Lue keskustelun säännöt.
Appivanhempien kanssa lomailu
21.10.2015 |
Lomailetteko te muut appivanhempienne kanssa? Itse en haluaisi, mutta miehen perhe on H Y V I N tiivis ja lomamatkat pitää tehdä koko perheen voimin. Miehen vanhemmat puuttuvat melkoisesti asioihimme, kuten koiramme kasvatukseen. Ei saa tehdä näin ja me teemme kyllä nyt näin vaikka kielsitte jne. Anoppi on ilkeä ja naljailee minulle tilaisuuden tullen. Yleensä tekee tätä kun jäämme kahden. Syyttää minua kaikesta mistä ei pidä, vaikka päätös olisi ollut mieheni, mutta eihän hän nyt omaa kultapoikaansa syytä mistään.
Anoppi on niitä ihmisiä jotka eivät suostu ymmärtämään, että maailma on mennyt eteenpäin ja kaikki eivät halua elää samalla tavalla kuin hän. Jos pistät lapsen päiväkotiin, niin olet karmea ihminen ja huono äiti. Jos taas et mene töihin, niin viet hänen poikansa rahat. Häntä on siis mahdotonta miellyttää. Appi on hyvin itsepäinen, jos me sanomme ettei koiran kanssa saa tehdä noin, niin hän tekee silti.
Nyt tapetilla onkin yhteinen lomamatka. En haluaisi lähteä, koska tiedän ettei meillä ole siellä miehen kanssa mitään omaa rauhaa, kun hänen perheensä haluaa olla yhdessä 24/7. Miehen mielestä tässä ei ole mitään pahaa, vaan se on mukavaa. Lomamatka on varattu jo kysymättä minulta ja kai sinne sitten pitää mennä. Ahdistaa suunnattomasti ja voin fyysisesti jo pahoin.
Kommentit (25)
Olisipa se noin helppoa. Kauhea riitahan siitä tulisi jos en suotuisi tähän lomaan, kun toinenkin miniä suostuu. En haluaisi riidellä, mutta jatkossa täytyy tehdä selväksi, että lomamatkat appivanhempien kanssa eivät vastaa käsitystäni lomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ja olemme tunteneet reilusti yli 20 vuotta! Välit asialliset mutta oman perheen kanssa matkailen aina tai yksin.
Olen aina luulut, että appivanhempien tai omien vanhempien kanssa lomailee vain he joilla ei ole varaa sitä matkaa itse maksaa ja tästä syystä matkustetaan yhtenä suurena perheenä. :D
Minä en ainakaan haluaisi tuhlata vähiä lomia ihmisten kanssa, joista en pidä. Nyt on aika ruveta rakentamaan sääntöjä ja rajoja. Aikanaan meidän mökkiviikonloput uhkasivat olla yhtä miehen isän ja uuden avokin riitojen todistamista. Minun piti suorastaan huutaa heille, että en voi tuhlata rentoutumishetkiä sellaiseen, en jaksa koko kesää kesätöissä, jos viikonloput menee toisten parisuhdekriisin jaloissa.
Parisuhteessa pitäisi kuitenkin monesti pystyä kompromisseihin. Mekin olemme vetäneet yhteisen mökkeilyn sääntöjä uusiksi tilanteiden muuttuessa. Olisiko mitään mahdollisuutta lähteä matkalle niin, että kuitenkin saisitte aikaa kahdestaan? Esim joku retki sinua kiinnostavaan kohteeseen? Käytte joka päivä kaksistaan kävelyllä, lenkillä tai pyöräilemässä? Ainakin yksi romanttinen illallinen kahdestaan? Jos mies ei ole kiinnostunut rakentamaan lomasta sellaista, että se olisi sinulle siedettävä, en näe muuta vaihtoehtoa, kuin kotiin jääminen. Miehen on jossain vaiheessa päätettävä, mikä on hänen "oikea" perheensä ja kumman onnellisuus on tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti 4/5, niin minäkin olen luullut. Eipä se vain mene niin. Kolme reissua olen jo välttänyt, mutta nyt ei pysty. Tämän reissun jälkeen taidan tehdä hyvin selväksi, että ei enää ikinä mitään yhteis"lomia". Lapset tulevat mukaan reissuun.
En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa suostuisin olemaan tuollainen vätys.
Tosin minä tiedänkin, etten ole vastuussa muiden tunteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai olet keskustellut asiasta miehesi kanssa ja kertonut omat tuntemuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Viesti 4/5, niin minäkin olen luullut. Eipä se vain mene niin. Kolme reissua olen jo välttänyt, mutta nyt ei pysty. Tämän reissun jälkeen taidan tehdä hyvin selväksi, että ei enää ikinä mitään yhteis"lomia". Lapset tulevat mukaan reissuun.
