Miksi lääkäriin on niin vaikea mennä, jos ei ole toinen jalka haudassa?

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun tähän ihmisryhmään. En vaan ymmärrä, koska on syytä mennä lääkäriin. Vasta kun kipu tai elämä on sietämätöntä, niin sinne lääkäriin mennään. Yleensä silloinkin tuntuu, että onkohan mulla nyt edes oikeasti syytä.

Vaikka ympärillä olevat ihmisetkin sanoo, että nyt mene, niin aina vain "seuraan" asiaa.

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Siksi koska julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunut ja kapasiteettia ei ole.

Siksi kun ei käy siellä säästää sitä.

Itsellä on viimeinen kaksi kuukautta uloste tullut pelkkänä vesiripulina. Lisäksi päivittäin tulee kirkasta verta.

Mutta kun en valita niin säästän julkista terveydenhuoltoa.

En tiedä. Kerran olin kotona kaksi viikkoa sairaan kipeän olkavarren kanssa. Kun menin lopulta lääkäriin kun ei tullut paremmaksi niin murtunuthan se oli. Oikeasti, miksen mennyt aiemmin? Oli yhtä tuskaa koko elo, mutta "ehkä se huomenna on parempi". Nyt se oireilee vieläkin, tapahtuneesta pian vuosi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kerran olin kotona kaksi viikkoa sairaan kipeän olkavarren kanssa. Kun menin lopulta lääkäriin kun ei tullut paremmaksi niin murtunuthan se oli. Oikeasti, miksen mennyt aiemmin? Oli yhtä tuskaa koko elo, mutta "ehkä se huomenna on parempi". Nyt se oireilee vieläkin, tapahtuneesta pian vuosi.

Hiusmurtuma kuitenkin vain, ei leikkausta vaativa.

Minulla ainakin syy on se, että siellä aina haukutaan jostain. Useimmiten haukutaan korkeasta verenpaineesta. No totta kai se on korkea, kun pelkään ja inhoan lääkärille menoa; ei se kotona ole läheskään yhtä korkea. Omalääkärini saattaa myös haukkua että olen tullut vastaanotolle turhaan, tai sitten että olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Heittää varmaan kolikkoa että kummasta syystä haukkuisi tällä kertaa.

Toivottavasti et toimi lastesi kanssa samalla tavalla

Siksi koska joka jumalan kerta kun terveyskeskukseen soittaa, vastaus on että ota buranaa/histeciä what ever makes you feel good. Jossain vaiheessa toi mantra jää takaraivoon ja jää lääkärinajat varaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et toimi lastesi kanssa samalla tavalla

Lapset on tietysti ihan eri juttu. Itselle on täysin eri kriteerit kaikessa, kuten esimerkiksi koska on tehnyt jotain tarpeeksi hyvin (vastaus: ei koskaan). Lapsia kehun, aidosti pidän heitä hyvinä ja onnistuneina ja heti jos on vähänkään syytä niin lääkäriin.

T. Se olkapäänsä murtanut

Hyvä kysymys.

Minulla on ollut viimeisen viikon ajan todella runsasta vuotoa alapäästä, ei mielestäni kuitenkaan kuukautiset. Menin lääkäriin, ja kuinkas kävikään? Ulkomaalainen lääkäri oli kiinnostuneempi painostani ja sen sijaan, että saisin jonkinlaisen helpotuksen vuoto-ongelmaani, minulta otettiin kasa verikokeita joissa menee pahimmillaan kaksi viikkoa. Eli seuraavat kaksi viikkoa kuljen vaipat housuissa, jossei vuoto lakkaa (josta se ei osoita mitään merkkejä). Lääkäri ei tehnyt kunnolla sisätarkastusta, koska verta oli liikaa. Määräsi papaan, mutta eihän sitäkään voinut ottaa koska vuoto.

Kuulemma vuoto voidaan saada lakkaamaan esim. e-pillereillä. Miksei voinut määrätä niitä heti? Vasta sitten mietittäisiin verikokeita ym.

Minua ainakin ahdistaa, kun ensin pitää sairaanhoitajalle kertoa koko tarina. Aina tunne ettei oikein ota todesta.
Viimeksi selitin pahasta yskästäni ja korkeasta kuumeesta. Sain sanomista, kun en ollut ottanut buranaa kolmesti päivässä. Kertomus siitä kuinka "juuri tämä flunssa" kestää viikkoja.
Anelin ottamaan pika crp ja niinpä hujahti koneeseen sellaiset lukemat, että kiireesti tohtorilta osastolle. Keuhkokuumetta se oli jälleen, juuri mitä pelkäsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et toimi lastesi kanssa samalla tavalla

Lapset on tietysti ihan eri juttu. Itselle on täysin eri kriteerit kaikessa, kuten esimerkiksi koska on tehnyt jotain tarpeeksi hyvin (vastaus: ei koskaan). Lapsia kehun, aidosti pidän heitä hyvinä ja onnistuneina ja heti jos on vähänkään syytä niin lääkäriin.

T. Se olkapäänsä murtanut

Tuli tästä mieleen että itseni on varmaan kasvatettu siihen että koskaan en ole tarpeeksi hyvä ja ei saa vaivata ihmisiä esim menemällä lääkärille "turhaan". Kun on niitä jotka tarvitsee apua ennemminkin kuin minä.


T. Olkapäätyyppi

Itse samanlainen, mutta olen huomannut monesti näiden asioiden menevän ohi "seuraamalla". Ehkä sitten käy huonosti, kun eka kerran iskeekin jotain vakavaa.

