Lue keskustelun säännöt.
Mistähän löytäisi 25-35v naisen, joka ei ole seurustellut?
30+ mies
08.10.2015 |
Tai sanotaan, jos on seurustellut, niin vaikka yhden kerran ja max pari vuotta.
Toisaalta ei saisi olla myöskään sellainen, joka harrastaa paljon yhden yön suhteita tai panosuhteita.
Haussa ei ole siis neitsyt (vaikkei se mikään estekään ole). Pakko todeta tämä tähän väliin, kun tiedän millaisia vastauksia naisilta tulee.
Haussa on vain nainen, jonka kanssa parisuhteessa voisi olla jossain määrin tasavertainen asetelma. En usko, että voin saada hyvää parisuhdetta, jos nainen on ollut jonkun miehen kanssa vuosikaudet, tai toisaalta ollut jatkuvasti uusissa suhdevirityksissä. Haen naisesta jossain määrin samanlaista kokemusmaailmaa kuin minulla, joka erinäisistä syistä olen ollut vain muutamassa, noin vuoden pituisessa suhteessa elämäni aikana. En ala syitä avaamaan, kaikkien ihmisten elämä ei vain mene suorinta raidetta joka paikkaan.
Tiedän, että tähän tulee naisia myös kertomaan kuinka epäromanttista tällaisten määrittely on. Oma näkökantani on kuitenkin erilainen, juuri sisäinen romantikkoni ajaa etsimään naista, jonka kanssa olisi riittävän samanlainen kokemusmaailma.
Niin että mistähän voisin sellaisen naisen löytää? Missä tutustua? Kertokaa jos tiedätte jonkun kuvaukseen sopivan naisen, että missä tällaiseen voisi tutustua?
Kommentit (138)
Olen vasta 22 vuotias nainen, olen seurustellut yhden kerran puolivakavasti pari kuukautta, siitä on nyt yli 7 vuotta aikaa, sen jälkeen ei ole ollut yhdenkään miehen kanssa edes minkäänlaista säätöä, olen pussannut muutamaa miestä tällä välillä, en ole koskaan harrastanut sellaista yhdyntää että penis olisi mennyt pimppini sisään, tätä joku pitää provona mutta se on totuus. Olen seksuaalisesti äärimmäisen ujo ja todella kokematon näissä suhdeasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassut kriteerit. Osun noihin muuten mutta ikä menee pari vuotta yli. En kuitenkaan ymmärrä, miksi minun pitäisi kiinnostua ihmisestä, joka kiinnostuisi minusta vain seurusteluhistoriani puutteen perusteella. Siis että muuten olisi melkein ihan sama, millainen olen luonteelta tai ulkonäöltä tai jopa seksuaaliselta aktiivisuudeltani, kunhan seurusteluhistorialtani olen kokematon. Öööh, täh? Siis kyllähän sitä voi (ja todellakin voi!) olla hajalla monella muullakin tavalla, ja normaalilla empatiakyvyllä siunattu ihminen varmasti ymmärtää ettei elämä aina etene lineaarisesti. Miten seurustelemattomuus liittyy koko asiaan?
Onhan tämä jo selitetty täällä moneen kertaan, mutta en silti ymmärrä. Minulle itselleni kelpaisi mukava, kunnollinen, fiksu, huumorintajuinen ja herkkä mies, joka saa vatsanpohjassa kutisemaan. Aivan sama, millainen historia hänellä olisi seurustelun, yhdessäasumisen, avioliiton tai seksin suhteen. Persoona ja kemia ratkaisee.
Ehkä juuri siksi olenkin sinkkuna aina vaan? Kun ihmiset keskittyvät tällaisiin hassuihin kriteereihin, joita en ymmärrä.
Ei kai siinä sanottu, että se on ainoa kriteeri? Ennemminkin että se on lähtökriteeri, jonka jälkeen tulee muut jutut. Itse ainakin ymmärrän miehenä hyvin tämän. Ei ole kivaa, jos itsellä on vielä rakkautta jäljellä, mutta nainen onkin sellainen joka on kaiken rakkautensa jo muille miehille antanut.
