Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi liitit lapsesi seurakuntaan?
22.10.2015 |
Ajatteletko että kirkkoon kuuluminen on lapselle välttämätöntä välttääkseen kadotuksen tai jotain muuta kammottavaa, vai vietettiinkö ristiäisi vain siksi että on ollut sellainen tapana?
Itsekkin olen kastanut aikoinaan vauvani, mutta sittemmin eronnut kirkosta ja lapsetkin ovat eronneet omasta tahdostaan 15 vuotta täytettyään, mutta jos nyt saisin vauvan, niin en edes harkitsisi hänen kirkkoon liittämistä, en vaikka kuuluisin kirkkoon.
Mielestäni lähtökohta pitäisi olla se että ketään ei liitetä uskontokuntaan vasten tahtoaan, vaan päättäköön itse asiasta vaikka rippikouluiässä.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.
Pappi toimii kuitenkin vain lomakkeen kuljettavana kuriirina.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/
Ööh, olenko muuta väittänyt? Pointti oli, että tuo sun 2 kk ei ole ihan niin mustavalkoinen eikä pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Paskapuhetta, sillä se ei ole perusopetuslain mukaan mahdolista. Jos lapisi kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D No esitä toki paremmat lähteet. Tosin tarkistettua kirjanpitoa luotettavampaa lähdettä en oikein osaa kuvitella...
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content2BB4B4
Tuon sivun alareunassa on talulukoita euromääräisinä summinan. Noita kun vähän aikaa katselet, niin tajuat että jopa eläkemaksut on jyvitetty nuorisotoimintaan.
No noista liitetaulukoista selviää ihan se sama tieto, jonka esitin jo aiemmin: eli kolmasosa menee lapsi- ja nuorisotyöhön (tottakai kustannuksiin sisältyy myös eläkemaksuja koska sektori työllistää ihmisiä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en todellakaan ymmärrä, miksi ihmeessä joku haluaa kuulua johonkin uskonnolliseen instituuttiin, jos ei itse usko sen oppeihin?
Siis miettikää nyt vähän. Jos ette usko Jumalaan, ette Jeesukseen, ette Raamatun ylimpään auktoriteettiin, ettekä tunnusta Pyhän Hengen olemassaoloa, miksi ihmeessä haluatte kuulua kirkkoon? Kirkko on tunnustuksellinen, uskonnollinen instituutti.
Miksette samalla periaatteella liitä lastanne muslimiyhteisöön? Mikä ero? Entä buddhalaiset? Adventistit? Mormonikirkko? Hare Krishna-temppeliin voi kai muuttaa jopa asumaan. Mitä väliä, ettehän te kuitenkaan usko niihin oppeihin.
Kristinusko on kuitenkin varsin neutraali uskonyhteisö verrattuba noihin muihin mainitsemiisi. Lisäksi kristinusko on vaikuttanut ja vaikuttaa vieläkin paljon meidän kulttuuriin ja arkeen (mm. juhlapyhät, kalenteri, jne.) joten siksi näen sen myös osana meidön historiaa ja se on hyvä tuntea. Esim. Islamilla tai buddhalaisuudella ei ole ollut samanlaista vaikutusta yhteiskuntaamme.
Eihän juhlapyhät ole kristinuskon ansiota, sille on vain annettu yksinoikeus määrätä niistä ja omia ne omakseen. Suunnilleen sama määrä juhlia on ollut olemassa jo ennen kristinuskon saapumista.
No anteeksi, sanotaan sitten vaikka lukutaito ja koukulaitos.
Nää on just islamin peruja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Tarkoitatko, että kirkkoon liittyminen on aikuisena erityisen vaikeaa? Onhan se varmaan hankalampaa kuin kirkosta eroaminen, mutta uskoisin, että aikuinen joka todella on huomannut kristinuskon itselleen oikeaksi, käy sen prosessin läpi ihan mielellään. Minusta on hyvä, että ihminen miettii elämänkatsomustaan eikä pidä sitä minään automaationa.
Ja jos se, ettei itse usko, ei saa vaikuttaa lapsen uskoon, niin miten päästään siihen johtopäätökseen, että lapsi kastetaan juuri kristinuskoon? Sehän se vasta vaikuttaakin "lapsen uskoon", että päätetään uskontokunta hänen puolestaan. Onhan niitä muitakin uskontoja.
