Lue keskustelun säännöt.
Mistähän löytäisi 25-35v naisen, joka ei ole seurustellut?
30+ mies
08.10.2015 |
Tai sanotaan, jos on seurustellut, niin vaikka yhden kerran ja max pari vuotta.
Toisaalta ei saisi olla myöskään sellainen, joka harrastaa paljon yhden yön suhteita tai panosuhteita.
Haussa ei ole siis neitsyt (vaikkei se mikään estekään ole). Pakko todeta tämä tähän väliin, kun tiedän millaisia vastauksia naisilta tulee.
Haussa on vain nainen, jonka kanssa parisuhteessa voisi olla jossain määrin tasavertainen asetelma. En usko, että voin saada hyvää parisuhdetta, jos nainen on ollut jonkun miehen kanssa vuosikaudet, tai toisaalta ollut jatkuvasti uusissa suhdevirityksissä. Haen naisesta jossain määrin samanlaista kokemusmaailmaa kuin minulla, joka erinäisistä syistä olen ollut vain muutamassa, noin vuoden pituisessa suhteessa elämäni aikana. En ala syitä avaamaan, kaikkien ihmisten elämä ei vain mene suorinta raidetta joka paikkaan.
Tiedän, että tähän tulee naisia myös kertomaan kuinka epäromanttista tällaisten määrittely on. Oma näkökantani on kuitenkin erilainen, juuri sisäinen romantikkoni ajaa etsimään naista, jonka kanssa olisi riittävän samanlainen kokemusmaailma.
Niin että mistähän voisin sellaisen naisen löytää? Missä tutustua? Kertokaa jos tiedätte jonkun kuvaukseen sopivan naisen, että missä tällaiseen voisi tutustua?
Kommentit (138)
Minä! 25-vuotias olen enkä koskaan vielä ole seurustellut. Syynä varmaan se, että olen suhteellisen nirso + en oikein tapaa nykyään elämässäni miehiä. Ainoat kontaktit tuntuvat tapahtuvan baareissa, mutta sieltä nyt ei elämänkumppania löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 27-vuotias neitsyt, joka ei ole seurustellut. Tunnen muitakin kaltaisiani (ihan nättejä ja fiksuja ihmisiä), joten kyllä meitä löytyy.
Oletko torjunut paljon miehiä?
Miten haluaisit mieheen tutustua, jos sopiva osuisi kohdalle?
En ole torjunut paljon miehiä (jos ei humalaisia miehiä bussipysäkeillä iltaisin lasketa). Silloin harvoin kun joku on vakavissaan ollut kiinnostunut, juttu on lopahtanut lyhyeen. Vain yhdelle olen joutunut pitkään harkittuani sanomaan, etten halua seurustella (olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta en valitettavasti tunne vetoa häneen).
Olen aina opiskellut, työskennellyt ja harrastanut melko naisvaltaisissa ympäristöissä, mikä lienee osasyy kokemattomuuteeni. Toisaalta olen huomannut, että pojat/miehet suhtautuvat minuun yleensä ennemmin kaverina kuin varteenotettavana seurustelukumppanina (minulla on ollut pienestä asti kavereina enemmän poikia kuin tyttöjä).
En käy baareissa tms, joten minua pitäisi lähestyä jossain muualla. En panisi pahakseni, jos joku selväpäinen ihminen virittelisi keskustelua vaikka bussipysäkillä tai kirjastossa, vaikkei sellaista tässä kulttuurissa ei yleensä harrastetakaan.
Tuskin yksineläjänaisella kovinkaan todennäköisesti on samanlainen kokemusmaailma kuin yksineläjämiehellä. Miksi nainen kärsisi yksin asumisestaan? Hänellä voi olla mukava siisti koti, mielenkiintoinen työ, harrastuksia, kavereita ja kissoja, varsin rauhallista ja vaivatonta. Kovia kokeneita löytyisi varmaan paremmin huonoissa suhteissa olleista, yksinäisiä, eristyneitä, tukahtuneita naisia.
Kyse on varmaan kateudesta ja mustasukkaisuudesta, että "kun minä en ole saanut, ei toinenkaan ole saanut saada". Tai kätketystä inhosta naisen "käytetyn statusta" kohtaan. Etköhän vähän liioittele sitä, kuinka paljon parisuhteissa olleet naiset ovat olleet panemassa.
