Lue keskustelun säännöt.
Äitini haukkuessa minua tekee mieli luovuttaa
11.10.2015 |
Ja itseasiassa luovutankin. Eli mihin elämäni osa-alueeseen hän vain puuttuukin ja aina se puuttuminen on moitetta, niin mä päätän, etten tee sen asian eteen enää yhtään mitään. Miten pääsisin eroon tästä? Nyt äiti on puuttunut äitiyteeni ja olen luovuttamassa. En ole hyvä äiti, koska aina moititaan. Äitini moite ei ole asiallista, mutta koska se on moitetta, kun toivoisin tukea, se sattuu. Minä olisin varmaan ihan hyvä äiti, mutta äitini on saanut minut uskomaan, etten voi olla ja en halua tai osaa siksi olla lapsilleni äiti. Olen luovuttanut.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto. Toisen asemaan asettuminen. Omien lasten tunteiden ja toiveiden näkeminen. Miltä heistä tuntuu. Haluaisinko jotain heidän vuokseen? Ei ainoastaan itseni vuoksi. Ei vain minulle.
Tälläinen on tunne-ihminen.
Tunteet ei pyöri vain oman navan ympärillä
Voi tuollainen olla myös järki-ihminen. Enkä nyt sanoisi kaikka tunneihmisiä niin hyviksi muita ajatellen. Aika paljon voi sielläkin olla tiedostamatonta itsekkyyttä ja sekoilua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun nyt ymmärrät äitisi olevan narsisti ja sinä olet narsistin uhri, onko suunnitelmissa käsitellä asiaa eteenpäin muutenkin kuin tällä palstalla? Miten?
Et ole lukenut ilmeisesti koko ketjua? En jaksa toistaa. Mutta lue ketju; löysin terapiaa.
Ap
Olen lukenut ketjun. Myös yhden aikaisemman. Ja joku kolmaskin ilmeisesti on ollut., jota en ole lukenut. Hälyttelin sinua tuossa kysymyksessäni heräämään toistoihisi. Ymmärrän sen, että aihe on sellainen, että sen käsitteleminen kestää, itsekin sen olen kokenut.. Tuntuu, että et haluaisi päästä eteenpäin, ymmärtäen narsismia ja uhrin asemaa. Tuntuu, kuin olisit pysähtynyt? Miksi? Itse kun olin äitini uhri ja olisin vieläkin jos antaisin sille luvan, ymmärsin siirtyä eteenpäin. Tiedon ja ymmärryksen kautta, jotka ohjasivat suhtautumista omiin tunteiisiini ja tekoihini. Äitiini en voinut vaikuttaa, vaikka sitä olin aikoinani yrittänyt kaikin keinoin. Se oli sekaista aikaa se, ennenkuin ihan itse ymmärsin googlettaa tiettyjä hakusanoja, löytäen lopulta mätsäävät linkit. Olin aivan puulla päähän lyöty silloin, koska olin elänyt aina ädin pahassa vallassa, en ymmärtänyt, vaikka ymmärsin mistä huonosta kohtelusta kärsin. Kaikki aukesi, kun sain alan tietoa silmieni eteen. Sitä tietoa käsittelin omassa päässäni ja puhuin miehelleni yökaudet silmät ympyräisenä ihmetellen, miten kaikki loksahti. Ja helpotti. Ja alkoi jäämään taakse. Ja silti enemmissä määrin vapautui koko ajan energiaa lisää muille läheisille ihmisille, myös itselleni. Kaikille ja kaikelle, paitsi äidilleni.
Millä lailla olit yrittänyt äitiisi vaikuttaa? Minä koen, että mä en ole. Olisin vain halunnut, että kohtelee minua hyvin, olkoon muuten mikä on, ei minulla siihen muuhun ole pahaa sanottavaa. Äiti oli ihan hyvä ihminen kaikille muille, paitsi mulle. Minussako siis vika, vai hänessä? Miksi kaikki muut saivat hyvää kohtelua, mutta minä en? Miten minä, viallinen, olisin voinut mitään "opettaa" äidille? Hän opetti minulle. Ja tässä on tulos.
