Lue keskustelun säännöt.
Matematiikan opettajat, apua! Alakoulusta kyse...
Huolestunut äiti
12.10.2015 |
Onko ok, että toisen luokan matematiikan kokeessa olevassa tehtävässä oppilaan tulee päätellä (ilman erillistä neuvoa siihen) että tehtävän luvut ovat kymmeniä tai ykkösiä? Vaikea selittää, mutta tehtävässä on siis pääteltävä(laskettava) symboleita kuvaavat luvut, ja jotta sen voisi tehdä, on ikäänkuin tiedettävä että kyseeseen tulee vain täydey kymmenet tai ykköset.
eli, ohessa tehtävä:
mitä lukua kukin symboli kuvaa?
❤️=
👀 =
🎶=
❤️+🎶+🎶=66
🎶+❤️+👀=43
🎶+🎶+👀+👀=72
siis, ratkaistavaksi tokaluokkalaiselle tulee yhtälö jossa on KAKSI muuttujaa, tai sitten hänen on hoksattava että kun nyt on käyty kymppejä ja ykkösiä, niin ekan yhtälön vastaukseksi johdonmukaisesti tulisi 6+30+30 tai 60+3+3. Tästä sitten kokeilemalla viimeiseen yhtälöön päädyttäisiin oikeaan tulokseen.
Minusta on pedagogisesti ihan kummallista, että matematiikassa vaaditaan ns. hiljaista tietoa, tai että tehtävän ratkaisu perustuu sattumaan ja onneen, ei puhtaaseen matematiikkaan.
Sanokaa viisaammat, mitä olette tehtävän vaikeustasosta mieltä?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minun virhe!
siis viimeinen on
❤️+❤️+🎶+🎶=72
No onhan toi vaikea tehtävä (niin nuorelle), mutta mun mielestä sattuma ja onni on tavallaan just matematiikan ydintä.
Toivottavasti et opeta lapsellesi noin... Tuon korjausen jälkeen ymmärrän hyvin, että tämä tehtävä on tokaluokkalaisella. Tuossa yhtälössä on yksi sydän enemmän ensimmäiseen verrattuna, joten ei ole ylivoimainen suoritus laskea paljonko yhden sydämen luku on. Sen jälkeen voi helposti laskea "nuotin" ja siitä sitten viimeisen merkin.
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milläs lukalla oli oikeinkirjoitus opsissa?
Mistä lähtien olet itse ollut virheetön? Koulukiusaaja?
Jos mielestäsi olennainen huomioni oli tuo kirjoitusvirhe, ehkä silloin. Mitä väliä, milloin opsissa on desimaaliluvut tai päättelyt? Mitä väliä, milloin on oikeinkirjoituskaan jos sitä ei käytetä?
Jos kokeessa on tehtävä, jonka ratkaisua äiti ei hoksaa, ei se tarkoita, etteikö se olisi voinut olla kokeessa opsista huolimatta.
Joku totesi latinaksi "non scholae sed vitae discimus". Voisi sopia tähän ketjuun muodossa "Emme opiskele vain opseja tai äitejäkään varten. Koulusta voi saada eväitä ihan käytännön elämäänkin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minun virhe!
siis viimeinen on
❤️+❤️+🎶+🎶=72
No onhan toi vaikea tehtävä (niin nuorelle), mutta mun mielestä sattuma ja onni on tavallaan just matematiikan ydintä.
Toivottavasti et opeta lapsellesi noin... Tuon korjausen jälkeen ymmärrän hyvin, että tämä tehtävä on tokaluokkalaisella. Tuossa yhtälössä on yksi sydän enemmän ensimmäiseen verrattuna, joten ei ole ylivoimainen suoritus laskea paljonko yhden sydämen luku on. Sen jälkeen voi helposti laskea "nuotin" ja siitä sitten viimeisen merkin.
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo ja tässä tulee lasku siten että sijoitan symbolien tilalle x, y ja z -kirjaimet.
x+z+z=66
x+y+z=43
x+x+z+z=72
ratkaise x,y ja z-kirjainta vastaava luku
Kuten sanottu, nini tuossa muodossa ongelma on helppo ja ratkaiseminen onnistuu tokaluokkalaiseltakin. Symbolit ovat helpompia lapselle kuin x, y ja z. Tuon ensimmäisen ja kolmannen yhtälön ero pitäisi kyllä huomata ja siitä voi suoraan laskea X:n arvo. Loputkaan eivät ole sitten vaikeita.