Olen 30, pitkässä parisuhteessa mutta lue silti. Tuolla asenteella et tule naista löytämään.
Ensin plussaa, vaikutat rauhalliselta etkä ilmeisesti ole turhan pinnallinen.
MUTTA:
Kriteerisi ovat totaalisen minä-keskeisiä. Minä sitä, minä tätä, minä haluan jonkun joka on kuin minä jotta hän ymmärtäisi MINUA. Minäminäminä.
Lähtisitkö itse seurustelemaan tuollaisen ihmisen kanssa?
Ystävällinen neuvo: pyri tutustumaan naisiin ihmisinä. Kyselet mikä häntä kiinnostaa, kerrot vastavuoroisesti itsestäsi, näin löydätte yhdessä tavan olla parisuhteessa.
On myös melkoisen ylimielistä olettaa olevansa jotenkin poikkeuksellisen kovia kokenut. Mitä voit tietää kenenkään ehkä kipeästäkin historiasta ennenkuin tutustutte kunnolla?
Ja oma tarinani: ennen tätä nyt 5-vuotta kestänyttä parisuhdetta minulla oli ollut 2 alle puolen vuoden suhdetta ja ihan muutama yhden illan juttu. Nykyisen mieheni kanssa emme todellakaan kartoittaneet toistemme parisuhde/seksihistoriaa kun aloimme seurustella. Olen vähän ujo ja olisin pitänyt aiheesta utelua törkeänä ja epäolennaisena. Haluan olla parisuhteessa jossa minua hyväksytään sen vuoksi millainen olen. Persoonan vuoksi olen mieheenikin rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 25-v, en ole koskaan seurustellut, mutta olen ollut seksisuhteessa kaverimieheen.
Ei tällainenkaan mikään este olisi, jos puhuttaisiin yhdestä suhteesta, eikä myöskään mitään että "olin viisi vuotta kaverimiehen toisena naisena" tms. Valitettavasti vaan tuppaa havaintojeni mukaan olemaan, että ne ketkä noita panosuhteita harrastavat, harrastavat niitä monien kanssa, ja mikä ikävintä, saattavat jopa jatkaa samojen ihmisten kanssa aina uudelleen, seurustellen vakavammin välillä jonkun toisen kanssa. Tuollaisessa käytöksessä mennään nimittäin alueelle, jossa en koe minkäänlaista samaistumista naisen kanssa, eli ei toimisi parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vähän sama homma, olin jonnekin 25 v asti melkoisen suosittukin naisten parissa, ok näkö, akateeminen koulutus ja huumoria ja rehellistyyttä yms. luonteenpiirteet ilmeisesti kunnossa, mitään pidempiä suhteita ei kuitenkaan juuri ollut (yksi "teiniromanssi" reilun vuoden pisin, en ole asunut kenenkään kanssa jne), lyhyemmät suhteet eivät kauheasti seksiäkään sisältäneet, koska hieman epävarmuutta omalta puolelta. Sitten oli pitkä jakso, jolloin talous meni retuperälle ja tuli ulkoista epävarmuutta lihomisen vuoksi yms., eikä siihen oikein aktiivisesti ketään etsinytkään. Nyt sitten alkaisi hommat olla kuosissa talouden ja kropankin osilta ja kaipaisin puolisoa, mutta hirmu suuri kynnys olisi lähteä suhteeseen, kun miettii pystyykö täyttämään toisen toiveet "ikäisensä" tasolla, olen kuitenkin luonteeltani (ja ulkonäöltäni ilmeisesti) huomattavasti ikääni nuorempi ja hyvin toisen tarpeet huomioonottava - uskoakseni. Hommaan olisi paljon helpompi lähteä toisen hieman kokemattomamman kanssa "opettelemaan" asioita yhdessäolosta ja -elosta... Pitäisiköhän sitä jonnekin nettideittiin laatia ilmoitusta...