Ap
Alunperin yritin vaikuttaa ätiini puhumalla, kasvotusten ja puhelimetse, jotta hän ei kohtelisi kaltoin muita läheisiään. Yritin häntä fiksumpana antaa kohteliaasti näkökulmaa konflikteihin, joita hänellä oli muiden kanssa, vaikkakin itse oli sanoillaan törkeästi oli loukannut muita. Koskaan hän ei tuntenut, tai halunnut ymmärtää, että hän oli itse aiheuttanut pahaa. Tämä kausi oli sen jälkeen, kun kaiken syntipukkina olon kohteena olin muuttanut nuorena aikuisena pois kotoa. Siihen asti olin minäkin ollut todella viallinen, alistettu, sairaalloisen kohtelun alistuksessa. Jälkeenpäin yritin hänelle puhua ja kirjoittaakin, mutta ei hän välittänyt. Ymmärsin, että kysymyksessä on se sama ihminen, jonka olin lapsesta asti nähnyt kodissa. Ja joka ei koskaan muutu. Jotenkin näen, että narsismin pahuus, kun se on lähtenyt lapsesta lähtien, kuten äitini kohdalla, sitä ei hyvä ihminen pysty muuttamaan, paitsi jos narsisti jäisi totaalisen yksin maailmassa. Sitähän ei tapahdu, niin kauan kun on tomppeleita tukijoita, joille uppoaa narsisitin omahyväiset tarinat.
Myös minun äitini oli hyvä ihminen ulkoisesti muille. Rahaa palaa hyväntekeväisyyksiinkin ja siitä kovasti tuo esille. Oman perheen sisällä ei euroakaan sijoita lapsiin, ei rakkautta, ei välitä. Julkikuva on narsistille elämänarvo, ei ole minun juttuni.
Minä en kokenut, että olin äitiäni fiksumpi sinänsä, ja kuten sanoin, äidissä ei ollut juuri muuta vikaa kuin, että kohteli minua huonosti, ei muuten tehnyt erityisemmin virheitä, joissa nyt olisin voinut mitenkään neuvoa. Minusta meidän suhteemme äiteihimme ovat ollet melko erilaiset, eikä tilanteemme ole siksi ihan yhteismitalliset.
Ap
En tiedä mikä sinua vaivaa, Minä olen narsistiäidin uhri, ollut koko ikäni. En tukija, en kultalapsi, joka syöksee toista sisarusta tai isää kuin käenpesästä pois. Tai ketä tahansa, ei ihmisyyden terveissä tunteissa. Olet ehkä oikealla tiellä kuitenkin, että narsistiäidin uhri, mutta kohdallasi asia on huonommin päin, johtuen omasta itsestäsi. Olet tai olet vahvasti tulossa äitisi kaltaiseksi. Et halua ottaa mistään opiksi, et halua kenenkään näkökulmaa sinua auttaaksesi pois narsistin uhriudesta, kohteena, jota rakastat tulla samankaltaiseksi. Narsismin uhreja voivat olla kultalapset yhtälaitta kuin syntipukit, koska oikeasti olisit niin älykäs, viisas, haluaisit tulla ulos tiedottomuudestasi että oikeasti tutustuisit, lukisit, ottaisit selkoa narsismista? Sitä ei ole tapahtunut kolmen ketjun aikana. Jengi täällä alkaa kypsymään, kun et ymmärrä. Muut täällä ymmärtää.
Kun tiedät, mistä yrität puhua, niin voisit ymmärtää että narsismin uhrit ovat kaikki kokeneet erilaista tapahtumia ja kohteluita kotonaan. Ei ole kahta samanlaista tarinaa. Niinkuin ei terveissäkään perheissä ole kahta samanlaista tarinaa. Pitääkö tämä vielä selittää rautalangasta vääntäen?
