Nykynuoret laiskoja työntekijöitä ja työmoraali olematonta

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani on ollut kymmeniä nuoria lyhytaikaisia työntekijöitä. Osa on juuri sellaista porukkaa kuin jutuissa on kerrottu, velttoja puhelimennäprääjiä jotka tulevat paikalle kun huvittaa, jos huvittaa. Mutta huomattavasti suurempi osa on hyviä, keskivertotasoa. Ja pieni osa niitä helmiä, jotka oppivat heti, ovat oma-aloitteisia ja oivaltavat asiat nopeasti.

Sillä on valtavasti merkitystä, miten nuori perehdytetään töihin ja miten hänelle tuodaan työpaikan käytännöt esiin. Monilla kyse on ensimmäisestä työpaikasta, amiksen harjoittelut ovat kuitenkin vähän erilainen juttu. Ei pidä olettaa, että nuori työntekijä ensimmäisessä työpaikassaan olisi heti ammattilainen joka tietää ja osaa kaiken.

Jos ihmiselle maksetaan palkkaa niin silloin hänen on osattava työt. Työpaikka ei ole mikään lastenkoti missä työnantaja pitää työntekijää kädestä ja kysyy että onko pissahätä. 

Vierailija kirjoitti:

Mor kirjoitti:

Voi että suututtaa tällaiset kommentit. Haluaisin nähdä suuret ikäluokat hakemassa töitä nyt. Kyllä muuttuisi ääni kellossa. Helppoahan se heidän aikanaan oli, kun ei tarvinnut kuin kysyä ja töitä löytyi helposti. 

 

Palkkaakin maksettiin ja jopa niin paljon, että pystyi maksamaan talon ja kesämökin. Nykyisillä palkoilla ei saa elinaikanaan välttämättä taloa maksettua kesämökistä puhumattakaan.

 

Me nykyajan nuoret opiskelemme 5-10 vuotta usein useita eri tutkintoja. Valmistuessa useimmilla on jonkinlaista työkokemusta, mutta työnantajat vaativat väh. 2-5v. kokemusta täsmälleen tietynlaisesta työstä. Ilman kokemusta töitä ei löydy, ei edes ilmaiseksi harjoitteluun oteta. Parin vuoden päästä saatat päätyä työkkärin työkokeilujen ja muiden tempputöiden kautta johonkin ihan muuhun työhön, joka ei vastaa millään lailla koulutustasi. No, sekin on onnenpotku. 

 

Akateeminen nuorisotyöttömyys nousee kaiken aikaa. Opettajille, insinööreille ym. ei löydy nykypäivänä kovin helposti töitä. 

 

Työhaluja kyllä olisi. Maisterit toimivat yhä useammin siivoojina, puhelinmyyjinä ym. matalapalkkaisissa koulutusta vastaamattomissa töissä. Kuinka moni suurten ikäluokkien maistereista olisi lähtenyt siivoojaksi? Siis ei kesätyönä vaan pysyvästi? Monet nuoret myös tekevät 2-4 eri työtä, kaikenlaista pätkä- ja osa-aikatyötä ym. joilla saa hädin tuskin itsensä elätettyä (ja sitten valitetaan etteivät suomalaiset naiset tee lapsia tarpeeksi nuorena...haloo?!).

 

Nuo tuollaiset hupparipojat ovat yksittäistapauksia, jotain amiksen takapulpetin poikia. Kyllä niistäkin saisi hybä työnantaja ja hyvä johtaja ihan hyvän työntekijän koulittua. Mutta kun nykyajan johtajat haluavat vain nostaa palkkaa ilman työntekoa ja työnantajat eivät perehdytä - kaikki pitäisi osata ja olla kokemusta jo valmiiksi.

Työnantajan EI kuulu kouluttaa työntekijää. Jokaisen oma vastuu pitää kiinni osaamisestaan

Työhön perehdyttäminen kuuluu nimenomaan työnantajan velvollisuuksiin. Kukaan uusi työntekijä tai vanhakaan työntekijä uudessa tehtävässä ei ole täysin valmis työtehtäväänsä, ellei se satu olemaan paikallaan istumista ja kattoon tuijottamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama uutinen huonoista nuorista työntekijöistä = KOKO IKÄLUOKKA ON PASKAA YHYY, KYLLÄ ME NUORENA TYÖSKENNELTIIN 28 TUNTIA VUOROKAUDESSA NISKA LIMASSA YHYY

Jos kuusi nuorta kesätyöntekijää on irtisanottu laiskottelun vuoksi samasta kesätyöpaikasta saman kesän aikana, niin minusta se on jo melko paljon ja kertoo väkisin jostakin!

