Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistähän löytäisi 25-35v naisen, joka ei ole seurustellut?
30+ mies
08.10.2015 |
Tai sanotaan, jos on seurustellut, niin vaikka yhden kerran ja max pari vuotta.
Toisaalta ei saisi olla myöskään sellainen, joka harrastaa paljon yhden yön suhteita tai panosuhteita.
Haussa ei ole siis neitsyt (vaikkei se mikään estekään ole). Pakko todeta tämä tähän väliin, kun tiedän millaisia vastauksia naisilta tulee.
Haussa on vain nainen, jonka kanssa parisuhteessa voisi olla jossain määrin tasavertainen asetelma. En usko, että voin saada hyvää parisuhdetta, jos nainen on ollut jonkun miehen kanssa vuosikaudet, tai toisaalta ollut jatkuvasti uusissa suhdevirityksissä. Haen naisesta jossain määrin samanlaista kokemusmaailmaa kuin minulla, joka erinäisistä syistä olen ollut vain muutamassa, noin vuoden pituisessa suhteessa elämäni aikana. En ala syitä avaamaan, kaikkien ihmisten elämä ei vain mene suorinta raidetta joka paikkaan.
Tiedän, että tähän tulee naisia myös kertomaan kuinka epäromanttista tällaisten määrittely on. Oma näkökantani on kuitenkin erilainen, juuri sisäinen romantikkoni ajaa etsimään naista, jonka kanssa olisi riittävän samanlainen kokemusmaailma.
Niin että mistähän voisin sellaisen naisen löytää? Missä tutustua? Kertokaa jos tiedätte jonkun kuvaukseen sopivan naisen, että missä tällaiseen voisi tutustua?
Kommentit (138)
Jokainen meistä on tietysti yksilö, mutta jostain ongelmasta se kertoo jos kolmikymppisenä ei ole kyennyt pidempään vakisuhteeseen. Onko sitten kyseessä elämäntavat vai jokin latvustossa piilevä härö. Itse suhtautuisin näihin yksinäisiin kulkijoihin suurella epäilyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakuntien sinkkukerhosta voisi löytyä kokematon siveyden sipuli. Toinen vaihtoehto on marttayhdistysten ns. tulevien vanhojen piikojen osastot.
Näin naisena vastaan tuohon, ensinnäkin, en ole uskovainen, en kuulu minkään uskontokunnan edustajiin ja toisekseen, en ole jokin estynyt vanhapiika joka asuu 50-luvun tyylisessä rintamamiestalossa, kutoo pannulappuja ja ompelee pitsiverhoja, sekä kuuntelee putkiradiosta päivän uutiset. En siis ole yli-vanhoillinen, kaavoihin kangistunut tai muutenkaan poikkeava, en vain tykkää harrastaa lukuisia yhden illan suhteita, kuten niin monilla ihmisillä on nykyään tapana.
En ymmärrä mistä moinen stereotyyppinen ajastusmaailma seurustelemattomista tai seksuaalisesti kokemattomista ihmisistä oikein kumpuaa, elokuvista ja tv-sarjoistako te nämä naurettavan kapea-alaiset yleistyksenne oikein nappaatte?
No, joka tapauksessa ne ovat täysin vääriä. Kumma että jos on aloittanut seksi- ja seurustelusuhteiden harjoittamisen hyvin nuorella iällä, on se sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti hyväksytympää ja "normaalimpaa" mutta jos henkilö ei toimikaan noiden sosiaalisten normien ja odotusten mukaisesti, on se muka jotenkin väärin, outoa, poikkeavaa ja tätä ihmistä pitää siitä asiasta syyllistää ja tehdä hänestä pilkkaa. En vain ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa, miksi ei voi hyväksyä niitä ihmisiä sellaisina kuin he ovat, niitä jotka ovat vähän erilaisia kuin muut? Miksi erilaisuus jossakin asiassa tulkitaan negatiivisella tavalla? Ei minulla ole mitään hävettävää, olen ylpeä itsestäni ja siitä etten ole mennyt valtavirran mukana.
No minä olen varmaan sitten kaikkein säälittävin yksilö, koska sinkkuuteni johtuu uskovaisuudesta. Sitähän täällä kaikki vakuuttelevat, etteivät vain ole uskovaisia, koska sehän nyt olisi ihan hirveätä. Suvaitsevaista, jep...
