Lue keskustelun säännöt.
Olisitko mieluummin lapseton vai vammaisen lapsen vanhempi?
13.10.2015 |
Niin. Otsikon kysymys ei ole minkään sortin revittelyä, vaan ihan oikeasti mietin, olisiko minusta vanhemmaksi ollenkaan, kun elämä (merkittäviä?) erityistarpeita vaativan lapsen kanssa olisi rankkuudessaan mahdoton ajatus. Asia ei ole mitenkään ajankohtainen, kun olen vasta parikymppinen sinkku, mutta kaikenlaista tulee mietittyä. Mitä ajatuksia teissä muissa, lapsettomissa ja "lapsellisissa", kysymys herättää?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun ei voi ikinä etukäteen tietää, joten riski on vaan otettava. Tiedän perheen jonka lapsi sai autokolarissa aivovamman 3-vuotiaana. Eli ei se mitään takaa jos lapsi syntyy terveenä.
Siltä varalta, ettet oikeasti tule tätä ajatelleeksi: ei ole pakko ottaa riskiä. Ota vain sellainen riski, jonka olet valmis kantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton, ja sitä asiaa totisesti olenkin vahtinut.
Vapaaehtoisesti lapseton, neljän viikon kuluttua viiskymppinen.
Vammaisen vanhempi.
Ja olenkin, kolmen sellaisen. Kahden terveen.
Myös terveiden äitipuoli.
Mieluummin olisin lapseton, kuin vammaisen lapsen vanhempi. Onneksi olen niin onnekas, että saan olla kahden terveen lapsen vanhempi. Jos olisin saanut vammaisen lapsen, tai lapseni vammautuisi, ei sille mitään voisi. Sen asian kanssa olisi vain elettävä, koska siinä vaiheessa en enää voisi ryhtyä lapsettomaksi. Kamalaa tekstiä, mutta en usko että pystyisin täysillä nauttimaan vammaisen lapsen kavattamisesta ja saisin siitä niin paljon iloa, että se voittaisi helpomman elämän lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaisen lapsen äiti olisin mieluummin kuin lapseton. Ja siis olenkin. Suru ja vastoinkäymiset ovat erilaisia vammaisen äitinä kuin taviksen, mutta kyllä niistä pienistä ilon aiheista iloitaankin sitten olan takaa. Joskus työlästä, mutta äärettömän palkitsevaa.
t: vammaisen lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Lapseton, ja sitä asiaa totisesti olenkin vahtinut.
Vapaaehtoisesti lapseton, neljän viikon kuluttua viiskymppinen.
Hyvää syntymäpäivää etukäteen! :)
Sama minulla, lapseton mieluummin. Tosin sen valitsen jokatapauksessa. Minulla on itselläni autismikirjon häiriö, en todellakaan jaksaisi hoitaa edes tervettä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton, ja sitä asiaa totisesti olenkin vahtinut.
Vapaaehtoisesti lapseton, neljän viikon kuluttua viiskymppinen.
Onnittelut näin etukäteen! :)
Olin hyvin pitkään sitä mieltä että ei missään nimessä koskaan lapsia. Mieleni kuitenkin muuttui ja meillä on yksi vammainen lapsi. Päiväkään en vaihtaisi pois. Hän on tärkeintä elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton niin kuin olenkin. Mutta jos olisi lapsi niin mieluummin vammainen kuin normaali. Mieluiten sokea, kuuro, mykkä ja liikuntakyvytön ettei siitä olisi mulle vaivaa.
Typerä kysymys. Kukaan ei halua lapselleen vammaa, mutta suurin osa niistä havaitaan vasta lapsen syntymän jälkeen ja kehityksen myötä. Ja tadaa. ..olet erityislaps vanhempi, aivan riippumatta siitä mitä ennakkoon ajattelit jaksavasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton.
t. Kaksi vammaista lasta synnyttänyt
Vastaus riippuu täysin vamman laadusta ja vaikeusasteesta. Sellaista en haluaisi, että lapsi ei koskaan oppisi itse pitämään itsestään huolta, vaan joutuisi koko ikänsä olemaan toisista ihmisistä riippuvainen tärkeissä päivittäisissä asioissa, kuten ruokailussa, hygieniassa ja WC:ssä käynnissä. Lapsen kasvattamisessa kuitenkin kun katse on kohti tulevaa ja sitä, että hän lähtee ja luo oman elämänsä. Jos tietäisi jo lapsen ollessa ihan pieni vauva, että tama jatkuu koko elämäni loppuun, niin se ahdistaisi ihan liikaa.
Tietenkin on eri juttu, jos minulla jo nyt olisi vammainen lapsi tai lapseni vammautuisi. Mutta etukäteen kun miettii, niin mieluummin elämä ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki puhuvat vain vanhemman jaksamista vammaisen lapsen kanssa. Kukaan ei ole maininnut, miltä tuntuu elää vammaisena lapsena.
Ompas itsekkäitä ihmisiä koko ketju täynnä. Teille ei varmasti kelpaisi hyväsydämminen lieävsti kehitysvammainen mieskään.
Tosi kova ja julma maailmankatsomus monilla. Eipä ihme että kokoomus on niin suosittu Suomessa. Pitäisiköhän monien teistä vähän pehmentää arvojaan. Meillä on kuitenkin aika hyvä talous ja varaa valita heikompiakin ja katsoa sinne sydämiin enemmän kuin tilipussiin :(
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuvat vain vanhemman jaksamista vammaisen lapsen kanssa. Kukaan ei ole maininnut, miltä tuntuu elää vammaisena lapsena.
Niin miltä tuntuu elää vammaisena lapsena kokoomusta tai keskustaa äänestävien vanhempien katon alla...
Monikohan myöntäisi tämän omalla nimimerkillään. Aika harva varmasti kehtaisi. Toivottavasti häpeävät jos heillä edes sielua on!
Olen mieluummin lapseton kuin minkäänlaisen lapsen äiti. T.N41
Vain down voidaan havaita raskausaikana. Loput kehitysvammat ilmenee sitten kun lapsi ei kehitykään.