Lue keskustelun säännöt.
Ikävä kokemus Kättärin kotiinlähtötarkastuksesta...
17.10.2015 |
Kotiuduin vauvan kanssa Helsingin kätilöopiston sairaalasta jokin aika sitten. Minulle kotiinlähtötarkastus tehtiin huoneessa, jossa verhon takana oli toinen äiti vauvansa ja miehensä kanssa. Siinä sitten kätilö kertoi yksityiskohtaisesti alapääni tilanteen ja mainitsi vielä peräpukamista. Kysyi haittaavatko ne. Kyllä haittasivat, mutta kielsin, koska olin niin kiusaantunut tilanteesta ja toivoin sen olevan äkkiä ohi. Verhon takaa aiemmin kuulunut puheensorina oli lakannut ja tuo pariskunta vauvoineen kuuli koko lopputarkastukseni. Onko siis tällainen toiminta ihan normaalia? Eikö tuota kotiuttamistarkastusta voisi tehdä jossain vastaanottohuoneessa?
Kommentit (119)
Ohis, mutta itse sairastuin vakavaan neurologiseen sairauteen noin 30-v, diagnoosi jaettiin reippaasti huonetovereille. En ymmärrä miksi kävelemään pystyvät eivät voi mennä kierrolle vastaanottohuoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on kättänstä paljon negatiivista tullut. Kai siellä enin osa on hyvää?
kuulostaa henkilökunta olevan hiukka kovilla. Ja naiset synytyshormo Elissa on herkkiä. Niin se vaan on.
lisäresursseja ja empatia hoitotyössä oppia pitäisi saada hoitajille.
toivottavasti aapee pääset siitä häpeä-tunteistasi pian pois. Eihän se ole sinun syysi, että hoitaja sattui olemaan tahditon. Asiaansa hoiti, muttei tajunnut sitä yksityisyyden aluetta. Heillä nuo asiat on jokapäiväisiä...mutta meille toisille ainutlaatuista. Toivottavasti hoito oli enimmäkseen hyvää ja sait vain...niihin peräpukamiinkin.
voisko tuon jutun kuitata pienellä hymyllä? Joskus saatat nautaa sille....häpeilevä äiti punastuu verhon takana, kun innokas hoitsu tekee työtään...ja hiljaisuus verhon takana....ehkä ne poistui? Tai, jos ne jäi...niin ei ne sua muista. Asioita noi kuitenkin vaan on. Sen tietää se naapurustokin:) Onnea äidille.
Noista vauvaloista vielä... ainakin Mikkelissä on sellainen ! Eikä siellä TODELLAKAAN saa ottaa vauvaa mukaan kahvioon, hoitaja oli ihan kauhuissaan kun yritimme moista temppua esikoisen kanssa.
Sama oli jorvissa. Verho kiinni vaan. Siinä itsekin epämukavasti olin, kun naapurille tehtiin alapäätutkimusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä vielä. Luin kommenttejanne ja ajattelin muutaman ajatuksen heittää. Mitään traumaa minulle tapahtumasta ei jäänyt, mutta hyvin kiusallinen se oli. Mietinkin, että kuinka yleistä tällainen toiminta on. Kommenttien perusteella sain vaikutelman, etten todellakaan ole ainut tapaus. Vastaavaa tuntui olevan sekä synnäreillä että muillakin osastoilla. Onneksi oli myös toisenlaisia kokemuksia.
-
Ymmärrän, ettei sairaalassa muita potilaita voida kuskata pois tutkimusten ajaksi. Mielestäni hoitajien/kätilöiden pitäisi kuitenkin ihan rutiinilla selvittää, onko huoneessa vierailijoita ennen kuin tekevät tutkimuksia tai puhuvat potilaan yksityisasioista. Haittaa ei olisi, vaikka hoitaja kertoisi, ettei tilanpuutteen vuoksi tutkimusta voida tehdä muualla.