No itse kyllä käsitin aloituksen niin, että naista haetaan vain tietystä seurustelemismielessä suht kokemattomien kiintiöstä. Lainaus suoraan aloitustekstistä: "En usko, että voin saada hyvää parisuhdetta, jos nainen on ollut jonkun miehen kanssa vuosikaudet, tai toisaalta ollut jatkuvasti uusissa suhdevirityksissä." Kuten sanoin, olen itse tuohon kiintiöön osuva, mutta en käsitä miksi minun pitäisi innostua ihmisestä, jolle kelpaan kun kerran osun sen kehittämään kiintiöön. Ymmärrätkö? Yhtä teennäistä kuin jotkut ikärajatkin.
Eikä rakkaus mihinkään kulu. Se syttyy ja sammuu, aina uudestaan. Sellainen, joka on jo kaikkensa suhteissa antanut, tuskin enää asettaakaan itseään suhteelle alttiiksi, mutta noin muuten pitää hyväksyä se, että tässäkin iässä ihmisillä alkaa olla jo historiaa - erilaista, mutta kuitenkin. Ei kai sen pidä antaa määrittää ihmistä?
AP toki hakee millä kriteereillä haluaa, en sillä arvostele ollenkaan. Itse henkilökohtaisesti en vain ymmärrä tällaisia tarkkoja rajauksia. Ihminen ihmisenä.
Kyllä moni nainen on jo rakkautensa pois antanut. Se on kun Suomessa naiset aloittavat suhteet varmaan 3-4 vuotta aiemmin kuin miehet, niin naiset alkaa monet jo tuossa päälle kaksvitosina olla kyvyttömiä rakastamaan enää. Niin monelle miehelle annettu, mutta annettu seksit ja rakkaudet sellaisille miehille, joiden kanssa ei pysyvää parisuhdetta saa. Sitten pitäisi miehenä tyytyä siihen, että naiselta ei saa rakkautta eikä seksiä, mutta itse tulisi kumminkin antaa naiselle niin rakkautta, seksiä, rahaa, suojaa, tukea, ja mitä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta 22 vuotias nainen, olen seurustellut yhden kerran puolivakavasti pari kuukautta, siitä on nyt yli 7 vuotta aikaa, sen jälkeen ei ole ollut yhdenkään miehen kanssa edes minkäänlaista säätöä, olen pussannut muutamaa miestä tällä välillä, en ole koskaan harrastanut sellaista yhdyntää että penis olisi mennyt pimppini sisään, tätä joku pitää provona mutta se on totuus. Olen seksuaalisesti äärimmäisen ujo ja todella kokematon näissä suhdeasioissa.
Miksi pitäisi provona? Itse olen yhtä kokematon ja ujo.
Parikymppinen M
Vierailija kirjoitti:
AP on todellisuudessa Jape 39,5 v. joka pelkää ikäisiään kokeneita ja itsenäisiä naisia.
Jep, tämä on se piloille menneiden naisten defenssi.
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Eikö sinusta ole väärin, että kumppanisi rakastaa sinua, mutta sinä et pysty antamaan rakkautta hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä 21-vuotias sellainen. Olen myös neitsyt. No, vaikket minun ikäistä hakenutkaan niin vastaan silti, että minuun on mahdoton tutustua. En omaa lainkaan sosiaalista elämää ellei äidille soittamista lasketa ja käyn kodin ulkopuolella vain pari kertaa viikossa kaupassa. Haluan muutoksen tilanteeseen, mutta en tiedä miten :(
Nettiin.
Parikymppinen sinkkumies
Mutta minne?
t. toinen samanlainen sinkkunainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies~ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Eikö sinusta ole väärin, että kumppanisi rakastaa sinua, mutta sinä et pysty antamaan rakkautta hänelle?