Olen ollut tekemisissä elämässäni kaikenkarvaisten fiksujen ihmisten kanssa. Lääkäriperheessä on narsismia, yrittäjäperheessä on narsismia, missä tahansa perheessä on narsismia, ei katso mitä vanhemmat tekevät työkseen. Nämä ovat harvinaisia tapauksia, ihmisiä ja perheitä, joita olen tavannut, elänytkin ystävänä perheiden kanssa. Kaikissa näissä perheissä on ongelma on oikeasti, eikä ne ole mitään pikkujuttuja. Joista en nyt kirjoita. Narsismin uhrit tietävät.
Mutta se, että sinä olet narsismin uhri, nyt ymmärrän että kuitenkin kultalapsena, laita nyt jumankauta nuo sanasi sellaiseen ojennukseen, ettet jää aivan yksin tässä maailmassa. Paitsi jos siihen alitajunnassa, pyrit, vähän kokeilet jäät, niin siitä vaan. Kuten huomaat, jokuset ovat ymmällään, ja niinkuin minäkin, narsismin uhrit tajuaa.
Kyllä minä haluan parantua, mutta ehkä en pysty siihen vielä. Ainakaan sinun tavallasi. En tiedä, mikä puuttuu (paranemisesta), mutta löydän sen, jos niin on tarkoitettu, eli hoksaan miten. Sinusta ei ole mitään apua, voit häipyä minne haluat.
Ap
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Vierailija kirjoitti:
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Höpö höpö. Vastasin monelle minulle myötätuntoa antaneelle ihan kivasti. Sinulla on myös paha olla ja haluaisit saada purettua sen minuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko koittaa parantaa muiden elämää. Täällä on muitakin ihmisiä.
Esim. Omien lastesi.
Nosta pääsi omasta perseestäsi. Se haisee
Miten voisin koittaa parantaa lasteni elämää? Eikö jokaisen vanhemman pidä tehdä sen verran, mikä hyvältä tuntuu? Eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii? En ymmärrä, miten paha kuva joillain oikein on minusta. En ole niin paha, vaan se kuva on syntynyt pahantahtoisissa aivoissanne kokemusten, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, pohjalta.
Ap
Kommenttiisi reagoiden, tuo perse jotain ei ole mun juttuni kommentoida. Narsistiäitäni kiinnosti juhliminen, johon alisti lapset. Me lapset näimme aikuisia juovuksissa, alastomina bilettämässä, koko lapsuutemme ajan. OIimme sivussa hiljaa tätä seuraamassa. Omista vanhemmistani tuo tuntui hyvältä silloin, mutta vanhemmiten asia on kuolemaksen hävettävää ja peiteltävää. Meillä kaikilla lapsilla traumat, joita käsitelty keskenämme koko elämämme ajan. Mieti, säkin käsittelet jotain äititraumoja, kun äit kohteli sinua kaltoin. Käyt terapioissa tuon ongelman takia, eikä ne terapiatkaan tunnu auttavan. Logiikkasi mukaan, olet sitä mieltä että äitisi teki oikein sinua kohtaa, kohteli kaltoin, koska äidilläsi oli hyvät fiilikset. Sinullakin on hyvä fiilikset koko ajan, kun olet kertonut itsestäsi äitinä, miten et jaksa välittää, lapsista ja kodista. Mikä on ongelmasi? Voisitko ymmärtää samaistumisen äitiisi, miten hän sinua kohteli, että teet sitä ehkä tuplatenkin omaa perhettäsi kohtaan äitinä. Sun pitää ymmärtää itse, mitä teet, ennenkuin tuomitset yhtään ketään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Höpö höpö. Vastasin monelle minulle myötätuntoa antaneelle ihan kivasti. Sinulla on myös paha olla ja haluaisit saada purettua sen minuun.
Ap
Minulla ei ole vähääkään paha olo.
