Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kun ura ei koskaan ala

Vierailija
16.10.2015 |

Tein yliopistotutkinnon ja töitä siinä sivussa. Nyt valmistumisesta on jo kauan ja teen vieläkin jotakin töitä. Mutta en niitä töitä, mitä haluaisin ja mihin olen koko aikuisikäni valmistautunut. Lapset on tehty. Voinko jo myöntää itselleni, ettei minulle tule koskaan kaipaamiani haastavia töitä ja mahdollisuutta uraan? Kokemus ei riitä siihen, että minut valittaisiin ohi muiden urakiipijöiden avoimiin työpaikkoihin. Elämäni suurimpia pettymyksiä. Teen koko ajan jotakin, mikä parantaa cv:täni. Ei kelpaa. Aina on kymmenittäin muita. Onko täällä kohtalotovereita?

Kommentit (129)

Vierailija
101/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ja mielenkiintoinen keskustelu päättyi kun ammattikoupohjaiset sekaantui asiaan - se akateeminen

Et sitten pysty akateemisesti perustelemaan mikä on Ura?

T: akateemisesta amikseen ja töitä on sekä etenevä ura

Vierailija
102/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.

Mutta miksi työnantajan pitäisi valita joku muu, kun kerran näitä prikulleen oikean alan koulutuksen ja prikulleen oikeanlaisen työkokemuksen hankkineitakin on hakijoissa useita? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kannattaa miettiä harkkatyöt, harjoittelupaikat ja muut ihan suhteiden luomisen kannalta. Ja etsiä keikkaa ja kesätyötä hyvistä yrityksistä.

No shit sherlock.

Vierailija
104/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Ei kyse ole koulutuksen arvostamisesta vaan yleisestä työmarkkinoiden imusta. Muualla työlle on aitoa kysyntää kun talous vetää paremmin. Täällä kurjalassa kun jokaiseen avoimeen paikkaan tulee kymmeniä hakemuksia, on työnantajalla varaa olla kohtuuttoman tarkka vaatimuksissaan. Silti paikkoihin tulee ylenmäärin hyviä hakemuksia mistä valita.

Samasta syystä työpaikan saaneet joutuvat roikkumaan sopimattomassa tai vain haasteettomaksi muuttuneessa työssään kun hyviä paikkoja ei ole. Siksi ammattitaitoa vaativien töiden työmarkkinoilla ei ole riittävästi sellaista tervettä kiertoa, joka antaisi uusille ihmisille mahdollisuuden päästä työn syrjään kiinni.

Juuri tässä on perisuomalainen ongelma. Työmarkkinat sisältävät oletuksen että kouluttaudutaan (mahdollisimman nopeasti) ja sitten saadaan se suojatyö jossa voidaan istua maailman tappiin vaikka maailma ympärillä muuttuu. Siksi kukaan ei vaihda koskaan pois vakituisesta työpaikasta ja koko julkissektori on täynnä näitä ihmisiä joiden ammattitaito ja koulutus on niin ja näin, motivaatiosta puhumattakaan, mutta niistä ei pääse eroon millään keinolla. 

Enkä voi ymmärtää puhetta ylikoulutuksesta, eihän yhteiskunta voi menestyä tai kehittyä jos kaikki ihmiset ovat suorittavan tason duunareita. Meiltä puuttuu valtava määrä korkeamman osaamistason työpaikkoja, jos niitä olisi niin asiat olisivat todella paljon paremmin. Kauhistuttaa kun avoimia paikkoja on tällä hetkellä vain hoitoalalla ja kaikki ammattibarometrin "työvoimapula-ammatit" ovat kunta-alan töitä. Suomi ei ole työmarkkinoiltaan länsimaa.

Vierailija
105/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mulla on amk-tutkinnon valmistumisesta viiso vuotta. Oon tehnyt sekalaisia pätkätöitä. Oman alan töitä olen saanut vaan sellaisia, joissa näin korkealla tutkinnolla ei tee yhtään mitään. Kaikki paremmat paikat vie nenän edestä joku, jolla on kokemusta ennestään enempi ja mä en pääse edes alkuun. Ahdistavaa.