"Miksei miehet koskaan tule kauempaa tuppukyliin naisiin? Ettekö tajua, että täällä olisi... Kerran pysähtyi joku autolastillinen vieraspaikkakuntalaisia miehiä kyselemään jotain, kun olin lenkillä, niin oli viittä vaille etten tunkenut itseäni sinne sekaan ja olisin voinut panna vaikka kaikkien kanssa." - En osaa vastata, mutta itse pienellä paikkakunnalla asuvana sinkkuna olen tehnyt sen havainnon, että suurin osa minun ikäisistäni ja, joilla olisi suurin piirtein samantapaisia kiinnostuksen kohteita kuin minulla on jo varattu, eikä minulla ole haluja lähteä yrittämään varattuja.
Ja kun olen selannut esimerkiksi Suoli24:n sinkkutarjontaa, niin moni sellainen nainen, joka kertoo profiilissaan, että hänellä on samantapaisia kiinnostuksen kohteita kuin minulla asuu ruuhka-Suomessa. Itsekseen, sitä sitten miettii, että mitähän saumoja olisi itsellä lähestyä tällaista naista useamman sadankilometrin päästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vähän sama homma, olin jonnekin 25 v asti melkoisen suosittukin naisten parissa, ok näkö, akateeminen koulutus ja huumoria ja rehellistyyttä yms. luonteenpiirteet ilmeisesti kunnossa, mitään pidempiä suhteita ei kuitenkaan juuri ollut (yksi "teiniromanssi" reilun vuoden pisin, en ole asunut kenenkään kanssa jne), lyhyemmät suhteet eivät kauheasti seksiäkään sisältäneet, koska hieman epävarmuutta omalta puolelta. Sitten oli pitkä jakso, jolloin talous meni retuperälle ja tuli ulkoista epävarmuutta lihomisen vuoksi yms., eikä siihen oikein aktiivisesti ketään etsinytkään. Nyt sitten alkaisi hommat olla kuosissa talouden ja kropankin osilta ja kaipaisin puolisoa, mutta hirmu suuri kynnys olisi lähteä suhteeseen, kun miettii pystyykö täyttämään toisen toiveet "ikäisensä" tasolla, olen kuitenkin luonteeltani (ja ulkonäöltäni ilmeisesti) huomattavasti ikääni nuorempi ja hyvin toisen tarpeet huomioonottava - uskoakseni. Hommaan olisi paljon helpompi lähteä toisen hieman kokemattomamman kanssa "opettelemaan" asioita yhdessäolosta ja -elosta... Pitäisiköhän sitä jonnekin nettideittiin laatia ilmoitusta...
Tässä oli todella paljon samaa kuin minulla. Omat syyni eivät ole täysin samat, liittyy mm. elimistöllinen sairaus, joka veti pois elämästä vuosiksi. Muuten oli melkein tekstiä jonka olisin voinut itsekin kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vähän sama homma, olin jonnekin 25 v asti melkoisen suosittukin naisten parissa, ok näkö, akateeminen koulutus ja huumoria ja rehellistyyttä yms. luonteenpiirteet ilmeisesti kunnossa, mitään pidempiä suhteita ei kuitenkaan juuri ollut (yksi "teiniromanssi" reilun vuoden pisin, en ole asunut kenenkään kanssa jne), lyhyemmät suhteet eivät kauheasti seksiäkään sisältäneet, koska hieman epävarmuutta omalta puolelta. Sitten oli pitkä jakso, jolloin talous meni retuperälle ja tuli ulkoista epävarmuutta lihomisen vuoksi yms., eikä siihen oikein aktiivisesti ketään etsinytkään. Nyt sitten alkaisi hommat olla kuosissa talouden ja kropankin osilta ja kaipaisin puolisoa, mutta hirmu suuri kynnys olisi lähteä suhteeseen, kun miettii pystyykö täyttämään toisen toiveet "ikäisensä" tasolla, olen kuitenkin luonteeltani (ja ulkonäöltäni ilmeisesti) huomattavasti ikääni nuorempi ja hyvin toisen tarpeet huomioonottava - uskoakseni. Hommaan olisi paljon helpompi lähteä toisen hieman kokemattomamman kanssa "opettelemaan" asioita yhdessäolosta ja -elosta... Pitäisiköhän sitä jonnekin nettideittiin laatia ilmoitusta...
