Lue keskustelun säännöt.
Olisitko mieluummin lapseton vai vammaisen lapsen vanhempi?
13.10.2015 |
Niin. Otsikon kysymys ei ole minkään sortin revittelyä, vaan ihan oikeasti mietin, olisiko minusta vanhemmaksi ollenkaan, kun elämä (merkittäviä?) erityistarpeita vaativan lapsen kanssa olisi rankkuudessaan mahdoton ajatus. Asia ei ole mitenkään ajankohtainen, kun olen vasta parikymppinen sinkku, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Mitä ajatuksia teissä muissa, lapsettomissa ja "lapsellisissa", kysymys herättää?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Monikohan myöntäisi tämän omalla nimimerkillään. Aika harva varmasti kehtaisi. Toivottavasti häpeävät jos heillä edes sielua on!
No minä ainakin myönnän ihan yleisesti omalla nimellänikin monessa paikassa, että olen mieluummin lapseton kuin minkäänlaisen lapsen, terveen tai sairaan, äiti. T.N41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tytöllä levä keva ja toisella kielenkehityksen häiriö.
Eletään ihan normaalia elämää. Ainut poikkeus on että molemmat ovat pienluokalla. Nuorempi joko jatkaa pienluokalla tai sitten siirtyy ensi syksynä tavalliselle luokalle.
Lapset elää myös ihan samanlailla kuin muut ikäisensä,leikkivät ulkona kavereiden kanssa,harrastavat jne..
Ei ole sairaalakäyntejä tai jatkuvaa hoidontarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytöllä levä keva ja toisella kielenkehityksen häiriö.
Eletään ihan normaalia elämää. Ainut poikkeus on että molemmat ovat pienluokalla. Nuorempi joko jatkaa pienluokalla tai sitten siirtyy ensi syksynä tavalliselle luokalle.
Lapset elää myös ihan samanlailla kuin muut ikäisensä,leikkivät ulkona kavereiden kanssa,harrastavat jne..
Ei ole sairaalakäyntejä tai jatkuvaa hoidontarvetta.
Olisin silti mieluummin lapseton kuin tuollaisten lasten isä.
Vierailija kirjoitti:
Monikohan myöntäisi tämän omalla nimimerkillään. Aika harva varmasti kehtaisi. Toivottavasti häpeävät jos heillä edes sielua on!
Siis minkä myöntäisi?
Lapseton. Ei minulla riittäisi resurssit vammaisen lapsen hoitoon, ei fyysiset eikä henkiset. Eikä se ole heikkoutta myöntää sellaista.
Jos lapseni vammautuisi tai osoittautuisi kehityshäiriöiseksi myöhemmällä iällä niin sitten sopeudutaan, tottakai. Mutta tietentahtoen en haluaisi lapselleni sellaista kärsimystä ja itselleni sitä taakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hyvin pitkään sitä mieltä että ei missään nimessä koskaan lapsia. Mieleni kuitenkin muuttui ja meillä on yksi vammainen lapsi. Päiväkään en vaihtaisi pois. Hän on tärkeintä elämässäni.
Jep, lapset tekevät vanhemman psykologisesti riippuvaiseksi itsestään. Tämä on ihan perusbiologiaa, ei sen kummempaa.
Mielenkiintoinen kysymys. Mulla on 5 tervettä lasta lisäksi olen äitipuoli syvästi kehitysvammaiselle jo aikuiselle lapselle.
Olen saanut paljon elämänkokemusta ja - sisältöä kaikilta lapsilta, myös tältä vammaiselta lapselta. Itse asiassa ihan hienoimman opetuskokemuksen juuri tämän vammaisen lapsen uimaan opettamisen aikoihin.
Kun vammainen lapsi ei ole oma ei tunne sitä surua mitä biologisella vanhemmalla on. Onhan se arki rankkaa joo, mutta olennaista on se suru, kuinka siitä selviää, kuka paljon se vie voimia ja lamauttaa.
