Ysärinuoret! Mitä asioita 90-luvusta muistellaan nyt väärin tässä ysäribuumissa?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkoiset tai todella vaaleat huulipunat. Ihan hirveitä. Vai oliko nää kasarin lopussa?

Oisko tää trendi ollut hetken aikaa ysärin loppupuolella in? Valkoinen sisäluomikajal ainakin oli, ja valkoinen luomiväri yhdistettynä mustaan rajaukseen. Eli ns. lokinpaska-silmät.

"Lokinpaskat" tulivat muotiin vasta 2000-luvun puolivälissä. Todella usein tässä ysäribuumissa muistellaan virheellisesti asioita, jotka olivat trendikkäitä vasta n. 2001-2007. Samoin kaikki revityt farkkushortsit, lattarityyli ja vahvat silmämeikit ovat sitä 2001-2002-murroskautta eikä ysäriä. Kirkkaanväriset, läpinäkyvät muovitavaratkin ovat jo siinä ja siinä voiko niitä enää ysäriksi sanoa. Ylipäätään monesti sellainen 2002-2004-mallin pissistyyli esitetään ysärin juttuna. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi melkein kaikki vastaavat ihan asian vierestä, luettelevat vaan ysärijuttuja.

Minusta kumman monet muistelevat 1990-lukua lähinnä pukeutumisen ja ulkonäön kannalta. Miehenä pukeutuminen on huomattavasti helpompaa, sillä onneksi on keksitty mustat stretchfarkut, nahkatakit ja t-paidat. Joskus 1990-luvulla pyöräilyshortsit taisivat olla kova juttu naisten asuna, jotka kertoivat aika tarkasti naisen takamuksen muodon. Valitettavasti 1990-luvulla ravintoloissa sai vielä polttaa hyvin vapaasti,  joten tupakoimattomienkin ihmisten vaatteet ja iho haisivat tupakalta kapakkaillan jälkeen. Tuossa asiassa on  onneksi menty eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Silloin tuntui että melkein kaikki kuuntelivat black metallia. Nyt sitä ei taida muistaa kukaan.

Mä kuuntelen bläkkiä edelleen. Olen ulkoisesti 40+ jakkupukulady.

Polvimittaisia pyöräilyhousuja, joissa on leveä pitsinen lahkeensuu ei ole näkynyt. 😆 Niitä käytettiin esim. tuikitavallisen laatikkomaisen valkoisen T-paidan kanssa, mutta myös pitkä keveä kesäjakku sopi kivasti niiden pariksi. 😂🆘

Hoikat nuoret naiset ja stringit,sheivaus alkoi yleistymään hiljalleen.

Nyt ,tunikaa ja allia.

Kansitakit olivat kuumita hottia omana teiniaikanani 90-luvun alkupuoliskolla. Eikä siis mitkään oikeat Helly Hansenit tai vastaavat, joita purjehtijat merellä käyttävät, vaan "aidot" Ragazzit, joita Simo vaatehuoneelta möi hintaan 99;- Jostain syystä näitä ei ole nykyään hirveästi näkynyt, vaikka nämä olivat yksi suomalaisen ysärimuodin tyypillisimmistä edustajista.

Toinen oli lyhyet silkkipusakat miehillä. Tai tuskin ne mitään oikeata silkkiä olivat, vaan jotain tosi ohutta keinokuitukangasta tyylikkäinä pastellisävyinä. Ei oo näitäkään hirveästi sen jälkeen näkynyt.

Mulle kaikki ysärimuoti tiivistyy nostalgisesti Twin Peaks-sarjaan. Siinä on kauniita ysärinaisia ja sieltä löytyy ne trendit, joita kaikki halusivat jäjitellä. Ei mitään halpaa seksikkyyttä, vaan klassisen tyttömäistä synkällä tavalla. En osaa selittää.