En tarkoita että olisi erityisen vaikeaa. Sanoin HELPOMPI, miksi tää sana on niin vaikea tänään? Kristinusko nyt kuitenkin täällä Suomessa on se valtauskonto. En tiedä mitä kevätjuhlaliikkeitä joutuu tekemään aikuisena jos haluaa ortodoksikirkossa kuitenkin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.
Pappi toimii kuitenkin vain lomakkeen kuljettavana kuriirina.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/
Ööh, olenko muuta väittänyt? Pointti oli, että tuo sun 2 kk ei ole ihan niin mustavalkoinen eikä pidä paikkaansa.
Kyllä se 2kk silti pitää paikkaansa ja lukee laissa.
Tais kyllä itselläkin mennä aikoinaan vähän pitkäksi, en tiedä onko tuon lain rikkomisesta määritelty mitään rangaistusta. Tuskin. Pitäähän se lapsi kuitenkin saada väestörekisteriin, vaikka sitten myöhässä, jos ei ole saatu ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Paskapuhetta, sillä se ei ole perusopetuslain mukaan mahdolista. Jos lapisi kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen.
Ok, en tiedä miksi meiltä kyseltiin ja muistan kun lapset tätä arpoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"mutta mitä tekoa maistraatilla on sen kanssa?"
Jos lasta ei kasteta seurakuntaan, lapsen nimi on ilmoitettava maistraattiin kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Lomake palautetaan äidin kotikunnan maistraattiin.
Eli aika helkutin paljon on tekemistä lapsen kirkottoman nimeämisen tapauksessa.
Sinne ihan samaan väetökirjanpitoon se sama kaavake toimitetaan, vaikka kuuluisikin kirkkoon ja kastettaisiin. Lapsellahan täytyy olla nimi ennen kastamista, ei se sitä rutiinia mitenkään muuta.
Jos lapsi kastetaan, väestörekisteriin kirjauksen hoitaa seurakunta. Jos lasta ei kasteta, kirjauksen tekee maistraatti. Eli jos lapsi kastetaan niin maistraatti ei liity asiaan millään tavalla.
Kyllä seurakunta toimittaa sen lomakkeen maistraattiin. Tai jos kaste tapahtuu myöhemmin kuin 2 kk syntymästä, täytyy vanhempien lähettää se lomake maistraattiin, koska nimenannon takaraja on se 2 kk.
Joka tapauksessa ristiäiset on ristiäiset ja nimiäiset on nimiäiset. Se eroaa terminä jo sellaisenaan ristiäisistä, eli "maistraatti"-etuliite siinä edessä on reduntantti.
En tiedä onko meillä yhtäkään lasta kastettu ennen 2 kk:den rajaa ja pappi sen nimen aina eteenpäin on ilmoittanut.
Pappi toimii kuitenkin vain lomakkeen kuljettavana kuriirina.
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/nimiasiat/Perustiedot/
Ööh, olenko muuta väittänyt? Pointti oli, että tuo sun 2 kk ei ole ihan niin mustavalkoinen eikä pidä paikkaansa.
Kyllä se 2kk silti pitää paikkaansa ja lukee laissa.
Tais kyllä itselläkin mennä aikoinaan vähän pitkäksi, en tiedä onko tuon lain rikkomisesta määritelty mitään rangaistusta. Tuskin. Pitäähän se lapsi kuitenkin saada väestörekisteriin, vaikka sitten myöhässä, jos ei ole saatu ajoissa.
Sillä lailla. Ensin väität jotain ja sitten kuitenkin kerrot tehneesi toisin. Näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Paskapuhetta, sillä se ei ole perusopetuslain mukaan mahdolista. Jos lapisi kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen.
Missä kohtaa ylempi väitti lastensa oleva ev.lutteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Tarkoitatko, että kirkkoon liittyminen on aikuisena erityisen vaikeaa? Onhan se varmaan hankalampaa kuin kirkosta eroaminen, mutta uskoisin, että aikuinen joka todella on huomannut kristinuskon itselleen oikeaksi, käy sen prosessin läpi ihan mielellään. Minusta on hyvä, että ihminen miettii elämänkatsomustaan eikä pidä sitä minään automaationa.
Ja jos se, ettei itse usko, ei saa vaikuttaa lapsen uskoon, niin miten päästään siihen johtopäätökseen, että lapsi kastetaan juuri kristinuskoon? Sehän se vasta vaikuttaakin "lapsen uskoon", että päätetään uskontokunta hänen puolestaan. Onhan niitä muitakin uskontoja.