-
Täällä joku puhui siitä, miten oli vastaavassa tilanteessa kuullut huonekaverin masennus yms. juttuja. Mietinkin, kuinka helposti synnyttänyt nainen jättää kertomatta kielteisiä ajatuksiaan ja tunteitaan, jos huonekaveri on vieraineen verhontakana. Itseltä ainakin tuossa kotiinlähtötarkastuksessa kätilö kysyi ensin, kuinka jaksoin. Onneksi jaksoin hyvin ja olo oli ihan positiivinen. En todellakaan olisi tuossa tilanteessa halunnut kertoa mitään erityistä, enkä saada mielialaani jatkokysymyksiä. Vaitiolovelvollisuus kun ei koske verhontakana olijoita.
-
Tämän keskustelun perusteella potilaan yksityisyys on asia, josta pitäisi puhua enemmän. Etenkin siitä, miten se toteutuu ihan ruohonjuuritasolla. Että kuinka paljon terveyskeskuksissa ja osastoilla puhuttu kantautuu ns. "vääriin korviin". Kun kelasin odotusaikaani taaksepäin, huomasin itsekin olleeni silloin tällöin nuo "väärät korvat". Asuin tosin melkein koko odotusaikani muualla, joten nämä kokemukseni eivät ole Kättäriltä. Ensimmäisessä ultrassa ollessani lääkäri vastasi puhelimeen minun ollessa huoneessa ja luetteli jonkun henkilön nimen, sotun ja kohdunkaulan tilan. Samoin vuoroa odotellessani kuulin käytävällä hoitajien keskusteluja muiden asioista, joita minun ei todellakaan olisi pitänyt kuulla.
-
Ennen raskautta olen aina ajatellut, että potilaana yksityisyyteni olisi turvattu. Nyt kokemukseni on valitettavasti ollut toinen.
En lukenut koko ketjua mutta sain sen käsityksen että monelle on jotain naljailtu hoitsujen tms toimesta. Laittakaa ihmeessä valitusta sellaisesta AINA, ja vaikka kaverinkin puolesta. Ei se koskaan muutu ilman. Jos lastanne kohdeltaisiin huonosti niin ette varmaan jättäisi asiaa siihen. Välittäkää myös itsestänne samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän OT mutta kyllä mäkin noista vauvaloista: olin itse yhteensä 20 päivää sairaalassa (10 päivää ennen ja 10 päivää jälkeen synnytyksen) kun ei menny kaikki ihan putkeen. Muistan, että mulle ihan sanottiin, että jätä vaan vauva "vauvalaan" ja lähde ulos käymään, kahvilaan tms. Pätijät vois muistaa, että kaikilla se synnytys ei ole "pari päivää ja maailman täydellisimpänä superäitinä kotiin" juttua.
En mä vaan vuos sitten saanut edes pariks tunniks yöllä antaa lasta kansliaan, vaikka pääsin heräämöstä leikkaavan lääkärin toiveesta VAIN sillä ehdolla pois, että saan yöllä nukkua edes pari tuntia.
No enpä saanut, vaan moralisoitiin minua hätääntynyttä ja edelleen raskausmyrkytyksen ja sektion jäljiltä sekavaa nuorta äitiä siitä, että ei kukaan sitä lasta kansliassa hoida ja siellä se vaan itkee.
No en sitten laittanut lasta kansliaan hetkeksikään, koska vannottivat, ettei kukaan sitä siellä hoida.
Itkin koko yön järkyttävissä kivuissa omassa huoneessa ja aina kun yritin pyytää apua esim lapsen syötössä, jota minulle ei ollut kertaakaan näytetty, niin sain pelkkää vittuilua.
Kaikki meni pahasta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta huolimatta hyvin niin kauan, ennen kuin jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Siellä kaikki meni täysin päin P:tä. Minulle ei missään vaiheessa esimerkiksi näytetty miten vaippa vaihdetaan, lapsi pestään, imetetään tai napa puhdistetaan. Aina kun pyysin apua, niin kiire, nyt ei ehdi ja etkö muka osaa?
En esimerkiksi päässyt ilman apua ylös sängystä ja verta lainehti lakanoihin asti, mutta kyllä vaan sai odottaa, että joku tuli naama norsunvitulla auttamaan minua silminnähden hoitsua kuvottavassa toimenpiteessä. Myös katetria pidettiin tarpeettoman kauan, koska "ei kellään ole aikaa auttaa sinua vessaan"
Pahin pelkoni nyt raskaana ollessani on, että joudun Kättärille ja saan taas yhtä kauheaa kohtelua. Toisaalta, jos sinne helvetin esikartanoon joudun, niin nytpä ainakin osaan hoitaa lasta, ettei heidän tarvitse vaivautua siinä opastamaan.