Niin, yhdistävä tekijähän tässä on se työpaikka, että... voi syy löytyä sieltäkin.

Toisenlainen kokemus, jouduin lomittajien kanssa töihin ja he tekivät raskasta työtä valittamatta ja nöyrästi.

En lukenut koko vanhaa ketjua. Ei pidä yleistää, mutta tosiasia on se, että puhelinta ei räplätä työaikana. Se taitaa olla vaikea käsittää. Selittelyt, että ei tää vie ku pari minsaa, on ihan turhaa. Työssä pitää olla keskittynyt työhön, ei someen tai puheluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SInänsä on outoa, että samaan aikaan meillä on kymmeniä yrityksiä, joihin saadaan osaavia, tekeviä, hyväkäytöksisiä nuoria ja sitten tuossa artikkelissa kerrottu yritys ja esim. viime vuonna samasta asiasta runsaasti esillä ollut Ferroplan, jolla myös on ollut ongelmia saada käytöksen kultaisen kirjan kaikki kommervenkit osaavaa väkeä töihin.

Väitän viimeisen 10 vuoden aikana noin 50 nuorta niin kesätyöntekijöinä, harjoittelijoina, työkokeilijoina ja TETtiläisinä ohjanneena, että kyse on enemmän yrityksen omasta kulttuurista kuin nuorista. Jos perehdytystä ei ole tai se jää puolitiehen, jos sääntöjä ja niiden syitä ei muisteta/haluta/viitsitä kertoa ja jos asenne kaikenkaikkiaan on negatiivinen, niin nuori vastaa samalla mitalla. Yleensä tosin täysin tiedostamattomasti.

Muista viime vuosilta ainoastaan yhden nuoren, joka yritti käyttää systeemiä hyväkseen ja tuli ja meni miten halusi. Tuntityöläisenä tilipussi jäi kovin ohueksi. Kaikki muut ovat olleet motivoituneita ja hyviä työntekijöitä. Yksikään ei ole ollut ensimmäisestä päivästä alkaen ammattilainen, mutta ei meillä sitä ole odotettukaan. Sen sijaan moni on syksyllä lähtenyt tyytyväisenä takaisin opintojen pariin ja jokainen meille palkattu nuori on firmassa vähintään muutaman vuoden viihtynyt.

Näille valittaja-yrittäjille voisi kertoa, että yksikään nuori ei lorvi töissä, jos hän tietää, mitä pitää tehdä. Jos ei tiedä eikä kukaan halua neuvoa, niin lorvimiseksihan se menee. Työnjohdon ongelma, ei nuoren.

 

Olen samaa mieltä. Minulla on omakohtaista kokemusta työssäoppimisesta lähihoitajakoulutuksessa. En päässyt nuorena kesätöihin, joten kokemukseni työhön liittyvät tettiin ja lh-koulutuksen työssäoppimisjaksoihin. Aloitin opiskelut 17-vuotiaana. Olin halukas ja motivoitunut päästessäni opiskelemaan, mutta valitettavasti asiat eivät menneet hyvään suuntaan. 

 

Kotihoidon työssäoppimisjaksolle sain ohjaajaksi tympeän naisen. Hän ei perehdyttänyt ja ohjannut minua millään tavalla. Esim. ei kertonut mitään käytännöistä, eikä antanut tietoa kuin minimaalisesti. Ohjaaja ei halunnut puhua kanssani edes työasioista saati, että olisi ollut kiinnostunut opiskelustani. Ihan kuin hän alkoi testaamaan minua heti ensimmäisestä päivästä alkaen ohjauksen sijaan. 

Olin ujo, hiljainen ja epävarma, joten en pystynyt olemaan kovin rohkea ja oma-aloitteinen. Kyselin kuitenkin tarvittaessa, kuten tapanani on. Odotin, että ohjaaja kertoo minulle asioita myös oma-aloitteisesti, jolloin voin kysyä ja tehdä enemmän.Tosin, koko jakson aikana joutui menemään koko ajan uusiin paikkohin, mikä on minulle aina haasteellista. Jään helposti taka-alalle jännityksen takia. Jos ohjaaja ei kerro minne mennään, mitä tehdään yms. etukäteen eikä paikan päällä, voi ujommalle ihmiselle se olla liikaa. 