En tarkoita että olisi erityisen vaikeaa. Sanoin HELPOMPI, miksi tää sana on niin vaikea tänään? Kristinusko nyt kuitenkin täällä Suomessa on se valtauskonto. En tiedä mitä kevätjuhlaliikkeitä joutuu tekemään aikuisena jos haluaa ortodoksikirkossa kuitenkin naimisiin.
Miksi ateisti haluaisi kirkossa naimisiin ja miksi henkilö, joka tajuaa aikuisena, että uskoo kuten kristinusko opettaa, ei olisi valmis käymään läpi niitä riittejä, jotka kirkkoon liittyminen vaatii?
Lisäksi: minä en ole lainkaan uskovainen, joten olisin kokenut valheelliseksi ja vääräksi kastaa lapseni. Tämä asia painoi enemmän kuin se mahdollisuus, että lapseni tajuaa aikuisena olevansa kristinuskoon uskova uskovainen, ja hänelle koituu pieni vaiva kirkkoon liittymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
OK, monissa kouluissa ei kuitenkaan ole näin.
Höpsistä
Ei ole misään, eiköhän kaikki noudata perusopetuslakia näin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä.
Jos asiaa on kysytty, niin se ei tarkoita sitä että olisi saanut valita. Kyselyllä on haettu vain sitä että mitä kaikkia uskontoja koulussa pitää alkaa opettamaan. Jos joku kirkon jäsen olisi ruksinut et, niin ei se silti olsi et-opetukseen päässyt. Koulunhan ei ole pakko järjstää mitään muuta opetusta ev.lut. uskonnon tilalle, ellei sitä vaadi vähintään kolme kyseiseen uskontoon rekisteröityä oppilasta kunnan alueelta.
Kysely on siis ollut vain kartoitus, ei valinata niille jotka kuuluu kirkkon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Paskapuhetta, sillä se ei ole perusopetuslain mukaan mahdolista. Jos lapisi kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen.
Missä kohtaa ylempi väitti lastensa oleva ev.lutteja?
Siinä kohtaa kun hän sanoi että kuuluu kirkkoon. Minä ymmärrän kirkkon kuulumisella sen että kuuluu joko ev.lut tai ordotoksikirkkoon jotka ovan ns. valtion kirkkkoja.
Muihin uskontokuntiin kuuluvat ja mihinkään kuulumattomat saavat valita, mutta eivät kirkkoon kuuluvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
OK, monissa kouluissa ei kuitenkaan ole näin.
Höpsistä
Ei ole misään, eiköhän kaikki noudata perusopetuslakia näin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä.
Jos asiaa on kysytty, niin se ei tarkoita sitä että olisi saanut valita. Kyselyllä on haettu vain sitä että mitä kaikkia uskontoja koulussa pitää alkaa opettamaan. Jos joku kirkon jäsen olisi ruksinut et, niin ei se silti olsi et-opetukseen päässyt. Koulunhan ei ole pakko järjstää mitään muuta opetusta ev.lut. uskonnon tilalle, ellei sitä vaadi vähintään kolme kyseiseen uskontoon rekisteröityä oppilasta kunnan alueelta.
Kysely on siis ollut vain kartoitus, ei valinata niille jotka kuuluu kirkkon.
No ei kyse ollut mistään kartoituksesta. Oli sitten ilmeisen epäselvästi laadittu lappu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset ovat lohdullinen tilaisuus, vaikka siellä ei olisikaan pappia puhumassa. Lohdullisuus tulee läsnäolosta ja yhteenkuuluvuudesta, ei ulkopuolisen henkilön korulauseista.
En myöskään käsitä, että ihminen olisi jotenkin juurettomampi tai elämä köyhempää ilman seurakuntaan kuulumista. Juuret ovat suvussa ja lähipiirissä, elämän rikkaus on siinä millaiseksi yksilö rakentaa elämänsä. Sukujuhlat ovat taas yksilön valinnoista kiinni. Ei jokainen kristittykään edes halua isoja rippijuhlia tai häitä, ja toisaalta tiivis ja läheinen suku, ihan uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta, pyöräyttää halutessaan ne sukujuhlat vaikka amerikanserkun vierailun ympärille.
Niin ja newsflash: Ei niillä kirkon rituaaleilla ja siirtymäriiteillä ole uskonnottomalle vähäisintäkään merkitystä, vaikka ne kuinka olisivat olleet "lapsuudesta asti osa elämää".
