Olen ensihoitaja, haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen aina ihmetellyt noita 24h vuoroja, eikös päivystävät lääkärit tee myös samanlaisia vuoroja? En todellakaan halua, että minua hoitaa päivystyksessä yliväsynyt lääkäri. Ensihoitoakin olen tarvinnut jokusen kerran, silloin ainakin on tullut vaikutelma että hyvinlevännyttä hoitohenkilökuntaa tuli vastaan. Samaa en voi sanoa kaikista niistä kerroista kun olen käynyt päivystyksessä. Ja aina olen ihan syystä siis mennyt päivystykseen, kyse ei ole siitä että valittaisin turhasta vaan että krooninen sairauteni on pahentunut äkisti ja seuraavaan päivään ei voi enää siinä kohtaa odottaa ettei tilanne käy hengenvaaralliseksi.

Kuten tuossa jo sanoinkin, niin meillä ainakin monesti on vuoron aikana myös aikaa ainakin hetkinen levätä. Itse väittäisin, että täällä päin eivät ainakaan ensiavun/päivystyspoliklinikan lääkärit tee 24h vuoroja, vaan olisiko ollut jossain kohtaa ainakin niin, että ensimmäinen lääkäri olisi töissä vuorokaudesta sen jotain 10-12h alkaen tyyliin yhdeksästä ja sen jälkeen toinen lääkäri loput. Ja takurin hommat tietysti niin, että tulevat töihin sitten tarpeen vaatiessa. Mutta en ole varma, menee jo niin phasti ohi omien varmojen tietojen :D

Vierailija kirjoitti:

ajoin aikoinaan kolarin. Äitini löi päänsä ja oli hetken tajuton. Meidät tyttäreni ja äitini kanssa vietiin ampulla sairaalaan. Kunnioitan ensihoitajia syvästi ja haluan kiittää, että jaksat. Rispekt. Minusta ei olisi ikinä ensihoitajaksi.

lapsi sai matkalla pehmohiiren. Onko teilläkin pehmoja lapsille?

Kiitos, mukavaa saada tsemppaavia kommenttejakin! :) Niin paljon kuin työstä nautinkin niin ei se aina ruusuilla tanssia ole, joten mukava kuulla positiivisia ajatuksia - piristävät kummasti.

Meille tehtailtiin kanssa ehkä puolitoista vuotta sitten pehmoeläimiä, joihin on kiinnitetty yleinen hätänumero ja joita nyt pikkupotilaille jaetaan :) Ovat muuten yllättävän hyvä työväline nekin monissa tilanteissa, kun unohtuu lapselta joskus pahin itku, kun saa uuden lelun ihmeteltäväksi.

Onko kaikki ensihoitolääkärit koulutukseltaan anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreitä? Ne kaikki mitä minä tiedän, on.

Ensihoidon vastuulääkäri sairaalassa on tietty eri asia kun ensihoitolääkäri, ja voi olla yleislääkäri käsittääkseni.

Oletko koskaan hakenut ketään burnoutin takia? Mitä se silloin on? Onko ne tullu hulluksi, saaneet sydärin, tappaneet itsensä? Tai näkyykö teidän työssä burnoutin kokeneet ihmiset jollain tavalla? Mietin kun oma elämä on niin mustaa, että pakko tämän on johonkin loppua.

verena kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Mitä ajattelet itsemurhaa yrittäneistä ja sillä uhkailevista? Jaksaako ymmärrys riittää aina jokaisen kohdalla?

 

 

Ymmärrys riittää suoraan sanottuna näissä tilanteissa harvoin. Ymmärrän ihmisten pahan olon ja sen kun tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään järkeä, mutta silti en koe, että itsemurha koskaan olisi ratkaisu tai paras vaihtoehto ja tällaisia potilaita hoitaessa keskeisin mieltä askarruttava kysymys on "miksi ihmeessä?". Enkä pidä itseäni mitenkään muita parempana ihmisenä, mutta monesti kun ne syyt kuulee niin lopulta miettii, että noinko pieni ja mahdollisesti helposti ratkaistava asia voi tuohon tilaan johtaa. Masennus ja mielenterveydenhäiriöt ovat vain niin omaa luokkaansa, että sitä on vaikea käsittää joskus miten epätoivoisiin ja typeriin ratkaisuihin ne ajavat joskus. Mutta eihän sitä tietenkään keikoilla näytetä, vaan tilanteet hoidetaan yhtä asiallisesti ja samalla tapaa kuin kaikki. 