Terveiset KÄTTÄRILLE täältäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan vuos sitten saanut edes pariks tunniks yöllä antaa lasta kansliaan, vaikka pääsin heräämöstä leikkaavan lääkärin toiveesta VAIN sillä ehdolla pois, että saan yöllä nukkua edes pari tuntia.
No enpä saanut, vaan moralisoitiin minua hätääntynyttä ja edelleen raskausmyrkytyksen ja sektion jäljiltä sekavaa nuorta äitiä siitä, että ei kukaan sitä lasta kansliassa hoida ja siellä se vaan itkee.
No en sitten laittanut lasta kansliaan hetkeksikään, koska vannottivat, ettei kukaan sitä siellä hoida.
Itkin koko yön järkyttävissä kivuissa omassa huoneessa ja aina kun yritin pyytää apua esim lapsen syötössä, jota minulle ei ollut kertaakaan näytetty, niin sain pelkkää vittuilua.
Kaikki meni pahasta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta huolimatta hyvin niin kauan, ennen kuin jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Siellä kaikki meni täysin päin P:tä. Minulle ei missään vaiheessa esimerkiksi näytetty miten vaippa vaihdetaan, lapsi pestään, imetetään tai napa puhdistetaan. Aina kun pyysin apua, niin kiire, nyt ei ehdi ja etkö muka osaa?
En esimerkiksi päässyt ilman apua ylös sängystä ja verta lainehti lakanoihin asti, mutta kyllä vaan sai odottaa, että joku tuli naama norsunvitulla auttamaan minua silminnähden hoitsua kuvottavassa toimenpiteessä. Myös katetria pidettiin tarpeettoman kauan, koska "ei kellään ole aikaa auttaa sinua vessaan"
Pahin pelkoni nyt raskaana ollessani on, että joudun Kättärille ja saan taas yhtä kauheaa kohtelua. Toisaalta, jos sinne helvetin esikartanoon joudun, niin nytpä ainakin osaan hoitaa lasta, ettei heidän tarvitse vaivautua siinä opastamaan.
Terveiset KÄTTÄRILLE täältäkin.
Oletko laittanut palautetta, i hope so. Sopiiko, että laitan viestisi tiedoksi johtoryhmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan vuos sitten saanut edes pariks tunniks yöllä antaa lasta kansliaan, vaikka pääsin heräämöstä leikkaavan lääkärin toiveesta VAIN sillä ehdolla pois, että saan yöllä nukkua edes pari tuntia.
No enpä saanut, vaan moralisoitiin minua hätääntynyttä ja edelleen raskausmyrkytyksen ja sektion jäljiltä sekavaa nuorta äitiä siitä, että ei kukaan sitä lasta kansliassa hoida ja siellä se vaan itkee.
No en sitten laittanut lasta kansliaan hetkeksikään, koska vannottivat, ettei kukaan sitä siellä hoida.
Itkin koko yön järkyttävissä kivuissa omassa huoneessa ja aina kun yritin pyytää apua esim lapsen syötössä, jota minulle ei ollut kertaakaan näytetty, niin sain pelkkää vittuilua.
Kaikki meni pahasta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta huolimatta hyvin niin kauan, ennen kuin jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Siellä kaikki meni täysin päin P:tä. Minulle ei missään vaiheessa esimerkiksi näytetty miten vaippa vaihdetaan, lapsi pestään, imetetään tai napa puhdistetaan. Aina kun pyysin apua, niin kiire, nyt ei ehdi ja etkö muka osaa?
En esimerkiksi päässyt ilman apua ylös sängystä ja verta lainehti lakanoihin asti, mutta kyllä vaan sai odottaa, että joku tuli naama norsunvitulla auttamaan minua silminnähden hoitsua kuvottavassa toimenpiteessä. Myös katetria pidettiin tarpeettoman kauan, koska "ei kellään ole aikaa auttaa sinua vessaan"
Pahin pelkoni nyt raskaana ollessani on, että joudun Kättärille ja saan taas yhtä kauheaa kohtelua. Toisaalta, jos sinne helvetin esikartanoon joudun, niin nytpä ainakin osaan hoitaa lasta, ettei heidän tarvitse vaivautua siinä opastamaan.