Kun menin ohjaajan kanssa kotikäynneille, ja jos hän ehti mennä sisälle ennen minua, hän käyttyäytyi kuin minua ei olisi ollutkaan. Hän alkoi puhumaan asiakkaan kanssa ja touhuamaan ilman, että sanoi minulle mitään. Hän ei aina maininnut minusta edes asiakkaalle. Tällaiset tilanteet aiheuttivat minulle hämmennystä. Halusin esittäytyä ja kysyä mitä voin tehdä, mutta minun oli vaikea keskeyttää asiakkaan ja ohjaajan välinen juttelu. Niinpä joskus kävi niin, että jäin taka-alalle odottaakseni ohjaajalta työtehtäviä. Aina hän ei edes sanonut mitä voin tehdä. Jos kyseessä on uusi paikka, missä kaikki on vierasta, eikö ole luonnollista, että kokeneempi ihminen näyttää ja opastaa. Vai voiko ensimmäisellä kerralla vieraan ihmisen kodissa alkaa tuosta vain availemaan kaappeja ja alkaa touhuamaan ilman tietoa mitä missäkin on ja mitä tehdään? Eri asia tietysti jo tutuksi tulleet kodit/paikat ja ihmiset, jolloin opiskelijakin voi olla oma-aloitteinen.

Ohjaaja ei selvästi pitänyt minusta, tosin en ole varma tekikö hän noin tahalleen vai ei. En toki ollut paras mahdollinen opiskelija mm. vaikean elämäntilanteeni takia. Aloin väsymään ja turhautumaan yksityiselämäni asioiden, mutta myös ilkeyden ja ohjauksen puutteen takia. Oli kamalaa, kun halusin tehdä töitä ja kehittyä, mutta tilanteet olivat minulle liian vaikeita. Jos aistin että joku ei pidä minusta, hermostun sellaisen ihmisen seurassa. Hermostuminen vaikuttaa käyttyäytymiseen ja tekemiseen aika paljon, varsinkin jos kyseessä on oppimistilanne. Toisenlaisen ihmisen kanssa asiat voivat mennä huomattavasti paremmin.

Sain työharjoittelusta hylätyn. En itsekään ollut tyytyväinen suoritukseeni, mutta olin kiukkuinen siitä, että ohjaaja ja opettaja arvostelivat minua, mutta ohjauksen ja perehdytyksen täydellisestä puuttumisesta ei oltu kiinnostuneita. Jäin ulkopuoliseksi työyhteisössä, enkä pysynyt nopeassa tahdissa mukana. Minulle ei annettu palautettu väliarviointia lukuunottamatta, jossa ohjaaja vain sanoi: "voisit olla vain vähän oma-aloitteisempi, muuten ok" puhumattakaan, että asioista olisi keskusteltu. Harjoittelun hylkääminen tuli minulle täytenä yllätyksenä.

Olen melko rauhallinen ihminen, jolloin tarvitsen ohjausta, aikaa ja toistoja uuden oppimiseen ja palautetta. Lisäksi se, että kaikki työyhteisössä olevat asiat tulevat tutuksi on tärkeää. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan koko jakso oli jatkuvasti uusien paikkojen ja ihmisten kohtaamisia. Tietenkin oli muutama paikka, jossa oli mahdollisuus käydä useammin, ja kävinkin. Minulla ei ollut ajokorttia, joten en voinut paljon yksin käydä missään.

Vaikka otin kritiikin vastaan, minua loukkasi pahasti ohjaajani ja opettajan väite, että en olisi osannut toimia, jos joku asiakas olisi sairastunut tai saanut sairauskohtauksen ja hankkinut apua! Tällaisia tilanteita ei ollut, joten väite perustui heidän tulkintoihin, mitkä he tekivät suoritukseni perusteella. Opettaja ei edes nähnyt koskaan miten olin ja tein, hän vain uskoi sokeasti ohjaajaa, jonka käytöstä ja ohjauksen täydellistä laiminlyöntiä ei edes tullut ajatelleeksi. 