Vastasit muutamalle itsestäsi. Yhdellekään et antanut myötätuntoa. Vastauksesi oli, samanlainen kuin minulla. Erilainen kuin minulla. Hyvä ajatus minulle. Väärä ajatus. Häivy...
Miehestäsi toivot, että oppisit rakastamaan. Että itsetuntosi paranisi. Miehestäsi et välitä. Hänelle et toivo mitään. Lapsiasi et edes mainitse. Heitä ei ole. Paitsi vähän kadehdit heidän saamaa huomiota.
äitisi. Pakkomielle. Lapsuutesi. Tavallinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko koittaa parantaa muiden elämää. Täällä on muitakin ihmisiä.
Esim. Omien lastesi.
Nosta pääsi omasta perseestäsi. Se haisee
Miten voisin koittaa parantaa lasteni elämää? Eikö jokaisen vanhemman pidä tehdä sen verran, mikä hyvältä tuntuu? Eikö se riitä, että toinen vanhempi huolehtii? En ymmärrä, miten paha kuva joillain oikein on minusta. En ole niin paha, vaan se kuva on syntynyt pahantahtoisissa aivoissanne kokemusten, joihin minulla ei ole osaa eikä arpaa, pohjalta.
Ap
Kommenttiisi reagoiden, tuo perse jotain ei ole mun juttuni kommentoida. Narsistiäitäni kiinnosti juhliminen, johon alisti lapset. Me lapset näimme aikuisia juovuksissa, alastomina bilettämässä, koko lapsuutemme ajan. OIimme sivussa hiljaa tätä seuraamassa. Omista vanhemmistani tuo tuntui hyvältä silloin, mutta vanhemmiten asia on kuolemaksen hävettävää ja peiteltävää. Meillä kaikilla lapsilla traumat, joita käsitelty keskenämme koko elämämme ajan. Mieti, säkin käsittelet jotain äititraumoja, kun äit kohteli sinua kaltoin. Käyt terapioissa tuon ongelman takia, eikä ne terapiatkaan tunnu auttavan. Logiikkasi mukaan, olet sitä mieltä että äitisi teki oikein sinua kohtaa, kohteli kaltoin, koska äidilläsi oli hyvät fiilikset. Sinullakin on hyvä fiilikset koko ajan, kun olet kertonut itsestäsi äitinä, miten et jaksa välittää, lapsista ja kodista. Mikä on ongelmasi? Voisitko ymmärtää samaistumisen äitiisi, miten hän sinua kohteli, että teet sitä ehkä tuplatenkin omaa perhettäsi kohtaan äitinä. Sun pitää ymmärtää itse, mitä teet, ennenkuin tuomitset yhtään ketään muuta.
"Logiikkasi mukaan, olet sitä mieltä että äitisi teki oikein sinua kohtaa, kohteli kaltoin, koska äidilläsi oli hyvät fiilikset".
en ole sanonut, että äiti on tehnyt oikein MINUA kohtaan, vaan että äiti ei pitänyt minusta vaikka olikin moraalinen ja ulospäin ihan kunnon ihminen, jonka toimia ei tarvinnut korjailla. Mutta millainen kunnon ihminen ei pidä lapsestaan?
Ja kun äiti oli pahimmillaan hänellä ei ollut hyvät fiilikset. Hän oli vihan ja raivon vallassa. Syyti sen minuun, joka olisi varmaan kuulunut terapiaan.