Yksi asia, mikä tässä nykyajan "ysäri" buumissa häiritsee, on juuri tuo seksikkyyden korostaminen. Silloin iso persaus olisi ollut todella nolo asia, ja sitä olisi peitelty pitkällä flanellipaidalla. Ei kukaan silloin käyttänyt pehvasta kireitä housuja. Varsinkaan muodokkaammat, joita sanottiin ihan vaan läskeiksi.

Hoikkuus oli valttia. Ihanteena oli Kate Moss tai Winona Ryder. Naisen piti olla eteerisen kaunis, ei mikään persen**keri.

Ysärillä etenkin pojat käyttivät paljon ylisuuria vaatteita - farkkuja, huppareita, tuulitakkeja. Tuo tyyli näkyy etenkin sen ajan räppivideoissa sekä myös ysärin lopun poikabändien videoissa ja jatkui jonnekin 2000-luvulle saakka. Juuri kukaan ei tunnu muistavan tätä, vaan pillihousuja ja muita kapeita lahkeita esitetään ysärityylisinä. 

Sinänsä olen hyvilläni siitä, että baggy-tyyli ei ole tullut takaisin. Kunhan huomautin. 

Kakkahattutäti kirjoitti:

Silloin iso persaus olisi ollut todella nolo asia, ja sitä olisi peitelty pitkällä flanellipaidalla. Ei kukaan silloin käyttänyt pehvasta kireitä housuja. Varsinkaan muodokkaammat, joita sanottiin ihan vaan läskeiksi.

Kyllä ysärillä pepusta kireitä farkkuja käytettiin, mutta peput peitettiin paidan tai takin helman alle. Ne olivat juuri sen pituisia että pepa jäi piiloon.  Mutta tosiaan tiukkoja oli tyttöjen farkut.

Löysemmät farkut on kasarin juttu. Samoin twin peaks on tyylillisesti enemmän kyllä kasaria kuin ysäriä: sarja kuvattiin 1990-1991.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikilla alle 14v pojilla oli Änärilippis ysärillä. Nykyisin niitä näkee niillä, jotka olivat nuoria silloin.

Tää on muuten terävä havainto. NHL-lippis nimenomaan oli pojilla puolipakollinen ainakin ysärin puolivälissä ja sen "aitouden" tarkastamiseen ja lipan oikeanlaiseen taittamiseen/pyöristämiseen liittyi ihan oma kulttuurinsa. Tulipas nostalginen olo. :)

T. Chicago Blackhawks päässä v. 1994-7.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mulle kaikki ysärimuoti tiivistyy nostalgisesti Twin Peaks-sarjaan. Siinä on kauniita ysärinaisia ja sieltä löytyy ne trendit, joita kaikki halusivat jäjitellä. Ei mitään halpaa seksikkyyttä, vaan klassisen tyttömäistä synkällä tavalla. En osaa selittää.

Yksi asia, mikä tässä nykyajan "ysäri" buumissa häiritsee, on juuri tuo seksikkyyden korostaminen. Silloin iso persaus olisi ollut todella nolo asia, ja sitä olisi peitelty pitkällä flanellipaidalla. Ei kukaan silloin käyttänyt pehvasta kireitä housuja. Varsinkaan muodokkaammat, joita sanottiin ihan vaan läskeiksi.

Hoikkuus oli valttia. Ihanteena oli Kate Moss tai Winona Ryder. Naisen piti olla eteerisen kaunis, ei mikään persen**keri.

Toisaalta Ally McBeal, Melrose Place ja Beverly Hills 90210 määritteli nuorten/nuorten aikuisten muotia. Olin itse jotain 24 v. ja aloittelin työelämää, just Ally McBeal -tyyppiset jakkupuvut oli tuoreen KTM:n univormu, paitsi että hame oli kyllä pidempi.

Laihuus oli kyllä todella muodissa ja iso bärsse oli todella häpeä, oli se sitten ihan kyykkäämällä tehty tai läskiä.

Olin lukiossa kasarilla ja silloin oli enemmän tuo muoti, että oli tiukat farkut (Levi's 501) ja pitkä paita perseen peittona. 