Onneksi on vakuutus niin voi huoletta mennä pienestäkin vaivasta ja aina otetaan tosissaan.

Sitä vain kituuttaa ja kituuttaa, ja ajattelee ja toivoo että jospa vointi olisi huomenna jo parempi...

Itse myös keksin tekosyitä, nyt on niin kiire, en ehdi kun täytyy ensin sitä ja tätä. Lasta kyllä käytän heti kun syytä ilmenee ja miestä patistan menemään (on samanlainen kuin minä), mutta jostain syystä kun on kyse itsestä niin se vain on niin v***n vaikeaa. Julkista en nykyisin käytä, kun en ole sieltä yleensä mitään apua saanut, niin että mulla syynä jahkailuun ei edes ole nihkeä ja asiakkaan kannalta hankalat toimintatavat omaava terveyskeskus. Pitäisi pitää itsestään parempaa huolta. Taidan nyt ap:n innoittamana varata maanantaille lääkäriajan tän kuukauden kestäneen räkätaudin takia.   

Menen heti jos kummia oireita. Yleensä yksityiselle. Muutama kymppi siitä, että saat heti avun vaivaan.

Tiedän muutamia, jotka on viivytelleet ja kirkkaamman kruunun toivossa kärsineet, ja tulos onkin sitten ollut jotain kammottavaa, jonka llisi voinut hoitaa jos ajoissa reagoitu.

Hammaslääkärissäkin käyn kerran vuodessa vaikkei vaivoja olisikaan. Sama juttu gynellä.

En anna pisteitä siitä, ettei hoida itseään, se on vaan typerää.

Minulle jäi lääkärikammo lapsuudesta. Virtsatietulehdukseni nousivat lähes eeppis-kroonisiin lukumääriin, ja sairaalassa olin kansakoulu/ala-asteaikoinani (ehdin käymään kumpaakin) melkein enemmän kuin koulussa. Useimmat lääkärit niin sairaalassa kuin terveyskeskuksessa olivat töykeitä ja alentuvia pienelle ja aralle tytölle (samoin kuin tytön äidille), ja edelleenkin kyynärtaipeissani on pistosjälkiä verikokeiden ottamisista kuin vanhalla narkkarilla. Lykkään lääkärissä käyntiä näin viisikymppisenäkin mahdollisimman pitkään, vanhat arvet eivät ole vieläkään parantuneet, noin kuvaannollisesti puhuen.

Meillä täällä maalla on hyvin rajallisesti lääkäri aikoja, ja päivystykseen pääsee vain henkeä uhkaavissa tilanreissa ja tapaturmissa. Tosin RTG-kuvaus ei päivystysaikaan onnistu.
Päivystys siirtyy illalla isompaan sairaalaan joka vastaa kaikkien lähikuntien potilaista. Siellä jonotus ajat ovat vauvojenkin kanssa helposti 4 tuntia.
Täytyy olla puoli kuollut, että pääsee lääkäriin!

Koska jos lääkäriin menee siinä vaiheessa kun tilanne ei ole sietämätön, hoitoa harvoin saa. Olen tullut ihan liian monta kertaa käännytettyä pois sanoin "mene sitten päivystykseen jos pahenee" tai "toi on vielä ihan normaalia". Yksityisellä yleensä otetaan vakavammin, mutta se on jo sen verta kallista lystiä ettei usein voi käydä. Joten mitäpä sitä turhaan juoksisi molempien aikaa tuhlaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun tähän ihmisryhmään. En vaan ymmärrä, koska on syytä mennä lääkäriin. Vasta kun kipu tai elämä on sietämätöntä, niin sinne lääkäriin mennään. Yleensä silloinkin tuntuu, että onkohan mulla nyt edes oikeasti syytä.

Vaikka ympärillä olevat ihmisetkin sanoo, että nyt mene, niin aina vain "seuraan" asiaa.

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Lähtökohtaisesti olen rakentanut minakuvani terveeksi.

Hankaluuttahan tuosta on seurannut.

Äärimmäisissä kivuissa minut on viety sairaalaan kaksi kertaa. Sitä ennen ajattelin aina, että kyllä tämä tästä. Jos vain saa levätä hetken. :)

Olin kahden lapsen yksinhuoltaja ja päivät olivat täynnä iloista touhua (ja voimakasta mahakipua). Olin niin onnellinen, kun saimme elää rauhassa ilman väkivaltaista eksää. Ajattelin että kyllä tämä tästä. :)

Vatsakivut yltyivät ja ilmeisesti oli pakko ollut jossain vaiheessa nöyrtyä. Olin soittanut isälleni että "voitko tuoda samariinia"? Isäni oli soittanut ovikelloa. Olin avannut oven kylmänviileästi, pahoitellut että joudun lepäämään. Sen jälkeen olin asettunut lattialle sievästi kiemuralle.

Isä oli tilannut ambulanssin.

En enää kehtaa/viitsi kysyä lääkäriaikaa, koska ei sitä tässä kaupungissa saa. Akuuttiajan saa yleensä, mutta kiirrettömässä tapauksessa ei anneta edes aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En enää kehtaa/viitsi kysyä lääkäriaikaa, koska ei sitä tässä kaupungissa saa. Akuuttiajan saa yleensä, mutta kiirrettömässä tapauksessa ei anneta edes aikaa.

Näin meilläkin. Ja tosiaan tuolla toisessa ketjussa hyvin sanottu, että joutuu siihen vastaanottoon soittaessa anelemaan ja vakuuttelemaan, että tarvitsee lääkäriajan. Hirveä kuulustelu, tylsä kertoa vieraille ihmisille henk.kohtaisia vaivoja.