Itse en antaisi näitä 15 vuotta pois, nämä on olleet hyviä vuosia:)
Vastauksena kysymykseen: ehkä jaksaisin sen surun itsekkin kantaa, mitään en antaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas itsekkäitä ihmisiä koko ketju täynnä. Teille ei varmasti kelpaisi hyväsydämminen lieävsti kehitysvammainen mieskään.
Tosi kova ja julma maailmankatsomus monilla. Eipä ihme että kokoomus on niin suosittu Suomessa. Pitäisiköhän monien teistä vähän pehmentää arvojaan. Meillä on kuitenkin aika hyvä talous ja varaa valita heikompiakin ja katsoa sinne sydämiin enemmän kuin tilipussiin :(
Jeesus fucking christ! "Ei varmasti kelpaisi hyväsydäminen kehitysvammanen mieskään"
Enköhän minä saa päättää millasen miehen kanssa seurustelen! Säälistäkö nyt pitää alkaa miesten kanssa olemaan? Siis mitä ihmettä muitten päässä liikkuu??? HYVÄSYDÄMINEN!
Sä oot vitun sairas ihminen. Tiesitkö.
Sut pitäisi pakottaa jonkun vammaisen miehen kanssa saarelle niin oppisit että ei vammaisuus tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Sä oppisit tavoille sielä saarella.
Tutustuisit ensin niihin erilaisiin ihmisiin
Yksi opiskelijatovereistani on vaikeasti vammainen, pyörätuolissa ja tarvitsee avustajaa jokapäiväisten asioiden hoitoon. Todella harvoin tapaa ketään yhtä fiksua, sydämellistä, huumorintajuista ja rohkeaa ihmistä. En usko, että hänen vanhempansa katuvat häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi opiskelijatovereistani on vaikeasti vammainen, pyörätuolissa ja tarvitsee avustajaa jokapäiväisten asioiden hoitoon. Todella harvoin tapaa ketään yhtä fiksua, sydämellistä, huumorintajuista ja rohkeaa ihmistä. En usko, että hänen vanhempansa katuvat häntä.
Vai niin. Olen silti mieluummin lapseton kuin vammaisen lapsen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompas itsekkäitä ihmisiä koko ketju täynnä. Teille ei varmasti kelpaisi hyväsydämminen lieävsti kehitysvammainen mieskään.
Tosi kova ja julma maailmankatsomus monilla. Eipä ihme että kokoomus on niin suosittu Suomessa. Pitäisiköhän monien teistä vähän pehmentää arvojaan. Meillä on kuitenkin aika hyvä talous ja varaa valita heikompiakin ja katsoa sinne sydämiin enemmän kuin tilipussiin :(
Jeesus fucking christ! "Ei varmasti kelpaisi hyväsydäminen kehitysvammanen mieskään"
Enköhän minä saa päättää millasen miehen kanssa seurustelen! Säälistäkö nyt pitää alkaa miesten kanssa olemaan? Siis mitä ihmettä muitten päässä liikkuu??? HYVÄSYDÄMINEN!
Sä oot vitun sairas ihminen. Tiesitkö.
Sut pitäisi pakottaa jonkun vammaisen miehen kanssa saarelle niin oppisit että ei vammaisuus tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Sä oppisit tavoille sielä saarella.
Tutustuisit ensin niihin erilaisiin ihmisiin
Painavaa sanaa. Moni ei ole koskaan tavannut vammaisia ihmisiä. Heillä on ihmeellisiä kuvitelmia vammaisista. Ei vammaiset ole yhtään erilaisempia. Ihmistne pitäisi olla enemmän tekemisissä erilaisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytöllä levä keva ja toisella kielenkehityksen häiriö.
Eletään ihan normaalia elämää. Ainut poikkeus on että molemmat ovat pienluokalla. Nuorempi joko jatkaa pienluokalla tai sitten siirtyy ensi syksynä tavalliselle luokalle.
Lapset elää myös ihan samanlailla kuin muut ikäisensä,leikkivät ulkona kavereiden kanssa,harrastavat jne..
Ei ole sairaalakäyntejä tai jatkuvaa hoidontarvetta.
