Mitä ajatuksia nämä valokuvat herättävät? Kuvia kännykänkäyttäjistä

Ennen aamiaispöydässä luettiin lehteä, maattiin sängyssä vierekkäin lukien kirjoja, katsottiin sohvalla telkkaria jne. Miehet puuhailivat omia askareitaan, naiset kilkuttelivat sukkapuikkoja. Onko se läsnäolo sittenkään niin paljon vähentynyt?

Vierailija kirjoitti:

Ennen aamiaispöydässä luettiin lehteä, maattiin sängyssä vierekkäin lukien kirjoja, katsottiin sohvalla telkkaria jne. Miehet puuhailivat omia askareitaan, naiset kilkuttelivat sukkapuikkoja. Onko se läsnäolo sittenkään niin paljon vähentynyt?

Tuollainen kuvaamasi läsnäolon tapa on tosiaan ollut aina hyvin tavallista. Nyt sitä on vain muodikasta kritisoida, koska siihen liittyy teknologiaa. -2

Tuli mieleen yksi seurue, jonka näin baarissa lauantaina. Siinä oli 3 naista ja 1 mies. Yksi naisista sometti varmasti ainakin tunnin sanomatta mitään. Toinen naisista sometti välillä, välillä istui nojaten käteensä. Mies luki välillä lehteä, en nähnyt kunnolla, mitä hän muuten teki. Yksi naisista istui sillä tavalla, etten oikein nähnyt häntä, mutta hiljaa hänkin oli. Näytti tosi kummalliselta. Sitten jossain vaiheessa se intohimoisin somettaja oli varmasti juonut itsensä sen verran mukavaksi, että alkoi puhua, tai sitten oli jo sen verran humalassa, ettei puhelimen läästiminen enää onnistunut. Näytti aika tylsältä. Mutta ehkä he olivat niitä introvertteja, ja oikeasti ihan tyytyväisiä oloonsa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ennen aamiaispöydässä luettiin lehteä, maattiin sängyssä vierekkäin lukien kirjoja, katsottiin sohvalla telkkaria jne. Miehet puuhailivat omia askareitaan, naiset kilkuttelivat sukkapuikkoja. Onko se läsnäolo sittenkään niin paljon vähentynyt?

 

Tuollainen kuvaamasi läsnäolon tapa on tosiaan ollut aina hyvin tavallista. Nyt sitä on vain muodikasta kritisoida, koska siihen liittyy teknologiaa. -2

 

Kevyttä itsepetoksen tuoksua ilmassa. :D

Kuinka moni otti kirjan mukaan ravintolaan kun meni perheensä kanssa syömään? Lapsille akkarit ja miehelle oma kirja ja rouvalle naistenlehti? Joopa joo.

Telkkaria katsoessakin usein keskustellaan ohjelmasta, elokuvasta jne. mutta molempien räplätessä sitä omaa kännykkää, ei paljon keskusteltavaa ole.

Se ken väittää ettei älypuhelimet ole vähentänyt ihmisten välistä kommunikointia, on pelottavan syvällä itsepetoksen suossa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ennen aamiaispöydässä luettiin lehteä, maattiin sängyssä vierekkäin lukien kirjoja, katsottiin sohvalla telkkaria jne. Miehet puuhailivat omia askareitaan, naiset kilkuttelivat sukkapuikkoja. Onko se läsnäolo sittenkään niin paljon vähentynyt?

Tuollainen kuvaamasi läsnäolon tapa on tosiaan ollut aina hyvin tavallista. Nyt sitä on vain muodikasta kritisoida, koska siihen liittyy teknologiaa. -2

 

 

Kevyttä itsepetoksen tuoksua ilmassa. :D

Kuinka moni otti kirjan mukaan ravintolaan kun meni perheensä kanssa syömään? Lapsille akkarit ja miehelle oma kirja ja rouvalle naistenlehti? Joopa joo.

Telkkaria katsoessakin usein keskustellaan ohjelmasta, elokuvasta jne. mutta molempien räplätessä sitä omaa kännykkää, ei paljon keskusteltavaa ole.

Se ken väittää ettei älypuhelimet ole vähentänyt ihmisten välistä kommunikointia, on pelottavan syvällä itsepetoksen suossa.

Ainakin minulla oli lapsena kirja mukanani, kun olin vanhempieni kanssa ravintolassa syömässä. :)

Kannattaa huomata, ettei ihmisten välinen kommunikointi ei ole mitenkään itsearvoista. Joskus se on hyvin elähdyttävää kuten intensiivinen keskustelu hyvän ystävän kanssa tai hyödyllistä kuten tärkeässä palaverissa.

Toisinaan kommunikointi on sitten taas yhdentekevää tai häiritsevää, lähinnä hiljaisuuden täyttämistä tai puhekontaktin ylläpitämistä. Ainakin minusta on paljon antoisampaa lukea hyvää kirjaa tai artikkelia kuin jutella joutavia television viihdeohjelmasta, jota kukaan ei katso kuin puolella silmällä.

Jos älypuhelimet vähentävät turhanpäiväistä vuorovaikutusta, sehän on vain positiivinen juttu ainakin näin introvertin näkökulmasta. -2

Ymmärrän kyllä kuvien pointin ja se pistää ajattelemaan. Olen todennutkin useasti, että olen liikaa somessa ja netissä.

Se kuitenkin jotenkin välillä ihmetyttää, että mieheni ärsyyntyy siitä, kun selaan kännykkääni illalla sängyssä, kun hän katsoo telkkaria. Vain siksi, että se on kännykkä, jota selailen. Miksi minun pitäisi katsoa ohjelmaa, joka ei kiinnosta? Ei se kirjankaan lukeminen häiritse häntä niin paljoa. Miksi se on ongelma, että lukee sitä kännyä?

