapauksessa melkein suora kopio ristiäisistä.

Vierailija kirjoitti:

 

Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).

 

Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kastaa lapseni, koska kirkko ja sen rituaalit ja siirtymäriitit ovat osa suomalaista kulttuuriperintöä. Näen, että se pitää nimenomaan olla lapsuudesta asti osa elämää, että sillä on merkitystä, ellei ole uskovainen. Itse en ole, mutta pidän esim. hautajaisia hirveän lohdullisina tilaisuuksina.

Valitettavasti miehellä on tosi vahva vakaumus, että lasta ei saa kiittää kirkkoon vaan hänen pitää itse tehdä se päätös. Itse taas ajattelisin, että kastamalla lapsen antaisin mahdollisuuden hänelle kuulua tähän yhteisöön, vaikkei uskoisikaan ja hän voisi sitten halutessaan itse erota vaikka enne rippikoulua. Mutta kun itse en usko, niin tuntuisi vähän tyhmältä tehdä asiasta kynnyskysymystä, kun toinen on vakaumuksellinen ateisti. Vähän kurjaa kuitenkin, koska ajattelen, että lapsemme jää sitten vähän juurettomammaksi ja elämä köyhemmäksi. Esim. mitään sukujuhlia ei sitten tule, koska pidän kaikkia näitä korvikkeita kuten nimiäisiä ja prometheusjuhlia vähän typerinä ja päälleliimattuina.

Hautajaiset ovat lohdullinen tilaisuus, vaikka siellä ei olisikaan pappia puhumassa. Lohdullisuus tulee läsnäolosta ja yhteenkuuluvuudesta, ei ulkopuolisen henkilön korulauseista.

En myöskään käsitä, että ihminen olisi jotenkin juurettomampi tai elämä köyhempää ilman seurakuntaan kuulumista. Juuret ovat suvussa ja lähipiirissä, elämän rikkaus on siinä millaiseksi yksilö rakentaa elämänsä. Sukujuhlat ovat taas yksilön valinnoista kiinni. Ei jokainen kristittykään edes halua isoja rippijuhlia tai häitä, ja toisaalta tiivis ja läheinen suku, ihan uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta, pyöräyttää halutessaan ne sukujuhlat vaikka amerikanserkun vierailun ympärille.

Niin ja newsflash: Ei niillä kirkon rituaaleilla ja siirtymäriiteillä ole uskonnottomalle vähäisintäkään merkitystä, vaikka ne kuinka olisivat olleet "lapsuudesta asti osa elämää".

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisen paineen & mukavuudenhalun vuoksi, koska emme viitsineet selitellä sukulaisille maistraattinimiäisiä, eikä lapsille sitä, miksi pitää istua muualla uskonnollisilla sessioilla koulu/päiväkotimaailmassa.

Jälkikäteen ajatellen olisi saanut jäädä liittymättä, mutta saa sitten päättää itse riparilla.

Suorastaan kuvottavaa että tällainen uskomussysteemi on päästetty näin vaikuttamaan ihmisten käytökseen siten, että lastenkin puolesta "pitää" päättää.

Miksi lasten olisi pitänyt istua muualla uskonnollisten sessioiden aikana päiväkodissa ja koulussa? Olisithan sinä aivan hyvin voinut sallia heidän osallistua niihin uskonnollisiin sessioihin ja näin sinun ei olisi tarvinnut selitellä heille mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Etkö osaa lukea? Meidän kunnassa järjestetään sekä tuota kunnallista kerhotoiminta (20 km:n kunnan keskustassa) sekä seurakunnan kerhotoimintaa (tässä meidän omassa taajamassa).

Et tunnu nyt millään tajuavan että myös se teidän taajamassa oleva toiminta on kunnan rahoittamaan lakisääteistä iltpäväkerhotoimintaa.

No en niin, siitä syystä koska se ei ole. Toiminta rahoitetaan kirkollisverosta.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisen paineen & mukavuudenhalun vuoksi, koska emme viitsineet selitellä sukulaisille maistraattinimiäisiä, eikä lapsille sitä, miksi pitää istua muualla uskonnollisilla sessioilla koulu/päiväkotimaailmassa.

Mitä ovat maistraattinimiäiset? Meinaan vain, että olen toki kuullut nimiäisistä, vaikkakin sekin on ilmeisesti varsin uusi ilmiö (ehkä tällä vuosituhannella keksitty?), mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lähtökohta pitäisi olla se että ketään ei liitetä uskontokuntaan vasten tahtoaan, vaan päättäköön itse asiasta vaikka rippikouluiässä.

Mielestäni lähtökohta joka tapauksessa on se, että vanhemmat opettavat lapsille omia käsityksiään, vaikka sen ettei toista saa lyödä. Tai tätä meidän länsimaista individualismia, että jokainen saa itse päättää asiansa. Ja paljon muuta. Ei lasta vain pysty kasvattamaan missään eettis- maailmankatsomuksellisessa tyhjiössä, josta lapsi astuu ulos täysi-ikäistyttyään ja valitsee sitten itse vapaasti oman maailmankatsomuksensa. 

En tarkoita sitä, että olisi jotenkin huono asia kasvattaa lasta maailmankatsomuksellisessa tyhjiössä, vaan että se on mahdotonta. Jonkinlaista katsomusta sille välittyy väistämättä. Parempi on, että tiedostaa itse selkeästi, millaista oppia lapset imevät, kuin luulotella itselleen, ettei mitään niille tule syöttäneeksi.

Omat lapseni liitän kirkkoon, johon itse kuulun. Lapset saavat sitten aikanaan tietysti itse päättää, haluavatko olla mukana vai eivät. En aio millään taivuttelulla heidän päätökseensä vaikuttaa; toki keskustelen asiasta jos haluavat. Kirkosta on paljon helpompi lähteä pois kuin liittyä siihen, jollei koskaan ole ollut jäsen, joten näin on kätevämpääkin.

"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"

Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.

Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.

Onko joku katunut että ei ole liittänyt lastaan kirkkoon ja tehnyt sen sitten joskus myöhemmin vauva-ajan jälkeen?

Aika moni on tässä ketjussa jo todennut että ei välttämättä liittäisi enää jos harkitsisi nyt uudestaan.