Satanen vetoa: tradenomi?

Vierailija
106/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä keskustelu on todella mielenkiintoinen vaikkakin surullinen. Olen itse juuri samanlainen nelikymppinen akateeminen pätkätyöläinen, joka on aina ajatellut saavansa uuden ja paremman pestin kunhan kokemusta ja meriittejä tulee lisää. Ja sitten löytääkin itsensä työttömänä tilanteesta jossa ei näytä olevan mitään parempaa luvassa, päinvastoin.

Olen katkeruuden hetkellä pohtinut olisiko pitänyt tehdä lapset opiskeluaikana vai jäädä lapsettomaksi, muuttaa Helsinkiin valmistumisen jälkeen vai lähteä peräti ulkomaille. Tuntuu että kaikki valinnat olivat sittenkin vääriä ja kaikki muut ovat saaneet vakituiset työpaikat mutta minulle ei mikään ovi aukea. Toisaalta, tätä ketjua lukiessa huomaan ettei niitä oikeita ratkaisuja välttämättä ollut. Se on vain mystistä miten jonkun toisen urapolku samoilla opinnoilla ja ilman mitään sen huomattavampia kykyjä on ilmiömäinen ja itsellä ei mikään työpätkä synnytä mitään uutta parempaa jatkopestiä. En usko että vika on persoonassakaan, koska olen aina kuitenkin saanut työpaikoista uusia ystäviä ja kokenut olleeni pidetty ihminen. Tosin nyt juuri on Suomessa erityisen kammottava tilanne ja varmaan kaikilla uuden työn etsijöillä haastavaa kokemuksesta ja taidoista riippumatta :/

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ei kyse ole koulutuksen arvostamisesta vaan yleisestä työmarkkinoiden imusta. Muualla työlle on aitoa kysyntää kun talous vetää paremmin. Täällä kurjalassa kun jokaiseen avoimeen paikkaan tulee kymmeniä hakemuksia, on työnantajalla varaa olla kohtuuttoman tarkka vaatimuksissaan. Silti paikkoihin tulee ylenmäärin hyviä hakemuksia mistä valita.

Samasta syystä työpaikan saaneet joutuvat roikkumaan sopimattomassa tai vain haasteettomaksi muuttuneessa työssään kun hyviä paikkoja ei ole. Siksi ammattitaitoa vaativien töiden työmarkkinoilla ei ole riittävästi sellaista tervettä kiertoa, joka antaisi uusille ihmisille mahdollisuuden päästä työn syrjään kiinni.

 

 

Juuri tässä on perisuomalainen ongelma. Työmarkkinat sisältävät oletuksen että kouluttaudutaan (mahdollisimman nopeasti) ja sitten saadaan se suojatyö jossa voidaan istua maailman tappiin vaikka maailma ympärillä muuttuu. Siksi kukaan ei vaihda koskaan pois vakituisesta työpaikasta ja koko julkissektori on täynnä näitä ihmisiä joiden ammattitaito ja koulutus on niin ja näin, motivaatiosta puhumattakaan, mutta niistä ei pääse eroon millään keinolla. 

Enkä voi ymmärtää puhetta ylikoulutuksesta, eihän yhteiskunta voi menestyä tai kehittyä jos kaikki ihmiset ovat suorittavan tason duunareita. Meiltä puuttuu valtava määrä korkeamman osaamistason työpaikkoja, jos niitä olisi niin asiat olisivat todella paljon paremmin. Kauhistuttaa kun avoimia paikkoja on tällä hetkellä vain hoitoalalla ja kaikki ammattibarometrin "työvoimapula-ammatit" ovat kunta-alan töitä. Suomi ei ole työmarkkinoiltaan länsimaa.

Tähän on useita syitä, mutta tässä muutama. Suuri osa suomalaisista haluaa vain työpaikan ja plussaa on, jos työkin on ihan kivaa. Sen työpaikan seurauksena voi ottaa asuntolainan ja perustaa perheen. Nämä suomalaiset arvostavat työssään pysyvyyttä eikä heillä ole mitään hinkua vaihtaa muutaman vuoden välein työpaikkaa. 