Terveiset KÄTTÄRILLE täältäkin.
Oletko laittanut palautetta, i hope so. Sopiiko, että laitan viestisi tiedoksi johtoryhmälle.
Kai muistatte antaa palautetta aina hoidostanne, kiitokset, moitteet tai muuta huomioitavaa. Johtoryhmä sai koskettavan potilaan kertomuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan vuos sitten saanut edes pariks tunniks yöllä antaa lasta kansliaan, vaikka pääsin heräämöstä leikkaavan lääkärin toiveesta VAIN sillä ehdolla pois, että saan yöllä nukkua edes pari tuntia.
No enpä saanut, vaan moralisoitiin minua hätääntynyttä ja edelleen raskausmyrkytyksen ja sektion jäljiltä sekavaa nuorta äitiä siitä, että ei kukaan sitä lasta kansliassa hoida ja siellä se vaan itkee.
No en sitten laittanut lasta kansliaan hetkeksikään, koska vannottivat, ettei kukaan sitä siellä hoida.
Itkin koko yön järkyttävissä kivuissa omassa huoneessa ja aina kun yritin pyytää apua esim lapsen syötössä, jota minulle ei ollut kertaakaan näytetty, niin sain pelkkää vittuilua.
Kaikki meni pahasta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta huolimatta hyvin niin kauan, ennen kuin jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Siellä kaikki meni täysin päin P:tä. Minulle ei missään vaiheessa esimerkiksi näytetty miten vaippa vaihdetaan, lapsi pestään, imetetään tai napa puhdistetaan. Aina kun pyysin apua, niin kiire, nyt ei ehdi ja etkö muka osaa?
En esimerkiksi päässyt ilman apua ylös sängystä ja verta lainehti lakanoihin asti, mutta kyllä vaan sai odottaa, että joku tuli naama norsunvitulla auttamaan minua silminnähden hoitsua kuvottavassa toimenpiteessä. Myös katetria pidettiin tarpeettoman kauan, koska "ei kellään ole aikaa auttaa sinua vessaan"
Pahin pelkoni nyt raskaana ollessani on, että joudun Kättärille ja saan taas yhtä kauheaa kohtelua. Toisaalta, jos sinne helvetin esikartanoon joudun, niin nytpä ainakin osaan hoitaa lasta, ettei heidän tarvitse vaivautua siinä opastamaan.
Terveiset KÄTTÄRILLE täältäkin.
Oletko laittanut palautetta, i hope so. Sopiiko, että laitan viestisi tiedoksi johtoryhmälle.
tiedän, että olisi pitänyt laittaa tulikivenkatkuista palautetta heti, mutta olin niin masentunut ja väsynyt koko paskasta ja todella kipeänä pitkään, niin en edes avannut konetta moneen kuukauteen.
Kiitos jos laitat eteenpäin, minulla ei kertakaikkiaan ole ollut voimia lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin. Kiitos.
Minulla on tulossa pelkopolille käyntejä tässäkin raskaudessa ja siellä tuon kyllä nämä uudet Kättärillä saadut pelonaiheet julki vanhojen pelkojen lisäksi.
Tosi kamalia nää jotkut kokemukset :(
Itsekin olen yhden lapsen äiti, enkä itse saanut traumoja synnytyksestä tai sairaalaolo ajasta, mutta ystävältäni olen kuullut kamalan tapahtuman ;(
Seuraavana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin ystävääni oli kovasti painostettu imettämään ja tarkistamaan imuotetta yms., mutta yksi kätilö oli jopa mitään kysymättä ottanut ystäväni rinnasta kiinni ja laittanut sen vauvan suuhun! Ai kamala! Jos mulle oltais noin tehty, niin olisin kyllä valituksen tehnyt!!! :( (Tays:ssa tämä!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan vuos sitten saanut edes pariks tunniks yöllä antaa lasta kansliaan, vaikka pääsin heräämöstä leikkaavan lääkärin toiveesta VAIN sillä ehdolla pois, että saan yöllä nukkua edes pari tuntia.
