Kissan hankkiminen löytöeläinpaikoista mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Sensuroi siitä sun yhteydenotosta ne perhetiedot ja muut kriittiset yksityistiedot. Syy voi olla ihan viestin yleissävyssäkin (vaikutatko liian töykeältä tms) tai muuten huonosta ulosannista (kirjoitusvirheitä, kummallisia lauseita, kuin humalassa kirjoitettu, tms :D).

 

 

Joo, ap oli varmasti humalassa xDDD

"Mminää halluaaisin kiisam. Eteline jäi autom allw. Meilä valmiina kissaan raaapinispuu. ruokkaa katil saadaa ku sosun rahhat tulee. Edeliset juotu.

Vastattkaa saaztana!!1111"

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti epäilen vaan että näitä löytöeläintahoja on kahdenlaisia, ammattimaisesti ylläpidettyjä ja sitten yksityishenkilöiden perustamia ja ylläpitämiä joissa yksityishenkilön omat kriteerit ja tapa toimia korostuu. Kun katsoo esimerkiksi joidenkin kotisivuja, tapaa informoida ja päivittää yhteystietoja ja toimia, niin välittyy kyllä kuva siitä kumpaan kastiin kyseinen taho kuuluu.

Jep. On ikävää, että huonot kokemukset joistain yhdistyksistä leimaavat koko rescuetoimintaa ja saavat jotkut luopumaan rescuen ottamisesta. 

Sinänsä asiallinen toiminta ei vaadi ammattimaisuutta eikä ammattimaisuus valitettavasti takaa asiallista toimintaa. Mutta aika nopeasti kyllä selviää, minkälaisesta putiikista on kiinni, kun on sinne yhteydessä.  Me olemme ottaneet kissat rekisteröidyltä yhdistykseltä, jossa toimintaa pyörittävät yksityiset aktiivit ja kissat ovat kotihoidossa. Kyseessä on kuitenkin suuri rekisteröity yhdistys, jolla on asiallinen hallinto, rahankeräysluvat, tiedotus kunnossa ja paljon aktiiveja. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja pidetty myös jälkikäteen yhteyttä ihan vapaaehtoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Samoin kuin myös koiran. Olisin ottanut Helsingissä tällaisen kotia etsivän löytökoiran, mutta eivät antaneet, koska käyn kokopäivätyössä ja olen sinkku. Liikaa yksinoloa koiralle kuulemma. Mulla kuitenkin on 1 koira jo ennestään, ja kokemusta löytyy paljon, olen ennen kasvattanutkin ja mulla on kennelnimi...

Olin ihan samaa tulossa sanomaan. Kun lähdimme miehini kanssa hankkimaan koiraa, halusimme ensisijaisesti tarjota kotia aikuiselle kodinvaihtajalle, koska olimme sellaisessa uskossa, että näille on vaikea löytää uutta omistajaa. Ajattelin vielä tuolloin olevani mieheni kanssa monella tavalla sopiva ostajakandidaatti: kauan yhdessä ollut lapseton pariskunta, joka harrastaa ulkoilua ja lenkkeilyä. Lisäksi meillä molemmilla on elämänmittainen kokemus paitsi koirista, myös kaikenkirjavista kissoista, kanoista, lehmistä, hevosista ja possuista, maaseudulta kun olemme kotoisin. 

Nopea perehtyminen aiheeseen opetti, että koiria oli tarjolla paljon, mutta monenmoisin vaatimuksin. Meille ei haluttu myydä esim. siksi, että olemme lapsettomia (koirahan on siis selkeä vauvankorvike - kohta meilläkin viipeltää pienokainen ja koira jää vaille hoitoa) ja olimme opiskelijoita (koska osa-aikaisesti työssäkäyvillä, raha-asiansa säntillisesti hoitavilla opiskelijoilla ei muka voi olla rahaa pitää lemmikkiä). Aina myymisestä kieltäytymiselle ei annettu syytä, joko yhteydenpito loppui, oli tullut parempi ostajaehdokas tai emme muuten vaan olleet sopivia... Jossain vaiheessa turhauduin niin pahasti, että luovuin kodinvaihtaja-ideastani ja siirryin Apulasta kenneleiden sivuja tutkimaan. 