Olen aika tavallinen nuori nainen, mutta odoton kyllä mieheltä sitä että jakaa kanssani saman vakaumuksen. Olen käynyt pari kertaa treffeillä miesten kanssa, jotka eivät ole itse uskossa olleet, mutta eipähän siitä pidemmän päälle mitään tule. En ole aina ollut uskossa, mutta silloinkin olin niin sosiaalisesti taitamaton kotihiiri että eipä niitä miehiä ollut. Nyt en mitään lyhyitä suhteita enää haluakaan harrastaa.
N23v kirjoitti:
No minä olen varmaan sitten kaikkein säälittävin yksilö, koska sinkkuuteni johtuu uskovaisuudesta. Sitähän täällä kaikki vakuuttelevat, etteivät vain ole uskovaisia, koska sehän nyt olisi ihan hirveätä. Suvaitsevaista, jep...
Olen aika tavallinen nuori nainen, mutta odoton kyllä mieheltä sitä että jakaa kanssani saman vakaumuksen. Olen käynyt pari kertaa treffeillä miesten kanssa, jotka eivät ole itse uskossa olleet, mutta eipähän siitä pidemmän päälle mitään tule. En ole aina ollut uskossa, mutta silloinkin olin niin sosiaalisesti taitamaton kotihiiri että eipä niitä miehiä ollut. Nyt en mitään lyhyitä suhteita enää haluakaan harrastaa.
Mitä ajattelet agnostikkomiehistä? Olen saanut uskonnollisen kasvatuksen, mutta päätynyt siihen, että uskonasioista ei vain pysty sanomaan juuta tai jaata, joten olen itselleni, omissa filosofisissa pohdinnoissani, tiukka agnostikko. En kuitenkaan tuomitse ketään uskostaan suuntaan tai toiseen (myös ateismi on minusta usko).
Olen kuitenkin säilyttänyt ne tietyt ohjenuorat, joita uskonnossa annetaan seurustelu- ja seksiasioihin, enkä siis halua harrastaa yhden illan juttuja ja panosuhteita ja muuta mitä kaikki tavalliset suomalaiset kai harrastavat jatkuvasti.
Mitä mieltä olet, kelpaisiko näin ajatteleva ja toimiva mies, jos muuten osuisi fiilikset ja kemiat yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Damn mulla ikää jo 37. En ole koskaan suudellut, seurustellut tai sekstaillut. Haluja kyllä olisi, mutta ei ottajia. Kyllä meitä on enemmänkin. Hyviä miehiä on vaikea, todella vaikea löytää.
Ja täällä 38-vuotias nainen Hgistä, ei seurustelu- eikä sekstailukokemuksia. Elämä nyt vain on mennyt niin. En ole vuosiin heilunut yöelämässä koska minulla ei ole biletyskaveria(kaikki kaverit on suhteessa/perheellisiä) ja nettideittailu ei tunnu itselleni luontevelta. Pelkään etten kelpaa kuitenkaan ja mielialani ei kestä mitään suurempia tyrmäyksiä tällä hetkellä. Se ei pelaa joka pelkää :( Minun on muutenkin vaikea suhtautua rennosti ja kevyesti "sydämen asioihin", pitäisi osata jotenkin höllätä mutten osaa.
En siis ole edes tehnyt mitään sen eteen että tapaisin jonkun. Ehkä on naiivia vain kuvitella että sopiva henkilö tulee vastaan ihan normaalissa arjessa...
En ole ikinä saanut erityisemmin miehistä huomiota. Itselläni ei taas ole pokkaa/itsevarmuutta lähestyä ketään romanttisessa mielessä. Ne vähät kontaktit mitä joskus on ollut (ja mistä on jo vuosia aikaa), olivat kuitenkin todella olemattoman pieniä ja lyhyitä. Viime vuodet ovat menneet "maan alla" koska sairastuin masennukseen. Nyt alan vähitellen toipua siitä mutta paino on sängynpohjalla makaamisen takia noussut enkä usko että kiinnostan ketään kun ulkonäkö ei ole kummoinen. Tai ainakaan riittävä. Vaikka ihmiset useasti kehuvat minua että olen todella mukava yms.niin ei sillä mukavuudella ainakaan kumppania löydä. Lapsia en edes halua, sen olen aina tiennyt, mutta toki joskus olisi mukavaa että olisi joku kiva mies elämässä. Yksinkin on toki hyvä mutta piristäisihän pieni sutina elämää, sitä ei voi kieltää. Ettei aina olisi se porukan yksinäinen. Ei yksin oleminen ole minulle ongelma, ihminen on sopeutuvainen ja nautinkin omasta rauhasta kovasti. Mutta joskus olisi mukava kun olisi se kaveri. Kun ei muitakaan ystäviä liiaksi ole, nekin tuntuvat vähenevän vuosi vuodelta.