Itse tekstini luettua haluaisin vielä korjata tuosta välittyvää vaikutelmaa, etten ole mikään epävarma nössö normaalissa elämässä vaan oikeastaan täysin päinvastoin. Harrastan, matkustelen, bailaan, kokeilen kaikkea uutta, "tunnen ihmisiä ja saan asioita järjestymään", olen hyvä kokki ja mitä vielä :) ihan vaan myyntipuheena... oih, prinsessani missä lienet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Damn mulla ikää jo 37. En ole koskaan suudellut, seurustellut tai sekstaillut. Haluja kyllä olisi, mutta ei ottajia. Kyllä meitä on enemmänkin. Hyviä miehiä on vaikea, todella vaikea löytää.
Apua. Ootko jotenkin erityisen ruma vai missä syy ettei kukaan halua edes suudella :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos nainen 35-vuotias ja takana ei ole pitkiä ihmissuhteita, niin epäilenpä, että on aika vanhapiikautunut. Eräs mies kerran sanoi hyvin, että jos nainen alkaa lähestyä neljääkymppiä, niin eronnut on parempi kuin ikisinkku. Eronnut osaa sentään elää miehen kanssa, mutta vanheneva sinkku on todennäköisesti täysin mahdoton ja hankala tapaus.
En muutenkaan ymmärrä ap:n ajatusmaailmaa. Yleensä parhaat, hauskimmat, naiset on olleet varattuja ja pidemmät suhteet kielivät pikemminkin kyvystä sitoutua kuin jostain negatiivisesta. Toki jollain voi olla vain lyhyitä suhteita, koska oikeaa ei ole tullut kohdalle, mutta joskus se on merkki myös äärettömästä kronkeliudesta yhdistettynä neuroottiseen luonteeseen.
Mä veikkaisin että tällainen tapaus löytyy, kun lähdet vähän jonnekin syrjemmälle ja pokaat sen paikallisen kuppilan surkeimman tapauksen.
Ongelmahan tästä syntyy siinä vaiheessa, kun haluat tuon kokemattoman naisen olevan myös menestynyt, hoikka, kaunis, menevä, hyväpalkkainen... Noita sinkkunaisia riittää, mutta veikkaanpa että jokainen on kääntänyt aika monta kiveä prinssinsä löytämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaisin että tällainen tapaus löytyy, kun lähdet vähän jonnekin syrjemmälle ja pokaat sen paikallisen kuppilan surkeimman tapauksen.
Ongelmahan tästä syntyy siinä vaiheessa, kun haluat tuon kokemattoman naisen olevan myös menestynyt, hoikka, kaunis, menevä, hyväpalkkainen... Noita sinkkunaisia riittää, mutta veikkaanpa että jokainen on kääntänyt aika monta kiveä prinssinsä löytämiseksi.
Keho saa olla puolestani melkein millainen tahansa. Paitsi ei sairaalloisen lihava. Muukin ulkonäkö on aika vähän merkitsevä juttu, jos tykästyn yleisesti naiseen, niin se alkaa näyttää kauniilta silmissäni. Toki tässäkin rajoitteena, ettei mitään tahallista rekkalesboulkonäköä. Siilitukka, huppari ja lippalakki on vähän liikaa jo minullekin.
Menevyyttä en edes toivoisi melkein millään tasolla. Olen etsimässä elämänkumppania, en biletyskumppania. Ainoa poikkeus mnevyteen olisi, että olisi kiva jos nainen joskus lähtisi matkalle kanssani.
Myöskään menestys ei ole mikään kriteeri itselleni. Mitään johtajauranaista en halua, elämänarvot risteää varmaan aika pahasti. Mutta esim koulutuksen puolesta kaikki väliltä peruskoulu - tohtori kävisi, jos yleiset ajatukset elämästä osuisivat suunnilleen yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 25-v, en ole koskaan seurustellut, mutta olen ollut seksisuhteessa kaverimieheen.
Miksi tämä on saanut miinuksia???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei miehet koskaan tule kauempaa tuppukyliin naisiin? Ettekö tajua, että täällä olisi... Kerran pysähtyi joku autolastillinen vieraspaikkakuntalaisia miehiä kyselemään jotain, kun olin lenkillä, niin oli viittä vaille etten tunkenut itseäni sinne sekaan ja olisin voinut panna vaikka kaikkien kanssa.