Ja ei minulla ole ihanat ja hyvät fiilikset siitä, että elämäni (ja lasten äitinä oloni) on mennyt tähän. Ei todellakaan. Ei mulla silloin ois mitään tarvetta aloitella näitä ketjuja. Paha äiti olen, mutta mua ei varsinaisesti auta sen jankuttaminen ja miettiminen. Jotenkin pitäisi päästä eteenpäin ja tunteiden käsittely on minulle yksi hyvä tie siihen. Siitä voi nousta aivan yllättäen jokin oivallus probleemaani kohtaan. Kyllä minä mietin elämäämme lasteni näkökulmasta, mutta mies hoitaa lapsia. Mutta mieheeni voi luottaa. Hän hoitaa lapsia vaistovanhempityyliin. Vastaa lasten tarpeisiin, eikä todellakaan ajattele itseään. Tiedän asioita, joita elämäämme haluaisin, jotta lapsilla olisi paremmin, mutta en keksi, miten ne toteutettaisiin. Mutta eikö jokaisella ole? Meillä ne ovat siistimpi koti ja enemmän organisoituneet vanhemmat. Mutta VAIKKA näissä pn vikaa, monessa asiassa on hyvää. Ja LUOTAN siihen, että niillä eväillä lapsillani on parempi elämä kuin minulla on ollut. Esim. parempi itsetunto tai enemmän uskoa itseen tai omanarvontuntoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Höpö höpö. Vastasin monelle minulle myötätuntoa antaneelle ihan kivasti. Sinulla on myös paha olla ja haluaisit saada purettua sen minuun.
Ap
Ei ap, olet väärässä. Niin minä, kuin muutama muukin aikaisemmassakin aloittamassasi vastaavan aiheen ketjussa sinua kohtaan ja sinulle ovat antaneet monet empatiaa, lähimmäisen rakkautta aidosti kokevat ja auttavat ihmiset tällä palstalla, ovat tunnistaneet sinut, että haet enemmän huomiota, kuin apua. Minä olen yksi niistä, jotka ovat ymmärtäneet näistä jutuista ja lisäksi narsismista. Et ole kovin fiksu, kun reagoit 3-vuotiaan tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Höpö höpö. Vastasin monelle minulle myötätuntoa antaneelle ihan kivasti. Sinulla on myös paha olla ja haluaisit saada purettua sen minuun.
Ap
Minulla ei ole vähääkään paha olo.
Vastasit muutamalle itsestäsi. Yhdellekään et antanut myötätuntoa. Vastauksesi oli, samanlainen kuin minulla. Erilainen kuin minulla. Hyvä ajatus minulle. Väärä ajatus. Häivy...
Miehestäsi toivot, että oppisit rakastamaan. Että itsetuntosi paranisi. Miehestäsi et välitä. Hänelle et toivo mitään. Lapsiasi et edes mainitse. Heitä ei ole. Paitsi vähän kadehdit heidän saamaa huomiota.
äitisi. Pakkomielle. Lapsuutesi. Tavallinen
"Yhdellekään et antanut myötätuntoa." Whaat? Luepa uudelleen...osalle ainakin annoin. Ja enpä usko, että jos en jollekin osannut antaa, vaikka olinkin kiitollinen heidän vastauksestaan, se oli heille kommunikoinnin edellytys ja pääpointti. Ihmiset tarvitsevat ja osaavat antaa eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse ymmärrät, että olet paha äiti, niin mikset olet tehnyt asialle jotain konkreettisesti, muuttaaksesi itseäsi, ei muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinä olet paha. Muut ihmiset on sinulle vain välineitä itsetuntosi kohentamiseen. Miehesi. Lapsesi
äitisi syntipukki.
täällä sinua myötätuntoisesti puhutelleet eivät ansaitse kaunista sanaa. Ainakaan muusta kuin sinua koskevissa asioissa. Muita kohtaan sinulla ei ole myötätuntoa.
sellainen on paha
Höpö höpö. Vastasin monelle minulle myötätuntoa antaneelle ihan kivasti. Sinulla on myös paha olla ja haluaisit saada purettua sen minuun.
Ap
Ei ap, olet väärässä. Niin minä, kuin muutama muukin aikaisemmassakin aloittamassasi vastaavan aiheen ketjussa sinua kohtaan ja sinulle ovat antaneet monet empatiaa, lähimmäisen rakkautta aidosti kokevat ja auttavat ihmiset tällä palstalla, ovat tunnistaneet sinut, että haet enemmän huomiota, kuin apua. Minä olen yksi niistä, jotka ovat ymmärtäneet näistä jutuista ja lisäksi narsismista. Et ole kovin fiksu, kun reagoit 3-vuotiaan tasolla.
