Tapailu - Mitä mies tarkoittaa?

annie

Hei, Tapailin muutamia kertoja miestä joka vaikutti olevan kiinnostunut. Hän on yli kolmekymppinen ja ei omien sanojensa mukaan ole koskaan seurustellut vakavasti. Mies on todella huomaavainen, kohtelias ja ehkä hieman ujonpuoleinen. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin siihen, että tapaamisehdotukset olivat lähinnä minun harteilla muutamia kertoja lukuunottamatta. Erilaisten käänteiden jälkeen nostin lopulta kissan pöydälle ja kysyin suoraan. Hän vastasi ympäripyöreästi jättäen kuitenkin varsinaiseen kysymykseen vastaamatta. Pahoitin toki mieleni ja päätin antaa olla ja kerroin hänelle, että ymmärsin kyllä rivienkin välistä. Lopulta muutamien päivien päästä hän laittoi itse viestiä. Hän kertoi, että kiinnostusta kyllä on mutta hänen on vaikea lähteä pois omalta mukavuusalueeltaan ja viedä asiaa eteenpäin. No asia jäi sitten siihen ja emme ole sen jälkeen tavanneet.

Tuon jälkeen olemme viestitelleet muutamia kertoja niitä näitä, nekin minun aloitteestani. Mies on aina viesteissään kohtelias, kirjoittelee pitkiä viestejä ja kyselee myös minun kuulumisia. Jäi vain mietityttämään, että mikä hemmetin mukavuusalue? Liittyykö se hänen kokemattomuuteensa seurusteluasioissa? Mikä ihme voi olla sellainen asia, että jättää tapailun siihen vaikka olisi kiinnostunut? En usko, että hän valehteli koska eihän hänen olisi enää tarvinnut mitään selitellä. Vai oliko sittenkin niin, että hän ei vain ollut tarpeeksi kiinnostunut? Mies ei ole varattu, sen tiedän satavarmasti. Harmittaa kovasti, koska mies on ihana ja hän todella kolahti. Onko vastaavanlaisia kokemuksia?

Sivut

Kommentit (45)

Vierailija

Ehdota miehelle että menette hetken hänen ehdoillaan ja katso miten homma kehittyy. Aika nopeasti saat tietää kannattaako suhdetta enää jatkaa.

annie

Vierailija kirjoitti:

Ehdota miehelle että menette hetken hänen ehdoillaan ja katso miten homma kehittyy. Aika nopeasti saat tietää kannattaako suhdetta enää jatkaa.

Itseasiassa tuon hänen viestinsä jälkeen ehdotin, että voisimme edetä aivan rauhassa ja katsoa minne tilanne etenee. Hän ei kuitenkaan reagoinut siihen ehdotukseeni mitenkään. En enää viitsisi itse ehdottaa tapaamista, koska en halua vaikuttaa tyrkyltä. Olen neuvoton!

Vierailija

Hänen mielestään on ilmeisesti epämukavaa viedä asioita eteenpäin. Kai se jotain kertoo, jos ei ole kiinnostusta tehdä niinkin vaikeita asioita, kuten mennä muutamille kunnollisille treffeille ja tutustua naiseen syvällisesti. Ehkä rakentaa parisuhdetta siitä. Miksihän ei ole seurustellut koskaan?

Vierailija

Teet totaalihiljaisuuden. Et laita viestiä, et ehdota tapaamisia. Olet yrittänyt jo paljon, etkä saa vaikuttaa liian tyrkyltä. Pistä pallo miehen nurkkaan.

Vierailija

Tuollaisesta miehestä voi saada ihan helmen, jos on sen luontoinen, että ei haittaa että aloitteet täytyy loppuiän tehdä itse. Itselläni on tuon tyyppinen mies. Hän on hissukka tietokonenörtti. Minun täytyi itse iskeä hänet "puoliväkisin", ja ikinä hän ei ehdottaisi mitään, ei matkaa, ei arjesta poikkeavaa mitään tekemistä, mutta suostuu valittamatta kaikkeen mitä minä keksin. Minulle sopii oikein hyvin että minä päätän :) Ja mies on muuten ihan helmi: komea, pitkä, hyvätuloinen, korkeasti koulutettu, erittäin kiltti ja lempeä, jopa hyvä sängyssä. Vastapainoksi tuosta kelpaa oikein hyvin, että on vähän aloitekyvytön luonne, koska minä taas rakastan tehdä aloitteita.