 

Osa suomalaisista taas on kunnianhimoisempia, mutta uralla eteneminen tarkoittaa myös vastuiden ja velvollisuuksien lisääntymistä. Vaikka palkka sen myötä nouseekin, meidän progressiivinen verotuksemme pitää huolen, että työntekijän elintaso ei pääse nousemaan suhteessa työn vaativuuden kanssa. Onhan se ihan sanontakin, että Suomessa ei työnteolla rikastu. Jossain muualla maailmassa kouluttautuminen, työnteko, työpaikan tai työtehtävän vaihtaminen vaativampiin merkitsee yleensä aina myös elintason merkittävää nousua. Sen vuoksi näissä maissa ihmiset ovat innokkaampia etenemään urallaan kuin Suomessa.

Kolmas syy on, että kun suomalainen eli siis suomalaisomistuksessa oleva yritys alkaa menestyä ja palkata korkeamman osaamistason työntekijöitä, ulkomaalaiset yritykset ja sijoittajat alkavat kiinnostua yrityksestä. Jossain vaiheessa yrityksen omistussuhde muuttuu joko pikkuhiljaa osakkuuden muutoksina tai kertarysäyksellä yritysostona. Kun omistaja/t ei olekaan enää suomalainen, ei yrityksen sijantipaikankaan tarvitse olla enää Suomessa. Ulkomaalainen omistaja voi lakkauttaa koko Suomen toiminnan ja siirtää ne työt muihin maihin. Tai myydä osan yrityksestä pois ja pitää itse vain juuri sen osan yrityksestä, joka tarjoaa näitä korkeamman osaamistason työpaikkoja ja jonka toiminnan siirtää pois Suomesta.

Vierailija
108/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.

 

 

Mutta miksi työnantajan pitäisi valita joku muu, kun kerran näitä prikulleen oikean alan koulutuksen ja prikulleen oikeanlaisen työkokemuksen hankkineitakin on hakijoissa useita? 

Erittäin monellakin alalla lopputulos olisi tuottavampi, kun joukossa olisi erilaisia ihmisiä vähän eri taustoista. Esim. Isossa-Britanniassa ja Irlannissahan on ihan tavallista, että musiikin alan koulutuksen saanut voi työllistyä vaikka it-alalle. Koulutuksesta katsotaan lähinnä, että kandin tason tutkinto on hallussa, yleensä työssä oppii loput. 

Nykyisin on käytössä tapa, jossa putkessa tuotetaan maistereita (saati koulumaisen amk:n suorittaneita), jotka on koulittu kaikki samantyyppiseen ajatteluun ja nämä pistetään sitten yhdessä tuottamaan tulosta. Tämä ei ole omiaan tuottamaan sellaista kaivattua innovointia, jota erityyppisten lähestymistapojen edustajat yhdessä tuottaisivat. Ja jota juuri nyt Suomessa kaivattaisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on todella mielenkiintoinen vaikkakin surullinen. Olen itse juuri samanlainen nelikymppinen akateeminen pätkätyöläinen, joka on aina ajatellut saavansa uuden ja paremman pestin kunhan kokemusta ja meriittejä tulee lisää. Ja sitten löytääkin itsensä työttömänä tilanteesta jossa ei näytä olevan mitään parempaa luvassa, päinvastoin.

Olen katkeruuden hetkellä pohtinut olisiko pitänyt tehdä lapset opiskeluaikana vai jäädä lapsettomaksi, muuttaa Helsinkiin valmistumisen jälkeen vai lähteä peräti ulkomaille. Tuntuu että kaikki valinnat olivat sittenkin vääriä ja kaikki muut ovat saaneet vakituiset työpaikat mutta minulle ei mikään ovi aukea. Toisaalta, tätä ketjua lukiessa huomaan ettei niitä oikeita ratkaisuja välttämättä ollut. Se on vain mystistä miten jonkun toisen urapolku samoilla opinnoilla ja ilman mitään sen huomattavampia kykyjä on ilmiömäinen ja itsellä ei mikään työpätkä synnytä mitään uutta parempaa jatkopestiä. En usko että vika on persoonassakaan, koska olen aina kuitenkin saanut työpaikoista uusia ystäviä ja kokenut olleeni pidetty ihminen. Tosin nyt juuri on Suomessa erityisen kammottava tilanne ja varmaan kaikilla uuden työn etsijöillä haastavaa kokemuksesta ja taidoista riippumatta :/