Eikö teille koulussa opetettu, että mielenterveyden häiriöitä on mahdoton ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut tai vuosia opiskellut? Kirjoittamalla noin varmistat vain sen, että itsetuhoinen ihminen jättää kommenttisi luettuaan avun hakematta. 

Teet hienoa työtä. Ajatelkaapa tässä kohti te kaikki lähihoitajaa mollaavat, että myös lähäri voi olla ensihoitaja. Perustasossa tosin, Mutta kuitenkin usein juuri se perustason väki on ainoa vapaa ja tulee paikalle, kun teillä on hätä.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki ensihoitolääkärit koulutukseltaan anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäreitä? Ne kaikki mitä minä tiedän, on.

Ensihoidon vastuulääkäri sairaalassa on tietty eri asia kun ensihoitolääkäri, ja voi olla yleislääkäri käsittääkseni.

Mielestäni ovat tai ainakin tällaisen käsityksen olen saanut. Ensihoidon vastuulääkärin koulutusvaatimuksista en kyllä tiedä, niin en ala  väittämään! :D

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan hakenut ketään burnoutin takia? Mitä se silloin on? Onko ne tullu hulluksi, saaneet sydärin, tappaneet itsensä? Tai näkyykö teidän työssä burnoutin kokeneet ihmiset jollain tavalla? Mietin kun oma elämä on niin mustaa, että pakko tämän on johonkin loppua.

Oletan nyt, että tässä burnoutilla tarkoitetaan tässä nyt nimenomaan työhön liittyvää uupumusta eikä jotain muuta. Ei suoralta kädeltä tule mieleen yhtäkään tapausta, että nimenomaan vain ja ainoastaan työhön liittyvä uupumus olisi ollut syynä mihinkään, vaikka toisaalta eihän kaikkien tilanteiden syyt meille koskaan kuitenkaan edes selviä, joten en osaa sanoa tähän tämän kummempaa. 

Sinulle kuitenkin kovasti voimia ja jaksamista! Jos jotain hyvää, niin hienoa että tunnistat itse tilanteessa olevan jotain pielessä, niin avun hakeminen on edes hieman helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

 

verena kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet itsemurhaa yrittäneistä ja sillä uhkailevista? Jaksaako ymmärrys riittää aina jokaisen kohdalla?

Ymmärrys riittää suoraan sanottuna näissä tilanteissa harvoin. Ymmärrän ihmisten pahan olon ja sen kun tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään järkeä, mutta silti en koe, että itsemurha koskaan olisi ratkaisu tai paras vaihtoehto ja tällaisia potilaita hoitaessa keskeisin mieltä askarruttava kysymys on "miksi ihmeessä?". Enkä pidä itseäni mitenkään muita parempana ihmisenä, mutta monesti kun ne syyt kuulee niin lopulta miettii, että noinko pieni ja mahdollisesti helposti ratkaistava asia voi tuohon tilaan johtaa. Masennus ja mielenterveydenhäiriöt ovat vain niin omaa luokkaansa, että sitä on vaikea käsittää joskus miten epätoivoisiin ja typeriin ratkaisuihin ne ajavat joskus. Mutta eihän sitä tietenkään keikoilla näytetä, vaan tilanteet hoidetaan yhtä asiallisesti ja samalla tapaa kuin kaikki. 

 

 

Eikö teille koulussa opetettu, että mielenterveyden häiriöitä on mahdoton ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut tai vuosia opiskellut? Kirjoittamalla noin varmistat vain sen, että itsetuhoinen ihminen jättää kommenttisi luettuaan avun hakematta. 

On opetettu ja tämän täysin tiedostan. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen myös henkilö, joka hakee aina syitä, jopa silloin kun niitä ei olisi - tämä tietysti on minun henkilökohtainen ongelmani, josta pitäisi pyrkiä pois eritoten koska näitä tilanteita on varmasti minun näkökulmastani mahdoton täysin ymmärtää. Ilmaisin myös itseäni ehkä huonosti noiden "pienten syiden suhteen", sillä tiedostan kyllä, etteivät kaikki syyt todellisuudessa välttämättä koskaan selviä ja joskus myös nämä "pienet" asiat voivat jostakin henkilöstä tuntua aivan järjettömän suurilta.