annie

Vierailija kirjoitti:

Hänen mielestään on ilmeisesti epämukavaa viedä asioita eteenpäin. Kai se jotain kertoo, jos ei ole kiinnostusta tehdä niinkin vaikeita asioita, kuten mennä muutamille kunnollisille treffeille ja tutustua naiseen syvällisesti. Ehkä rakentaa parisuhdetta siitä. Miksihän ei ole seurustellut koskaan?

Kävimme kyllä ihan perustreffeillä ja tutustuimme toisiimme. Olen itsekin miettinyt, että miksihän ei ole koskaan seurustellut. Ehkä hän on sitoutumiskammoinen? Jäi myös mietityttämään eräs asia. Emme koskaan ehtineet harrastamaan seksiä. Hän jotenkin vaivautui niissä tilanteissa ja pelkään että ahdistin hänet nurkkaan. En kuitenkaan usko, että olisi kokematon siinä mielessä. Ei kuitenkaan missään nimessä myöskään mikään pelimies, päinvastoin. Nyt tuli hieman torjuttu olo ja tunne, etten ole kiinnostava naisena. Ja ei, en ole ylipainoinen vaan aivan normaalipainoinen nuori nainen.

Vierailija

Mulla on vähän samanlaista, mutta en tiedä minäkään, miksi mies on niin ongelmallinen. Sen tiedän, että hänen lapsuutensa olot kotona olivat jollainlailla vaikeat. Perhe oli ns. hyvä perhe, mutta silti vanhemmilta puuttui jotain oleellista varmaan kiintymyssuhteen muodostamiseen liittyen. (Tiedän tämän, koska tutustuimme eräänlaisessa ryhmässä, jossa tällaisia asioita jaettiin). 

Voi kun täällä palstalla olisi sitoutumiskammoisia miehiä vastaamassa. Olen itse jo oikeastaan luovuttanut, koska petyin niin monta kertaa, vaikka päätin olla pettymättä, koska tiesin miehen vaikeuksista. Hänkään ei ole tietoni mukaan seurustellut kuin kerran ja silloinkin vain lyhyen aikaa. Juttu loppui hänen aloitteestaan. 

Koitin olla mm. pettymättä, kun olimme sopineet tapaamisesta kahvilassa ja hän soitti hieman ennen tapaamisaikaa, että oonko mä okei, onko mulla jotain mitä tehdä, että hän menisi ostamaan vielä yhden asian. En sanonut, että ei ole okei, koska pelkäsin, ettemme sitten näe ollenkaan tai ainakin molemmilla on sitten paha mieli. Niinpä hän meni ja sanoi myöhästyvänsä 10-15 minuuttia. Hän myöhästyi 25 minuuttia. Pahoitin mieleni todella, mutta en tiennyt miten sanoa siitä, ettei moes ajattele, että moitin häntä. Olisin vain halunnut tietää, olenko hänelle edes tärkeä. Mutta pelkäsin, ettei hän tiedä sittä itsekään, joten taas kerran, turha kysyä. 

Ja nyt tuntuu siltä, että ei asiat vain etene ja olemme ihan päätepisteessä. Se harmittaa minua, koska silti koen, että "olen joku" tuolle miehelle, (hänkin on mulle), mutta en edes tiedä itsekään kuka olen hänelle tai aivan tarkkaan sitäkään, kuka hän on minulle. Ja miksi kaikki on niin vaikeaa. Toisaalta ymmärrämme toisiamme aivan sanattomastikin. Mutta siksi juuri puhuminen on kuin se rikkoisi jotain! Auttakaa

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlaista, mutta en tiedä minäkään, miksi mies on niin ongelmallinen. Sen tiedän, että hänen lapsuutensa olot kotona olivat jollainlailla vaikeat. Perhe oli ns. hyvä perhe, mutta silti vanhemmilta puuttui jotain oleellista varmaan kiintymyssuhteen muodostamiseen liittyen. (Tiedän tämän, koska tutustuimme eräänlaisessa ryhmässä, jossa tällaisia asioita jaettiin). 

