Äitini haukkuessa minua tekee mieli luovuttaa

Olet itse vastuussa äitiydestäsi niin kuin äitisi oli omastaan.Voisit sanoa hänelle kauniisti ettet tykkää hänen kommenteistaan

Ja ainakin olisn varmaan äitiäni parempi äiti, mutta aivan kuin tämä olis äidilleni jotenkin uhka. Hänen täytyy olla se parempi ja ojentaa minua ja haukkua, saada minut tuntemaan oloni altavastaajaksi. En ole sillälailla hyvä äiti, että on minussakin puutteita, olen esimerkiksi huono siivoamaan, mutta ei se silti minusta aivan kelvotonta äitiä tee. Mutta en halua enää tehdä äitiyden eteen mitään äitini moitteen takia. En halua olla äiti. En halua epäonnistua kaikessa, mitä teen, enkä osaa itse arvioida olenko hyvä äiti. Meillä oli sotkuista, siksi äiti sanoi, että emme ole hyviä vanhempia. Se ei voi olla minusta mittari - ainoa sellainen siis - hyvälle vanhemmuudelle. 

Ap

Miksi olet tekemisissä äitisi kanssa?

Luovuttaminen osuus omaan nilkkaasi ei äidin.

Katkaise välit siihen.

Vierailija kirjoitti:

Olet itse vastuussa äitiydestäsi niin kuin äitisi oli omastaan.Voisit sanoa hänelle kauniisti ettet tykkää hänen kommenteistaan

Ei sillä ole mitään vaikutusta häneen. Eikä minuunkaan. Olen jo niin loukattu siitä, ettei äiti ajattele minun parastani, vaan haukkuu minua epäonnistujaksi. Ei suoraan, mutta antaa ymmärtää, että sellainen mä olen. Kai mä nyt sitten olenkin, koska en jaksa enää edes yrittää. Olen luovuttanut. 

Äidin paha puhe minulle on alkanut jo kun olin 4-5-vuotias, ei sen ikäinen osaa vastata äidilleen noin kun ehdotit. Ja kommunikointitapamme ovat kehittyneet sieltä minun lapsuudestani, eli minä raivostun hänelle, kun hän ei lopeta ja kunnioita minua. Ja sitten luovutan omasta elämästäni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tekemisissä äitisi kanssa?

Luovuttaminen osuus omaan nilkkaasi ei äidin.

Olen katkaissutkin, mutta vasta puolisen vuotta sitten ja nämä ongelmat pyörivät jatkuvasti mielessäni ja eivät jätä minua rauhaan, vaikken äitiin enää olekaan yhteydessä. Olen oppinut luovuttamaan, kun tulee vaikeuksia. En enää edes yritä. Haluaisin, mutta en pysty. Haluaisn tukea, sitä ei ole mistään saatavilla. Mies hoitaa lapsia, mutta en saa tukea omaan äitiyteeni.

Parempi vaihtoehto olisi miettiä, miksi äitisi moittii. Onko mtteissa sittenkin järkeä - joltain muulta kun siltä tavanomaiseltw näkökannaltasi? Olisiko sinun sittenkin viissaampi lakata panemasta vastaan ja hoitaa elämäsi asiallisesti?

Et voi sysätä luovuttamistasi äitisi kontolle.Se on oma valintasi.Ikävää että teillä on asiat noin solmussa.Olisiko perheterapiasta apua?

Ja tiedän lasten kärsivän tästä ainakin jollain tasolla. En pysty tarjoamaan heille sellaista lapsuuttani kuin omani (ulkoisin puittein ainakin) oli, koska meillä on koko korttipakka nyt sekaisin tämän minun ongelmani ja äitinä luovuttamiseni takia. Kärsin siitä itse sikäli, etten voi toteuttaa mitään haaveitani, eikä minulla niitä edes ole enää, koska epäonnistun tai lakkaan yrittämästä ensimmäisen vaikeuden koittaessa. Elämäni ei ole toiveitteni mukaista, mutta en yritäkään enää muuttaa sitä. Kotimme näyttää varmaan ihan ryysyrannalta, ja sitten täällä pitäisi järjestää lapsille synttärit... Hävettää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Et voi sysätä luovuttamistasi äitisi kontolle.Se on oma valintasi.Ikävää että teillä on asiat noin solmussa.Olisiko perheterapiasta apua?

Mikä on perheterapia? En usko, että vika sinänsä on minussa. Siis että pitäisi nyt äitiä kuunnella. Kun se ei ole auttanut tähänkään asti, niin miten se auttaisi nyt (tämä siis toiselle kommentoijalle vastattuna). Tai sillälailla on vika toki minussa, että olen luovuttanut, mutta en ole suinkaan huvikseni luovuttanut. Jotenkin se kietoutuu saamaani palautteeseen muilta ihmisiltä. Eli moittimiseen.  Miehenikin luovuttaa, jos oikein moitin hänen jotain tekemisiään, ettekö tekin?

Kyllä minä nyt koen, että luovuttamiseni on äitini syytä. Mutta en tietenkään odota hänen korjaavan asiaa. Minun pitäisi. Mutta en osaa. Minulla on ollut jokin syy luovuttaa, ehken luota tarpeeksi itseeni, tms. enkä edelleenkään luota, en osaa korjata äitini rikkomaa asiaa. Sillälailla äitini on syyllinen meidän elämämme ongelmiin. Kun on lapsesta asti toiminut jollain tietyllä mallilla erittäin vaikean ihmisen läheisyydessä, niin ei ole kehittynyt keinoja oikeaan toimimismalliin ja olen aivan eksyksissä. 