Onneksi en kuitenkaan edennyt pennun oston kanssa harkintaa pidemmälle. Kuukausien etsinnän jälkeen löysimme nykyisen koiramme. Yhteistä taivalta on takana nyt yli kaksi vuotta, ja olen yhä hämmentynyt siitä, että niin surkeasti alkanut "koiranmetsästys" päättyikin näin onnellisesti :).

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ihan rehellisesti epäilen vaan että näitä löytöeläintahoja on kahdenlaisia, ammattimaisesti ylläpidettyjä ja sitten yksityishenkilöiden perustamia ja ylläpitämiä joissa yksityishenkilön omat kriteerit ja tapa toimia korostuu. Kun katsoo esimerkiksi joidenkin kotisivuja, tapaa informoida ja päivittää yhteystietoja ja toimia, niin välittyy kyllä kuva siitä kumpaan kastiin kyseinen taho kuuluu.

 

 

Jep. On ikävää, että huonot kokemukset joistain yhdistyksistä leimaavat koko rescuetoimintaa ja saavat jotkut luopumaan rescuen ottamisesta. 

Sinänsä asiallinen toiminta ei vaadi ammattimaisuutta eikä ammattimaisuus valitettavasti takaa asiallista toimintaa. Mutta aika nopeasti kyllä selviää, minkälaisesta putiikista on kiinni, kun on sinne yhteydessä.  Me olemme ottaneet kissat rekisteröidyltä yhdistykseltä, jossa toimintaa pyörittävät yksityiset aktiivit ja kissat ovat kotihoidossa. Kyseessä on kuitenkin suuri rekisteröity yhdistys, jolla on asiallinen hallinto, rahankeräysluvat, tiedotus kunnossa ja paljon aktiiveja. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja pidetty myös jälkikäteen yhteyttä ihan vapaaehtoisesti. 

"Sinänsä asiallinen toiminta ei vaadi ammattimaisuutta eikä ammattimaisuus valitettavasti takaa asiallista toimintaa." Loistavasti kiteytetty.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kummallista. Luulisi että siellä olisi paljonkin halukkuutta saada kissoille koti. 

Ethän ole liian hätäinen, kyselyjä voi tulla paljon ja vastaus kestää.

 

 

En usko että olen liian hätäinen jos ei ole esim. kuukauteen tullut vastausta ja muutamasta kissasta olen kyselyä laittanut ja kertonut toki samalla, millaiseen perheeseen kissa olisi tulossa. Vastauksia en ole saanut kertaakaan. Yksityisille myyjille ja yhdelle rotukissojen kasvattajallekin laitettuihin tiedusteluihin kyllä on vastattu kun joku on myymässä omaa kissaansa mutta ei näihin rescue-kissoja koskeviin kyselyihin. 

Eiköhän se kissa jotain kautta meillekin löydy, ennemmin tai myöhemmin mutta ihmetyttää vain nämä löytökissojen myyjien vastaamattomuus ja samojen kissojen pitkät myyntiajat. ap

Löytöeläintalot toimivat pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ei siellä ole aikaa sähköpostikyselyihin vastata. Katso netistä, milloin on vierailuaika ja mene paikan päälle kissoja katsomaan ja siellä ilmaiset halukkuutesi adoptoida kissa.
Niin se tapahtuu. Meillä on yksi Hesyn kissa ja ja kaksi kissaa ReccuRescuen kautta.

en jaksa lukea koko ketjua, mutta jos kerrot viestissäsi esim. että kissa saa ulkoilla vapaasti, ei sinulle haluta antaa kissaa. niitä ei kuulu pitää vapaana.

Multa ei kysytty mitään, vaikka olin vain 19 vuotias kun kissani hain.. Soitin sinne ja varasin ajan milloin menen katsomaan kissaa ja ei siellä mitään kyselty millaiseen perheeseen kissa tulee tai millainen edes minä itse olen. Nyt kun miettii niin kuulostaa aika vastuuttomalta. Edes minulla kissa on hyvässä hoidossa, mutta mites ne muut?

