Mies iski kaikkein kipeimpään kohtaan
Tuntuu ihan käsittämättömän pahalta, kun oma mies iskee kaikkein heikoimpaan kohtaan. Mä olen tosi yksinäinen, mulla ei ole oikein ketään muuta kuin oma mies. Olen yrittänyt tutustua ihmisiin ylipistolla ja töissä, mutta jään aina ulkopuoliseksi ja ns. ylimääräiseksi. Varmasti syynä tähän on se, että olen hiljainen ja ujo, enkä osaa ns. työntää itseäni muiden seuraan tarpeeksi agressiivisesti. Olen yrittänyt myös tutustua miehen kavereiden vaimoihin, mutta niihinkään piireihin en mahdu mukaan. Mua ei esim. hyväksytä faceboo kaveriksi eikä oteta mukaan näiden vaimojen yhteiseen whatsapp ryhmään.
Olen tästä yksinäisyydestä tosi ahdistunut ja surullinen. Varmaan oikeastaan masentunutkin. Olen kuitenkin ihan tavallinen parikymppinen opiskeleva ja työssäkäyvä ihminen, enkä mikään syrjäytynyt eristäytyjä.
Vähän aikaa sitten mulla ja miehellä oli iso riita. Riita alkoi ihan tyhmistä arkisista jutuista. Mies sanoi riidellessä mulle, ettei ihmettele yhtään, miksi mulla ei ole kavereita. Että ei kukaan halua olla tällaisen "ihmispaskan" kaveri.
Tämä on jäänyt ahdistamaan mua ihan kamalasti. Mua kiusatiin aikanaan koulussa, ja jutut silloin oli aika samanlaisia. Oman miehen sanomana tuo tuntui silti triljoona kertaa pahemmalta. Vaikka tästä riidasta on jo useampi viikko aikaa ja ollaan sovittu ajat sitten, niin tämä ahdistaa silti. Että miten oma mies voi sanoa noin? Ja tietysti olen alkanut miettimään, että onko se sitten ehkä niin? Että miksi mies halusi iskeä mua juuri siihen kohtaan, minkä tietää olevan mulle kaikkein aroin paikka?
En edes tiedä miksi kirjoitin tämän tänne, kai mä halusin vaan purkaa ajatuksiani.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta on niin, että kun on riitatilanne ja tarkoitus on siinä toista loukata, niin homman tarkoitus tavallaan on iskeä nimenomaan siihen kipeimpään kohtaan. Sehän se loukkaa.
mut joo, törkeästi sanottu. Ja itse en olisi suhteessa, jossa riidellään ja on tarkoitus loukata toista. Toisaalta jotkut sanovat, että olen väärässä, ja riitely kuuluu suhteeseen, jos siinä ylipäätään on tunteita, on ikäänkuin todellisen suhteen edellytys.
toisaalta sun yksinäisyydessäsi ei oikeasti ole kyse siitä kuinka huonosti osaat tunkea itseäsi toisten seuraan, eikä siitäkään "kelpaatko" muille. Kyse on siitä, että kiusattuna olet oppinut hakemaan muiden hyväksyntää, eikä sen hakija koskaan tule saamaan sitä tarpeeksi. Voit kerjätä tai vaatia, mutta se pikemminkin työntää kuin vetää sulle kavereita. Ja vaikka niitä saisitkin, se ei koskaan riittäisi sulle. Parasta - ja ainoa toimiva tie - on opetella nauttimaan yksinolosta, omasta seurastaan. Silloin sitä sun seuraa alkaa muutkin haluta, kun se alkaa näyttää mukavalta. Eli keskity siihen, minkä tekemisestä nautit.
. Juurikin näin. Tee mistä tykkäät niin ihmisiä alkaa tulla luoksesi. Jos kohtelet itseäsi "hylkiönä", niin aivan varmasti muutkin kohtelevat sinua niin. Tärkeintä on rakastaa itseensä niin muutkin rakatavat sinua. puhu miehesi kanssa asia halki uudestaan ja Kerro kuinka Se loukkaa sua. Älä ole yksin ajatustesi kanssa. Miks sun miehen kaverien vaimot ei Ota sua mukaan? Mun mielestä tosi röyhkeetä! Mitä mieltä miehesi on asiasta kun sua ei oteta mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Avaapas tuota kuviota vähän... oliko miehelläsi aiemmin naisystävää, joka olisi kuulunut tähän vaimoporukkaan?
