Ikävä kokemus Kättärin kotiinlähtötarkastuksesta...

Mulle ei ekasta edes tehty vaikka oli oma huone :o eppari ja kaikki..

Olisin sanonut, että olis mukava puhua pillun tilanteesta noin niinku yksityisesti. :))

Hyi. eikö mitään yksityisyyttä!

Eipä yllätä. Mulle käytiin räppäämässä valot päälle klo 6 aamulla ja öisin tuotiin huoneeseen uusia potilaita - täysi valaistus kovaäänisen esittelyn ajaksi totta kai. Kaverilla vastaava kokemus.. 

Lisäksi eräs hoitaja kyseli kauttarantain, että onko kaikki synnyttämäni lapset kotona asuvia. Se oli melko erikoinen kysymys sikäli kun synnytin esikoista. Hoitsukaveri sanoi, että taisin joutua osastojuorun uhriksi, sekoittivat vain henkilön. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin sanonut, että olis mukava puhua pillun tilanteesta noin niinku yksityisesti. :))

No olis kyllä pitänyt! Harmittaa, kun en tuossa tilanteessa osannut ollenkaan kertoa, miten tilanne tuntui kurjalta. Korvat punasena, jalat levällään yritin vaan vastailla yksitavuisesti kysymyksiin. Ap

Ahdistavaa. Minulla oli muutenkin raskausaikana ja synnytystilanteessa tunne, että raskauden myötä olen menettänyt vallan omaan kroppaani ja identiteettini, että olen hoitotilanteissa vain se raskaus, lääketieteellinen tila, enkä ihminen ollenkaan. Ap:n saama kohtelu on äärimmäinen osoitus tästä. Mitään hienotunteisuutta ei tarvitse osoittaa, koska nehän on siellä viereisessäkin petissä samoilla asioilla ja kaikkihan tietää että esim. peräpukamat on yleisiä raskausaikana. Siitä ei tarvitse välittää, että osa ihmisistä haluaisi pitää tällaiset yksityisasioina, koska eihän kyseessä ole ihminen, vaan yksi synnyttäjä-tapaus vaan.

Kotiinlähtöpäivänä kättärillä kaivoin vaatekaupan muovipussista vauvan kotiinlähtövaatteita. Olivat pesty, mutta vain säilytyksessä tässä erillisessä pussissa. 

Hoitaja siihen, että kävitkö kovalla kiireellä ostamassa vauvallesi vaatteet. En ymmärrä mikä siinä on, että monella hoiturilla on tuo naljailu elämäntapana. 

Että ihan se vauvakin kuuli!

Voin lyödä pääni pantiksi että tätä perhettä ei paskaakaan kiinnostanut sinun peräpukamasi ja reaktiosi on lievästi ylireagointia, jos edelleen jaksat sitä muistella. Tottakai tuollaisista olisi mukavampi puhua vain kahden kesken, mutta tämä pariskunta ja vauva eivät todellakaan ajattele sinua päivittäin.

Tyksissä sentään pyydettiin huonekaverin mies poistumaan. Onhan se kiusallista puhua ventovieraan kuullen kaikista alapääongelmista

Eikö toi ole ihan normaalia?

Ainakin Päijät-Hämeessa oli myös  synnärin osastokierrokset just noin - verho vaan väliin ja ei kun housut pois ja kopasemaan ja kertomaan koko huoneelle, miten alakerta nyt voi. Imetyshaasteet ja ummetukset ja muut siinä samalla... ei, en ystävystynyt huonekaverien kanssa, sen verran kiusallista oli kuunnella ja antaa toisten kuulla!

Tunsi itsensä kyllä poikineeksi lehmäksi ilman yksityisyyttä tai mitään kunnioitusta. Miten tulee maitoa ja miten pimpuran haava paranee ja miten kakka tulee - ja sitten seuraavan poikineen lehmän karsinaan.... Aika ei kullannut muistoja, puistattaa vieläkin.

Ensiavussakin kuulee kaikkien hallitoverien huumeseulat ja ulostusvaivat jos itse odottaa kipsausta.... Yksityisyyttä ei ole.

Suomessa hienotunteisuuden puute on normaalia. Potilaita kohdellaan kuin vähä-älyisiä riippakiviä, ja aiheellinen valittaminen on turhaa, sillä lääkärit ja hoitajat pitävät aina toistensa puolia. Vika ja ongelma on aina potilaassa. Epäkunnoitus näkyy myös siinä, että potilaan tuntemuksia, kipua ja yksityisyyttä vähätellään ja jopa pilkataan. Vittuilu tuntuu myös kuuluvan monen hoitajan ja lääkärin mielipuuhiin.

Kättärillä sain oman huoneen, niin ei ollut tuota ongelmaa. Imetystä kyllä piti joka välissä näyttää ja yleensä en vilauttele rintoja muille joten jo se oli vähän ahdistavaa. Mutta eipä siinä auta muu. 