Kun mä räplään kännykkää, teen tosi harvoin mitään muuta kuin surffaan typeriltä sivuilta vielä typerimmille. Luen juttuja, joita en olisi ikinä lukenut ennen. Aika aivotonta touhua välillä useampikin tunti päivässä. Mulle tää alkaa olla jo ongelma. Onneksi mulla ei ole lapsia. Tai ehkä just siksi on aikaa tähän.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsot tämän valokuvasarjan kuvia, huomaat, ettei niiden joukossa ole perhepäivällisiä, kaverikahvitteluja tai työpalavereja. Sen sijaan valokuvissa esitetään pääsääntöisesti sellaista rentoa ja mutatonta yhdessäoloa, joka sopii minusta oikein hyvin hiljaiseen syventymiseen. Itse asiassa mitä läheisemmistä ihmisistä on kysymys, sitä luontevammalta  hiljaisuus heidän seurassaan tuntuu.

 

Meillä kotona esimerkiksi luetaan kirjoja usein aamiaispöydässä ja sohvalla vierekkäin, ja se on meistä tavattoman mukavaa. En lukisi kirjaa kesken tapaamisen, mutta en myöskään tuomitse lukemista vain sillä perusteella, että se tapahtuu puhelimen ruudulta. Teknologiaa kohtaan tunnetaan paljon ennakkoluuoja, mutta jos tilanteeseen sopii kirja, sopii siihen usein puhelin ihan yhtä hyvin. -2

No kun katsoo kuvasarjaa, niin ainakin toinen, kolmas ja viides kuva ovat tilanteita, joissa kännytkät/tabletit pitäi olla poissa. Onhan jo huomattu, että lasten puheen kehittyminen on hidastunut, kun mamma räplää puhelimiaan eikä keskustele lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Jos katsot tämän valokuvasarjan kuvia, huomaat, ettei niiden joukossa ole perhepäivällisiä, kaverikahvitteluja tai työpalavereja. Sen sijaan valokuvissa esitetään pääsääntöisesti sellaista rentoa ja mutatonta yhdessäoloa, joka sopii minusta oikein hyvin hiljaiseen syventymiseen. Itse asiassa mitä läheisemmistä ihmisistä on kysymys, sitä luontevammalta  hiljaisuus heidän seurassaan tuntuu.

Meillä kotona esimerkiksi luetaan kirjoja usein aamiaispöydässä ja sohvalla vierekkäin, ja se on meistä tavattoman mukavaa. En lukisi kirjaa kesken tapaamisen, mutta en myöskään tuomitse lukemista vain sillä perusteella, että se tapahtuu puhelimen ruudulta. Teknologiaa kohtaan tunnetaan paljon ennakkoluuoja, mutta jos tilanteeseen sopii kirja, sopii siihen usein puhelin ihan yhtä hyvin. -2

 

 

No kun katsoo kuvasarjaa, niin ainakin toinen, kolmas ja viides kuva ovat tilanteita, joissa kännytkät/tabletit pitäi olla poissa. Onhan jo huomattu, että lasten puheen kehittyminen on hidastunut, kun mamma räplää puhelimiaan eikä keskustele lasten kanssa.

Ei mielestäsi kolmen lapsen tulisi istua vierekkäin sohvalla ja tehdä mitä? Katsoa televisiota? Mikään tutkimustulos ei osoita, etteivätkö lapsetkin saisi syventyä lukemiseen tai peleihin. Päinvastoin, lukemisella ja pelaamisella on paljon mitattavia hyötyjä.

Kannattamasi "Ei lukemista pöydän ääressä"- tai "Ei pelaamista sohvalla" -tyyppiset rajoitukset eivät ole hyödyllisiä tai tarpeellisia. -2

Vaikka kakkonen on ihan oikeassa yleisellä tasolla, on minun myönnettävä, että henk koht olen ihan naurettavan riippuvainen netistä. Palkkatöissä ollessa en roiku netissä, mutta illalla on hirveä työ saada itseään koneen ääreltä vaikka lenkille tai jumppaan. Nyt opiskelen, pitäisi gradu saada väännettyä, ja välillä menee koko päivä niin, etten saa mitään hommia tehtyä kun roikun vaan netissä. 

Ja kun minulla ei ollut vielä älypuhelinta, niin kyllä sen seurassa ollessa monesti huomasi, että monilla on pakonomainen tarve selata sitä puhelinta vähän väliä. Nykyään ei enää haittaa kun on omakin älyluuri, jota räplätä. Mutta olisin kyllä sata kertaa reippaampi, jos en nyhvöttäisi vaan koneella ja tabletin ääressä. Mistä itsekuri?

Minusta on ihan luonnollista, että ihmiset käyttävät teknologiaa saadakseen heitä kiinnostavaa sisältöä myös ilman teknologiaa tylsiin hetkiin. Teknologia ei myöskään mielestäni eristä ihmisistä vaan päinvastoin kytkee laajempaan ihmisjoukkoon kuin mihin voisi välittömässä elinpiirissään olla yhteydessä. Monihan käyttää kuitenkin jollain tapaa sosiaalisia medioita paljonkin (fb, twitter, insta, viestipalvelut, pelit joissa useita pelaajia). 

Itse käytän tablettia ja kännykkää paljon, enkä tunne siitä minkään sortin huonoa omaatuntoa. Toisaalta, mulla  ei ole puolisoa eikä lapsia, joten eipä se ole keneltäkään poiskaan.