Ysärillä kysyttiin  "näyttääkö mun perse isolta?" eikä "onko mulla varmasti ihana iso perse?"  Paidat olivat pitkiä ja muodottomia verrattuna nykypäivän lyhyisiin tyköistuviin flanellipaitoihin ja lyhyisiin neuleisiin. Farkkutakitkin olivat löysiä, eivät kireitä. Ja meikit olivat jotenkin surkeampia kuin nykyisin, olen kalpea ja suurimman osan nuoruudestani olin keltainen tai oranssi. Huulipunat tekivät huulet korpuiksi ja kuluivat nopeasti pois. Hiuksissa ei myöskään ollut mitään tuuhennuksia tai pidennyksiä, hiirenhännillä mentiin.

Nuorelle maailma oli avartuva, täynnä mahdollisuuksia oleva hauska paikka, jossa teki mieli koluta kaikki paikat idän ja lännen välillä. Nykymaailma on nuorelle lähinnä vaaroja täynnä oleva upottava suo, jossa on parasta katsoa todella tarkkaan, mihin astuu ja kenelle puhuu.

Ehkä se johtuu siitä, ettei älypuhelimia ollut. Eikä edes näppäinkännyköitä kuin vain joillain.

Vierailija kirjoitti:

ostin 90-luvun alussa matalavyötäröiset vaaleahkot farkut seppälästä. ei ihan niin matalat kun nykyisin, joku roti sentään. ne oli hienot. eli niitä oli jo silloin.

Nykyisin? Nykyfarkkujen vyörätöhän ovat kainaloihin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee hiukan kysymyksen vierestä, mutta tämän buumin myötä on tajunnut, miten paljon kosmetiikka on kehittynyt sitten 90-luvun.

Meikkivoiteet olivat usein luonnottoman värisiä (punaisen ja oranssin eri sävyjä!) ja koostumukseltaan paksuja. Huulimeikit ja luomivärit eivät pysyneet yhtä hyvin. Hiusväreistä puhumattakaan - tuntui, että lopputulos oli usein tuuripeliä.

Muistan, kuinka nuorena teininä opettelin meikkaamaan, ja jo siinä kesti oma aikansa, että tuotteita oppi levittämään, yhdistelemään ja meikin pohjustamaan niin, ettei lopputulos muistuttanut lähinnä sketsihahmoa. Uskoisin, että nykypäivän tuotteilla on vähemmän samanlaisia pulmia.

Pahin esimerkki oli se Clerasilin oranssi peitepuikko! Miksi se oli oranssi, kun ei kenenkään iho ole sen värinen :D

Oi voi, muistan että yksi tyttö vuotta alemmalla luokalla käytti ihan varmasti tuota peitepuikkoa koko naamaan. En usko että millään meikkivoiteella ihon väri olisi ollut sellainen tai niiiiin kuivan ja rosoisen näköinen :S Tämä oli joskus 2000-2005 välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tamagotchi oli virtuaalinen lemmikki, josta täytyi pitää huolta niin kuin oikeasta lemmikistä mm. syöttämällä sille virtuaalista ruokaa. Muistaako kukaan teistä sellaista?

Tokmannissa myydään niitä nykyään eri nimellä 😉

Miksei täällä ole mainittu Benettonia ja Lacostea? Ne olivat 90-luvun alussa tosi suosittuja, ja kalliita.

Mikonkadulla oli Benettonin liike. Kävin siellä usein hypistelemässä, mutta ei ollut varaa ostaa.

Raahustin sitten Seppälään tai Anttilaan, ja ehkä sieltä sitten löytyi jotain.

Mulla oli 90-luvun alussa aikuisten popliinitakki. Näytin varmaan 50-vuotiaalta. Monet nuoretkin pukeutuivat tätimäisesti. Kotelomekot olivat kova juttu. Bleiserit ja kauluspaidat olivat valtavia lerpakkeita. Jossain vaiheessa niihin yhdistettiin sellainen iso, leveä, löysästi lanteille kietaistu nahkavyö.