Joo, ei ole absoluuttisia oikeita ratkaisuja, kaikki on niin tuurista kiinni. Itse päätin tehdä uraa ja muutin ulkomaille. Lapsien teon päätin jättää siihen hetkeen, kun ura olisi vakaassa tilassa. Viimeisin asuinmaani joutui laman kouriin ennen Suomea ja työtilanteeni hiipui epävarmoiksi pätkiksi. Itse huikeassa uraputkessa ollut mieskin jätti, ennen kuin saimme lasta tehtyä. Eipä hätää, päätin muuttaa takaisin Suomeen, Suomi oli tuolloin vielä hyvässä jamassa muihin Euroopan maihin verrattuna. Mutta kuinkas ollakaan, kun muutin tänne vuoden 2014 alussa, täällä ampaisivat työttömyysluvut ylös. Verkostoni olivat 10 ulkomailla vietetyn vuoden aikana hapertuneet ja potentiaaliset työnantajat suhtautuivat monipuoliseen, kansainväliseen työkokemukseeni lähinnä epäilevästi. Kansainvälisyyttä hehkutetaan lähinnä juhlapuheissa, mutta todellisuudessa kotimaassa hankittua työkokemusta arvostetaan enemmän. 

Lopputulema: olen nelikymppinen, lapseton ja työtön. Etsin tällä hetkellä töitä kaikkialta. Lapsia tulen tuskin koskaan saamaan.

Vierailija
110/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valmistuin liiketalouden tradenomiksi AMK:sta 3 vuotta sitten. En ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. En ole päässyt edes alan työhaastatteluihin vaan minut on karsittu heti alkuunsa. Olen käynyt lukuisia työnhaku- ja CV-valmennuksia. Niissä olen todennut, että on kolme pääasiaa mitkä ratkaisevat työpaikan saannin:

1. Työkokemus haetusta työtehtävästä tai kyseiseltä alalta

2. Hyvät henkilökemiat haastattelijan kanssa
- Ei riitä, että hymyilet vaan sinun on saatava myös haastattelija hymyilemään

3. Hyvä tuuri
- Vaikka olisit kuinka sopiva kyseiseen työtehtävään, aina voi löytyä vielä parempi ja sopivampi henkilö

Opintomenestyksellä ei ole työpaikan saannin kannalta mitään merkitystä. Itse jouduin vaihtamaan alaa, koska tradenomin töitä en saanut. Nykyään ajan linja-autoa ja tuntuu, että opiskelin neljä vuotta turhaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se in lottovoitto tulla valituksi jos 

 

300 hakee

100 on koulutukselta ja osaamiselta ok

50 on luonteeltaan ok

SIt 10 helmestä valitaan vain yksi

eli kuka sua suosittelee?

palkkaus on suuri riski. 

 

 

Vierailija
112/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

4: En tykkää yleistyksistä, mutta kieltämättä alkaa tuntua, että siellä maagisessa "ulkomailla" tosiaan arvostetaan koulutettua ihmistä ihan eri tavalla kuin täällä. Suomessa (yleistys) työnantajille kelpaa vain henkilö, jolla on prikulleen sen alan koulutus ja prikulleen oikeanlaista työkokemusta.

Mutta miksi työnantajan pitäisi valita joku muu, kun kerran näitä prikulleen oikean alan koulutuksen ja prikulleen oikeanlaisen työkokemuksen hankkineitakin on hakijoissa useita? 

 

 

Erittäin monellakin alalla lopputulos olisi tuottavampi, kun joukossa olisi erilaisia ihmisiä vähän eri taustoista. Esim. Isossa-Britanniassa ja Irlannissahan on ihan tavallista, että musiikin alan koulutuksen saanut voi työllistyä vaikka it-alalle. Koulutuksesta katsotaan lähinnä, että kandin tason tutkinto on hallussa, yleensä työssä oppii loput. 