Ei ole. Osan näistä naisista on kyllä tuntenut jo ennen kuin ovat alkaneet seurustella kavereidensa kanssa, mutta osa naisista on tullut kuvioihin ihan vain kavereiden kanssa seurustelemisen kautta.
ap
Mistä riitelitte? Olihan tuo toki ikävästi sanottu..
Vierailija kirjoitti:
Mies teki todella väärin, ei koskaan tulisi käyttää toisen heikkouksia aseena.
Mutta ihan varmuudeksi kysyn, että et kai itse tee samaa? Eli et kai itse riidellessä näpäyttele miehen heikkouksista?
Mikä heikkous on "säälittävä ihmispaska"? se on niin perusteellista, että kattaisi kaikki ominaisuudet.
********
Vaikka riita on puhuttu ja sovittu, niin kyllä mieltä vaivaavat asiat pitää puhua läpi. Ennenkuin tulee uusi suurempi riita hampaankolo asiasta, eikä vanhoista kannata riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Avaapas tuota kuviota vähän... oliko miehelläsi aiemmin naisystävää, joka olisi kuulunut tähän vaimoporukkaan?
Tätä jäin itsekin miettimään. Mikä tekee tuosta vaimoporukasta eksklusiivisen, mikä heitä keskenään yhdistää ja samalla erottaa sinusta? Olisivatko todelliset ystäväsi sittenkin jossain muualla?
Missä päin asut? Mulla on myös kaveri pula :)
Vierailija kirjoitti:
Noh, kerropas nyt sitten mitä itse sanoit sille miehelle.
Riita alkoi siitä, kun meidän oli ollut tarkoitus tehdä kaikenlaista yhdessä, kun miehen kaverit pyysivät häntä kalastamaan viikonlopuksi. Pyyysin sitten, että voisiko hän jäädä kotiin mun kanssa. Mies sanoi ettei voi, vaan haluaa mennä kalastamaan. Pahoitin mieleni ja sanoin jotain että "just joo, olisi ollut kiva viettää viikonloppua yhdessä niinkuin oli sovittu ja suunniteltu" niin siitä mies sitten suuttui, että nalkutan ja en anna hänen koskaan olla kavereiden kanssa (annampas, en koskaan kiellä ja tuo oli todella harvinaista, että edes pyysin jäämään mun kanssa kotiin) ja sitten hän sanoi tuon loukkaavan asian. Tämän jälkeen mä aloin itkemään ja menin makkariin. Mies lähti sinne kalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka riita on puhuttu ja sovittu, niin kyllä mieltä vaivaavat asiat pitää puhua läpi. Ennenkuin tulee uusi suurempi riita hampaankolo asiasta, eikä vanhoista kannata riidellä.
Jos asia painaa vielä mieltä, niin silloinhan se ei ole vielä sovittu. Ja miehellä on oikeus tietää, jos asia ei ole vielä sovittu. Eikä tehdä niin kuin monet naiset tekevät, että ensin itsekseen pyöritellään tätä asiaa ties kuinka kauan ja otetaan se esille vasta jonkin toisen riidan yhteydessä.
Ap mikään ei oikeuta noita miehesi sanoja. Jopa huorittelu olisi "kauniinpaa" .
Miehen homma on olla tukena sun heikoissa hetkissä ja tilanteissa, jelpata luonne jutuissa, rohkasta.
Se olisi tarun loppu jos mieheni potkisi mua kun olisin heikoimmillani. Sama toisinpäin. Tukea myös annetaan, vaikkei aina hyväksytä toisen tekoa (nyt en puhu rikoksista) tai sanoja. Esim lähdin yhdestä työpaikasta pikkasen rumasti, poltin sillat ja haistatin paskat. Ei viisaampia tekoja elämässäni ja mies on ollut hiljaa, ei kertaakaan sanonut poikkipuolista sanaa, kun puhkuin ja suhisin. Näin sen ilmeestä, että ei ole samaa mieltä (en ollut itekään kun aikaa kului) Silti se piti sylissä ja kuunteli. Myöhemmin pystyin asiasta järkevästi, sitten hän kertoi oman vinkkelinsä, jopa jelppaavia sanoja, että sain oman kantani jäsenneltyä paremmin.