Haluaisitko vähän avata tätä kysymystäsi? itse en näe, että rakkaus loppuisi rakastamalla. Ikään kuin rakkautta olisi jokaisessa ihmisessä joku ämpärillinen, joka vaan kuluisi loppuun, vai? Rakastaako mielestäsi vanhemmatkin vain ensimmäistä lasta, vaikka lapsia syntyisi enemmänkin?
Vierailija kirjoitti:
mies~ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Eikö sinusta ole väärin, että kumppanisi rakastaa sinua, mutta sinä et pysty antamaan rakkautta hänelle?
Haluaisitko vähän avata tätä kysymystäsi? itse en näe, että rakkaus loppuisi rakastamalla. Ikään kuin rakkautta olisi jokaisessa ihmisessä joku ämpärillinen, joka vaan kuluisi loppuun, vai? Rakastaako mielestäsi vanhemmatkin vain ensimmäistä lasta, vaikka lapsia syntyisi enemmänkin?
Harvoille vanhemmille syntyy esimerkiksi 25 lasta. Mutta kyllä, ne joille syntyy, varmaankin rakastavat sitä 25:ttä lasta selvästi vähemmän kuin ensimmäisiä kuutta lasta (tjsp.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junasi taisi mennä jo, ikähaarukasta päätellen. Olet noin 35-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaisin että tällainen tapaus löytyy, kun lähdet vähän jonnekin syrjemmälle ja pokaat sen paikallisen kuppilan surkeimman tapauksen.
Ongelmahan tästä syntyy siinä vaiheessa, kun haluat tuon kokemattoman naisen olevan myös menestynyt, hoikka, kaunis, menevä, hyväpalkkainen... Noita sinkkunaisia riittää, mutta veikkaanpa että jokainen on kääntänyt aika monta kiveä prinssinsä löytämiseksi.
Ei miehet tarvitse mitään maailman parasta naista rakastuakseen. Se on naiset keille tarvii olla kaikkein suosituin mies jota kaikki naiset haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Mies on ilmeisesti aisuri ja tykkää nuolla paljon ajettua pillua. Kyllähän sieltä joka lipaisulla aina uusi tauti tuleekin :P
Huvittavaa, että päättelit minun olevan nainen ja kumppanini mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla vähän ohis, mutta menköön. Itse olen seurustellu kaksi kertaa vakavasti (3v. ja 8v.), toinen kerroista päätyi avioliittoon asti. Olen harrastanut seksiä muutaman kymmenen ihmisen kanssa.
Kumppanini ei ole seurustellut aikuisiällä kertaakaan vakavasti (kerran muutaman kuukauden) eikä ymmärrettävästi myöskään asunut kenenkään kanssa. Hän ei ole harrastanut yhdenyönjuttuja. Alkuun häntä selvästi hiukan arvelutti "kokeneisuuteni", mutta äkkiä hänkin ymmärsi, että sillä ei ollut meidän kahden välisen suhteen kannalta merkitystä.
Sanoisin, että eniten tämä ero meidän kahden välillä näkyy siinä, että mulle "isojen askelten" (perheen tapaaminen, yhteenmuutto jne.) ottaminen ei ole kauhean pelottavaa, koska olen aiemmin ollut samassa tilanteessa. Kumppaniani selvästi jänskättää vähän enemmän, mutta ei onneksi kovinkaan paljoa. Olemme molemmat lähempänä kolmeakymmentä.
Mies on ilmeisesti aisuri ja tykkää nuolla paljon ajettua pillua. Kyllähän sieltä joka lipaisulla aina uusi tauti tuleekin :P
Huvittavaa, että päättelit minun olevan nainen ja kumppanini mies.
Lepakkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Oletko tapaillut jotain paikkakunnan suosituimpia miehiä? Vai mitä sinulle on sanottu syyksi miksi miehet eivät ole halunneet kunnollista parisuhdetta kanssasi?