Tästä tulikin nyt kunnon sepustus ja taisi mennä jo ohi aiheenkin. Innostuin vaan kirjoittelemaan iltani ratoksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen kohta 26, enkä oo seurustellut. Enkä ole kylläkään mikään uskovainen. On kyllä muutama orastava juttu ollut, joiden kanssa olisin voinut haluta seurustelua, mutta toinen osapuoli on lyönyt poikki homman. Eikä nämäkään ole mitään pitkiä juttuja olleet.
Mulla on kans nuorempana ollut ulkonäön suhteen epävarmuutta ja vieläkin vähän, ja niissä asioissa nimenomaan ehkä toi seurustelu ja toisen hyväksyntä auttaisi, koska ne on ehkä vaan mun omassa päässä ne ulkonäköongelmat. En ole mikään kaunotar enkä varmasti eniten miesten mieleen oleva nainen, koska en sovellu "perus naisen" muottiin eli ole muodokas, hymyileväinen ja sosiaalinen höpöttäjä jne. vaan introvertti, joidenkin mukaan liiankin hoikka, en kovinkaan muodokas ja vakava. Toisaalta en usko että mua rumanakaan pidettäisiin, enemmänkin mun ulkonäkö jakaa ehkä mielipiteitä, että jotkut harvat on selvästi pitäneet tosikin hyvän näköisenä ja jotkut ei kiinnitä mitään huomiota. Makuasioitahan nuo pitkälti on. Mitä tässä ihmisiä ympärillä on katsonut, niin kyllä monet mun ei-niin-viehättävät kaverit on jotku jopa hyvännäköisiä miehiä löytänyt, eihän nämä ulkonäköasioista kiinni oo yleensä kuitenkaan loppupeleissä..
Oon tosiaan introvertti-tyyppinen ihminen, eli en viihdy juuri suurissa porukoissa ja niissäkin olen melko hiljainen ellei ole jotenkin just mulle sopiva tai tuttu porukka. Mulla on kuitenkin paljon hyviä pitkiä kahdenkeskisiä ystävyyssuhteita, eli objektiivisesti katottuna en voi olla täysin epäsosiaalinen ja onneton sosiaalisilta taidoiltani.. Tuntuu, että mua kartetaan kuitenkin loppujen lopuksi enemmän luonteen kuin ulkonäön vuoksi, oon kai jotenkin outo ja erilainen. Vaikka en oo maailman sosiaalisin, niin oon kuitenkin käynyt yliopiston, harrastanut ja käynyt jopa baareissa ja erilaisissa tapahtumissa melko paljon, eli sikäli tuntuu että olisi kuitenkin ihan hyvät mahdollisuudet ollut siihen, että joku olisi löytynyt. Toisaalta oon kyllä sen verran ujo, että en aloitteita tee itse.
Mulla on myös tuo, että mulla on ollut melko isoja ja samanikäisiin nähden erilaisia vaikeuksia elämässä ja ne on muuttanut ajatusmaailmaa ja ehkä ainakin alitajuisesti vaikuttaa siihen, että en löydä ketään. Vaikea kuvitella, että niistä asioista kovinkaan monelle voisi avautua, pitää olla sellainen turvallinen olo toisen kanssa ja toisella ymmärrystä. Nää vaikeudet ei liity mitenkään miehiin vaan aivan muihin asioihin, ei toi vaikeuksien kokeminen oo mitenkään kiinni siitä onko seurustellut vai ei, niin kuin joku tuossa viittasi että seurustelleella olisi enemmän kokemusta vaikeuksista.
Voisin siis sanoa, että voit löytää sellaisia naisia mistä vain, aivan hyvin vaikkapa jopa baareista, ei tarvi suviseuroille vielä lähteä :) Its kyllä en oo koskaan ajatellut, että toisen kokemus haittaisi. Mulle ei oo väliä onko seurustellut vai ei, voihan se olla jollain lailla kai yhdistävä asia, mutta en lähtisi kyllä sillä perusteella ketään hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan seurustellut mutta oon harrastanut seksiä 21 miehen kanssa eli mä en sit vissiin kelpaa :( N27
Miten on mahdollista? Miksi olet harrastanut noin monen miehen kanssa seksiä ja miten ei muka kukaan niistä ole kelvannut?
En kysy tätä tuomiten, en vvain miehenä oikein pysty käsittämään tätä.