Keskeytin opiskelut, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Minun ei olisi pitänyt ikinä hakeutua koko alalle. Opiskeluistani on todella kauan (aloitin 1995), mutta vieläkin minua suututtaa kohteluni ja törkeät väitteet, mitä ne kaksi ämmää kehtasivat suoltaa! En ikinä jättäisi ihmistä pulaan, jos hänellä on hätä ja on sellaisessa kunnossa, että tarvitsisi mennä sairaalaan. Päinvastoin, olen harvinaisen herkkä aistimaan ihmisten tunteita, mielentiloja, terveydentilannetta yms. Ehkä vaistoni aiheutti hankaluudet työssäoppimisjaksolla, koska ohjaajan negatiivinen viestintä minua kohtaan hermostutti. Nuorena en uskaltanut ja osannut kyseenalaistaa hänen käytöstään, vasta myöhemmin tajusin miten epäreilua kaikki oli!

Vaikka opiskelujen keskeyttäminen oli oikea ratkaisu, kaikesta jäi niin paskan maku suuhun! Lopulta sairastuin psyykkisesti, enkä ole edes keksinyt itselleni uutta alaa. Tosin, en ole parantunutkaan, joten siihen paskaan työharjoittelupaikkaan muistoni ja yritykseni opiskelusta ja työelämästä jäivät. 

 

On toki olemassa laiskoja työntekijöitä ja harjoittelijoita, mutta aina siitä ei ole kyse. Ohjaajanikin varmasti ajatteli minun vain olevan laiska, vaikka sitä en ollut. Olisi suotavaa, että työharjoittelujen arvioinnissa arvioitaisiin myös ohjaajan toimintaa opiskelijan toiminnan lisäksi. Hyvä perehdytys ja ohjaaminen ei todellakaan ole itsestäänselvää. 

 

 

 

 

Eli sinua pitäisi pitää kädestä?

Opiskelijan ja työntekijän pitää olla AKTIIVISIA. Ohjaajan ei todellakaan pidä tulla pitämään sinua kädestä. Työpaikassa vaan ei voi olla ujo. 

Opiskelusi on SINUN vastuulla ja SINUN kuulu oppia ne asiat. Normaali ihminen oppii vain katsomalla toisen tekemisiä.

Mites tarinat 60 luvulta?  Monessa tehtaassa oltiin jossain nurkassa juomassa viinaa ja telakoilla osa nukkui koko päivän vessassa jne.   Nykyään tuollaista ei jostain syystä katsella. luulisi jos puhutaan laiskasta nuorisosta niin nostettaisiin nämä vanhat työnsankarit esiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mor kirjoitti:

Voi että suututtaa tällaiset kommentit. Haluaisin nähdä suuret ikäluokat hakemassa töitä nyt. Kyllä muuttuisi ääni kellossa. Helppoahan se heidän aikanaan oli, kun ei tarvinnut kuin kysyä ja töitä löytyi helposti. 

 

Palkkaakin maksettiin ja jopa niin paljon, että pystyi maksamaan talon ja kesämökin. Nykyisillä palkoilla ei saa elinaikanaan välttämättä taloa maksettua kesämökistä puhumattakaan.

 

Me nykyajan nuoret opiskelemme 5-10 vuotta usein useita eri tutkintoja. Valmistuessa useimmilla on jonkinlaista työkokemusta, mutta työnantajat vaativat väh. 2-5v. kokemusta täsmälleen tietynlaisesta työstä. Ilman kokemusta töitä ei löydy, ei edes ilmaiseksi harjoitteluun oteta. Parin vuoden päästä saatat päätyä työkkärin työkokeilujen ja muiden tempputöiden kautta johonkin ihan muuhun työhön, joka ei vastaa millään lailla koulutustasi. No, sekin on onnenpotku. 

 

Akateeminen nuorisotyöttömyys nousee kaiken aikaa. Opettajille, insinööreille ym. ei löydy nykypäivänä kovin helposti töitä. 

 

Työhaluja kyllä olisi. Maisterit toimivat yhä useammin siivoojina, puhelinmyyjinä ym. matalapalkkaisissa koulutusta vastaamattomissa töissä. Kuinka moni suurten ikäluokkien maistereista olisi lähtenyt siivoojaksi? Siis ei kesätyönä vaan pysyvästi? Monet nuoret myös tekevät 2-4 eri työtä, kaikenlaista pätkä- ja osa-aikatyötä ym. joilla saa hädin tuskin itsensä elätettyä (ja sitten valitetaan etteivät suomalaiset naiset tee lapsia tarpeeksi nuorena...haloo?!).