Ap

Sä olet siis omienkin sanojesi mukaan surkea äiti, josta lapset kärsivät, mutta sen sijaan, että pyrkisit tekemään asialle jotain, syytät siitä omaa äitiäsi. 

Mitä se tuki äitiyteen sinun mielestäsi olisi? Että joku paijais sua päästä ja kertoisi, että olet hyvä äiti? No et selvästi ole. Voit kuitenkin tulla sellaiseksi,jos panet itsesäälin sivuun ja alat miettiä lastesi tarpeita.

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

Vierailija kirjoitti:

Sä olet siis omienkin sanojesi mukaan surkea äiti, josta lapset kärsivät, mutta sen sijaan, että pyrkisit tekemään asialle jotain, syytät siitä omaa äitiäsi. 

Mitä se tuki äitiyteen sinun mielestäsi olisi? Että joku paijais sua päästä ja kertoisi, että olet hyvä äiti? No et selvästi ole. Voit kuitenkin tulla sellaiseksi,jos panet itsesäälin sivuun ja alat miettiä lastesi tarpeita.

Olenhan minä hyvä äiti. Tai sitten et sinäkään ole hyvä äiti. Luuletko, että sinä onnistut aina tavoittamaan juuri sen lapsesi oikean ja aidon tarpeen tai ettet tekisi virheitä siihen mennessä kun lapsesi ovat omillaan? Jos näin on, olet siis huono äiti. Jos minua sanot huonoksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

Juuh, minunkin äitini on suunnilleen tuollainen. Jos olisin uskaltanut elämässäni elää ja päässyt tekemään kunnon virheitä, niin kohtelu olisi varmasti juurikin tuollaista. Että mitäs mokasit ja aaah pusi pusi eksäsi, se ihana onnistuja, jonka sinä melkein vedit lokaan. En ole uskaltanut pahemmin mokailla, etten saa tuollaista paheksuntaa vielä niskaani, en varmaan olisi selviytynut siitä. Olet vahva, kun jaksat. Vaikka niinhän meidän on pakko olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

Mielipiteitä?

Äitini myös haukkuu minua exäni nykyiselle, häpeää tytärtään, nolaa ihmisten edessä, vähättelee. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

 

 

Juuh, minunkin äitini on suunnilleen tuollainen. Jos olisin uskaltanut elämässäni elää ja päässyt tekemään kunnon virheitä, niin kohtelu olisi varmasti juurikin tuollaista. Että mitäs mokasit ja aaah pusi pusi eksäsi, se ihana onnistuja, jonka sinä melkein vedit lokaan. En ole uskaltanut pahemmin mokailla, etten saa tuollaista paheksuntaa vielä niskaani, en varmaan olisi selviytynut siitä. Olet vahva, kun jaksat. Vaikka niinhän meidän on pakko olla.

Ap

kiitos sanoistasi, en ole tarpeeksi vahva, että pääsisin eroon äidistäni lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

 

 

Mielipiteitä?

Äitini myös haukkuu minua exäni nykyiselle, häpeää tytärtään, nolaa ihmisten edessä, vähättelee. 

Siis ihan kauhea. Luin huolimattomasti, että pitää eksääsi jalustalla, se olikin eksäsi nyksä, apua, vielä pahempaa!! Olen vain todella pahoillani puolestasi, sinuna katkaisisin välit kokonaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti haukkuu mua ja polkee maahan, olen epäonnistunut elämän joka osa-alueella, äitinä, tyttärenä, ex-vaimona.

Kaikista pahinta on, että nostaa exäni nykyisen jalustalle ja ostelee heidän tulevalle lapselle lahjoja. Suorastaan hinkuu kun hänestä tulee jälleen "mummo " ja kun minä ilmoitin raskaudestani 9 vuotta sitten hän ehdotti aborttia.

Juuh, minunkin äitini on suunnilleen tuollainen. Jos olisin uskaltanut elämässäni elää ja päässyt tekemään kunnon virheitä, niin kohtelu olisi varmasti juurikin tuollaista. Että mitäs mokasit ja aaah pusi pusi eksäsi, se ihana onnistuja, jonka sinä melkein vedit lokaan. En ole uskaltanut pahemmin mokailla, etten saa tuollaista paheksuntaa vielä niskaani, en varmaan olisi selviytynut siitä. Olet vahva, kun jaksat. Vaikka niinhän meidän on pakko olla.

Ap

 

 

kiitos sanoistasi, en ole tarpeeksi vahva, että pääsisin eroon äidistäni lopullisesti.

Ehkä jonain päivänä, ei se ole mahdotonta, että teet sen. Jonakin päivänä. Meni minullakin tiettyyn pisteeseen asti ja mulla on mieheni tukena, että sitten kykenin. 

Mutta voi kun joku ns. terve pystyisi sanomaan vielä jotain mitä tehdä sille luovuttamisen tunteelle. Tai joku sen läpikäynyt, onko täällä? Joka olisi vielä tointunut itsenäiseen elämään ilman katkeruutta. 

Ap

Ei ilmeisesti ketään. Tyhjänhaukkujia kyllä löytyis, kuten muutaamaan aiempaan ketjuuni... 

Ap