Se ensimmäinen antamasi versio vaati jo paperia (olen huono laskemaan päässä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
Sattuma ja arpominen on ihan matematiikan ydintä, kuuluvat tilastotieteisiin. Minulla tulee onni ihan pienistä asioista, kuten matematiikassa ratkaisun löytymisestä ja oivalluksista.
enkä ole tuo jolle kirjoitit, vaan komppaan vain häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvioin tehtävän esin aika vaikeaksi, ja ajattelin että sopisi just esim. bonustehtäväksi. Sitten annoin tehtävän tokaluokkalaiselleni, joka on varmasti hieman keskivertoa parempi matkassa, mutta tuskin neroainesta. Hän ratkaisi sen hetkessä. Sopii siis varmaan kokeen loppupuolen tehtäväksi, kunhan hieman samantyyppisiä on ollut myös kirjassa/ muuten tunnilla (meidän pojalla näitä on kirjan lisätehtävissä).
terv. matikanope ja äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuolle tehtävälle ole ratkaisua, joka olisi vain kokonaislukuja!
Aloin ratkaista viestin 12 korjauksen mukaan ja yhdeksi muuttujaksi oli tulossa negatiivinen luku ja kun nekään ei kuulu toisen luokan oppimäärään, niin jätin sikseen.
Taitaa olla provo koko aloitus.
Tai sitten sinä et vain osaa laskea. Miten sinä päädyit negatiiviseen lukuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, minun virhe!
siis viimeinen on
❤️+❤️+🎶+🎶=72
No onhan toi vaikea tehtävä (niin nuorelle), mutta mun mielestä sattuma ja onni on tavallaan just matematiikan ydintä.
Toivottavasti et opeta lapsellesi noin... Tuon korjausen jälkeen ymmärrän hyvin, että tämä tehtävä on tokaluokkalaisella. Tuossa yhtälössä on yksi sydän enemmän ensimmäiseen verrattuna, joten ei ole ylivoimainen suoritus laskea paljonko yhden sydämen luku on. Sen jälkeen voi helposti laskea "nuotin" ja siitä sitten viimeisen merkin.
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
No vaik tässä just tässä esimerkissä. Jos ei tokaluokkalainen tiedä yhtälöryhmmän ratkaisemista, niin sittehän siinä voi vaan niinku tavallaan nähdä, arvata, sattumalta ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
Sattuma ja arpominen on ihan matematiikan ydintä, kuuluvat tilastotieteisiin. Minulla tulee onni ihan pienistä asioista, kuten matematiikassa ratkaisun löytymisestä ja oivalluksista.
enkä ole tuo jolle kirjoitit, vaan komppaan vain häntä.
Kertokaa nyt joku perustelu tälle väitteelle. Itse olen DI ja en ole koskaa liittänyt sattumaa ja arpomista matematiikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
Sattuma ja arpominen on ihan matematiikan ydintä, kuuluvat tilastotieteisiin. Minulla tulee onni ihan pienistä asioista, kuten matematiikassa ratkaisun löytymisestä ja oivalluksista.
enkä ole tuo jolle kirjoitit, vaan komppaan vain häntä.
nice
Kiitos vastauksista, asia oli juuri kuten epäilinkin, eli kävin tekemään ladkua liian vaikean kautta, en nähnyt tuota simppeliä ratkaisua 1. Ja 3. Yhtälön välillä.kiitos, nyt helpotti. T Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaik tässä just tässä esimerkissä. Jos ei tokaluokkalainen tiedä yhtälöryhmmän ratkaisemista, niin sittehän siinä voi vaan niinku tavallaan nähdä, arvata, sattumalta ratkaisun.
Ei tuo tehtävä vielä vaadi mitään tietoa yhtälöryhmän ratkaisemisesta. Sinäänsä voi olla sattumaa, mutta toisaalta kun vertailee noita yhtälöitä keskenään, niin pitäisi aika helpolla nähdä ensimmäisen ja kolmannen yhtälön samankaltaisuus ja ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun mielestä sattuma ja onni ja arvaaminen on tavallaan matematiikan ydintä. Tykkään matematiikasta ja oon opiskellut sitä yliopistolla.
Siis miten sattuma ja onni ja arvaaminen kuuluu matematiikkaan? Toki kokemus auttaa joissain tilanteissa, mutta kyllä minun mielestä matematiikka on ihan muuta kuin arvailua ja onneen nojaamista.