 

Nuo tuollaiset hupparipojat ovat yksittäistapauksia, jotain amiksen takapulpetin poikia. Kyllä niistäkin saisi hybä työnantaja ja hyvä johtaja ihan hyvän työntekijän koulittua. Mutta kun nykyajan johtajat haluavat vain nostaa palkkaa ilman työntekoa ja työnantajat eivät perehdytä - kaikki pitäisi osata ja olla kokemusta jo valmiiksi.

Työnantajan EI kuulu kouluttaa työntekijää. Jokaisen oma vastuu pitää kiinni osaamisestaan

Työhön perehdyttäminen kuuluu nimenomaan työnantajan velvollisuuksiin. Kukaan uusi työntekijä tai vanhakaan työntekijä uudessa tehtävässä ei ole täysin valmis työtehtäväänsä, ellei se satu olemaan paikallaan istumista ja kattoon tuijottamista. 

Perehdytys tarkoittaa sitä että työaikalla näytetään paikat ja toimintatavat. Siinä menee noin vuorokausi.

Mutta työntekijän PITÄÄ olla alansa huippuammattilainen ja siitä asiasta ei työnantajan kuulu joutua kertomaan yhtään mitään.

Otetaan esimerkiksi sähkömies joka työnkentelee sähköyrityksessä joka tekee asiakaskäyntejä. Ei tälläisen perehdyttämisessä mene kuin puoli päivää. 

Tälläinen järjestelmä meillä on, tälläiset ihmiset meillä on töissä, täällä on varasto jne. 

Muut hän osaa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykynuoret ovat todella laiskoja vätyksiä työelämän suhteen! Kuvittelevatko he oikeasti, että työelämässä voi näpytellä älypuhelinta työajalla niin paljon kuin huvittaa? Kuvittelevatko he myös, että pomolle voi sanoa, "Sori, en tulekaan töihin", koska huvittaa bilettää enemmän ja tulee siksi töihin vasta huomenna.

Tämä mies on näissä lausunnoissaan täysin oikeassa. Aines on nykyään huonoa, varsinkin nuorten suhteen.

Mitenköhän Suomen sitten käy, kun nämä nykypäivän laiskimukset ovat työelämässä ja kaikki ahkerammat aikaisemmat sukupolvet ovat jo eläkkeellä?

 

http://www.iltalehti.fi/tyoelama/2015100720482170_tb.shtml

http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1444108135810.html

http://yle.fi/uutiset/pojat_lorvivat_toissa__yrittaja_poltti_pareensa_j…

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/09/24/Lue%20koko%20juttu%3A%2…

Itsehän olette ne "kasvattaneet". Ei sinne töihin kelpaa vanhemmatkaan.

Töistä pitäis saada palkkaa.

T: lapseton, 36v ammattimies.

Vierailija kirjoitti:

Mor kirjoitti:

Voi että suututtaa tällaiset kommentit. Haluaisin nähdä suuret ikäluokat hakemassa töitä nyt. Kyllä muuttuisi ääni kellossa. Helppoahan se heidän aikanaan oli, kun ei tarvinnut kuin kysyä ja töitä löytyi helposti. 

 

Palkkaakin maksettiin ja jopa niin paljon, että pystyi maksamaan talon ja kesämökin. Nykyisillä palkoilla ei saa elinaikanaan välttämättä taloa maksettua kesämökistä puhumattakaan.

 

Me nykyajan nuoret opiskelemme 5-10 vuotta usein useita eri tutkintoja. Valmistuessa useimmilla on jonkinlaista työkokemusta, mutta työnantajat vaativat väh. 2-5v. kokemusta täsmälleen tietynlaisesta työstä. Ilman kokemusta töitä ei löydy, ei edes ilmaiseksi harjoitteluun oteta. Parin vuoden päästä saatat päätyä työkkärin työkokeilujen ja muiden tempputöiden kautta johonkin ihan muuhun työhön, joka ei vastaa millään lailla koulutustasi. No, sekin on onnenpotku. 

 

Akateeminen nuorisotyöttömyys nousee kaiken aikaa. Opettajille, insinööreille ym. ei löydy nykypäivänä kovin helposti töitä. 

 

Työhaluja kyllä olisi. Maisterit toimivat yhä useammin siivoojina, puhelinmyyjinä ym. matalapalkkaisissa koulutusta vastaamattomissa töissä. Kuinka moni suurten ikäluokkien maistereista olisi lähtenyt siivoojaksi? Siis ei kesätyönä vaan pysyvästi? Monet nuoret myös tekevät 2-4 eri työtä, kaikenlaista pätkä- ja osa-aikatyötä ym. joilla saa hädin tuskin itsensä elätettyä (ja sitten valitetaan etteivät suomalaiset naiset tee lapsia tarpeeksi nuorena...haloo?!).