En ala selittelemään tämän enempää, etten ilmaisisi itseäni vahingossakaan lisää typerästi. Tarkoitukseni ei kuitenkaan kommentoinnillani ollut aiheuttaa tilannetta, että joku sen vuoksi jättäisi apua hakematta. Ennen kaikkea olen juuri ylpeä niistä henkilöistä, jotka apua tulevat hakemaan, joko sitten meiltä, päivystyksestä tai jostain muualta, vaikka sitten MINÄ en kykenisikään tilannetta ymmärtämään. Apua saa ja täytyy hakea, eikä antaa jonkun yksittäisen ensihoitajan huonosti ilmaistujen mielipiteiden olla sille esteenä!

verena kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

verena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet itsemurhaa yrittäneistä ja sillä uhkailevista? Jaksaako ymmärrys riittää aina jokaisen kohdalla?

Ymmärrys riittää suoraan sanottuna näissä tilanteissa harvoin. Ymmärrän ihmisten pahan olon ja sen kun tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään järkeä, mutta silti en koe, että itsemurha koskaan olisi ratkaisu tai paras vaihtoehto ja tällaisia potilaita hoitaessa keskeisin mieltä askarruttava kysymys on "miksi ihmeessä?". Enkä pidä itseäni mitenkään muita parempana ihmisenä, mutta monesti kun ne syyt kuulee niin lopulta miettii, että noinko pieni ja mahdollisesti helposti ratkaistava asia voi tuohon tilaan johtaa. Masennus ja mielenterveydenhäiriöt ovat vain niin omaa luokkaansa, että sitä on vaikea käsittää joskus miten epätoivoisiin ja typeriin ratkaisuihin ne ajavat joskus. Mutta eihän sitä tietenkään keikoilla näytetä, vaan tilanteet hoidetaan yhtä asiallisesti ja samalla tapaa kuin kaikki. 

Eikö teille koulussa opetettu, että mielenterveyden häiriöitä on mahdoton ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut tai vuosia opiskellut? Kirjoittamalla noin varmistat vain sen, että itsetuhoinen ihminen jättää kommenttisi luettuaan avun hakematta. 

 

 

On opetettu ja tämän täysin tiedostan. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen myös henkilö, joka hakee aina syitä, jopa silloin kun niitä ei olisi - tämä tietysti on minun henkilökohtainen ongelmani, josta pitäisi pyrkiä pois eritoten koska näitä tilanteita on varmasti minun näkökulmastani mahdoton täysin ymmärtää. Ilmaisin myös itseäni ehkä huonosti noiden "pienten syiden suhteen", sillä tiedostan kyllä, etteivät kaikki syyt todellisuudessa välttämättä koskaan selviä ja joskus myös nämä "pienet" asiat voivat jostakin henkilöstä tuntua aivan järjettömän suurilta.

En ala selittelemään tämän enempää, etten ilmaisisi itseäni vahingossakaan lisää typerästi. Tarkoitukseni ei kuitenkaan kommentoinnillani ollut aiheuttaa tilannetta, että joku sen vuoksi jättäisi apua hakematta. Ennen kaikkea olen juuri ylpeä niistä henkilöistä, jotka apua tulevat hakemaan, joko sitten meiltä, päivystyksestä tai jostain muualta, vaikka sitten MINÄ en kykenisikään tilannetta ymmärtämään. Apua saa ja täytyy hakea, eikä antaa jonkun yksittäisen ensihoitajan huonosti ilmaistujen mielipiteiden olla sille esteenä!

Mielestäni sinulla on ammattietiikka täysin hukassa. Jos esiinnyt täällä ensihoitajana, ei sinun tule tuoda omia henkilökohtaisia näkemyksiäsi esille näin moniulotteisesta ongelmasta. 

"Apua saa ja täytyy hakea, eikä antaa jonkun yksittäisen ensihoitajan mielipiteiden olla sille esteenä"

Valitettavasti sairaan ajatuksenkulku ei ole yhtä looginen kuin meidän terveiden. Kommenttisi oli vahingollinen ja toivon todella, ettei yksikään vakavasti itsetuhoinen henkilö lue sitä.

Minusta on arveluttavaa, kun ihminen haluaa kysymyksiä ammattiinsa liittyen. Mistään työssä eteen tulleesta ei saa kertoa edes nimettömänä. Ei etenkään näin julkisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

verena kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

verena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelet itsemurhaa yrittäneistä ja sillä uhkailevista? Jaksaako ymmärrys riittää aina jokaisen kohdalla?