Voi kun täällä palstalla olisi sitoutumiskammoisia miehiä vastaamassa. Olen itse jo oikeastaan luovuttanut, koska petyin niin monta kertaa, vaikka päätin olla pettymättä, koska tiesin miehen vaikeuksista. Hänkään ei ole tietoni mukaan seurustellut kuin kerran ja silloinkin vain lyhyen aikaa. Juttu loppui hänen aloitteestaan. 

Koitin olla mm. pettymättä, kun olimme sopineet tapaamisesta kahvilassa ja hän soitti hieman ennen tapaamisaikaa, että oonko mä okei, onko mulla jotain mitä tehdä, että hän menisi ostamaan vielä yhden asian. En sanonut, että ei ole okei, koska pelkäsin, ettemme sitten näe ollenkaan tai ainakin molemmilla on sitten paha mieli. Niinpä hän meni ja sanoi myöhästyvänsä 10-15 minuuttia. Hän myöhästyi 25 minuuttia. Pahoitin mieleni todella, mutta en tiennyt miten sanoa siitä, ettei moes ajattele, että moitin häntä. Olisin vain halunnut tietää, olenko hänelle edes tärkeä. Mutta pelkäsin, ettei hän tiedä sittä itsekään, joten taas kerran, turha kysyä. 

Ja nyt tuntuu siltä, että ei asiat vain etene ja olemme ihan päätepisteessä. Se harmittaa minua, koska silti koen, että "olen joku" tuolle miehelle, (hänkin on mulle), mutta en edes tiedä itsekään kuka olen hänelle tai aivan tarkkaan sitäkään, kuka hän on minulle. Ja miksi kaikki on niin vaikeaa. Toisaalta ymmärrämme toisiamme aivan sanattomastikin. Mutta siksi juuri puhuminen on kuin se rikkoisi jotain! Auttakaa

Tuo 25 minuutin myöhästyminen vaikuttaa ihan merkityksettömältä. Ihan sama, pikkujuttu. Mitä ovat ne (oletettavasti isommat) asiat, joiden takia ajattleet että juttu on nyt päätepisteessä?

Vierailija

Niin ja se myöhästyminen haittasi erikoisen paljon siksi, että mies itse oli sopinut tapaamisen niin, että hänellä oli menoa sen jälkeen (turvatoimi). Eli se 25 minuuttia oli tosiaankin pois siitä ajasta, jonka tapasimme, ja koska sekin oli vain runsas tunti, niin tottakai minua harmitti. 

Hän tosin hiukan korvasi tilannetta sillä, että on yleensä lähtenyt omaa tietään, mutta nyt kävelimme yhtä matkaa hänen kanssaan ja hän venytti seuraavaa menoa siis sinne menemistä n. 10 minuuttia, joten yhteensä siinä meni suunnilleen menetetyt 25 minuuttia. Eli jos joku miettii, että välittääkö minusta lainkaan. Mutta pahinta oli se, että hän ei priorisoinut tapaamistamme tuon korkeammalle.

8

Vierailija

Miksi et vaan viettele miestä jos kerran olet kiinnostunut? Kyllä sillä se puoli toimii kuten muillakin. Turhaa jaarittelua, tapailua ja puhumista, ei kai mies sillä syty. Onhan se epämukavaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samanlaista, mutta en tiedä minäkään, miksi mies on niin ongelmallinen. Sen tiedän, että hänen lapsuutensa olot kotona olivat jollainlailla vaikeat. Perhe oli ns. hyvä perhe, mutta silti vanhemmilta puuttui jotain oleellista varmaan kiintymyssuhteen muodostamiseen liittyen. (Tiedän tämän, koska tutustuimme eräänlaisessa ryhmässä, jossa tällaisia asioita jaettiin). 

Voi kun täällä palstalla olisi sitoutumiskammoisia miehiä vastaamassa. Olen itse jo oikeastaan luovuttanut, koska petyin niin monta kertaa, vaikka päätin olla pettymättä, koska tiesin miehen vaikeuksista. Hänkään ei ole tietoni mukaan seurustellut kuin kerran ja silloinkin vain lyhyen aikaa. Juttu loppui hänen aloitteestaan. 