 

Nuo tuollaiset hupparipojat ovat yksittäistapauksia, jotain amiksen takapulpetin poikia. Kyllä niistäkin saisi hybä työnantaja ja hyvä johtaja ihan hyvän työntekijän koulittua. Mutta kun nykyajan johtajat haluavat vain nostaa palkkaa ilman työntekoa ja työnantajat eivät perehdytä - kaikki pitäisi osata ja olla kokemusta jo valmiiksi.

Työnantajan EI kuulu kouluttaa työntekijää. Jokaisen oma vastuu pitää kiinni osaamisestaan

Höpöhöpö, kyllä perehdyttäminen kuuluu ihan kokeneillekin työntekijöille uuteen paikkaan tultaessa, työpaikkojen kulttuurit ja työskentelytavat vaihtelevat. Lisäksi työnantajat usein kustavat koulutuksia, ts. mahdollistavat työssä tarvittavan osaamisen työajalla. Miten pihalla voi olla.

Mä herään kuudelta aamulla, että ehdin bussilla lukioon. Mulla on pitkä matematiikka ja se on perseestä. En ehi syödä kaupungilla ja oon kotona illalla. Sitten tulee firman kautta joku työkeikka ja mulla on paska palkka. Muutakaan työtä en ole saanut. Mulla on viis sävellystä kesken, samoin kuin kaksi kirjaa. Oon yliopiston ohjelmointikurssilla ja mulla on satoja videoita, jotka pitäisi editoida. Yhteen videoon uppoasennus helposti tunteja. Akvaario pitäis pestä, tietokone koota, bussikortti uusia, opiskelijakunnan hallituksen työt painaa päälle.

JA TÄN KAIKEN JÄLKEEN JOKU TULEE JA SANOO, ETTÄ KAIKKI NUORET OVAT LAISKOJA! KATTOKAA PEILIIN!

Sellaistahan se on noissa rahvaanomaisissa matalan koulutuksen töissä. Motivoituneet ja ahkerat opiskelevat ja pääsevät pitkälle.

Minun alalla raksa puolen insinööreinä jne on hyvää nuorta porukkaa 9/10 nuorista ok. Ongelma on vain että nuoria on joka puolella.. suunnittelijoissa, valvojissa ja urakoitsijoiden työnjohtajina.. On uskomaton minkälaisen sopan saa aikaa jos johtaminen ei ole kunnossa kokeneemman porukan toimesta.

Mä en ensinnäkään halua työpaikkaan, jossa

1) rikotaan lakia 2) vaaditaan liikaa 3) ei asiat toimi tai ole tarvittavia taukoja 4) osaamisesta ei palkita.

Jos tällaiseen olen joutunut, olen ollut niin kyllästynyt, että ei ole paljoa kiinnostanut, mitä teen. Kunhan ei sanomista tule. Rahan takia mennyt.

Hyvästä työnjäljestä kun ei myöskään palkita ketään jossain pikaravintolassa, yhtälailla kaikki saavat paskaa niskaan, jos sellaista tulee. Näissä porukka vaihtuu todella tiuhaan, ja jatkuva stressi on porukan osaamattomuuden takia myös ärsyttävää.

Myös huono esimies vaikuttaa tähän asenteeseen sekä se, miten muut käyttäytyvät.

Koulun eteen olen nähnyt vaivaa, sillä koen rakentavani jotain suurempaa projektia ihan itse. Minulle on tärkeää oma toimintani, kun kyse on työstä, jossa minulla on oma vastuualue ja vaikutan suoraan muiden elämiin. Mitä enemmän oma osaaminen korostuu ja vastuu (huom: luottamus sinuun) kasvaa, sitä paremmin ihminen yleensä ottaa roolinsa henkilökohtaisesti. Ja no, mulla on intohimoa oppia kaikki mahdollinen alastani.

Valitettavasti nykytyöpaikat olettavat ihmisen olevan joko kone, tai sitten multiosaaja. Alemman tason työpaikat olettavat juurikin sun olevan kaikenkestävä robotti. Lisäksi aloille vaaditaan hirveästi koulutuksia entisaikoihin verrattuna, joten nuoret ovat töissä stressaantuneina, kun yrittävät samaan aikaan huolehtia oikeasta urastaan sekä koulutuksestaan.