Riidassa tulee sanottua asioita toisinaan, mitä ei tarkoita. Mutta ei ne saa olla sellaisia, joissa toisen heikkous tulee esille. Sehän on sadistista.
Sun tilanteessa olisi ehkä hyvä pohtia suhteen jatkuvuutta. Mitä pitäisi tapahtua, ettei noin enää pääse käymään? Onko se mies todella sun arvoinen?
Tuo vaimorinki kuulostaa hurjan "sisäsiittoselta". Tässä valossa mietinkin, ettei miehelläs ole näppejä pelissä. Haluaako hän, että ystävystyt tuon muun porukan kanssa?
Ap sä olet hyvä tyyppi, vaikutat mukavalta, jatka samaa tahtia. Älä anna muiden lannistaa itseäsi!
Ihmispaska mies.
Ja jos niiden kavereiden naisten seuraan et kerta ole tervetullut, niin anna olla. Tuskin moisten pönttöjen seurassa viihtyisitkään.
En usko että sussa on mitään vikaa, ihmispaska et ainakaan ole :D Se on toki totta, että jos on liian miellyttämishaluinen, siihen jää vangiksi eikä osaa olla ikinä tyytyväinen, koska janoaa aina vain hyväksyntää muilta.
Hei, jos yhtään lohduttaa niin kyllä vielä joku päivä löydät ystävän/ystäviä <3 Sellaisen jonka kanssa olet samalla aaltopituudella :)
En pystyisi antamaan anteeksi tuota. Kun mies sanoi noin, kuulostaa siltä että hän kyllä on tiedostanut tilanteen, mutta ei ole pyrkinyt edistämään mitään. Sen sijaan käyttää aseena tätä hyvin tietämäänsä "faktaa". Miettisin, näkeekö mies minut todellakin kaveruuteen kykenemättömänä surkimuksena (mistä ei kohdallasi varmasti ole kyse). Olet nuori ja vissisti kiva nainen! Sinulla on varmasti mahdollisuuksia arvostavaan suhteeseen. Älä tyydy olemaan ylimielisen oloisen miehen steppilautana. Kestää aikansa tajuta asiat, mutta ajattele kokonaisuutta.
Ihan villi veikkaus. Minun miehen kaverit ei myöskään halua olla kanssani tekemisissä ja se johtuu osittain omasta käytöksestäni mutta myös siitä että mies levittää minusta suorannaisia paskapuheita seläntakana ja kerjää säälipisteitä . Jos niitä yritän korjata niin sehän vasta vahvistaakin mulkvistin imagoani koska olen valehtelija ja hirveä ämmä. Että katseleppa vähän ap onko puukko selässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka riita on puhuttu ja sovittu, niin kyllä mieltä vaivaavat asiat pitää puhua läpi. Ennenkuin tulee uusi suurempi riita hampaankolo asiasta, eikä vanhoista kannata riidellä.
Jos asia painaa vielä mieltä, niin silloinhan se ei ole vielä sovittu. Ja miehellä on oikeus tietää, jos asia ei ole vielä sovittu. Eikä tehdä niin kuin monet naiset tekevät, että ensin itsekseen pyöritellään tätä asiaa ties kuinka kauan ja otetaan se esille vasta jonkin toisen riidan yhteydessä.
Totta turiset!
Itse en kaikkea muista, mistä on riidelty, eikä sitten sovinnon hetkellä välttämättä juolahda mieleen. Joten joskus putkahtaa uutta materiaalia esiin päivienkin päästä. Jos tulee harmi mieli, niin otan puheeksi. Oli se oma sanominen tai miehen. Silloin jutellaan ja se on sitten avattu ja turistu pois päivä järjestyksestä.
Mutta eipä olla 20 vuoden aikana samoista asioista riidelty, eikä vanhoja kaiveltu. :)
On paljon ihmisiä jotka eivät ole tajunneet riitelyn tarkoitusta. Eli sitä että silloin selvitetään syytä riitelylle eikä koiteta loukata toista nin pahasti kuin vain sanoilla kykenee.
Ihan perus käyttäytymistä ihmisiltä...
AP, missä asut? Lähtisin mielelläni kanssasi vaikka kahville. Olen 30+ töissäkäyvä nainen, asun pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, kerropas nyt sitten mitä itse sanoit sille miehelle.