Mekin haettiin Hesystä. Ei mitenkään etukäteen katseltu vaan pelmahdettiin paikalle. Katseltiin mitä oli tarjolla sillä hetkellä. Yksi arka kissa kiinnitti huomion, oli selvästi utelias, mutta todella arka. Kaukaa kuitenkin lipaisi kättäni, kun ojensin sen, lähelle ei uskaltanut tulla.

Kissasta kehkeytyi mitä paras lemmikki. Viikko meni, että uskalsi tulla syliin. Aluksi väisteli jalkoja aina (kissalta puuttui etuhampaita, ilmeisesti joku oli kenkäissyt sitä). Lopulta uskalsi pyöriä jaloissa, jos oli sukkasillaan. Ja viimeisinä vuosinaan myös, jos oli omalla väellä kengät jalassa, vieraiden kenkiä kiersi hautaan asti. Oli aikuinen kissa, kun otimme sen, tarkkaa ikää ei tiedetty, eli ilonamme 12v.  Oli mitä lempein yksilö. Tottui lapsiinkin nopeasti, kun perhe kasvoi.

Eivät mitenkään kovin tarkasti syynänneet, olimme tuolloin lapseton pariskunta kerrostalossa. Miehelläni oli ollut lapsuuden perheessä kissa, mutta siitäkin oli jo vuosia. Minulla ei mitään kokemusta. Opastivat kynsien leikkauksen toisella kissalla ja antoivat paperisen kissan hoito-oppaan. Hyvin lähti siitä yhteiselo.

Menkää siis käymään, ottakaa niistä, joita on siellä tarjolla paikan päällä. Elkää olko liian ronkeleita.

Vierailija kirjoitti:

Mekin haettiin Hesystä. Ei mitenkään etukäteen katseltu vaan pelmahdettiin paikalle. Katseltiin mitä oli tarjolla sillä hetkellä. Yksi arka kissa kiinnitti huomion, oli selvästi utelias, mutta todella arka. Kaukaa kuitenkin lipaisi kättäni, kun ojensin sen, lähelle ei uskaltanut tulla.

Kissasta kehkeytyi mitä paras lemmikki. Viikko meni, että uskalsi tulla syliin. Aluksi väisteli jalkoja aina (kissalta puuttui etuhampaita, ilmeisesti joku oli kenkäissyt sitä). Lopulta uskalsi pyöriä jaloissa, jos oli sukkasillaan. Ja viimeisinä vuosinaan myös, jos oli omalla väellä kengät jalassa, vieraiden kenkiä kiersi hautaan asti. Oli aikuinen kissa, kun otimme sen, tarkkaa ikää ei tiedetty, eli ilonamme 12v.  Oli mitä lempein yksilö. Tottui lapsiinkin nopeasti, kun perhe kasvoi.

Eivät mitenkään kovin tarkasti syynänneet, olimme tuolloin lapseton pariskunta kerrostalossa. Miehelläni oli ollut lapsuuden perheessä kissa, mutta siitäkin oli jo vuosia. Minulla ei mitään kokemusta. Opastivat kynsien leikkauksen toisella kissalla ja antoivat paperisen kissan hoito-oppaan. Hyvin lähti siitä yhteiselo.

Menkää siis käymään, ottakaa niistä, joita on siellä tarjolla paikan päällä. Elkää olko liian ronkeleita.

Miksi ihmeessä kissan kynsiä pitäisi leikata?

Vierailija kirjoitti:

Haimme Hesyltä kissan. Eli kävimme ensin Pakilan kissatalolla kyselemässä. Meidän vaatimukset olivat että kissa on sisäsiisti ja sen verran reipas että soveltuun pikkulapsi perheeseen. Tarkoitan reippaudella sitä ettei pelkää jos lapset hihkuvat ja kolistelevat lelujaan.

Sillä hetkellä oli vain suht. arkoja kisuja. Laitoimme hesylle erikseen sähköpostia. Kerroin että on kissakokemusta ja pieniä lapsia.