Newsflash sulle, kaikki eivät ajattele niinkuin sinä. Minä en usko, ja silti näillä rituaaleilla ja siirtymäriiteillä on minulle paljon merkitystä. Samoin hautajaisissa on mielestäni lohdullista myös se seremonia, ei pelkästään yhdessäolo. Tuttu seremonia luo tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja jatkuvuudesta. Se tuntuu erityisen tärkeältä, kun oma ydinperhe on hajonnut.
Minulla juuret eivät ole ainoastaan suvussa ja lähipiirissä vaan myös tässä ympäröivässä yhteiskunnassa. Se on sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, että on jotain yhteistä muunkin kuin oman perheen kanssa. Tuo länsimainen individualismi, jossa yksilö rakentaa itse oman elämänsä riippumatta kenestäkään tai mistään muusta kuin ehkä niistä lähimmistä ihmisistä on tavallaan oma uskontonsa sekin.
Minusta (ateistista) kirkkohäitä ja kastetta on myös miellyttävää seurata. Samaan tapaan minusta on myös miellyttävää seurata esimerkiksi buddhalaista seremoniaa. En kuitenkaan voisi laittaa omaa lastani käymään läpi seremoniaa, johon en usko. Varsinkin vastasyntyneen äitinä olen ollut hirveän herkkä kaikelle lapseen kohdistuneelle, enkä voisi tehdä mitään valheellista tai teennäistä vauvaan liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Se ettei itse usko, ei saa vaikuttaa siihen lapsen uskoon. Kuten sanottu, on helpompi antaa lapsen lapsena kuulua kirkkoon, kuin sitten aikuisena riitteineen päivineen, jos haluaakin kuulua kirkkoon, mutta vanhemmat eivät ole antaneet.
Ahaa, eli lapselle voi syöttää kaikenlaista kukkua, ja sitten riparin jälkeen sanoa, että ei me oikeasti noihin uskota, mutta nyt sä voit pitää kirkkohäät! Onko ne oikeasti tärkeämmät kuin lasten luottamus?
Mitä ihmeen kukkua? Ja kuka sen määrittelee mikä on kukkua ja mikä ei?
Jos itse uskoo jumalaan ja opettaa uskoaan lapselle, on tietysti täysin hyväksyttävää ja samanlaista toimintaa kuin minkä tahansa elämänarvon opettaminen lapselle. Mutta se että antaa lapsensa ymmärtää, että uskoo, vaikka ei usko, on kukkua. On mukana uskonnollisissa seremonioissa, antaa lapsen olla tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja "lapsenuskossa" ilman että koskaan jakaa omaa näkemystään uskonnosta on kukkua. On petollista antaa lapsensa kasvaa tiettyyn maailmankatsomukseen ja murrosiässä paljastaa, että itse onkin salaa pitänyt sitä kaikkea ihan satun. Ja mukavuudenhaluisena ihmisenä ajatellut, että lapsikin varmaan on samanlainen, ja ajattelee, että on niin helppo hoitaa nää jutut kirkon kautta.
En tiedä miten sinä lapsiasi kasvatat, mutta meillä ainakin jutellaan kotona aika avoimesti kaikesta. Omille lapsille on selvää, että osa uskoo Jumalaan ja kirkon oppeihin tosissaan, osa kuuluu kirkkoon vain muuten vaan, osa eroaa kirkosta juuri siksi koska ei usko mitään Jumalaa olevan olemassa. Jutellaan siis aikapaljonkin elämän ja olemisen kysymyksistä. En usko että tällaisia keskuteluja käytäisiin jos lapset ei kuuluisi kirkkoon ja olisi oltu mukana kirkollisissa menoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko nykyisin vielä seurakunnalta paimenkirje, jossa muistutetaan kirkkoon kuuluvaa vanhempaa lapsensa kastamisvelvolisuutta ja on oikein lainauksena kirkkolain kastamiseen velvoittava pykälä?
Syntymäkastettujen määrä alitti viime vuonna jo kuolevien kirkonjäsenten määrän, eli luonnollinenkin poistuma on kääntynyt kirkolle negatiiviseksi.
http://www.eroakirkosta.fi/media/none/tiedote_01_2015.html?year=2015
Pikkuhiljaa pitäisi ottaa valtionkirkon asema käsittelyyn, verotusoikeus ja muut etuoikeudet uskonnolliselle yhteidölle eivät todellekaan ole enää 2000 luvun toimintaa.
Ei tule. Kastoin sen takia, että halusin ristiäiset ja ajattelin, että kirkkoon kuulumisesta on aikanaan lapselle enemmän hyötyä kuin haittaa.