Nykyisin on käytössä tapa, jossa putkessa tuotetaan maistereita (saati koulumaisen amk:n suorittaneita), jotka on koulittu kaikki samantyyppiseen ajatteluun ja nämä pistetään sitten yhdessä tuottamaan tulosta. Tämä ei ole omiaan tuottamaan sellaista kaivattua innovointia, jota erityyppisten lähestymistapojen edustajat yhdessä tuottaisivat. Ja jota juuri nyt Suomessa kaivattaisiin.

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, mutta investoinnit tulevaisuuteen onnistuvat yleensä vain hyvinä aikoina. Nykyisessä talouden taantumassa ei useinkaan edes voida palkata muusikkoa järjestelmäasiantuntijan tehtäviin, koska ensinnäkin ei ole sellaisia luppoaikaa viettäviä työntekijöitä, joilla olisi aikaa alkaa opettamaan muusikolle tämän työtehtäviä. Ja toiseksi siinä vaiheessa, kun muusikko ehkä vihdoin alkaa tuottamaan yritykselle edes oman palkkansa verran, voi pieni  tai keskisuuri  yritys olla jo siinä pisteessä, että tappiota tulee liikaa ja muusikko sekä häntä opettanut työntekijä joudutaan irtisanomaan. Pahimmassa tapauksessa menee koko puulaaki nurin. Työt on kuitenkin tehtävä sovittujen aikataulujen mukaan ja jos muusikkoa opettava henkilö joutuu tekemään tämän vuoksi paljon ylitöitä, sekin tuo työnantajalle lisäkustannuksia. 

 

Rekrytointi, jossa työntekijästä jo tiedetään, ettei hän vuosiin tule tuottamaan yritykselle edes itsestään aiheutuneiden kustannusten verran rahaa, on  riski. Talouden taantumassa sellaista riskiä ei haluta ottaa. Jos muistelee vaikkapa 2000-lukua, niin silloinhan palkattiin suurinpiirtein jokainen itseoppinutkin jeppe it-alalle ihan riippumatta siitä, mikä jepen koulutus oli tai oliko koulutusta ollenkaan. Innovoitiin ja tehtiin vaikka mitä. Tämä oli mahdollista, koska ajat olivat hyvät, pankit ja yksityishenkilöt sijoittivat rahojaan näihin yrityksiin uskoen, että menestys vain jatkuu ja jatkuu. Kunnes kupla puhkesi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoina kannattaa miettiä harkkatyöt, harjoittelupaikat ja muut ihan suhteiden luomisen kannalta. Ja etsiä keikkaa ja kesätyötä hyvistä yrityksistä. 

å



Näin. Opiskelijat, sisäistäkää tämä. Jos valmistutte ilman kontakteja ja relevanttia työkokemusta, mahdollisuutenne työllistyä alallanne ovat lähes poikkeuksetta melko huonot. Olisinpa itsekin tajunnut tämän opiskeluaikana enkä vain mennyt minne nenä näyttää.

Vierailija
114/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:ltä kiitos ketjuun vastanneille! Ikävää ja samalla lohdullista, että meitä on muitakin. Työmarkkinat ovat kovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse juuri samanlainen nelikymppinen akateeminen pätkätyöläinen, joka on aina ajatellut saavansa uuden ja paremman pestin kunhan kokemusta ja meriittejä tulee lisää. Ja sitten löytääkin itsensä työttömänä tilanteesta jossa ei näytä olevan mitään parempaa luvassa, päinvastoin.

Kirjoitit tuossa viestissä elämäni tarinan. Tai elämiemme, sillä mieheni on samassa tilanteessa. Toinen maisteri, toinen tohtori, kunniamainintoja esim. oppialansa parhaasta opinnäytetyöstä jne., mutta 2x työmarkkinatuki alkaa tässä taas pian olla todellisuutta. Lapset jäivät tekemättä, kun ei tärpännyt sen lyhyen ajanjakson aikana, kun kaikki ehti näyttää hyvältä viime vuosikymmenen lopulla tilanteessa, missä olimme molemmat hyvissä töissä. Sen jälkeen ei ole näyttänyt hirveän hyvältä.