Kai tiedät että yleensä se on nainen joka päättää tuosta? Jos mies päättää ettei seurustella, niin yleensä kyseessä on (liian) suosittu mies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Oletko tapaillut jotain paikkakunnan suosituimpia miehiä? Vai mitä sinulle on sanottu syyksi miksi miehet eivät ole halunneet kunnollista parisuhdetta kanssasi?
Kai tiedät että yleensä se on nainen joka päättää tuosta? Jos mies päättää ettei seurustella, niin yleensä kyseessä on (liian) suosittu mies...
Tavallisia. Kahden pisimmän tapailusuhteen miehillä oli sinkkuutta takana erojen jälkeen 1-3 vuotta. Ainoa syy, jonka olen (erikseen) kysyessäni kuullut on ollut se, että "muhun ei vaan ihastu". Ensimmäiset pahat kommentit siitä, että en ole koskaan ollut suhteessa sain jo 22-vuotiaana, nyt en ole enää vuosiin edes kertonut miehille olevani ikisinkku mahdollisten reaktioiden takia :/
Tietysti tiedän, että yleensä se on nainen, joka tuosta päättää. Minä en vain ole sellainen nainen, johon voi ihastua/rakastua. Olen omasta mielestäni ihan tavallisen näköinen, joten veikkaan syyn olevan jotenkin luonteessani. Tylsä, varautunut ja hiljainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Oletko tapaillut jotain paikkakunnan suosituimpia miehiä? Vai mitä sinulle on sanottu syyksi miksi miehet eivät ole halunneet kunnollista parisuhdetta kanssasi?
Kai tiedät että yleensä se on nainen joka päättää tuosta? Jos mies päättää ettei seurustella, niin yleensä kyseessä on (liian) suosittu mies...
Tavallisia. Kahden pisimmän tapailusuhteen miehillä oli sinkkuutta takana erojen jälkeen 1-3 vuotta. Ainoa syy, jonka olen (erikseen) kysyessäni kuullut on ollut se, että "muhun ei vaan ihastu". Ensimmäiset pahat kommentit siitä, että en ole koskaan ollut suhteessa sain jo 22-vuotiaana, nyt en ole enää vuosiin edes kertonut miehille olevani ikisinkku mahdollisten reaktioiden takia :/
Tietysti tiedän, että yleensä se on nainen, joka tuosta päättää. Minä en vain ole sellainen nainen, johon voi ihastua/rakastua. Olen omasta mielestäni ihan tavallisen näköinen, joten veikkaan syyn olevan jotenkin luonteessani. Tylsä, varautunut ja hiljainen.
Et taida kuitenkaan tylsää, varautunutta ja hiljaista miestä kelpuuttaa treffeille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Oletko tapaillut jotain paikkakunnan suosituimpia miehiä? Vai mitä sinulle on sanottu syyksi miksi miehet eivät ole halunneet kunnollista parisuhdetta kanssasi?
Kai tiedät että yleensä se on nainen joka päättää tuosta? Jos mies päättää ettei seurustella, niin yleensä kyseessä on (liian) suosittu mies...
Tavallisia. Kahden pisimmän tapailusuhteen miehillä oli sinkkuutta takana erojen jälkeen 1-3 vuotta. Ainoa syy, jonka olen (erikseen) kysyessäni kuullut on ollut se, että "muhun ei vaan ihastu". Ensimmäiset pahat kommentit siitä, että en ole koskaan ollut suhteessa sain jo 22-vuotiaana, nyt en ole enää vuosiin edes kertonut miehille olevani ikisinkku mahdollisten reaktioiden takia :/
Tietysti tiedän, että yleensä se on nainen, joka tuosta päättää. Minä en vain ole sellainen nainen, johon voi ihastua/rakastua. Olen omasta mielestäni ihan tavallisen näköinen, joten veikkaan syyn olevan jotenkin luonteessani. Tylsä, varautunut ja hiljainen.
Et taida kuitenkaan tylsää, varautunutta ja hiljaista miestä kelpuuttaa treffeille?