Juuri näin että eroaminen on helppoa, ja takaisinkin liittyminen jos haluaa, sen sijaan ummikkona aikuisena lähteä sille tielle on vaikeampaa, toki oma valinta silloinkin ja siksi ehkä kiinnostava mutta kuitenkin.
En näe kirkon jäsenyydessä lapselle mitään haittapuolia, ainoa on ehkä, ettei saa osallistua et:hen, mikä on tyhmä epäkohta, mutta koska olen itsekin istunut ussantunnit, niin toivon että lapsenikin jaksaa. Ripille kun on päässyt niin saa vaikka erota kirkosta kun haluaa. Saa sitäkin ennen mutta vain jos on kunnon perustelut. Toivon lapsen itsensä takia hänen käyvän ripillä, niin saa halutessaan kirkkohäät.
Hä? Konfirmaatio on uskon vahvistaminen. Miksi ihmeessä pitäisi vahvistaa uskonsa, jos on eroamassa?
Eikö olisi luonnollisempaa että ei kastettaisi vauvana, vaan saisi rippikoulun aikana päättää että ottaako kasteen ja meneekö konfirmaatioon? Yhdet bileet lisää, sehän olisi hyvä juttu.
Näin tehdään ainakin Helluntaiseurakunnissa ja Vapaaseurakunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
OK, monissa kouluissa ei kuitenkaan ole näin.
Höpsistä
Ei ole misään, eiköhän kaikki noudata perusopetuslakia näin perustavaa laatua olevissa kysymyksissä.
Jos asiaa on kysytty, niin se ei tarkoita sitä että olisi saanut valita. Kyselyllä on haettu vain sitä että mitä kaikkia uskontoja koulussa pitää alkaa opettamaan. Jos joku kirkon jäsen olisi ruksinut et, niin ei se silti olsi et-opetukseen päässyt. Koulunhan ei ole pakko järjstää mitään muuta opetusta ev.lut. uskonnon tilalle, ellei sitä vaadi vähintään kolme kyseiseen uskontoon rekisteröityä oppilasta kunnan alueelta.
Kysely on siis ollut vain kartoitus, ei valinata niille jotka kuuluu kirkkon.
No ei kyse ollut mistään kartoituksesta. Oli sitten ilmeisen epäselvästi laadittu lappu.
Sinä vain ymmärsit sen väärin. Laki ei mahdolista sitä että kirkkoon kuuluvalle voisi antaa jonku toisen uskonnon opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut hämmästynyt niiden ihmisten määrästä, jotka kastavat lapsensa vaikka eivät ole millään tavalla uskovaisia. Sama koskee ihmisiä, jotka menevät kirkollisesti naimisiin, vaikka eivät usko jumalaan. Mä olen ateisti mutta en ole mitenkään raivoisa uskonnonvastustaja, lapset saavat päiväkodissa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin ja käyn ihan mielelläni kirkossa, mutta kun on kyse niin isoista ja herkistä asioista kuin oma vastasyntynyt ja toisaalta suhteen virallistaminen elämän tärkeimmän ihmisen kanssa, niin en olisi koskaan voinut kuunnella niissä yhteyksissä litaniaa, johon en lainkaan usko.
Lisään vielä, että osa tästä porukasta sitten yllättyy/järkyttyy kun lapsi menee kouluun eikä saakaan valita elämänkatsomustietoa uskonnon sijaan. Miksi se lapsi sitten pitää kastaa?
Meiltä kyllä kysyttiin haluaako lapsen et:n vai uskonnontunneille ja kuulutaan kirkkoon. Lapset saivat itse päättää.
Paskapuhetta, sillä se ei ole perusopetuslain mukaan mahdolista. Jos lapisi kuuluu ev.lut seurakuntaan, hänen on pakko osallistua uskonnonopetukseen.
Missä kohtaa ylempi väitti lastensa oleva ev.lutteja?
Siinä kohtaa kun hän sanoi että kuuluu kirkkoon. Minä ymmärrän kirkkon kuulumisella sen että kuuluu joko ev.lut tai ordotoksikirkkoon jotka ovan ns. valtion kirkkkoja.
Muihin uskontokuntiin kuuluvat ja mihinkään kuulumattomat saavat valita, mutta eivät kirkkoon kuuluvat.
Tosiasia en kyllä ole varma kuuluinko juuri silloin kirkkoon. t: se vastaaja
Alue: Aihe vapaa
OK, monissa kouluissa ei kuitenkaan ole näin.