Ai mulle ei olisi kelvannut kukaan niistä 21:stä? Voi kuule. Kyllä olisi. Tässä tapauksessa kyse on siitä että MINÄ en ole kelvannut kenellekkään heistä. En ole kaunis plus olen täysin lauta. Kuka mut huolisi?
Tunnen yhden 35-vuotiaan sinkkunaisen. Nätti ja hyvin toimeentuleva. Haluaa suhteen ja perheen ja aktiivista deittailua on ollut koko aikuisiän, ja näistä pari pitempää suhdetta, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet avoliittoon asti. Tästä johtuen kumppaneita on toki ollut jonkin verran, mutta ei ole mikään bilettäjä eikä harrasta yhden yön suhteita. Sen oikean löytäminen on vaan ollut vaikeaa. Ulkopuolisenakin on välillä vaikea sanoa, onko ongelma siinä, että valitsee väärät miehet vai, että ei itse osaa toimia oikein suhteessa. Kyllähän siihen yleensä joku syy on, että ihminen ei ole löytänyt yhtään varteenotettavaa kumppania tuon ikäisenä. Helposti sanotaan, että on liian vaativa, ja ehkä siinä on murunen totuutta, mutta kun niitä suhteita on katsellut niin tavallaan myös vaatii liian vähän ja on ollut liiankin joustava.
En nyt sitten tiedä, olisiko tällainenkin ap:lle "liian kokenut" vai onko tämä just mitä haet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30+ mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miesten kanssa seurustelu olisi höyhentyynyllä elämistä? Enemmän mulla on niitä kasvattavia vaikeuksia ollut miesten kanssa kuin ilman niitä jos vaikeuksia kokenutta kaipaat.
Vain rikkaalla on varaa ostaa sisäfilettä, kärventää sitä grillissä väärin ja heittää parin haukkauksen jälkeen pusikkoon.
Aika hyvä vertauskuva oikeastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaisin että tällainen tapaus löytyy, kun lähdet vähän jonnekin syrjemmälle ja pokaat sen paikallisen kuppilan surkeimman tapauksen.
Ongelmahan tästä syntyy siinä vaiheessa, kun haluat tuon kokemattoman naisen olevan myös menestynyt, hoikka, kaunis, menevä, hyväpalkkainen... Noita sinkkunaisia riittää, mutta veikkaanpa että jokainen on kääntänyt aika monta kiveä prinssinsä löytämiseksi.
Ap etsi syksyllä naista, ei miestä. Menestynyt, menevä, hyväpalkkainen, näillä ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan seurustellut mutta oon harrastanut seksiä 21 miehen kanssa eli mä en sit vissiin kelpaa :( N27
Miten on mahdollista? Miksi olet harrastanut noin monen miehen kanssa seksiä ja miten ei muka kukaan niistä ole kelvannut?
En kysy tätä tuomiten, en vvain miehenä oikein pysty käsittämään tätä.
Ai mulle ei olisi kelvannut kukaan niistä 21:stä? Voi kuule. Kyllä olisi. Tässä tapauksessa kyse on siitä että MINÄ en ole kelvannut kenellekkään heistä. En ole kaunis plus olen täysin lauta. Kuka mut huolisi?
Minä, siis pelkän ulkonäön puolesta ei olisi ainakaan estettä, kunhan jotain liikuntaa harrastat, tai harrastaisit sitten kanssani jos et nyt jo sitä tee. Mutta aiemmat valintasi viestittää että lähdet pelimiesten seuraan ja näin ollen tavisjamppa ei sytytä, vaikka tietenkin kutsut kumppaneitasi taviksiksi, kuten kaikki muutkin seksiin-mutta-ei-suhteeseen kelpaavat naiset tekee. Tähän voisin lisätä roisia mutta todennäköisiä tulevaisuuden näkymiä sinulle, pelkästään antamiesi tietojen perusteella, mutta antaa olla.
Ettei vedetä vääriä johtopäätöksiä pitää lisätä että kyllä minä seuraa löydän joskus, ja kolme pidempää suhdetta takana. Mutta en ole pitkä, enkä erityisen menestynyt, ja vielä vähän ujonpuoleinen, aina kestää jonkin aikaa ennen kun voin rentoutua naisen kanssa. Joten sinunlaisesi jalat lyö alta joku itsevarmempi peluri, joka sitten aika nopeasti kyllästyy.