Asenteellinen kysymyksenasettelu. Miksi teet minusta oletuksen millaisista miehistä olen kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkäs ulkonäkövaatimukset sulla on naisen suhteen? Yleensä sellaiset 25-30v., jotka ei ole ikinä saaneet ketään suhteeseen, ei kyllä mitään kovin viehättävän näköisiä ole. Kelpaako sulle sellainen, jota kukaan muu mies ei ole koskaan halunnut?
Ai että ulkonäöstäkö se naisen seurustelemattomuus on kiinni? Hienot stereotyyppiset käsitykset sinulla.
Olen 26-vuotias nainen, joka en ole koskaan ollut parisuhteessa. Miehet ovat tulleet iskemään ja olen pisimmillään tapaillut miehiä kuukausista jopa liki vuoteen, mutta en ole suhteeseen kelvannut. Vaikea kuvitella, että vika olisi täysin ulkonäössä. Ja niin, olen hoikka ja siro vartaloltani.
Oletko tapaillut jotain paikkakunnan suosituimpia miehiä? Vai mitä sinulle on sanottu syyksi miksi miehet eivät ole halunneet kunnollista parisuhdetta kanssasi?
Kai tiedät että yleensä se on nainen joka päättää tuosta? Jos mies päättää ettei seurustella, niin yleensä kyseessä on (liian) suosittu mies...
Tavallisia. Kahden pisimmän tapailusuhteen miehillä oli sinkkuutta takana erojen jälkeen 1-3 vuotta. Ainoa syy, jonka olen (erikseen) kysyessäni kuullut on ollut se, että "muhun ei vaan ihastu". Ensimmäiset pahat kommentit siitä, että en ole koskaan ollut suhteessa sain jo 22-vuotiaana, nyt en ole enää vuosiin edes kertonut miehille olevani ikisinkku mahdollisten reaktioiden takia :/
Tietysti tiedän, että yleensä se on nainen, joka tuosta päättää. Minä en vain ole sellainen nainen, johon voi ihastua/rakastua. Olen omasta mielestäni ihan tavallisen näköinen, joten veikkaan syyn olevan jotenkin luonteessani. Tylsä, varautunut ja hiljainen.
Et taida kuitenkaan tylsää, varautunutta ja hiljaista miestä kelpuuttaa treffeille?
Asenteellinen kysymyksenasettelu. Miksi teet minusta oletuksen millaisista miehistä olen kiinnostunut?
Joku syyhän siihen on miksi suhteesi eivät ole edenneet seurusteluun, ja veikkaan ettei syy ole sinussa vaan niissä miehissä mitä olet valinnut. Eikö se ole lähinnä aika positiivinen lähtökohta?
No itse kyllä käsitin aloituksen niin, että naista haetaan vain tietystä seurustelemismielessä suht kokemattomien kiintiöstä. Lainaus suoraan aloitustekstistä: "En usko, että voin saada hyvää parisuhdetta, jos nainen on ollut jonkun miehen kanssa vuosikaudet, tai toisaalta ollut jatkuvasti uusissa suhdevirityksissä." Kuten sanoin, olen itse tuohon kiintiöön osuva, mutta en käsitä miksi minun pitäisi innostua ihmisestä, jolle kelpaan kun kerran osun sen kehittämään kiintiöön. Ymmärrätkö? Yhtä teennäistä kuin jotkut ikärajatkin.
Eikä rakkaus mihinkään kulu. Se syttyy ja sammuu, aina uudestaan. Sellainen, joka on jo kaikkensa suhteissa antanut, tuskin enää asettaakaan itseään suhteelle alttiiksi, mutta noin muuten pitää hyväksyä se, että tässäkin iässä ihmisillä alkaa olla jo historiaa - erilaista, mutta kuitenkin. Ei kai sen pidä antaa määrittää ihmistä?
AP toki hakee millä kriteereillä haluaa, en sillä arvostele ollenkaan. Itse henkilökohtaisesti en vain ymmärrä tällaisia tarkkoja rajauksia. Ihminen ihmisenä.