No enpä saanut, vaan moralisoitiin minua hätääntynyttä ja edelleen raskausmyrkytyksen ja sektion jäljiltä sekavaa nuorta äitiä siitä, että ei kukaan sitä lasta kansliassa hoida ja siellä se vaan itkee.
No en sitten laittanut lasta kansliaan hetkeksikään, koska vannottivat, ettei kukaan sitä siellä hoida.
Itkin koko yön järkyttävissä kivuissa omassa huoneessa ja aina kun yritin pyytää apua esim lapsen syötössä, jota minulle ei ollut kertaakaan näytetty, niin sain pelkkää vittuilua.
Kaikki meni pahasta raskausmyrkytyksestä ja sektiosta huolimatta hyvin niin kauan, ennen kuin jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Siellä kaikki meni täysin päin P:tä. Minulle ei missään vaiheessa esimerkiksi näytetty miten vaippa vaihdetaan, lapsi pestään, imetetään tai napa puhdistetaan. Aina kun pyysin apua, niin kiire, nyt ei ehdi ja etkö muka osaa?
En esimerkiksi päässyt ilman apua ylös sängystä ja verta lainehti lakanoihin asti, mutta kyllä vaan sai odottaa, että joku tuli naama norsunvitulla auttamaan minua silminnähden hoitsua kuvottavassa toimenpiteessä. Myös katetria pidettiin tarpeettoman kauan, koska "ei kellään ole aikaa auttaa sinua vessaan"
Pahin pelkoni nyt raskaana ollessani on, että joudun Kättärille ja saan taas yhtä kauheaa kohtelua. Toisaalta, jos sinne helvetin esikartanoon joudun, niin nytpä ainakin osaan hoitaa lasta, ettei heidän tarvitse vaivautua siinä opastamaan.
Terveiset KÄTTÄRILLE täältäkin.
Oletko laittanut palautetta, i hope so. Sopiiko, että laitan viestisi tiedoksi johtoryhmälle.
tiedän, että olisi pitänyt laittaa tulikivenkatkuista palautetta heti, mutta olin niin masentunut ja väsynyt koko paskasta ja todella kipeänä pitkään, niin en edes avannut konetta moneen kuukauteen.
Kiitos jos laitat eteenpäin, minulla ei kertakaikkiaan ole ollut voimia lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin. Kiitos.
Minulla on tulossa pelkopolille käyntejä tässäkin raskaudessa ja siellä tuon kyllä nämä uudet Kättärillä saadut pelonaiheet julki vanhojen pelkojen lisäksi.
tarkentavana tietona vielä, että onhan siitä jo yli vuosi aikaa. Lapsi syntyi 31.5.2014 ja seuraavana iltana jouduin tuonne synnyttäneiden osastolle. Pois pääsimme 4.6.2014.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kamalia nää jotkut kokemukset :(
Itsekin olen yhden lapsen äiti, enkä itse saanut traumoja synnytyksestä tai sairaalaolo ajasta, mutta ystävältäni olen kuullut kamalan tapahtuman ;(
Seuraavana päivänä, kun lapsi oli syntynyt, niin ystävääni oli kovasti painostettu imettämään ja tarkistamaan imuotetta yms., mutta yksi kätilö oli jopa mitään kysymättä ottanut ystäväni rinnasta kiinni ja laittanut sen vauvan suuhun! Ai kamala! Jos mulle oltais noin tehty, niin olisin kyllä valituksen tehnyt!!! :( (Tays:ssa tämä!)
Mä oisin ollut vaan tyytyväinen, jos noin ois tehty. Kerran vilkaisivat ovensuusta Kättärillä, että osaako imeä ja minä siihen, että yritys näyttäisi olevan kova, mutta ei sieltä yhtään mitään tule. Eikä sitten tullutkaan seitsemään viikkoon, ennen kuin tajusin itse tapella Primperan-lääkityksen ja johan alkoi maitoa tulla, mutta lapsi ei enää suostunut imemään, joten pumppasin kaiken liikenevän ajan seuraavat puoli vuotta.