Ei teillä sitten muutenkaan ole miehen kanssa omaa rauhaa, jos lapset mukana. Mutta nytpä teillä on mahdollisuus sitä aikaa ottaa vaikka ilman lapsia, ehkä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin mieheltä yhtenä iltana, että kai me voimme tehdä myös asioita kahdestaan. Hän vastasi hyvin vaivautuneena, että kai me voimme vähän, mutta niin etteivät muut suutu. Eli toisinsanoen mies pelkää perheensä suututtamista niin paljon, että ei uskalla sanoa heille vastaan. Mies on myös aika lailla perheensä tahdon mukaan menevä tuollaisissa tilanteissa. Olen toisaalta miettinyt, että teen sitten yksin kaikkia asioita joita haluan, koska minulle hänen perheensä suuttuttaminen ei ole niin iso asia siellä reissussa. Ja tietty, kun on näin huono asenne jo valmiiksi, niin ei voi kuin yllättyä positiivisesti!
Kuinka paljon miehen perhe oikein rahoittaa teidän elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me lähtään tammikuus kanarialle miehen, miehen äidin ja miehen siskonkans :) odotan reissua sillä pidän molemmista, mutta jos appiukon kanssa pitäs reissaa ni vetäisin itteni kiikkuu mielummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse rahoitamme elämämme.
Oletko ihan varma, että mies ei salaa sinulta jotakin. En keksi muuta motiivia tuohon napanuoran katkeattomuuteen ja suuttumisen pelkoon.
Mä en jäisi anopin kanssa kahdestaan missään vaiheessa. Silloin pidät huolen ettei hän ala marmattamaan sulle.
Vaatisin myös miestä lähtemään mun kanssa kahdestaan tai lasten kanssa jonnekin. Mitä ihmettä sä annat miehesi olla tuollainen tossukka?
Meillä isä ja äiti kysyivät keväällä, lähdettäisiinkö yhdessä reissuun. Minulle sopi, veljen vaimolle ei. Niin vanhempani tilasivat (ja maksavat) heille itselleen, minun 4-henkiselle perheelleni ja 17v pikkuveljelle 2 vko reissun Malediiveille.
Mitä tekee käly? Ilmoittaa vanhemmilleni (alle 60v), että haluaa nähdä matkasta kuitit, koska katsoo, että kyseessä on ennakkoperintö.
En lähtisi ikimaailmassa. Sekoaisin. Olisin kyllä tämän tehnyt miehelle selväksi jo jeti suhteen alussa. En kestä äidin helmoissa pyöriviä miehiä.
jos tilanne olisi se, että matka olisi varattu ja maksettu minulta lupaa kysymättä, lähtisin matkalle mutta keksisin omaa tekemistä. Paikasta kun paikasta löytyy jotain retkeilykohteita. Aikuista ei sentään voi pakottaa olemaan appivanhempien seurassa 24/7, jos he siitä suuttua möksähtävät niin siinäpähän paljastavat lapsellisuutensa.
Appivanhemmat eivät rahoita elämäämme, siitä olen varma. Ymmärrän että toiset perheet ovat tiiviimpiä kuin toiset, eikä se minua haittaa. Mutta silloin se haittaa, kun valintoihimme puututaan, sääntöjämme ei kunnioiteta jne. Anoppi on jotenkin sairaalloisen kiinni pojissaan ja ei kestä sitä kun he eivät enää tarvitse häntä. Mieheni on kyllä puolustanut minua anopin ilkeilyiltä, mutta ei taida ymmärtää miten inhottava minun on olla anopin kanssa nykyään. Hän varmasti toivoo, että asiat vain unohtuisivat ja voisimme elää sovussa. Valitettavasti minä en voi niitä ilkeilyitä unohtaa ja joudun miettimään joka sanaani anopin kanssa kääntääkö hän senkin minua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä ja äiti kysyivät keväällä, lähdettäisiinkö yhdessä reissuun. Minulle sopi, veljen vaimolle ei. Niin vanhempani tilasivat (ja maksavat) heille itselleen, minun 4-henkiselle perheelleni ja 17v pikkuveljelle 2 vko reissun Malediiveille.
Mitä tekee käly? Ilmoittaa vanhemmilleni (alle 60v), että haluaa nähdä matkasta kuitit, koska katsoo, että kyseessä on ennakkoperintö.
Ihana käly sulla. Mukavat ajat edessä sitten kun sitä perintöä ihan oikeasti jaetaan.
Jää kotiin, aikuinen ihminen päättää itse asioistaan