Nyt kun kävin DinSkossa niin yllättävän paljon siellä oli samanlaista popoa mitä 90-luvun lopulla näki. Neliskanttisesta korkoa ja pistokkaita, joissa neliskanttinen kärki. Ja kaikissa kengissä paksut pohjat.

Tätä ketjua on ollut ihanaa lukea, kiitos paljon! Aloin jopa pohtimaan ysärikirjan hankkimista fiilistelyjen jatkeeksi :).

Olen itse syntynyt 86, joten minulla 90-luvun alku oli vahvasti lapsuutta. Silloin vetelin värikkäissä trikoissa, järkyttävän isossa backstreet-boys teepaidassa ja lenkkareissa, kesäisin eccon sandaaleissa oli sukat. Tukka oli lyhyt värjäämätön polkka, tasajakauksella ja aina vähän likaisen näköinen.

90-luvun lopulla itikseen aukesi henkkamaukka ja sieltä ostin beessejä trikoisia housuja, huppareita, ihonväristä huulipunaa, tatuointikoruja ja paksuja kankaisia hiuspantoja, jotka yhdistin tiukkaan ponnariin ja pannan edestä vedettäviin pariin kapeaan hiussuikaleeseen. Tämä taisi edeltää 2000-luvun alun pissistelyjä.

Tiedän että 90-luku oli monella tapaa erittäin rankkaa aikaa, mutta se oli oma lapsuuteni ja siksi jäänyt mieleen todella iloisena, valoisana ja huolettomana aikana. Joskus kaipaan niitä aikoja, mutta en kyllä vaatteiden tai musiikin takia. Ikävöin lapsuuden kesäpäiviä jotka vietettiin kavereiden kanssa pyöräillen ja uiden, saunailtoja ja uunilenkkiä perheen kanssa, sitä huoletonta lapsuutta. Nyt on paljon enemmän huolia, mutta onneksi on tyylikkäämmät vaatteet! :).

Neon värithän tuli jo 80-luvulla. Ysärillähän alkoi tämä henkistyminen ja maanläheisyys jo näyttäytyä onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on ollut ihanaa lukea, kiitos paljon! Aloin jopa pohtimaan ysärikirjan hankkimista fiilistelyjen jatkeeksi :).

Olen itse syntynyt 86, joten minulla 90-luvun alku oli vahvasti lapsuutta. Silloin vetelin värikkäissä trikoissa, järkyttävän isossa backstreet-boys teepaidassa ja lenkkareissa, kesäisin eccon sandaaleissa oli sukat. Tukka oli lyhyt värjäämätön polkka, tasajakauksella ja aina vähän likaisen näköinen.

90-luvun lopulla itikseen aukesi henkkamaukka ja sieltä ostin beessejä trikoisia housuja, huppareita, ihonväristä huulipunaa, tatuointikoruja ja paksuja kankaisia hiuspantoja, jotka yhdistin tiukkaan ponnariin ja pannan edestä vedettäviin pariin kapeaan hiussuikaleeseen. Tämä taisi edeltää 2000-luvun alun pissistelyjä.

Tiedän että 90-luku oli monella tapaa erittäin rankkaa aikaa, mutta se oli oma lapsuuteni ja siksi jäänyt mieleen todella iloisena, valoisana ja huolettomana aikana. Joskus kaipaan niitä aikoja, mutta en kyllä vaatteiden tai musiikin takia. Ikävöin lapsuuden kesäpäiviä jotka vietettiin kavereiden kanssa pyöräillen ja uiden, saunailtoja ja uunilenkkiä perheen kanssa, sitä huoletonta lapsuutta. Nyt on paljon enemmän huolia, mutta onneksi on tyylikkäämmät vaatteet! :).

Kiva kirjoitus sinulta, kiitos! ☺

P.s. Ysärikirja on hauska ja nostalginen, suosittelen!