Niin kättärillä kuin neuvolassakin tuputettiin korviketta, ei imetysohjausta. Ihan vitun uskomatonta.
Seuraavan kohdalla aloitan itse vaikka salaa tuon Primperanin heti sairaalassa jos maitoa ei ala kuulua, koska hoitohenkilökunnalta en tuon jälkeen oikein uskalla odottaa apua mikäli ei onnistu taaskaan.
Odotan toista lasta ja olen seurannut tätä ketjua mielenkiinnolla. Mielestäni ongelmana saattaa olla se, että selvittyään osastolta kotiin äideillä on muutakin tekemistä kuin kirjoitella palautetta sairaalaan huonoista kokemuksistaan. Sitten kun sumuinen pikkuvauvavaihe alkaa olla takana, kielteiset kokemukset synnytyksestä ja osastojaksosta nousevat pintaan. Aikaa tapahtuneesta saattaa olla kuukausia, vuosi tai useampikin. Itselleni ainakin kävi noin. Ap:n ja joidenkin muiden tavoin minullakin on ikäviä kokemuksia kättärin osastojaksolta. Tylyjä kommentteja sekä erikoista nälvimistä muutamalta hoitajalta (pakko lisätä tähän, että osa hoitajista oli aivan ihania!). Nämä kurjat kokemukseni nousivat kunnolla pintaan vasta äsken, 2 vuotta synnytyksen jälkeen. En ole viitsinyt antaa palautetta enää näin pitkän ajan jälkeen. Jotenkin tuntuu, että turhaanhan minä enää asioitani märehdin. Ja että ehkä kättärin näkökulmasta kokemukseni ovat vanhentuneetkin... Silti nuo huonot kokemukset pyörii mielessä. :/
Vierailija kirjoitti:
Odotan toista lasta ja olen seurannut tätä ketjua mielenkiinnolla. Mielestäni ongelmana saattaa olla se, että selvittyään osastolta kotiin äideillä on muutakin tekemistä kuin kirjoitella palautetta sairaalaan huonoista kokemuksistaan. Sitten kun sumuinen pikkuvauvavaihe alkaa olla takana, kielteiset kokemukset synnytyksestä ja osastojaksosta nousevat pintaan. Aikaa tapahtuneesta saattaa olla kuukausia, vuosi tai useampikin. Itselleni ainakin kävi noin. Ap:n ja joidenkin muiden tavoin minullakin on ikäviä kokemuksia kättärin osastojaksolta. Tylyjä kommentteja sekä erikoista nälvimistä muutamalta hoitajalta (pakko lisätä tähän, että osa hoitajista oli aivan ihania!). Nämä kurjat kokemukseni nousivat kunnolla pintaan vasta äsken, 2 vuotta synnytyksen jälkeen. En ole viitsinyt antaa palautetta enää näin pitkän ajan jälkeen. Jotenkin tuntuu, että turhaanhan minä enää asioitani märehdin. Ja että ehkä kättärin näkökulmasta kokemukseni ovat vanhentuneetkin... Silti nuo huonot kokemukset pyörii mielessä. :/
Palaute ei ole ikinä turha, näitä palautteita käsitellään jatkuvasti. Johtoryhmässä ei tiedetä, kuinka osa henkilökunnasta suhtautuu potilaisiin, ellei heille mene tietoa. Sairaalat haluavat palvella, ja nykyisin potilaan valinnanvapauden lisäännyttyä, potilaista syntyy jopa kilpailua. Itsekin saa hyvän mielen, kun saa purettua tuntemuksensa. Ketju avaa kyllä silmät, että onko se suomalainen sairaanhoito kuitenkaan niin ylivertaisen hyvää, asenteissa on paljon petrattavaa.
Olin synnytysosaston suihkussa, sellainen yksi iso huone jossa on suihkuja rivissä, kun
joku toinen rouva ramppasi sinne miehensä kanssa. Kättärin asiakkaatkin voisivat miettiä minne kaikkialle mies on pakko raahata mukaan..
Eihän se, miten sun kohdalla on menetelty, tarkoita etteikö jollekin toiselle tehtäisi eri tavalla?