Opiskeluaikoina kannattaa miettiä harkkatyöt, harjoittelupaikat ja muut ihan suhteiden luomisen kannalta. Ja etsiä keikkaa ja kesätyötä hyvistä yrityksistä.

Nämä ovat lähinnä itsestäänselvyyksiä. Eipä auta, vaikka olisit tehnyt harkkasi parhaissa paikoissa parhaimmin kiitoksin ja parhaiden ihmisten kanssa, jos muutaman vuoden päästä ko. puljut on lopetettu, ulkoistettu, virtaviivaistettu, rekrytointikiellossa jne. Töitähän kyllä on, mutta nihkeämmin palkanmaksajia. Ilmaisia keikkoja olen itsekin tehnyt toiveessa, että siitä jotain syntyisi, mutta lähinnä on jäänyt hyväksikäytetty maku, kun apu kelpaa, mutta mihinkään nämä eivät näytä johtavan.

Vierailija
116/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ja mielenkiintoinen keskustelu päättyi kun ammattikoupohjaiset sekaantui asiaan - se akateeminen

 

 

Et sitten pysty akateemisesti perustelemaan mikä on Ura?

T: akateemisesta amikseen ja töitä on sekä etenevä ura

No noilla meriiteillä itsekin ymmärrät mitä ura tarkoittaa, ainakin pitäisi.

-toinen akateeminen

Vierailija
117/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suomessa arvostetaan koulutusta liikaa. Nuoret menevät tekemään esim. yliopistoon tutkintoja miettimättä ollenkaan, mitä sillä tutkinnolla käytännössä tekevät valmistumisen jälkeen. Ajatellaan, että kunhan ollaan akateemisia, niin se riittää.

 

Käytännön osaamista on oltava työelämässä paikasta riippumatta. Korkean koulutuksen (niin yliopisto, kuin mielestäni amk) hankkiminen on hieno asia, mutta vain silloin, jos tutkinnosta haluaa itselleen osaamista eikä vain "titteliä." Näitä titteleiden perässä opiskelijoita näkyy pilvin pimein ja valmistumisen jälkeen töitä onkin hankala saada, kun ei ole keskittynyt siihen, mikä omassa alassa aidosti kiinnostaa ja mitä osaamista siltä saa.

 

Ennen kaikkea: töitä haetaan omalla osaamisella, ei tutkinnolla.

Vierailija
118/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä niitä töitä ja rahaa löytyy vaikka kuinka paljon mutta tässä maassa kun ei ole sellaista koulutusta missä selvitetään mistä raha syntyy niin eihän sitä kukaan tiedä mistä sitä syntyy. On vain koulutusta kuinka valmistua akateemiseksi proffaksi. Luin jostain että koulutus tuottaa koulutuksen osaajia. Töissä oppiminen tuottaa töiden osaajia. Mikä tuottaa uusia työnantajia? No ehkäpä joku systeemi jossa voi puuhata pari firmaa harjoituksen omaisesti ilman että tulee sanktioita jos pari ekaa firmaa menee nuriin ja keskuspankki jää nuolemaan näppejään kun meni ostamaan roskabondeja. Nythän on joku huoli jostain deflaatiosta kun ei keskuspankkiraha päädy muutakuin muutamiin näppeihin jotka sitten vain ostavat samoja bondeja kuin keskuspankitkin.

 

 

"työntekijästä jo tiedetään, ettei hän vuosiin tule tuottamaan yritykselle edes itsestään aiheutuneiden kustannusten verran rahaa"