Riita alkoi siitä, kun meidän oli ollut tarkoitus tehdä kaikenlaista yhdessä, kun miehen kaverit pyysivät häntä kalastamaan viikonlopuksi. Pyyysin sitten, että voisiko hän jäädä kotiin mun kanssa. Mies sanoi ettei voi, vaan haluaa mennä kalastamaan. Pahoitin mieleni ja sanoin jotain että "just joo, olisi ollut kiva viettää viikonloppua yhdessä niinkuin oli sovittu ja suunniteltu" niin siitä mies sitten suuttui, että nalkutan ja en anna hänen koskaan olla kavereiden kanssa (annampas, en koskaan kiellä ja tuo oli todella harvinaista, että edes pyysin jäämään mun kanssa kotiin) ja sitten hän sanoi tuon loukkaavan asian. Tämän jälkeen mä aloin itkemään ja menin makkariin. Mies lähti sinne kalaan.
Miehesi teki ihan oikein että meni kalan kun ystävät puusivät. Te voitte pitää seuraavana viikonloppuna ja seuraavana ja seuraavana sitä laatuaikaa.
Et ajatellut yhtään miestäsi vaikka valitat ettei sinulla ole kavereita. Ajattelisi että pitäisit huolta että miehesi kaverisuhteet säilyy kun kerran tiedät miltä tuntuu kun ei ole kavereita, vai mitä ?
Vierailija kirjoitti:
Ihan villi veikkaus. Minun miehen kaverit ei myöskään halua olla kanssani tekemisissä ja se johtuu osittain omasta käytöksestäni mutta myös siitä että mies levittää minusta suorannaisia paskapuheita seläntakana ja kerjää säälipisteitä . Jos niitä yritän korjata niin sehän vasta vahvistaakin mulkvistin imagoani koska olen valehtelija ja hirveä ämmä. Että katseleppa vähän ap onko puukko selässä.
[/quote
Höpö höpö.
Ei miesten seurassa mene kenenkään paskapuheet läpi. Jos sinusta jotain puhutaan selän takana niin se otetaan leikkipuheena. Miehiä ei yksinkertaisesti kiinnosta sinun olemiset ja tekemiset jos vähänkään normaali olet.
No kun avasit tuota riitaa, niin kyllä se ihmispaska taisi olla tällä kertaa joku muu... Kertoo enemmän miehestä, kuin sinusta! Ja yllättävän äkäinen reaktio tuossa tilanteessa, miksihän?
Oletko näin muuten kauhean kiltti suhteessasi? Kun sanoit, ettet rajoita miehen menemisiä kavereiden kanssa. Esitätkö oikein mitään toiveita hänen menemisistä, tulemisista ja tekemisistä?
Ajan takaa sitä, että ihmisillä on ikävä taipumus alkaa odottaakin kiltiltä ihmisiltä kiltteyttä, ja kaikki muu horjuttaa balanssia, olipa sitten kyse ystävyyssuhteista tai parisuhteesta. Esim. jos olet aina antanut miehen mennä ja tulla ja joustanut teidän menoistanne kaverien hyväksi, mies ei siedäkään sitä, että alat vaatia vaikkapa sopimuksista kiinnipitämistä. Kun aina ennenkin hän on saanut tehdä, niin kuin tahtoo. Sama kaveriporukoissa: jos olet aina esimerkiksi suostunut olemaan kuskina illanviettoihin, ja sitten eräänä iltana et jaksakaan, kaverit voivat pitää sinua suunnitelmien pilaajana.
Se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi jatkaa kilttinä olemista. Pikemminkin sitä, että ihmiset sietävät huonosti ryhmäbalanssin muutosta.
En tiedä, osuiko tämä yhtään omaan elämääsi, mutta tulipahan pohdittua. :) Miehesi suhteen minusta olisi ihan ok, että pölyn laskeuduttua otat asian vielä esiin ja ilmaiset, että tuo tuntui sinusta erityisen pahalta, ja että miksi mies teki niin. Riitahan jäi kesken, kun mies karkasi vain kalaan, kun sinä jäit kotiin pahoilla mielin ja loukattuna.
En kyllä näpäyttele. Oikeastaan nyt kun tuli puheeksi, en edes tiedä mikä miehen heikkous olisi sellainen josta voisin näpäyttää?
ap