Olisin silti mieluummin lapseton kuin tuollaisten lasten isä.
Saanko kysyä miksi? Kukaan ulkopuolinen ei tiedä lasten vammoja ja aina on ollut yllättys kun niistä olen maininnut. Sinulla siis ilmeisesti kyse siitä,että sinulle on tärkeää kulissit ja se mitä ihmiset ajattelevat sinusta? Eli ihminen on silmissäsi arvoton kun hänelle on lätkäisty diagnoosi. Luulen että sinuakin kun tarpeeksi tutkisi niin löytyisi jokin diagnoosi jonka alle sinut voi niputtaa.
Riippuu vammasta, voisin kuvitella olevani mieluummin lievästi tai keskiasteisesti liikuntavammaisen äiti kun lapseton.
Vakava tai keskitason älyllinen kehitysvamma taas tuo sellaisia ongelmia joita ilman rehellisesti mieluummin eläisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vammasta, voisin kuvitella olevani mieluummin lievästi tai keskiasteisesti liikuntavammaisen äiti kun lapseton.
Vakava tai keskitason älyllinen kehitysvamma taas tuo sellaisia ongelmia joita ilman rehellisesti mieluummin eläisin.
Todella moni ammattikoulun käynyt työtä tekevä on tutkimattomasti keskiasteen kehitysvammainen. Ei sitä välttämättä näe päällepän. Pidemmälti kun tutustuu niin voi huomata tiettyjä erikoisuuksia mutta ei se normaalia kanssakäyntiä tai parisuhdetta estä. Pitää vain olla ennakkoluuloton.
Tosi surullinen ketju.
Poliittiset arvot liehuu. Hyi helvetti että hävettää olla suomalainen tälläisinä hetkinä näinkin hienolla palstalla. Pidin suomalaisuutta sellaisena arvona jossa ketjun voimakkain lenkki on yhtä kuin heikoin lenkki. Ja kaikki pidetään yhtä vaikeina aikoina
Toisaalta suurin osa tänne vastanneista on tosi pinnallisia nuoria naisia, jotka kuvittelee että elämä pyörii ainoastaan heidän nokkansa edessä. Onneksi maailma on jokaiselle epävarma ja kylmä. Saatte tekin kokea vaikeuksia elämässänne. Toivottavasti ne koettelemukset hioo teistä pahimmat särmät pois niin me muutkin teitä kestetään.
Tähän väliin olisi hyvä jos antaisitte itsenne ilmi niin osaisi teitä karttaa.
Elämä opettaa kyllä. Elämänkoulu on jokaisella elämän mittainen koulu.
En voisi kuvitella olevani lapseton.
Sinkkuna tai lapsettomassa parisuhteessa kuolisin nuorena. Olen niin hedonismiin pyrkivä että kroppa ei kestäisi kaikkia niitä aineita joita saisin vetää mielin määrin. Sukupuolitaudit siihen päälle, ei hyvä. Riitti se viisi vuotta täyttä vauhtia hyppyriin. Vauhti olisi vain kiihtynyt. Onneksi tulin raskaaksi ja elämä rauhottui
Tekee terveydelle hyvää pitää huoli pienestä. Sain elämälleni tarkoituksen ja tunnen hedonismia terveellä tavalla siitä että olen osana jatkumoa.
Mun isoveli on kehitysvammainen häneltä olen saanut valtavasti tukea vaikeina hetkinä. Ihmisillä olisi paljon opittavaa kehitysvammaisista. Heillä on ihan erilainen kultuuri. Osaavat pitää jalat maassa ja hymyillä ilman että siinä hymyssä olisi mitään muuta kuin hymyä ja rakkautta.
Jeesus fucking christ! "Ei varmasti kelpaisi hyväsydäminen kehitysvammanen mieskään"
Enköhän minä saa päättää millasen miehen kanssa seurustelen! Säälistäkö nyt pitää alkaa miesten kanssa olemaan? Siis mitä ihmettä muitten päässä liikkuu??? HYVÄSYDÄMINEN!