Lue keskustelun säännöt.
Alatte inhottaa mua
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakkonää mua?
Mennäänkö peiton alle inhottamaan toisiamme?
Täällä ei ole pakko olla.
Senkun painuu vattuun ja pysyy siellä.
Tahdon.
Inhoittaa sinua.
Tahdotko?
Sinä minua!
Vierailija kirjoitti:
Tahdon.
Inhoittaa sinua.
Tahdotko?
Sinä minua!
That's mah lady. x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsehän inhotat muita häirinnälläsi.
osaatko muita sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole pakko olla.
Senkun painuu vattuun ja pysyy siellä.
Siis vihaan sinua.
Olet vastenmielinen, oksettava ja inhottava ihminen jolle on paikka varattuna helvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei ole pakko olla.
Senkun painuu vattuun ja pysyy siellä.Siis vihaan sinua.
Olet vastenmielinen, oksettava ja inhottava ihminen jolle on paikka varattuna helvetistä.
Tiedän sen jo, ja tuskin maltan odottaa pääseväni valtaistuimelleni. Siihen saakka rakas Luciferini hoitaa ja riivaa sinuakin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään mun kaveri inhotti mua. Taitaa olla kohta entinen kaveri. Pois on ystävyys kuin tuuli henkäisee roskan pois. Pois on kaikkinainen lämpö. On vain inhotus ja viha. Välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alakkonää mua?
Mennäänkö peiton alle inhottamaan toisiamme?
Siellä voi tehdä paljon muutakin kuin inhota😏😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tahdon.
Inhoittaa sinua.
Tahdotko?
Sinä minua!
Reps :D
Alatte inhottaa mua. Siis oikeesti, alatte. Inhottaa. Mua. Kuinka monta kertaa sen pitää vielä sanoa ennen kuin se uppoaa johonkin? Alatte inhottaa mua, ja se inhotus ei ole mikään pieni, ohimenevä “voi että kun vähän ärsyttää” -tyyppinen juttu, vaan sellainen sykkivä, jyskyttävä, pääkopassa kaikuvan kaiun lailla toistuva ALATTE INHOTTAA MUA.
Ja tiedättekö mikä tässä on pahinta? Se, että se vaan kasvaa. Se ei pysy samana. Ei. Se paisuu, venyy, leviää kuin joku tahmea möykky joka tarttuu jokaiseen ajatukseen. Yritän ajatella jotain muuta – kahvia, säätä, mitä tahansa normaalia – ja BOOM, sieltä se tulee takaisin: alatte inhottaa mua. Ihan kuin se olisi kirjoitettu mun aivojen seinille neonväreillä.
Alatte. Inhottaa. Mua.
Miksi? Miten tähän päädyttiin? Yhtäkkiä vaan huomaan, että jokainen pieni asia kääntyy siihen samaan tunteeseen. Se ei edes tarvitse syytä enää. Se on kuin automaattinen reaktio. Näen jotain – alatte inhottaa mua. Kuulen jotain – alatte inhottaa mua. Ajattelen hetken hiljaisuudessa, ja arvaa mitä? ALATTE INHOTTAA MUA.
Ja se toisto. Se loputon toisto. Se jankutus. Ihan kuin pääni olisi rikkinäinen levy, joka ei osaa muuta kuin jäädä siihen samaan uraan: alatte inhottaa mua, alatte inhottaa mua, alatte inhottaa mua. Ei taukoa, ei hengähdystä, ei armoa.
Alatte. Inhottaa. Mua.
Ja mitä enemmän sitä ajattelee, sitä vähemmän siitä pääsee irti. Se on kuin yrittäisi olla ajattelematta sanaa, mutta samalla huutaa sitä megafoniin suoraan omaan korvaan. Täysin mahdotonta. Se vain kiihtyy. Kovenee. Terävöityy.
ALATTE INHOTTAA MUA.
Ja nyt se ei ole enää pelkkä lause. Se on tila. Se on fiilis. Se on koko ajatusmaailma, joka pyörii yhden ainoan asian ympärillä, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan—
alatte inhottaa mua
alatte inhottaa mua
alatte inhottaa mua
—eikä loppua näy.
Alakkonää mua?