Sattuma ja arpominen on ihan matematiikan ydintä, kuuluvat tilastotieteisiin. Minulla tulee onni ihan pienistä asioista, kuten matematiikassa ratkaisun löytymisestä ja oivalluksista.
enkä ole tuo jolle kirjoitit, vaan komppaan vain häntä.
Kertokaa nyt joku perustelu tälle väitteelle. Itse olen DI ja en ole koskaa liittänyt sattumaa ja arpomista matematiikkaan.
No varmaan jokaisella on omat strategiansa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, asia oli juuri kuten epäilinkin, eli kävin tekemään ladkua liian vaikean kautta, en nähnyt tuota simppeliä ratkaisua 1. Ja 3. Yhtälön välillä.kiitos, nyt helpotti. T Ap
Kun puhutaan toisen luokan oppilaista, niin voidaan olettaa tällaisen helpon ratkaisun löytyvän. Mielestäni tuossa vaiheessa ei vielä opetella yhtälöiden pyörittelyä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaik tässä just tässä esimerkissä. Jos ei tokaluokkalainen tiedä yhtälöryhmmän ratkaisemista, niin sittehän siinä voi vaan niinku tavallaan nähdä, arvata, sattumalta ratkaisun.
Ei tuo tehtävä vielä vaadi mitään tietoa yhtälöryhmän ratkaisemisesta. Sinäänsä voi olla sattumaa, mutta toisaalta kun vertailee noita yhtälöitä keskenään, niin pitäisi aika helpolla nähdä ensimmäisen ja kolmannen yhtälön samankaltaisuus ja ero.
Ei vaadi, mutta jos ei keksisi ratkaisua muuten.
Lapsellehan toi voisi olla just että keksii jotain mitä ei oo ikinä ennen keksinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuma ja arpominen on ihan matematiikan ydintä, kuuluvat tilastotieteisiin. Minulla tulee onni ihan pienistä asioista, kuten matematiikassa ratkaisun löytymisestä ja oivalluksista.
enkä ole tuo jolle kirjoitit, vaan komppaan vain häntä.
Kertokaa nyt joku perustelu tälle väitteelle. Itse olen DI ja en ole koskaa liittänyt sattumaa ja arpomista matematiikkaan.
Kannattaa vähän syvemmin paneutuen matematiikkaan jos käsityksesi on jäänyt noin suppeaksi. Se on laajempi aihepiiri kuin Di-koulutuksessakaan perus matikankursseilla pääsee syventymään. Ei fourierit tai matriisit ole se matikan huipentuma, vaan ne on vain hyviä työkaluja lukujen käsittelyyn.
t. Sama koulutus ollut, teknillisestä fysiikasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän syvemmin paneutuen matematiikkaan jos käsityksesi on jäänyt noin suppeaksi. Se on laajempi aihepiiri kuin Di-koulutuksessakaan perus matikankursseilla pääsee syventymään. Ei fourierit tai matriisit ole se matikan huipentuma, vaan ne on vain hyviä työkaluja lukujen käsittelyyn.
t. Sama koulutus ollut, teknillisestä fysiikasta
No, sinulla on varmasti jotain hyviä esimerkkejä asiaan liittyen? Ehkä näkemykseni on sitten suppea, mutta en vain yhdistä arpomista ja sattumaa matematiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vähän syvemmin paneutuen matematiikkaan jos käsityksesi on jäänyt noin suppeaksi. Se on laajempi aihepiiri kuin Di-koulutuksessakaan perus matikankursseilla pääsee syventymään. Ei fourierit tai matriisit ole se matikan huipentuma, vaan ne on vain hyviä työkaluja lukujen käsittelyyn.
t. Sama koulutus ollut, teknillisestä fysiikasta
No, sinulla on varmasti jotain hyviä esimerkkejä asiaan liittyen? Ehkä näkemykseni on sitten suppea, mutta en vain yhdistä arpomista ja sattumaa matematiikkaan.
Mihin luet stokastiset tieteet? Finetti? Dirichlet prosessit? Miten suhtaudut Bernoulliinkaan?
Minkälaisia esimerkkejä kaipaat? Kyllä ne nimenomaan on matematiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et oo tosissas...
Ai miten niin?
enkö saa ottaa lapseni koulua tosissaan vai? En ymmärrä
Kannattaa ottaa vähemmän tosissaan ja opettaa lapselle, että hän on hyvä sellaisena kuin on
Ei ole provo ja tässä tulee lasku siten että sijoitan symbolien tilalle x, y ja z -kirjaimet.
x+z+z=66
x+y+z=43
x+x+z+z=72
ratkaise x,y ja z-kirjainta vastaava luku