Onkohan nämä tuppukyläpuheet jotain huumoria? Tuppukyläthän on täynnä sinkkumiehiä.
Eihän se pois sulje sitä että siellä on myös sinkkunaisia joita nyt vain ei kiinnosta seurustelu mielessä se naapurin poikamies jonka kanssa on tunnettu iät ja ajat.
Nimenomaan!
Ja on oman kylän sinkkumiehet niin helvetin rumiakin, etten niiltä mitään tahdo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 25-v, en ole koskaan seurustellut, mutta olen ollut seksisuhteessa kaverimieheen.
Miksi tämä on saanut miinuksia???
Itse en ainakaan ole sen paremmin plussaillut kuin miinustellut ketään.
Ymmärrän sinua todella hyvin. Olin itse noin 30v., kun aloittelin seurusteluja. En kuitenkaan ollut yhtä viisas kuin sinä, enkä huomannut tuota, että miehen olisi hyvä olla kokemusmaailmaltaan samanlainen kuin minä. Niinpä ensimmäiset seurusteluyritykset olivat miesten kanssa, jotka olivat olleet joko naimisissa tai vähintään pitkässä avoliitossa. Olin herkkä romantikko. Odotin seurustelulta kaikkea ihanaa, ei mitään pelailua. Mutta väistämättä varmaan, kun ihmisellä on paljon suhteita, mukaan tulee kyynisyyttä, tämä on jo koettu -fiilistä. Petyinkin useamman kerran näissä epätasapainoisissa asetelmissa. Tosin ajattelen kyllä, että ihmisen perusluonne määrään eniten. Silti olen edelleen sitä mieltä, että kunpa olisinkin ollut niin onnekas, että olisin heti löytänyt enemmän itseni kaltaisella menneisyydellä varustetun miehen.
Olen 30v. enkä ole koskaan seurustellut miehen kanssa.
Mistä meitä voi löytää? No, ainakin työpaikalta, vapaaehtoistyöstä, musakeikoilta, kirjastosta, ulkomaanreissuilta, urheiluhalleilta. Joskus koirapuistosta, kesäisin rannalta. Myös taidenäyttelyistä, netistä, mielenosoituksista, tallilta, matonpesupaikoilta, kimppakyydistä, kavereiden kautta..
Kiva kuulla olevansa hankala ja neuroottinen. Kyllä, mua ällöttää jos kaverilla on kaksi kuukautta ollut kissanhiekat vaihtamatta ja koko kämppä haisee kuselle. Kyllä, mä en tykkää katella miestä, joka ei ole kuukauteen käynyt suihkussa "koska ei tarvii". Ehkä mä oon sit joku siivousneurootikko, kun en ymmärrä miten lattialle kaatunut kalja siivotaan sillai, että laitetaan postit siihen päälle ja that's it.
Oon 28, seurustelematon neitsyt. Kovasti haluaisin suhteen, mutta oon siinä mielessä aika arka että en uskalla päästää miehiä lähelle. Olen viettänyt liikaa aikaa netissä, ja sen kautta alitajunnassa on se, että miehet haluaa vaan seksiä. Toki seksistä varmaan nauttisin, mutta en halua yhden yön juttuja.
Rupesin miettimään, että missä muhun voisi törmätä oikeassa elämässä, niin en oikeen edes tiedä. Töissä olen, josta bussilla kotiin ja siitä salille/uimaan/lenkille ja loppuilta kotona. Viikonloppuna olen usein vain kotona tai kaverin luona istumassa iltaa, eli aika vähän julkisilla paikoilla. Varmaan toi bussi tai kauppa ois mun kohdalla paras.
Onhan mulla toki ilmotus myös vähän hiljasemmassa nettideittipalvelussa. Kokeilin esim. Suomi24, mutta siellä oli vaan lähinnä niitä seksin vonkujia. Muutaman kanssa viestittelin, mutta ne vähän sitten kuivui kasaan. Pari kertaa kävin treffeillä, mutta niissäkään ei ollut sitä kipinää puolin toisin.