No en osaa antaa empatiaa takaisin. Anteeksi sitten, että vaivasin. Tosiaankin nämä ketjut olisivat hiljaisempia ilman useita vastaajia, mutta uskon, ettei kaikilla vastaajilla ole taka-ajatuksia siitä, mitä he antaessaan saavat. Antaisin, jos mulla olisi siihen kykyä. Kiitän huomiostanne, koska kaipa mä sitäkin olen myös tahtonut. Ja saanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse ymmärrät, että olet paha äiti, niin mikset olet tehnyt asialle jotain konkreettisesti, muuttaaksesi itseäsi, ei muita?
Kun mitähän mä sille tekisin?
Ap
sinä et anna mitään. Sinä viet kaiken.
nyt saa riittää. Minä en halua enää kuulla sinusta. Laita seuraaviin ketjuihisi varoitus.
olet palstan ikävin hahmo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hittoa sä jankutat koko ajan kuitenkin siitä, että olet paha äiti. Eikö sulle ole kolmessa ketjussa hyvällä ja pahalla jankutettu siitä, että et olsi enää paha äiti. Ja sä vaan jatkat ja jatkat, kuin hakisit hyväksyntää pahalle äidille, etkö tajua että paha äiti on paha, ja juuri sen äidin, eli sun, pitäisi muuttua. Sitä täällä kolmen ketjun voimin toitotettu, mutta sä olet oikeasti sit vaan tyhmä, ettet tajua.
Vierailija kirjoitti:
sinä et anna mitään. Sinä viet kaiken.
nyt saa riittää. Minä en halua enää kuulla sinusta. Laita seuraaviin ketjuihisi varoitus.
olet palstan ikävin hahmo
Sinä olisit halunnut vai palkkaa avustasi? Että mua inhottaa tuollaiset ihmiset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse ymmärrät, että olet paha äiti, niin mikset olet tehnyt asialle jotain konkreettisesti, muuttaaksesi itseäsi, ei muita?
Kun mitähän mä sille tekisin?
Ap
Et tietenkään mitään. Haluat velloa itsesäälissä. Ota se pää pois sieltä perseestäsi, sitä ennen ei varmasti auta terapia tai muukaan. Ilmeisesti nautit tuosta osastasi, marttyyri. Et ansaitse sympatiaa, ennen kuin ymmärrät, että olet aikuinen ihminen ja nykyinen onnesi on omissa käsissäsi. Mutta kivempaa tai vähintäänkin helpompaa syytellä muita, eikös?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hittoa sä jankutat koko ajan kuitenkin siitä, että olet paha äiti. Eikö sulle ole kolmessa ketjussa hyvällä ja pahalla jankutettu siitä, että et olsi enää paha äiti. Ja sä vaan jatkat ja jatkat, kuin hakisit hyväksyntää pahalle äidille, etkö tajua että paha äiti on paha, ja juuri sen äidin, eli sun, pitäisi muuttua. Sitä täällä kolmen ketjun voimin toitotettu, mutta sä olet oikeasti sit vaan tyhmä, ettet tajua.
Halusin enempi puhua oman äitini vaikutuksista minuun. Mutta aihe kääntyi minun huonoon äitiyteeni. En ole siitä niin huolissani, kuin siitä, että minulla olisi hyvä olla!!! Koska jos minulla olisi hyvä olla, niin muu seuraa. Laita koneessakin ensin happinaamari itsellesi, sitten lapsellesi. Ymmärrän kyllä, että lapseni eivät voi vain odottaa, siksi heistä pitääkin nyt huolta isä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse ymmärrät, että olet paha äiti, niin mikset olet tehnyt asialle jotain konkreettisesti, muuttaaksesi itseäsi, ei muita?
Kun mitähän mä sille tekisin?