Ymmärrys riittää suoraan sanottuna näissä tilanteissa harvoin. Ymmärrän ihmisten pahan olon ja sen kun tuntuu, että elämässä ei ole enää mitään järkeä, mutta silti en koe, että itsemurha koskaan olisi ratkaisu tai paras vaihtoehto ja tällaisia potilaita hoitaessa keskeisin mieltä askarruttava kysymys on "miksi ihmeessä?". Enkä pidä itseäni mitenkään muita parempana ihmisenä, mutta monesti kun ne syyt kuulee niin lopulta miettii, että noinko pieni ja mahdollisesti helposti ratkaistava asia voi tuohon tilaan johtaa. Masennus ja mielenterveydenhäiriöt ovat vain niin omaa luokkaansa, että sitä on vaikea käsittää joskus miten epätoivoisiin ja typeriin ratkaisuihin ne ajavat joskus. Mutta eihän sitä tietenkään keikoilla näytetä, vaan tilanteet hoidetaan yhtä asiallisesti ja samalla tapaa kuin kaikki. 

Eikö teille koulussa opetettu, että mielenterveyden häiriöitä on mahdoton ymmärtää, ellei niitä ole itse kokenut tai vuosia opiskellut? Kirjoittamalla noin varmistat vain sen, että itsetuhoinen ihminen jättää kommenttisi luettuaan avun hakematta. 

On opetettu ja tämän täysin tiedostan. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen myös henkilö, joka hakee aina syitä, jopa silloin kun niitä ei olisi - tämä tietysti on minun henkilökohtainen ongelmani, josta pitäisi pyrkiä pois eritoten koska näitä tilanteita on varmasti minun näkökulmastani mahdoton täysin ymmärtää. Ilmaisin myös itseäni ehkä huonosti noiden "pienten syiden suhteen", sillä tiedostan kyllä, etteivät kaikki syyt todellisuudessa välttämättä koskaan selviä ja joskus myös nämä "pienet" asiat voivat jostakin henkilöstä tuntua aivan järjettömän suurilta.

En ala selittelemään tämän enempää, etten ilmaisisi itseäni vahingossakaan lisää typerästi. Tarkoitukseni ei kuitenkaan kommentoinnillani ollut aiheuttaa tilannetta, että joku sen vuoksi jättäisi apua hakematta. Ennen kaikkea olen juuri ylpeä niistä henkilöistä, jotka apua tulevat hakemaan, joko sitten meiltä, päivystyksestä tai jostain muualta, vaikka sitten MINÄ en kykenisikään tilannetta ymmärtämään. Apua saa ja täytyy hakea, eikä antaa jonkun yksittäisen ensihoitajan huonosti ilmaistujen mielipiteiden olla sille esteenä!

 

 

Mielestäni sinulla on ammattietiikka täysin hukassa. Jos esiinnyt täällä ensihoitajana, ei sinun tule tuoda omia henkilökohtaisia näkemyksiäsi esille näin moniulotteisesta ongelmasta. 

"Apua saa ja täytyy hakea, eikä antaa jonkun yksittäisen ensihoitajan mielipiteiden olla sille esteenä"

Valitettavasti sairaan ajatuksenkulku ei ole yhtä looginen kuin meidän terveiden. Kommenttisi oli vahingollinen ja toivon todella, ettei yksikään vakavasti itsetuhoinen henkilö lue sitä.

Tässä kohtaa en voi kuin todeta, että mikäli kommenttini tällainen oli, toivon todella samaa. Keskusteluni tarkoitus ei missään kohtaa ollut olla vahingollinen vain vastata ihmisten esittämiin kysymyksiin omasta henkilökohtaisesta näkökulmastani. Tein sen nyt mahdollisesti ajattelemattomalla tavalla ja huonosti tarkoittamani asiani selittäen, mistä toki olen pahoillani, jos näin tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on arveluttavaa, kun ihminen haluaa kysymyksiä ammattiinsa liittyen. Mistään työssä eteen tulleesta ei saa kertoa edes nimettömänä. Ei etenkään näin julkisesti.

Tietenkään potilaiden yksityisyyttä ei sovi loukata ja olen vaitiolovelvollisuuden allekirjoittanut, mikä pätee myös tässä keskustelussa! :) Mutta kuten keskustelua ehkä lukeneena voit todeta, että asioista on puhuttu täällä yleisellä tasolla, eikä eritellen yksittäisiä potilastapauksia. Mielestäni tällaiset keskustelut yleisestiottaen ovat mielenkiintoisia siinä määrin, että oppii jotain edustetusta ammattiryhmästä ja saa kysellä mieltä askarruttavia kysymyksiä, vaikka vastaukset sitten ovatkin vain yhden henkilön näkemyksiä ja kokemuksia. Tai no itse ainakin koen näin, vastaavanlaisia keskusteluja lukeneena, kyselleenä ja niiden myötä näkemyksiäni avartaneena.