Jo parin päivän päästä sain sähköpostia ja kerrottiin että yksi meille sopiva kissa olisi tarjolla. Menimme yhdessä katsomaan sitä. Vielä kyseltiin miten asumme (kerrostalo), osataanko esim. leikata kynnet jne. Hoitaja sanoi että arkoja kissoja tulee todella paljon ja meillä kävi tuuri kun sattui juuri reipas kissa samoihin aikoihin hakemuksen kanssa.

Outoa! Noista "kissataloista" kun ei anneta kissoja (pikku)lapsiperheisiin! Mainitaan jo nettisivuillakin.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä kissan kynsiä pitäisi leikata?

Koska muuten ne kasvavat pitkiksi ja käyriksi ja takertuvat tekstiileihin niin että kissa jää niihin kiinni tempomaan ja sitten ne voivat revetä irti. Meillä ainakaan ei sisäkissojen kynnet pysy leikkaamatta hyvän pituisina, vaikka miten on raapimapuu ja -lauta. Takakynnet pysyvät ja niitä ei tarvitse leikata.

Ehkä jos on vapaasti ulkoileva kissa niin asfaltti ja hiekka sitten kuluttaa niitä enemmän, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Itse en antaisi kissaa kenellekkään "Tatskamuijalle" tai "Hupparipää" pojalle.

Selvä asia sanomattakkin.

Et ole kissakuiskaajaa sattunut katsomaan? :)

Otimme kissan kun nuorin lapsi oli seitsemän Hesyltä. 

Kävimme kissatalossa ja annoin 11-vuotiaan lapsen päättää. Rapsuttelimme kissaa hetken ja päätimme että tämä se on. Haastateltiin sen verran että onko ollut kissaa ennen ja minkä kokoinen talo ja näin. Viikon harkinta-aika ja sitten kissa oli meidän. Ja se oli aivan ihana kissa. 

En tiedä ehtivätkö koskaan tarkistaa sähköposteja, epäilen.

Omaankin silmään on pistänyt monissa ilmoituksissa nykyään vaatimus siitä, ettei perheessä saisi olla varsinkaan pieniä lapsia (voisivat sitä paitsi tarkemmin määritellä, mitä tarkoittavat pienillä lapsilla). Ymmärrän sen, jos kisu (tai koira) on tosi arka ja ihan selvästi pelkää nimenomaan lapsia, mutta ei se nyt aina ihan niinkään mene, että juuri lapset lisäisivät lemmikin stressiä. Kyllä lapsetkin oppivat nopeasti, miten eläimiä tulee kohdella, jos se vain heille opetetaan. Kun olin itse ekaluokkalainen ja sisarukseni minua nuorempi, meidän perheeseemme tuli kissa, joka oli arka. Tottui kyllä lapsiin nopeasti ja oli mitä parhain lemmikki.

Kaikkihan riippuu perheestä - on olemassa hiljaisia ja rauhallisia lapsia, joiden seurassa arankin eläimen on helppo olla, ja sitten niitä menevämpiä tapauksia, joilla ei ehkä riitä kärsivällisyys aran lemmikin kanssa toimimiseen. Kaikki löytöeläimetkään eivät sitä paitsi ole arkoja, vaan jotkut voivat olla hyvinkin rohkeita. En oikein tiedä miten sitten suhtauduttaisiin lapsettomiin nuoriin pariskuntiin, joille voi se vauva jossain vaiheessa tulla - aletaanko tentata raskauden suunnittelusta ja ehkäisyn käytöstä... Itse kutsuisin varmaan koko lemmikkiä toivovan perheen käymään ja juttelisin myös lasten kanssa eläinten hoidosta, sillähän se selviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita sinne löytöeläinkotiin ja pyydä päästä käymään.

Nuo kissat, joista olen kysellyt, ovat yksityisillä henkilöillä hoidettavina, ei siis itse löytöeläintalossa. ap

Voiko olla , en tiedä , mutta maksetaanko kissan hoidosta , jos ovat kotihoidossa ( > vertaa sijaislapsi ).