Tässä olis yksi.
t. vain viisi pitempää parisuhdetta, parisenkymmentä seksisuhdetta, kaksi lasta, N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta iästä et enää kaltasiasi naisia tahdo löytää. Naiset alkaa olla jakaantuneena, et joko on useampia yhden yön tai seurustelusuhteita tai sitten ei seurustelu (ja seksi) edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden 35-vuotiaan sinkkunaisen. Nätti ja hyvin toimeentuleva. Haluaa suhteen ja perheen ja aktiivista deittailua on ollut koko aikuisiän, ja näistä pari pitempää suhdetta, jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet avoliittoon asti. Tästä johtuen kumppaneita on toki ollut jonkin verran, mutta ei ole mikään bilettäjä eikä harrasta yhden yön suhteita. Sen oikean löytäminen on vaan ollut vaikeaa. Ulkopuolisenakin on välillä vaikea sanoa, onko ongelma siinä, että valitsee väärät miehet vai, että ei itse osaa toimia oikein suhteessa. Kyllähän siihen yleensä joku syy on, että ihminen ei ole löytänyt yhtään varteenotettavaa kumppania tuon ikäisenä. Helposti sanotaan, että on liian vaativa, ja ehkä siinä on murunen totuutta, mutta kun niitä suhteita on katsellut niin tavallaan myös vaatii liian vähän ja on ollut liiankin joustava.
En nyt sitten tiedä, olisiko tällainenkin ap:lle "liian kokenut" vai onko tämä just mitä haet?
Koska AP ei ole paikalla, vastaan hänen puolesta.
Tietenkin on "liian kokenut" ap:lle. Ystäväsi on juuri niitä, joita AP yritti välttää, joilla on aivan eri kokemus ja tausta kuin AP:lla. Ystäväsi on APn sanoja lainaten juuri se rikas, jolla "on varaa ostaa sisäfilettä, kärventää sitä grillissä väärin ja heittää parin haukkauksen jälkeen pusikkoon."
Ap:n lähtökohta on jo ihan väärä. Sama kokemusmaailma ei ole mitenkään mahdollinen kahden eri yksilön välillä. Ihan ilmiselvä narsisti, joka kuvittelee, että kaikki tällä pallolla määräytyy vain hänestä käsin. Miten ap pystyy ikinä näkemään toisen ihmisen sellaisena kuin tämä on, jos toisen pitää olla jotenkin "vähintään" yhtä tai mielummin vähemmän kuin ap? Jos naisella on jotain hyviä jopa erinomaisia ominaisuuksia - ne ovat ap:lle uhka? Tästä tullaan siihen johtopäätökseen, että ap:n hakema nainen on juuri jotain sellaista, joka jatkuvasti itsessään saa ap:n itsensä näyttämään hyvältä, paremmalta, fiksummalta. Se on sen naisen ainoa tarkoitus. Onko sellaisessa suhteessa mitään tilaa olla, kehittyä ja hengittää vapaasti? Ei. Mitä mahtaa ap itse tuoda suhteeseen? Oman pohjattoman epävarmuutensa ja kaikki maailman kompleksit.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n lähtökohta on jo ihan väärä. Sama kokemusmaailma ei ole mitenkään mahdollinen kahden eri yksilön välillä. Ihan ilmiselvä narsisti, joka kuvittelee, että kaikki tällä pallolla määräytyy vain hänestä käsin. Miten ap pystyy ikinä näkemään toisen ihmisen sellaisena kuin tämä on, jos toisen pitää olla jotenkin "vähintään" yhtä tai mielummin vähemmän kuin ap? Jos naisella on jotain hyviä jopa erinomaisia ominaisuuksia - ne ovat ap:lle uhka? Tästä tullaan siihen johtopäätökseen, että ap:n hakema nainen on juuri jotain sellaista, joka jatkuvasti itsessään saa ap:n itsensä näyttämään hyvältä, paremmalta, fiksummalta. Se on sen naisen ainoa tarkoitus. Onko sellaisessa suhteessa mitään tilaa olla, kehittyä ja hengittää vapaasti? Ei. Mitä mahtaa ap itse tuoda suhteeseen? Oman pohjattoman epävarmuutensa ja kaikki maailman kompleksit.
Miksi ei saisi tavoitella kumppania, joka osaa samaistua kokemuksiisi?
Alue: Aihe vapaa
Minä kun olen elämässäni ainoa seikka, joka on yhteinen tekijä ihmissuhteissani. Silläkään ei ole ollut väliä onko mies iskenyt minua vai olenko minä tehnyt aloitteen.
Yksi mies, joka menisi hiljainen ja varautunut kategoriaan kieltäytyi treffikutsustani. Joten ei, minulle ei ole ollut ongelma miehen hiljaisuus.