Tuossa joku tosiaan ehdottikin että jos niitä töitä haluaa niin pitäisi katsoa mikä yritys on saanut jotain rojektia/tilausta ja mennä vain heti tyrkylle selvittämään minkälaista työpanosta pystyy tarjoamaan ... Mitään tämmöistä tai muutakaan hyvää uralla etenemisohjeistusta ei tietenkään koulussa ollut kun ei siellä ollut ketään opettamassa jotka olisi joskus olleet vastaavassa tilanteessa. Minusta nuo koulut voitaisiin kokonaan lakkauttaa ja sen sijaan ihmiset opiskelisi mitä vaan kotona sen mukaan mitä firmat haluaa milloinkin tai perustaa niitä omia firmoja. Koulussa käynnit voi korvata sellaisilla projektipuistoilla johon sitten nämä pikkufirmat ja luovat henkilöt kokoontuvat. Jotain vastaavaa tehtiin Japanissa jossa oli ongelmia työllistymisessä animaatioalalla - isot firmat olivat hoitaneet hommat niin ettei töitä löytynyt ja jos löytyi palkat oli hyvin alhaiset. Jotain vaikeuksia tuossa oli alussa ja mallia jouduttiin vielä hiomaan että saatiin eri tahojen intressit kohtaamaan, tästä oli ihan kirja kirjoitettu en vaan muista nyt nimeä.

 

Vierailija
119/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Analysoijaa firmat joista olette kiinnostuneet ja katsojaa mitä töitä on siellä tekemättä tai ei vielä oo auki. Sitten tarjotkaa ratkaisua avoimella hakemuksella ennen kuin duunit on auki julkisesti

Vierailija
120/129 |
17.10.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä keskustelu on todella mielenkiintoinen vaikkakin surullinen. Olen itse juuri samanlainen nelikymppinen akateeminen pätkätyöläinen, joka on aina ajatellut saavansa uuden ja paremman pestin kunhan kokemusta ja meriittejä tulee lisää. Ja sitten löytääkin itsensä työttömänä tilanteesta jossa ei näytä olevan mitään parempaa luvassa, päinvastoin.

Olen katkeruuden hetkellä pohtinut olisiko pitänyt tehdä lapset opiskeluaikana vai jäädä lapsettomaksi, muuttaa Helsinkiin valmistumisen jälkeen vai lähteä peräti ulkomaille. Tuntuu että kaikki valinnat olivat sittenkin vääriä ja kaikki muut ovat saaneet vakituiset työpaikat mutta minulle ei mikään ovi aukea. Toisaalta, tätä ketjua lukiessa huomaan ettei niitä oikeita ratkaisuja välttämättä ollut. Se on vain mystistä miten jonkun toisen urapolku samoilla opinnoilla ja ilman mitään sen huomattavampia kykyjä on ilmiömäinen ja itsellä ei mikään työpätkä synnytä mitään uutta parempaa jatkopestiä. En usko että vika on persoonassakaan, koska olen aina kuitenkin saanut työpaikoista uusia ystäviä ja kokenut olleeni pidetty ihminen. Tosin nyt juuri on Suomessa erityisen kammottava tilanne ja varmaan kaikilla uuden työn etsijöillä haastavaa kokemuksesta ja taidoista riippumatta :/

 

 

Joo, ei ole absoluuttisia oikeita ratkaisuja, kaikki on niin tuurista kiinni. Itse päätin tehdä uraa ja muutin ulkomaille. Lapsien teon päätin jättää siihen hetkeen, kun ura olisi vakaassa tilassa. Viimeisin asuinmaani joutui laman kouriin ennen Suomea ja työtilanteeni hiipui epävarmoiksi pätkiksi. Itse huikeassa uraputkessa ollut mieskin jätti, ennen kuin saimme lasta tehtyä. Eipä hätää, päätin muuttaa takaisin Suomeen, Suomi oli tuolloin vielä hyvässä jamassa muihin Euroopan maihin verrattuna. Mutta kuinkas ollakaan, kun muutin tänne vuoden 2014 alussa, täällä ampaisivat työttömyysluvut ylös. Verkostoni olivat 10 ulkomailla vietetyn vuoden aikana hapertuneet ja potentiaaliset työnantajat suhtautuivat monipuoliseen, kansainväliseen työkokemukseeni lähinnä epäilevästi. Kansainvälisyyttä hehkutetaan lähinnä juhlapuheissa, mutta todellisuudessa kotimaassa hankittua työkokemusta arvostetaan enemmän. 

Lopputulema: olen nelikymppinen, lapseton ja työtön. Etsin tällä hetkellä töitä kaikkialta. Lapsia tulen tuskin koskaan saamaan.

Sunki kannattais alkaa dokaa. Elämä meni ohi jo. PAska maailma ja vituks meni.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan viisi neljä