Matematiikan opettajat, apua! Alakoulusta kyse...
Onko ok, että toisen luokan matematiikan kokeessa olevassa tehtävässä oppilaan tulee päätellä (ilman erillistä neuvoa siihen) että tehtävän luvut ovat kymmeniä tai ykkösiä? Vaikea selittää, mutta tehtävässä on siis pääteltävä(laskettava) symboleita kuvaavat luvut, ja jotta sen voisi tehdä, on ikäänkuin tiedettävä että kyseeseen tulee vain täydey kymmenet tai ykköset.
eli, ohessa tehtävä:
mitä lukua kukin symboli kuvaa?
❤️=
👀 =
🎶=
❤️+🎶+🎶=66
🎶+❤️+👀=43
🎶+🎶+👀+👀=72
siis, ratkaistavaksi tokaluokkalaiselle tulee yhtälö jossa on KAKSI muuttujaa, tai sitten hänen on hoksattava että kun nyt on käyty kymppejä ja ykkösiä, niin ekan yhtälön vastaukseksi johdonmukaisesti tulisi 6+30+30 tai 60+3+3. Tästä sitten kokeilemalla viimeiseen yhtälöön päädyttäisiin oikeaan tulokseen.
Minusta on pedagogisesti ihan kummallista, että matematiikassa vaaditaan ns. hiljaista tietoa, tai että tehtävän ratkaisu perustuu sattumaan ja onneen, ei puhtaaseen matematiikkaan.
Sanokaa viisaammat, mitä olette tehtävän vaikeustasosta mieltä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän syvemmin paneutuen matematiikkaan jos käsityksesi on jäänyt noin suppeaksi. Se on laajempi aihepiiri kuin Di-koulutuksessakaan perus matikankursseilla pääsee syventymään. Ei fourierit tai matriisit ole se matikan huipentuma, vaan ne on vain hyviä työkaluja lukujen käsittelyyn.
t. Sama koulutus ollut, teknillisestä fysiikasta
No, sinulla on varmasti jotain hyviä esimerkkejä asiaan liittyen? Ehkä näkemykseni on sitten suppea, mutta en vain yhdistä arpomista ja sattumaa matematiikkaan.
Mihin luet stokastiset tieteet? Finetti? Dirichlet prosessit? Miten suhtaudut Bernoulliinkaan?
Minkälaisia esimerkkejä kaipaat? Kyllä ne nimenomaan on matematiikkaa.
Tutkittavat ilmiöt ovat satunnaisia, mutta matematiikka ei. Tämä on minun näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija]</p> <p>
Vierailija</em> kirjoitti:</div><p> </p><p>et oo tosissas... </p><p>Ai miten niin?</p><p>enkö saa ottaa lapseni koulua tosissaan vai? En ymmärrä</p><p> </p></blockquote><p> </p><p>Kannattaa ottaa vähemmän tosissaan ja opettaa lapselle, että hän on hyvä sellaisena kuin on</p><p>[/quote kirjoitti:
Niin, että jos on paska matikassa, niin on ja se siitä. Tai sitten voi vaikka laskea hieman lisää tehtäviä tai yrittää löytää muita keinoja, joilla lapsi oivaltaisi ongelman.
Vihaan nykykoulussa olevia ainaosia päättelytehtäviä. Niitä on nyt kaikilla luokka-asteilla lapsillani. Ärsyttäviä.
Olen diplomi-insinööri ja lempianeeni oli matikka koulussa, joka nyt on pilattu noilla päättelytehtävillä ja pulmatehtävillä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkittavat ilmiöt ovat satunnaisia, mutta matematiikka ei. Tämä on minun näkemys.
Asiasta on turha vääntää. Sen todistamiseen kuuluisat matemaatikot on käyttäneet pitkiä kaavoja väitöstilaisuuksissa. Väitteesi on äärettömän laaja, kuin yleisen tason väite keskiarvojen laista. Syvemmin tarkasteltuna se ei päde. Epäjatkuvuudetkin kuuluu osana matematiikkaan, ihan oppiin, eikä vain tuloksiin.
Yksinkertaistetulla tasolla tarkistele vaikka edestakaisin derivoimista ja integrointia. Täsmällisyyttä menetetään joka kerta, kun tunnettu c pudotetaan pois. Jos syvemmin asioita miettii, mm. Jensen ja Karamata ovat jo pohtineet aihetta, heidän tutkimuksiaan ja niiden sovelluksia voi vaikka hakea googlella.
Insinööritieteiden vuoksi mainitsin tuossa aikaisemmin Finettin ja Bernoullin. Perehtymällä vähänkään siihen miten heidän ratkaisunsa on syntyneet löytäisit vastauksen kysymykseesi. Kuinka luulet von Miseksen toimivan? Vai onko esimerkiksi elementtimenetelmät aivan vieras aihepiiri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän syvemmin paneutuen matematiikkaan jos käsityksesi on jäänyt noin suppeaksi. Se on laajempi aihepiiri kuin Di-koulutuksessakaan perus matikankursseilla pääsee syventymään. Ei fourierit tai matriisit ole se matikan huipentuma, vaan ne on vain hyviä työkaluja lukujen käsittelyyn.
t. Sama koulutus ollut, teknillisestä fysiikasta
No, sinulla on varmasti jotain hyviä esimerkkejä asiaan liittyen? Ehkä näkemykseni on sitten suppea, mutta en vain yhdistä arpomista ja sattumaa matematiikkaan.
Esimerkiksi, jos yrittää päässään visualisoida neliulotteista avaruutta, niin joutuu mun mielestä arvailemaan, minkälainen se oikeen voisi olla.
Tai ylipäätään jos yrittää tietää jotain mitä ei tiedä.