Ap
Et tietenkään mitään. Haluat velloa itsesäälissä. Ota se pää pois sieltä perseestäsi, sitä ennen ei varmasti auta terapia tai muukaan. Ilmeisesti nautit tuosta osastasi, marttyyri. Et ansaitse sympatiaa, ennen kuin ymmärrät, että olet aikuinen ihminen ja nykyinen onnesi on omissa käsissäsi. Mutta kivempaa tai vähintäänkin helpompaa syytellä muita, eikös?
Ihan tyhmää tuollainen "et ansaitse sympatiaa", oletko itse koskaan kokeillut antaa kärsivälle sympatiaa, siksi, että tämä TARVITSEE sitä, ei siksi, että hän ansaistsisi sitä? Katsoisit, mikä on tulos? Muutos ei ehkä tapahdu hetkessä, mutta voisi olla tehokkaampi tapa AUTTAA. Jos se on tavoitteena.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun itse ymmärrät, että olet paha äiti, niin mikset olet tehnyt asialle jotain konkreettisesti, muuttaaksesi itseäsi, ei muita?
Kun mitähän mä sille tekisin?
Ap
Konkreettisisesti, että ymmärtäisit ja viisastuisit, tuntisit lisäksi kaikkia tunteita,. Miten voit kysyä noi tyhmää, sillain yleisesti edes mihinkään ihmissuhteisiin edes liittyen?
En tiedä mikä sinua vaivaa, Minä olen narsistiäidin uhri, ollut koko ikäni. En tukija, en kultalapsi, joka syöksee toista sisarusta tai isää kuin käenpesästä pois. Tai ketä tahansa, ei ihmisyyden terveissä tunteissa. Olet ehkä oikealla tiellä kuitenkin, että narsistiäidin uhri, mutta kohdallasi asia on huonommin päin, johtuen omasta itsestäsi. Olet tai olet vahvasti tulossa äitisi kaltaiseksi. Et halua ottaa mistään opiksi, et halua kenenkään näkökulmaa sinua auttaaksesi pois narsistin uhriudesta, kohteena, jota rakastat tulla samankaltaiseksi. Narsismin uhreja voivat olla kultalapset yhtälaitta kuin syntipukit, koska oikeasti olisit niin älykäs, viisas, haluaisit tulla ulos tiedottomuudestasi että oikeasti tutustuisit, lukisit, ottaisit selkoa narsismista? Sitä ei ole tapahtunut kolmen ketjun aikana. Jengi täällä alkaa kypsymään, kun et ymmärrä. Muut täällä ymmärtää.
Kun tiedät, mistä yrität puhua, niin voisit ymmärtää että narsismin uhrit ovat kaikki kokeneet erilaista tapahtumia ja kohteluita kotonaan. Ei ole kahta samanlaista tarinaa. Niinkuin ei terveissäkään perheissä ole kahta samanlaista tarinaa. Pitääkö tämä vielä selittää rautalangasta vääntäen?
Olen ollut tekemisissä elämässäni kaikenkarvaisten fiksujen ihmisten kanssa. Lääkäriperheessä on narsismia, yrittäjäperheessä on narsismia, missä tahansa perheessä on narsismia, ei katso mitä vanhemmat tekevät työkseen. Nämä ovat harvinaisia tapauksia, ihmisiä ja perheitä, joita olen tavannut, elänytkin ystävänä perheiden kanssa. Kaikissa näissä perheissä on ongelma on oikeasti, eikä ne ole mitään pikkujuttuja. Joista en nyt kirjoita. Narsismin uhrit tietävät.
Mutta se, että sinä olet narsismin uhri, nyt ymmärrän että kuitenkin kultalapsena, laita nyt jumankauta nuo sanasi sellaiseen ojennukseen, ettet jää aivan yksin tässä maailmassa. Paitsi jos siihen alitajunnassa, pyrit, vähän kokeilet jäät, niin siitä vaan. Kuten huomaat, jokuset ovat ymmällään, ja niinkuin minäkin, narsismin uhrit tajuaa.