Vierailija kirjoitti:

Teet hienoa työtä. Ajatelkaapa tässä kohti te kaikki lähihoitajaa mollaavat, että myös lähäri voi olla ensihoitaja. Perustasossa tosin, Mutta kuitenkin usein juuri se perustason väki on ainoa vapaa ja tulee paikalle, kun teillä on hätä.

Järkytyin kun luin, että ensihoitajat on lähihoitaja. Luulin, että tänä päivänä vaadittaisiin jo sairaanhoitajan koulutus.


Nyt ymmärrän miksi joskus taloni edessä seisoo ambulanssi jopa puoli tuntia. Siellä varmaan lähihoitaja yrittää saada tippaa potilaaseen. Sairaalaan on viiden minuutin matka.

Ihan yhtähyvin lh-ensihoitaja rutinoituu tipan laittajaksi kuin sh-ensihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Teet hienoa työtä. Ajatelkaapa tässä kohti te kaikki lähihoitajaa mollaavat, että myös lähäri voi olla ensihoitaja. Perustasossa tosin, Mutta kuitenkin usein juuri se perustason väki on ainoa vapaa ja tulee paikalle, kun teillä on hätä.

 

 

Järkytyin kun luin, että ensihoitajat on lähihoitaja. Luulin, että tänä päivänä vaadittaisiin jo sairaanhoitajan koulutus.
Nyt ymmärrän miksi joskus taloni edessä seisoo ambulanssi jopa puoli tuntia. Siellä varmaan lähihoitaja yrittää saada tippaa potilaaseen. Sairaalaan on viiden minuutin matka.

Tässä näemme käsitteiden 'ensihoito' ja 'sairaankuljetus' eron. Hoidolliset toimet aloitetaan tai saatetaan tehdä kokonaankin kohteessa ja aikaa joskus menee. Vaikka tämä taisi olla taas osoitus tällä palstalla ennenkin nähdystä lähihoitajiin kohdistetusta typerästä halveksunnasta ja provoamista siihen liittyen.

Huomaa, että tätä ketjua lukee vain lähihoitajat. Lähihoitaja on hoitaja joka ei ole päässyt sairaanhoitajaksi.
Kysymys nyt ei ollut vain tipan laitosta. Ensiaputilanne vaatii laajaa tieto/ taitoa jota lähihoitajan koulutus ei tuo.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtähyvin lh-ensihoitaja rutinoituu tipan laittajaksi kuin sh-ensihoitaja.

Entä vaativien lääkkeiden anto intravenöösisti? Kyllä sen ymmärrän, että lähihoitaja voi ajaa sitä ambulanssia.

Lääkityksen voi aloittaa sairaanhoitaja, muttahänkin vain lääkärin luvalla. Lähihoitaja ( tai apuhoitaja tai perushoitaja) voi laittaa kanyylin valmiiksi, jolloin sairaalassa voi lääkitys alkaa nopeasti. Perustason ensihoitajalla on hyvät taidot työhön. Taidot täytyy kaikkien ensihoitajien ajoittain näyttää. Sairaanhoitaja ilman ensihoidon koulutusta voi työskennellä myöskin vain perustasossa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että tätä ketjua lukee vain lähihoitajat. Lähihoitaja on hoitaja joka ei ole päässyt sairaanhoitajaksi.
Kysymys nyt ei ollut vain tipan laitosta. Ensiaputilanne vaatii laajaa tieto/ taitoa jota lähihoitajan koulutus ei tuo.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan yhtähyvin lh-ensihoitaja rutinoituu tipan laittajaksi kuin sh-ensihoitaja.

 

Entä vaativien lääkkeiden anto intravenöösisti? Kyllä sen ymmärrän, että lähihoitaja voi ajaa sitä ambulanssia.

 

Itse ensihoidon suuntautumisen lähihoitajakoulussa käyneenä voin kertoa ja vakuuttaa, että kyseinen koulutus antaa hyvät valmiudet toimia ensihoidollisissa tilanteissa. Toki amk-tutkinto oli kattavampi kokonaisuus, mutta sehän juuri näkyykin jakautumisessa perustason ja hoitotason yksiköihin. Kaikki ensihoitotilanteet eivät suinkaan ole niitä, joissa tarvitaan iv-lääkitystä ja "suuria" ensihoitaja amk-tason hoitotoimia.