Joo ei ehkä ihan ensimmäinen toimenpide ole minkään "herra X"-järjestelmän luominen jotta odotushuoneessa olijat eivät kuulisi terveyskeskuksessa toistensa sukunimiä, vaan noiden lääkärinkiertojen yksityisyyden parantaminen. Jostain syystä huomiota ollaan kiinnitetty ihan vääriin asioihin tässäkin jutussa. Oikeastaan tuo täysin leväperäinen suhtautuminen ihmisten yksityisyyteen ja oikeuteen omaan kehoonsa on hämmentävä, kun miettii miten tarkkaa tietosuojaa noudatetaan esimerkiksi päiväkodeissa - lapsen kuva ei saa olla esillä yhteisellä seinätaululla ellei ole erikseen saatu lupaa jne. 

Minut Kättärillä tsekannut kätilö taas pyysi omasta aloitteestaan huonetoverin miestä poistumaan siksi aikaa. Muutenkin oli todella ihana ja selvästi vauvoja ja omaa työtään rakastava tyyppi kyseessä. Ikävää, etteivät kaikki ole samanlaisia.

Letkauttelu  tuntuu olevan synnärihoitsujen ilo. Muistan itse käyneeni joka aamu suihkussa (vauva nukkui kopassa sen aikaa) ja piristääkseni itseäni kampasin hiukset, vaihdoin puhtaat vaatteet ja jopa kevyesti saatoin laittaa ripsariakin jos joku oli tulossa vieraisille. Muistan ikuisesti hoitajan, joka totesti "no sun mielestäkö on puhtaus puoli ruokaa, niin usein siellä suhkussa ravaat...." - voi juma! Kerta päivässä kävin itseni huuhtomassa kun alapää tihkui verta ja limaa.... sori siitä.

Pitäisi kai niiden tietää että siinä hormoniromahduksessa jokainen sana voi tuntua tosi v-mäiseltä joten minkään sortin näsäviisastelua ei tarvita.

Kerran jätin vauvan myös vauvalaan ja kävin alakerran kahvilassa moikkaamassa toisella osastolla ollutta kaveriani. Palasin tunnin päästä - niin johan sitä sukkelana oltiin, että täällä tää nyt on huutanut jo pitkään kun on äiti vaan ollut huvittelemassa eikä ollenkaan vauvaa hoitamassa.... voi hemmetti. 

Vierailija kirjoitti:

Että ihan se vauvakin kuuli!

Voin lyödä pääni pantiksi että tätä perhettä ei paskaakaan kiinnostanut sinun peräpukamasi ja reaktiosi on lievästi ylireagointia, jos edelleen jaksat sitä muistella. Tottakai tuollaisista olisi mukavampi puhua vain kahden kesken, mutta tämä pariskunta ja vauva eivät todellakaan ajattele sinua päivittäin.

No kyllä minä ainakin muistan ihan kirkkaasti itse aikoinani kuulemani keskustelut huonekavereitteni alapään ongelmista. En toki päivittäin muistele, mutta siitä sairaalaoloajasta tämä on jäänyt mieleen. Sen verran omituista ja kiusallista oli, ja mietin itsekin etteikö näitä tosiaan voisi hoitaa jossain muualla.

En ole synnyttänyt, mutta joskus ylipäätään tuntuu etteivät hoitajat edes yritä puhua yksityisemmin :/

Hakeutukaa Porvooseen synnyttämään, niin saatte kunnon palvelua. Ei yleensä ruuhkia ja kunnolla aikaa imetyksen opastukseen ja hyvään jälkihoitoon. Suosittelen lämpimästi! Puistattavaa olisi joutua synnyttämään Helsingissä...

19 jatkaa...mitään kuvatunlaista ei tosiaan ole Porvoossa...järkyttyneenä luin...

Vierailija kirjoitti:

Letkauttelu  tuntuu olevan synnärihoitsujen ilo. Muistan itse käyneeni joka aamu suihkussa (vauva nukkui kopassa sen aikaa) ja piristääkseni itseäni kampasin hiukset, vaihdoin puhtaat vaatteet ja jopa kevyesti saatoin laittaa ripsariakin jos joku oli tulossa vieraisille. Muistan ikuisesti hoitajan, joka totesti "no sun mielestäkö on puhtaus puoli ruokaa, niin usein siellä suhkussa ravaat...." - voi juma! Kerta päivässä kävin itseni huuhtomassa kun alapää tihkui verta ja limaa.... sori siitä.

Pitäisi kai niiden tietää että siinä hormoniromahduksessa jokainen sana voi tuntua tosi v-mäiseltä joten minkään sortin näsäviisastelua ei tarvita.

Kerran jätin vauvan myös vauvalaan ja kävin alakerran kahvilassa moikkaamassa toisella osastolla ollutta kaveriani. Palasin tunnin päästä - niin johan sitä sukkelana oltiin, että täällä tää nyt on huutanut jo pitkään kun on äiti vaan ollut huvittelemassa eikä ollenkaan vauvaa hoitamassa.... voi hemmetti. 

Jätät vastasyntyneen vauvalaan ja lähdet itse kahvittelemaan ja kun aiheesta sanovat niin vedät herneen nenään? Ei ne kätilöt sielä ole hyssyttelemässä itkeviä vauvoja kun äiti on laiska ja menee mielummin kahville kun viettää aikaa sen uuden vauvansa kanssa. Jos sinne oli pakko päästä niin sen vauvan voi ottaa mukaan