Koitin olla mm. pettymättä, kun olimme sopineet tapaamisesta kahvilassa ja hän soitti hieman ennen tapaamisaikaa, että oonko mä okei, onko mulla jotain mitä tehdä, että hän menisi ostamaan vielä yhden asian. En sanonut, että ei ole okei, koska pelkäsin, ettemme sitten näe ollenkaan tai ainakin molemmilla on sitten paha mieli. Niinpä hän meni ja sanoi myöhästyvänsä 10-15 minuuttia. Hän myöhästyi 25 minuuttia. Pahoitin mieleni todella, mutta en tiennyt miten sanoa siitä, ettei moes ajattele, että moitin häntä. Olisin vain halunnut tietää, olenko hänelle edes tärkeä. Mutta pelkäsin, ettei hän tiedä sittä itsekään, joten taas kerran, turha kysyä. 

Ja nyt tuntuu siltä, että ei asiat vain etene ja olemme ihan päätepisteessä. Se harmittaa minua, koska silti koen, että "olen joku" tuolle miehelle, (hänkin on mulle), mutta en edes tiedä itsekään kuka olen hänelle tai aivan tarkkaan sitäkään, kuka hän on minulle. Ja miksi kaikki on niin vaikeaa. Toisaalta ymmärrämme toisiamme aivan sanattomastikin. Mutta siksi juuri puhuminen on kuin se rikkoisi jotain! Auttakaa

Tuo 25 minuutin myöhästyminen vaikuttaa ihan merkityksettömältä. Ihan sama, pikkujuttu. Mitä ovat ne (oletettavasti isommat) asiat, joiden takia ajattleet että juttu on nyt päätepisteessä?

Jaa-a. Ehkä siksi, että näimme marraskuussa, jolloin mies sanoi minua siskoksi ja vaikka olisin ollut sinänsä valmis kestämään senkin (meilläkään ei seksiä ole ollut) eli odottamaan tunteiden heräämistä muuhunkin kuin että olemme eräällä lailla tärkeitä toisillemme, niin mies ei ottanut minuun tuon jälkeen yhteyttä. Sanoi kyllä tavatessamme, että on tarvinnut ne väliajat, joita tapaamisiemme välillä on ollut (ne ovatkin olleet hyviä, niin minäkin olen kokenut vaikka voisinkin ja toivoisinkin tavata paljon useammin), joten se antoi minun ymmärtää, että hän kuitenkin haluaa nähdä minua. 

Odotin 8 kuukautta ja laitoin tekstiviestin. Mies vastasi 4 päivän päästä. Silloin ajattelin, että eiköhän tää ollut tässä, mutta koska kaipuu on niin kova niin vaikeaahan se on sellaista päätöstä tehdä. Siksi en heittänyt mappi ö:hön. 

Sitten mies soittikin. Ilahduin. Varmaan ensimmäinen kerta aivan omasta aloitteestaan. Mutta asiana oli että hän on menossa  yhteen tapahtumaan mutta hänellä oli sinne jo seuraa. Kertoi minulle kuitenkin, että sellainen järjestetään.  Jatkan vielä viestiä toisessa viestissä...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaan viettele miestä jos kerran olet kiinnostunut? Kyllä sillä se puoli toimii kuten muillakin. Turhaa jaarittelua, tapailua ja puhumista, ei kai mies sillä syty. Onhan se epämukavaa.

Näin. Minä olen vienyt tuollaiset baariin, juottanut känniin ja kännissä petiin. Siitä se suhde on alkanut.

annie

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaan viettele miestä jos kerran olet kiinnostunut? Kyllä sillä se puoli toimii kuten muillakin. Turhaa jaarittelua, tapailua ja puhumista, ei kai mies sillä syty. Onhan se epämukavaa.

En kai voi pakottaakaan miestä mihinkään mihin hän ei itse halua? Jos hän olisi sanonut suoraan, että haluaa edetä hitaasti myös sillä saralla niin se olisi ollut täysin ok minulle. Nyt hän vain vaikeni ja selvästi jotenkin vaivaantui niissä tilanteissa. Itse menin täysin hämilleni tilanteesta.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat