Lue keskustelun säännöt.
"Arvostan naisellisia naisia ja miehisiä miehiä" - mielipide Hesarissa
yksnainen
06.10.2015 |
Olipa taas naurettavin kirjoitus aikoihin! Yhteen ja ainoaan tekstiin saatiin mahdutettua yleisen typeryyden lisäksi mm. cis-seksismiä, slut shamingia, heteroseksismiä, yleisten stereotypioiden viljelyä ja ahdasmielisyyttä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tunkea itseäni mihinkään rooliin, koska tykkään valinnanvapaudesta. Tämän on feministit aikoinaan mahdollistaneet ja siitä olen kiitollinen. En nimittäin usko, että olisin kovinkaan onnellinen yhdessä ahtaassa muotissa.
On myös hienoa, että nykypäivänä myös miehet voivat valita. Hekin saavat olla sellaisia kuin ovat, joskaan eivät ehkä ihan siinä määrin kuin naiset mutta eiköhän tämäkin tilanne parane lähivuosina.
Miehet ovat juuri siinä ahtaassa muotissa, josta puhut. Eivät lain pakosta, vaan sosiaalisen paheksunnan kautta.
Onko miehen soveliasta pukeutua naisen vaatteisiin; ei. Onko naisen soveliasta pukeutua miehen vaatteisiin; kyllä. Mieti miksi? Vika ei ole vaatteissa. Mielestäni se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on edelleen jäljellä kaikki "kiellot" siitä miten ei saa käyttäytyä. Vapauksia on mukamas tullut, mutta oikeasti naisellisesti käyttäviä miehiä pilkataan ja väheksytään aivan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.
Mitä vapauksia miehet ovat saavuttaneet samaan aikaan, kun naiset ovat "vapautuneet"? Eivät mitään, ja naisilla on siinä ollut iso rooli. Naiset eivät halua miesten olevan naisellisia. Voin ymmärtää sen, mutta älkää puhuko yhtä ja tehkö toista. Miesten pitäisi edelleen olla miehekkäitä, mutta nyt samaan aikaan nykyään myös "naisellisia" silloin, kun se vapauttaa naisen entisistä rajoitteistaan, kuten kodin ja lasten hoidosta.
Sama kuin naiset olisi jätetty entiseen ahtaaseen rooliinsa rajoituksineen, mutta uutena ihanteena heidän pitäisi hoitaa nyt myös miehen rooli elättämällä perhe vapauttaakseen mies rajoitteistaan.
Aivan näin ja tästä riittää esimerkkejä.
Miehien ei sallita harrastavan passiivista seksiä jossa naiselle olisi vastuu teoista ja molempien tyydyttämisestä siinä kun mies lähinnä makaa alla.
Työttömiä miehiä ei etsitä suhteeseen, miehen tulisi kyetä elättämään perheensä. Naiselle onkin ihan OK, että ollaan 75% työajalla jossain suojatyöpaikassa ja porsitaan lapsia jotta voi olla 3-4vuotta per lapsi poissa työelämästä.
Tunteellisesti usein itkevä mies kuivattaa naisen pillun, kun taas naisille itku on aito tunteen näytös, hyväksyttyä ja jopa miehen syytä.
Naisille ei ole vankeusuhalla pakotettua kansalaispalvelusta kuten armeija on. Ja sitähän naiset eivät naisille halua ajaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6079 Smith W kirjoitti:
Myönnän alkuun, että olen joissakin suhteissa kyynisyyteen ja nihilistiseen v-mäisyyteen taipuvainen ihminen. Kaikki kirjoittamiseni ei siinä suhteessa ole asiallista. Tällä kertaa pyrin kuitenkin esittämään feminismin, ja kohdennetusti "sukupuoli on konstruktio" -käsityksen kritiikin tiedollisesti hyvin asiallisessa muodossa. Lähinnä vastauksena ketjun viesteihin 35-37, joiden oletan olevan samalta kirjoittajalta, ja joissa tuotiin hyvin esille useita sukupuolentutkimuksen (ja feminismin) keskeisistä oppirakennelmista. Vastaan niihin kohta kohdalta ja tavallista pidemmin perusteluin. Viesti on siis pitkä ja sen kirjoittamiseen kului keskellä yötä n. 5 tuntia. Viestin pituudesta on turha valittaa. Jos et halua lukea, älä lue. Kirjoitin sen paitsi omia ajatuksiani jäsentääkseni, niin myös siinä toivossa, että joku todella haluaa näitä kysymyksiä miettiä eriävien tiedollisten näkökulmien valossa, ja myös osoittaakseni, kuinka näkemysten eroavaisuus ei juonnu niinkään arvoeroista, saati "naisvihasta", vaan kyse on pitkälti siitä, mitä näkee tieteellisen tutkimuksen maailman todellisuudesta kertovan ja miksi; mitä maailma todella on meidän toiveistamme ja arvoistamme riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Argh. Miksi ihmiset eivät opiskele.
Erimielisyys näkemystesi (tai näkemysteni) kanssa ei välttämättä korreloi opiskelemattomuuden kanssa. Itse olen lukenut runsaasti mm. evoluutiopsykologiaa, evoluutiobiologiaa, evoluutioteoriaa, genetiikkaa, käyttäytymisgenetiikkaa, perinnöllisyystieteitä, evoluutioantropologiaa, filosofiaa (erityisesti epistemologiaa ja tieteenfilosofiaa), sosiaalipsykologiaa, historiaa, uskontotieteitä, uskonnon psykologiaa, taloustiedettä. Olen myös lukenut mm. sosiologiaa, nais/sukupuolentutkimusta, kulttuuriantropologiaa. Sinun näkemystesi katson juontuvan pitkälti viimeisimpinä mainittujen oppirakennelmistasi. Voit korjata, jos näkemykseni on väärä.
Olen pyrkinyt siihen, että omaksun tietoa sen mukaan, kuinka perustelluksi ja johdonmukaiseksi ja rakennelmiensa kannalta vaikeisiin kysymyksiin tyydyttävästi vastaavaksi (so. rationaaliseksi) olen lukemani kokenut. Painotan erityisesti, että tieteellisen maailmankuvan muodostamisessa epistemologian, tieteenfilosofian ja paljolti laiminlyödyn tieteen psykologian (ei edes vakiintunut käsite) ymmärtäminen on tärkeää. Tarkoitan tällä sen filosofista ja psykologista tiedostamista ja sisäistämistä, että maailma on, mitä se on. Todellisuus, sattuma äärettömyydessä, ei ole mitään velkaa toiveillemme, (viiteryhmällisille, sosiaalisille) identifioitumisillemme tai omanarvontunnollemme. Jokin tutkimuskohde, kuten erilaisten perinnöllisten taipumusten ja kykyjen keskimääräinen heritabiliteetti ja sen sukupuolten ja ihmisryhmien välinen mahdollinen variaatio (alleelien frekvenssit) on, mitä se on. Se voi osoittautua sellaiseksi, että se sotii sitä vastaan, miten haluaisimme maailman nähdä, miten olisi "oikein" maailma nähdä, mutta mikään tällainen tunneperäinen suhtautuminen ei muuta todellisuutta. Todellisuus on, mitä se on. Tämä voi kuulostaa tautologiselta ja yksinkertaiselta, mutta siihen sisältyy hyvin keskeinen kysymys ihmisen psykologisesta ja filosofisesta tietosuhteesta. Luomiskertomusta ei ole olemassa. Ei sen enempää uskonnollista kuin humanistista(tai feminististä). Todellisuus on, mitä se on ja objektiivisuuteen pyrittäessä se on tämän mukaisesti otettava vastaan ja pyrittävä ymmärtämään.
Lainaus:
On totta, että ihmiset jakautuvat naaraisiin ja koiraisiin ja lisäksi mukaan mahtuu muutama intersukupuolinen.
Biologisesti on hallitsevasti kaksi sukupuolta (minkä x tai y kromosomin periminen määrittää) ja niihin liittyviä suhteessa harvinaisia kehityspoikkeamia (vältän termiä kehityshäiriö, joka on negatiivisesti latautunut), joiden määritelmät ovat kiisteltyjä tutkijoiden parissa, mutta jotka eivät ole sukupuolisesti selkeästi määriteltävissä, sillä sukupuolikromosomit voivat sekoittua laajalti solutasoa myöten. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. Tavanomainen xy-todellisuus ei muuta sitä, että on erittäin arvokas kulttuurinen konstruktio pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina. Poikkeava ei ole vähemmän arvokas, ei vähemmän ihminen.
Lainaus:
Me emme tiedä minkälainen on naarasmainen ihmisnaaras ja koirasmainen ihmiskoiras. Kulttuuri kun ihan todella vaikuttaa siihen miten miellämme maailman, sellaista ihmisolentoa joka ei olisi kulttuurin vaikutuspiirissä ei ole. Eikä mistään susilapsistakaan voi oikein päätellä minkälainen on "perimmäinen ihminen".
Ihminen on fenotyyppi (laajasti ymmärrettynä). Fenotyyppi syntyy genotyypin (perimän, sisältäen myös kohdunaikaisen prenataalisen vaikutuksen, mutta käytän jatkossa tilan säästämiseksi genotyyppiä) ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa molemmilla on tärkeä roolinsa. Genotyyppi ei ole deterministinen, mutta monet yksilön piirteet, taipumukset ja kyvyt ovat voimakkaan perinnöllisiä. Tämän tiedämme käyttäytymisgenetiikan tutkimuksista (mm. erillään eläneiden identtisten kaksosten, jotka ovat aikuisina hämmästyttävän samankaltaisia piirteiltään, taipumuksiltaan ja kyvyiltään, vaikka olisivat eläneet hyvinkin erilaisissa ympäristöissä. Samankaltaisuus ei ole lähellekään yhtä voimakasta ei-identtisten kaksosten kohdalla ja vielä paljon heikompaa se on samassa perheessäkin varttuneiden ei biologista sukua olevien lasten välillä.) Myös moderni geenitutkimus lisää kokoajan ymmärrystämme tästä kokonaisuudesta ja hyvin vahvasti voimakkaan perinnöllisyyden käsitystä tukien. (On löydetty mm. aggressiivisuuden kanssa hyvin vahvasti korreloivia alleeleja, joiden esiintyvyys vaihtelee myös ihmisryhmien välillä.)
Lainaus:
Sata vuotta sitten opiskelua pidettiin ehdottoman epänaisellisena puuhana. Nykyään kai harva ajattelee niin? Tai kokeeko joku, että polkupyörällä ajava nainen on maskuliininen? Yhteen maailmanaikaan miehet pukeutuivat sukkahousuihin, nykymaailmassa sukkahousut taas ovat vahvasti naiselliseksi miellettävä vaatekappale. Kyse on nimenomaan muutoksista kulttuurissa, ajatusmaailmassa.
Kulttuurin (laajemmin ympäristön) vaikutus on hyvin merkittävä. Tämän ymmärtämiseksi riittää vuosien 1940 ja 2015 Saksojen vertailu, missä ajassa keskimääräinen perimä ei ole ehtinyt havaittavista muuttua. Tämä ei kuitenkaan poista fenotyypin toisen rakennuspalan merkitystä. Ihminen ei ole tabula rasa, tabula rasa olisi ei mitään, software ilman hardwarea yleistä vertausta lainatakseni. Ihmisellä on satojen miljoonien vuosien lajihistoria. Yhtenä esimerkkinä lukuisista, ihmisellä on luontaista taipumusta joukkomielisyyteen. Natsismi on tästä yksi esimerkkinsä. Se kuvastaa myös sitä, kuinka ihmisessä on useita kilpailevia taipumuksia, niin hyvään kuin pahaan (ja kyky niiden hyvin subjektiiviseen käsittämiseen), ja kulttuuri on konstruktiotamme siitä, mitä näistä taipumuksista tuemme. Se ei muuta taipumusten merkitystä. Ilman joukkomielisyyttä moni positiivinenkin joukkoliike olisi jäänyt syntymättä. Jos ihmiset eivät olisi voimakkain tuntein luontaisesti samaistuneet hyviin ja tavoiteltaviin päämääriin. Alkuaikojen naisliike oli eittämättä yksi tällainen hyvä joukkoliike. Nykypäivän länsimainen monikultturismi (karkeasti yleistäen) ei mielestäni sitä ole.
Lainaus:
Me olemme kasvaneet omassa kulttuurissamme. Moni kuvittelee, että esimerkiksi mustasukkaisuus ja omistushalu ovat ihmiselle, etenkin miehille jotenkin luontaisia ominaisuuksia.
Omistushalu ja mustasukkaisuus ovat miehille ominaisia taipumuksia. Myös naisille, mutta heikommin ja poikkeavin painotuksin. Tästä on lukuisia tutkimuksia. On myös evoluutioteorian valossa pääteltävissä, miksi etenkin seksuaalinen mustasukkaisuus on miehelle ominaista. Se on ollut paleohistoriassa lähes väistämätön valintaetu genotyyppiseen palettiin ilmestyttyään (isyydestään tarkan miehen geenit jatkavat todennäköisemmin seuraavaan sukupolveen kuin aisankannattajan, ja näin kertautuen, kunnes valintaedun antavan genotyypin leviämisen myötä genotyyppinen taipumus on lähes universaali). Naisten mustasukkaisuus on tutkitusti enemmän kiintymyksellistä. Nyt on tärkeää huomata, että kulttuuri voi näihin taipumuksiin toisena fenotyypin rakennusosista hyvin vahvasti vaikuttaa ja on etenkin länsimaissa vaikuttanut. Länsimainen kulttuuri on rakentanut sosiaalisia ja moraalisia konstruktioita, jotka tuomitsevat ja näin pyrkivät ehkäisemään miehen mustasukkaisuusväkivaltaa (mustasukkaisten tuntemusten estäminen on mahdotonta). Näin ei ole kunniakulttuureissa, joissa uskottoman naisen pahoinpitely on sosiaalisesti hyväksyttyä. Kunniakulttuurien miehillä on genotyypin taipumus mustasukkaisuuteen (jonka voimakkuuteen keskimääräisen perimänkin erot voivat vaikuttaa), mutta ei länsimaista sosiaalista konstruktiota, joka sen fenotyyppistä ilmentymistä samalla tapaa tuomitsisi, vähentäisi ja estäisi.
Lainaus:
Kun taas jossain polynesian saarikulttuureissa naiset ovat harrastaneet seksiä hyvin vapaasti kenen kanssa haluavat ja kyseisissä kulttuureissa ei tunneta sellaisia sanoja kuin huora tai jakorasia, jotka taas liittyvät kristilliseen käsitykseen seksuaalisuudesta ja parisuhteesta.
Tuo väitekokonaisuus ei pidä paikkaansa miltään osaltaan. Viittaat Frans Boasin suojattien Margaret Meadin (1900-luvun tunnetuin naispuolinen tutkija Marie Curien ohella) ja Ruth Benedictin tutkimuksiin. Meadin tutkimukset Samoalta on pitkälle kumottu ja alunperinkin näyttö niille oli hyvin vähäistä, anekdoottista ja heikkoa, eikä näyttöä pystyttä miltään osin todentamaan. Tämä kaikki on yksityiskohtaisesti käyty lävitse Derek Freemanin kirjoissa Meadin tutkimuksista (mm. The Fateful Hoaxing of Margaret Mead). Samoan kulttuuri oli patriarkaattinen (käytän tätä epävirallisempaa muotoa sukupuolentutkimuksessa käytetyn patriarkaalisen sijaan, koska se juontuu mielestäni paremmin, patriarkaaliselta puuttuu suomen kielestä selkeä kantasana, mutta tällä ei ole muuta merkitystä), nuoret naiset eivät saaneet vapaasti harrastaa seksiä. Naisen seksuaalinen vallankumous Meadin kuvaamassa muodossa on toteutunut vain ja ainoastaan modernissa läntisessä yhteiskunnassa. Sille ei löydy tunnettua paralleelia mistään toisesta kulttuurista eikä ajasta. Toinen Meadin tunnetuista tutkimuksista, Chambri-kansasta, jota Mead väitti matriarkaattiseksi, on niinikään osoitettu episteemisesti vailla perustaa olevaksi. Molemmissa tapauksissa mentorinsa Boasin, ja yleisemmin seksuaalista vapautta janonneen maailmankuvan vaikutuksen, alainen Mead löysi sitä, mitä lähti etsimään. Esimerkin vanhoilliseksi ja rajoittavaksi kokemansa 1900-luvun alun amerikkalaisen yhteiskunnan vastapainoksi. Hyvin yleinen, epistemologisesti rikkäinen, tiedon psykologisista vaikutteista syntyvä ja välittyvä hahmo ideologisoituneissa ihmis- ja yhteiskuntatieteissä, minkä osalta viittaan siihen, mitä alussa totesin tieteenfilosofisten lähtökohtien sisäistämisestä. Eikä naisen seksuaalisuuden kontrolloiminen ole kristinuskon luoma konstruktio vaan ihmisyyden universaali (ks. Donald Brownin Human universals) kaikissa muissa kulttuureissa ja kaikkina muina aikoina, paitsi nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa. Kristinuskon vaikutus suhteessa Antiikin aikaan oli myös naisen asemaa parantanut ja on perusteltua nähdä Neitsyt Maria emansipatorisena naishahmona, joka sai miljoonat eurooppalaiset miehet laskemaan päänsä ja itkemään naishahmon edessä ja edisti monella tapaa naisten arvostamista. Tämän ymmärtää sitä vasten, kuinka vielä keskiaikaiseen Eurooppaan nähden paljon alisteiseimpi naisen asema on useimmiten ihmiskunnan historiassa ollut.
Lainaus:
Katsokaa lasten maailmaa. Se on todella sukupuolittunut. Lelut, vaatteet, tv-ohjelmat...Ja ihmiset kohtelevat jo vastasyntynyttä tyttöäja poikaa eri tavoilla. Vaikka väittävät etteivät näin tee. Mutta ajatukset siitä mikä on tyttö ja mikä on poikaovat juurtuneet niin valtavan syvälle meihin,että sukupuolineitraali kasvatus ei kertakaikkiaan ole mahdollista, ei vaikka sitä yrittäisi kaikin keinoin. Tunnetusti poikia kannustetaan meteliin, toimintaan, reippauteen, poikavauvoja puhutellaan isänniksi ja äijiksi. Tyttölapsia varjellaan ja suojellaan, toisaalta hillitään ja rajoitetaan ja pidetään paljon tarkemmassa kontrollissa ja heiltä vaaditaan enemmän, pitää olla kuuliainen. Miten joku voi kuvitella, että heti syntymästä alkanut alitajuinen muokkaus tiettyyn suuntaan ei näkyisi eroina käytöksessä kun se lapsi on vaikkapa 3-vuotias. Sitten virheellisesti kuvitellaan, että joo nää meiän pojat on tällaisia raisuja ja tyttö tuollainen kiltti prinsessa. Kun todellisuudessa jo vauvaiästä lähtien pojan on annettu touhuta omiaan, poikavauva on saanut tutkia ympäristöään vapaasti, harjoitella liikkumista ilman jatkuvaa kontrollointia ja tyttövauvaa on taas varjeltu kolhuilta ja tytön itkuun on reagoitu vanhemman taholta suurilla tunteenpurkauksilla siinä kun poikavauvaa on rauhassa tyynnytelty jne jne jne....
ja
Lainaus:
Samalla tavalla syntyy se "miehinen identiteetti": poikaa kehutaan kun se leikkii autoilla ja kielletään, ettei saa pukeutua johonkin väriin, kuten valkoiseen, koska "se on tyttöjen väri". Kyllä pieni lapsi noteeraa aikuisten vihjeet, vaikka kuinka hoetaan, että saa leikkiä millä vaan haluaa. Sitä mekkoa ei vaan saa laittaa.
Sama kohtelu toistuu päiväkodissa: poikia autetaan, tyttöjen pitää pärjätä itsenäisesti. Pojille puhutaan pelkästään käskysanoilla, jolloin heidän kommunikaationsa alkaa olla samanlaista. Tyttöjen kanssa keskustellaan enemmän. Kaikki tämä tapahtui, vaikka henkilökunta itse luuli kohtelevansa kaikkia samalla tavalla. (Tutkimuksesta.)
Viittaan jälleen fenotyyppiin. Sukupuolirooleihin vaikuttavat ympäristö ja kulttuuri, mutta ei irrallaan genotyypin vaikutuksesta, laajemmin yhteiskunnan tasolla tarkasteltuna keskimääräisen genotyypin. Genotyyppi vaikuttaa siihen, miten pieni lapsi reagoi ympäristöönsä, se meissä on, sinua lainaten, syvään juurtunutta. Vähemmän, etenkin pienen lapsen kohdalla, vaikuttavat erilaiset alitajuiset käsityksemme sukupuolirooleista. Tämä on myös todistettu, esimerkillä, jonka sukupuolentutkimus toisessa yhteydessä, ristiriitaisesti, hyväksyy. Homoseksuaalisuutta ei pidetä konstruktiona, vaan synnynnäisenä taipumuksena. Jos homoseksuaalisuus olisi konstruktio, niin eheytyshoitojen epäeettisyys ei olisi niin selkeä kysymys. Nyt on tutkitusti siten, että homoseksuaalisuuteen liittyy keskimääräisesti muitakin tunnistettavia perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavia taipumuksellisia ja kiinnostuksellisia poikkeamia, jotka ovat nähtävissä jo hyvin varhaiselta iältä lähtien.
Yksi vahvimpia korreloivia tekijöitä aikuisiän homoseksuaalisuuden kanssa on lapsuusiän perinteisistä sukupuolirooleista poikkeava käyttäytyminen. Useammassa tutkimuksessa on saatu tulos, että yli 60% homoseksuaaleista osoittivat lapsena sukupuolensa perinteisistä rooleista poikkeavaa käyttäytymistä, pukeutumista, leikkejä ja kiinnostuksen kohteita. Vaikka vanhemmat olisivat pyrkineet sitä kieltämään ja siitä pois ohjaamaan. Tämä ei perustu vain värittyneisiin muistikuviin, vaan mm. kotivideoihin ja läheisten haastatteluihin. Kyseessä on yksi vahvimpia aikuisiän homoseksuaalisuudelle saatuja ennustavia korrelaatioita. (Korrelaatio tarkoittaa sitä, että aikuisista homoseksuaaleista yli 60% käyttäytyi lapsena sukupuolensa rooleille epätyypillisesti. Tämä ei käänny siten, että jos lyhythiuksinen tyttäresi remuaa housut kurassa sotaleikkejä poikien kanssa leikkien, että hänestä, hänen kaltaisestaan lapsesta, kehittyisi homoseksuaali 60% todennäköisyydellä. Asian tutkimiseen tästä tulokulmasta liittyy ymmärrettäviä tutkimuseettisiä ongelmia, mikä rajaa tarkemman ennustettavuuden määrittämistä.) Samalla kyseessä on yksi vahvimpia tutkimuksellisia näyttöjä siitä, kuinka lapsuusiän sukupuoliroolit ovat voimakkaan perinnöllisesti vaikuttuneita. Aikuiset lesbot lapsina eivät kovinkaan usein "sukupuolittuneet" prinsessan rooliin, vaan pukeutuivat ja leikkivät hyvin poikamaisesti. Tämä todistaa sekä homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä (todennäköisemmin prenataalisesta hormovivaikutuksesta kohdussa kuin geeneistä, eli genotyyppi ymmärrettäköön tässä kirjoituksessa myös prenataalisen hormoni- ja muun vaikutuksen sisältävänä kuten alussa määritin) kuin myös sukupuoliroolillisten taipumusten vahvasta synnynnäisyydestä. Tässäkin on tärkeää huomioida kulttuurin merkitys. Lapsia ei suinkaan pakoteta moderneissa länsimaissa ahtaisiin sukupuolimuotteihin kun vertaamme asiaa globaalissa ja historiallisessa mitassa, vaan kulttuurimme antaa noiden roolien ilmentymiselle keskimäärin historiallisen vapaan tilan. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö tämän osalta meidänkin kulttuurissamme olisi vielä paljon kehittymisen varaa, mutta mittasuhteellisuus on tärkeää pitää mielessä asioiden ymmärtämiseksi. Länsimaissa selvä enemmistö aikuisista homoseksuaaleista osoitti jo lapsena sukupuolelleen keskimäärin epätyypillistä sukupuoliroolillista käyttäytymistä, vaikka heitä olisi yritetty "sukupuolittaa". Tämä on kiistaton kumoaminen väitteelle kulttuurin ytimiin asti menevästä vaikutuksesta. Päinvastoin, perimän vaikutus on huomattava.
Lainaus:
En sano etteivätkö synnynnäiset erot sukupuolten välillä olisi mahdollisia. Sanon, että meidän on mahdotonta niitä tietää, koska kulttuuri vaikuttaa niin voimakkasti, että vaikkapa 3kk ikäinen lapsi ei ole mikään tabula rasa, koska hänet on jo syntymässä lokeroitu oman sukupuolensa edustajaksi ja kohdeltu sen mukaisesti koko tuo lyhyt elämä.
3kk:n ikäinen lapsi tuskin on kehitysvaiheessaan omaksunut vielä minkäänlaisia sukupuolittuneita vaikutuksia. Hän elää symbioottisessa suhteessa ensisijaisen huoltajansa kanssa (joka toivon mukaan on lasta imettävä äiti). Mutta sen tiedämme sukupuolten perimän eroista, aivan viime vuosien geneettisen tutkimuksen edistymisen valossa, että miehen ja naisen keskimääräinen genotyyppinen ero on n. 15 kertaa suurempi kuin miehen ja miehen välinen. Satunnaisen miehen ja naisen DNA on 98,5%:sti identtinen. Satunnaisen miehen ja miehen DNA on 99,9%:sti identtinen. Eron merkityksen voi mittasuhteuttaa siihen, että myös miehen ja urossimpanssin DNA on 98,5:sti identtinen. (ks. mm. Professori David Pagen tutkimusryhmän saamat tulokset. Page on Biologian Professori MIT:n yliopistolla ja yksi maailman johtavia ihmisen genotyypin kartoittajia.) Toki miehen ja naisen genotyypin eroista merkittävä osa koodaa erilaista anatomiaa ja fysiologiaa, mutta tutkitusti myös keskimäärin poikkeavia taipumuksia, kykyjä ja piirteitä (eivät tietenkään yhtä paljon kuin leikilliseen simpanssivertaukseen nähden, eivätkä luvut siten kerro kaikkea). Näin me olemme "lokeroituja" syntymästämme asti sukupuolina, keskimääräisen genotyyppimme hyvin huomattavan eriävyyden osalta, jonka eroavuuden vaikutusta fenotyypin toinen osa, eli ympäristö ja kulttuuri, voi tasoittaa, mutta ei poistaa.
Lainaus:
Eihän eläimillekkään kerrota kumpaa sukupuolta ne on. Ei tyttöhevoselle laiteta vaaleanpunaisia rusetteja harjaan ja orille sinisiä spiderman-juttuja. Niillä on se oma sukupuoli, vaikka olis minkävärinen loimi päällä.
Evoluutiopsykologiassa tehdään juuri tästä näkökulmasta vertailuja ihmisen lähimpään sukulaiseen, eli jo mainittuun simpanssiin. Simpanssiyhteisöt (bonobot eli kääpiösimpanssit tekevät mielenkiintoisen poikkeuksen) ovat hyvin urosjohtoisia. Naaraat siirtyvät sukukypsiksi vartuttuaan naapurilaumaan, mutta naapurilauman alueelle eksynyt uros tapetaan. Urokset ovat ksenofiilisia vain naaraita kohtaan. Tästä voi eittämättä nähdä paralleellin taipumuksesta globaalisti esiintyvään ihmisyyden universaaliin, jota on tavattu kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina. Meneillään olevan turvapaikanhakijakriisin kohdallakin voi miettiä, kuinka eriävää olisi suhtautuminen, jos tulijat olisivat yli 80%:sti naisia eivätkä miehiä, kuten nyt on. Perinnölliset taipumukset vaikuttavat. Fenotyyppi on aina genotyypin(perimän) ja ympäristön vuorovaikutuksen tulos. Ympäristö ei poista perimän vaikutusta, ei voi sitä pois ohjelmoida, geenit vaikuttavat meihin pysyvästi ja kokonaisvaltaisesti. Mitä voimme peilata miljoonia vuosia taaksepäin evoluutiohistoriaan ja erilaisiin valintaetuihin ja niistä syntyneisiin lajityypillisiin piirteisiin, kuten lähimpien sukulaistemme simpanssien kohdalla.
Lainaus:
Kaverin poika on sitä mieltä, ettei Peppi Pitkätossu voi olla tyttö, koska "tytöt ei voi olla vahvoja". Samalla pojan isän mielipiteitä kuvastaa se, ettei hän ymmärrä miten joku mies voi haluta jäädä koti-isäksi.
Näihin vaikuttavat molemmat fenotyypin rakennusosat. Sankarin rooli on pojalle keskimääräisesti luonnollisempi. Se on kaikissa kulttuureissa esiintyvä universaali. Samoin prinsessan rooli tytölle. Naisten kaunistumisen välineitä, meikkaamiseen käytettyjä väriaineita, helmiä ja kampoja on löydetty kymmenien tuhansien vuosien takaa. Ensimmäiset tiedetyt ihmisen tekemät veistokset myöhäispaleoliittisen ajan Euroopasta (ks. Willendorfin Venus, Hohlenstein-Stadelin leijonaihminen) kuvaavat naisen seksuaalisesti kiihottavia puolia korostaen (veistos on nähty tulkinnan mukaan joko hedelmällisyyden jumalattarena, tai pornografisena) ja miehen totemistisena soturihahmona, johon samaistetaan leijonan luonteenpiirteet. Näihin on synnynnäistä taipumusta. Kulttuuri tarjoaa niille erilaisia muotoja, ilmentymistapoja ja esikuvia. Kotiäitiys on myös naiselle luontevampaa. Miehen panostaminen perheeseen ja sitoutuminen monogaamisuuteen on suhteessa viimeaikainen kehittymä kädellisten evoluutiossa. Moninsatakertaisesti pidempi kehityshistoria on äidin ja lapsen välisellä symbioottisella suhteella, joka alkaa jo kohdusta ja johon liittyy oksitosiinin kaltaisia kiintymyshormoneita. Vastasyntynyt lapsi tunnistaa äitinsä muista ihmisistä välittömästi (mutta ei isäänsä) ja osaa vaistomaisesti hakea äitinsä rintaa. Imetys antaa lapselle paremmat eväät elämän mitassa pärjäämiseen kuin isän suorittama pulloruokinta, rinnalla oloon liittyy myös kiintymyksen ja turvallisuuden tunteen kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Lapsi n. 18kk ikään asti myös muodostaa kiinteän ja läheisen suhteen vain yhteen, ensisijaiseksi kokemaansa huoltajaan, luontevammin lasta imettävään lapsen äitiin ja ahdistuu tämän lyhyestäkin poissaolosta. Tämä genotyyppinen vaikutus näkyy myös vanhempien osalta siinä, kuinka suomalaisissakin perheissä piirua vaille 100% kotihoidontuelle jäävistä on naisia. Olisi todella harkitsematonta yrittää tätä luontaista äidin ja lapsen biologista yhteyttä lähteä rikkomaan poliittisin (ideologisin) pakkokeinoin, jotka yrittäisivät naisten uranäkymien takia saada isiä jäämään moninkertaisesti kotiin lapsen ensisijaisen huoltajana. Kyseessä olisi yhteiskunnan mitassa radikaali ja vaarallinen koe hyvin mahdollisella lasten (myöhemmin aikuisten, elämänmittaisella) hyvinvoinnin kustannuksella, minkä seurauksena voisi olla esimerkiksi (tästä on näyttöä separaatioahdistuksen tutkimuksesta, vaikutuksesta neurologiseen kehitykseen) ihmisten keskimäärin heikompi kyky muodostaa kiintymyssuhteita ja kohonnut masennusalttius. Tämä on esimerkki kysymyksestä, joka on tutkittavissa, ja joka tulee tutkia, jonka vastauksia ei voi "arvojen" pohjalta ideologisesti määrittää ja haluamansa kaltaisiksi toivoa. Sellainen on kehittymätöntä epistemologiaa, niin psykologisesti kuin filosofisesti.
Lainaus:
Miten ihmeessä joltain miehiseltä itsetunnolta tai sukupuoli-identiteetiltä voi olla pois se, että isä haluaa viettää aikaa lastensa kanssa? Miksi miehiltä pitäisi ottaa tämä pois siksi, että ovat miehiä? Tätähän näillä "perinteisillä arvoilla" tavoitellaan.
Tätä ei perinteisillä arvoilla tavoitella, ei ainakaan tämän ketjun kontekstissa. Eikä kyse ole niinkään arvoista. Jos me pystyisimme käymään tätä keskustelua riittävän pitkään ja tunnemuureja ylittäen, niin toivoisin voivani vakuuttaa sinulle, että perimmäiset arvopremissini eivät juurikaan eroa keskimääräisen feministin arvopremisseistä. Kyse näiden "roolien" kuten monen muun kysymyksen ymmärtämisen kohdalla on siitä, että mitä me todella olemme ihmisinä, millaisia ja kuinka voimakkaita genotyyppiset taipumuksemme keskimäärin ovat, ja mikä on vaikutus elämän onnellisuudellemme, jos luomme kulttuurin ja ympäristön, joka on tällaisten luontaisten genotyyppisten taipumustemme kanssa voimakkaassa ristiriidassa. Tämä on tärkeä ihmistieteellinen kysymys, jota me voimme vain tutkia, jonka todellisuutta emme voi, taaskaan, "arvoillamme" määrittää. Tästä erot näkemyksissä pitkälti juontuvat. Minun arvoni ovat esimerkiksi hyvin liberaaleja monessa suhteessa. Mitä voi olla vaikea ymmärtää, jos tieteellisiin, meidän tahdostamme itsenäisiin tiedollisiin kysymyksiin heijastaa voimakkaita arvo- ideologia- identiteetti- ja tunnelatauksia ja näkee myös vastapuolen niiden kautta.
Lainaus:
Samaan aikaan homoseksuaalit pojat tekevät itsemurhia, koska eivät koe sopivansa tähän yhteiskuntaan. Ilmeisesti myös tähän pyritään näillä "perinteisillä sukupuolikäsityksillä", että tapetaan toisten lapset, kun eivät sovi muottiin.
Myönnän monien konservatiivien kannattavan ympäristöllisiä konstruktioita, jotka ovat haitallisia homoseksuaalien hyvinvoinnille. Päivi Räsäsen raamatun siteerauksista, Yhdysvaltojen uskonnollisen laitaoikeiston eheytyshoitoihin ja aina homoseksuaalien avoimeen vainoon ja murhaamiseen asti useissa islamilaisissa maissa ja Afrikassa. Itse en kannata mitään noista konstruktioista. Homoseksuaalien (kuten monien muiden vähemmistöjen ja poikkeavien) oikeuksien lisääntyminen modernissa läntisessä kulttuurissa on hieno esimerkki siitä, kuinka ympäristön ja kulttuurin konstruoiminen voi auttaa voittamaan genotyypin haitallisiksi nähtyjä vaikutuksia. Aversio homoseksuaalisuuteen on ollut historiallisesti ja kulttuurisesti niin kokonaismaailmallista, vain harvoin poikkeuksin, että sitä voi perustellusti pitää ihmisyyden universaalina, jolle täytyy siten olla jonkinasteinen genotyyppinen taipumus. Hyvän kulttuurin voitto ihmisen fenotyypin ilmentymisessä on aina uskoa valavaa ihmisen tulevaisuuteen. Mutta siitä ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Lainaus:
En ymmärrä. että edelleen jotkut ovat niin jälkeenjääneitä, että puhuvat "luonnollisesta naisellisuudesta ja maskuliinisuudesta". Sellaista ei ole olemassakaan. Sukupuoleen liitetyt ominaisuudet ovat erilaisia eri kulttuureissa ja muuttuvat aikakaudesta toiseen. Myös yksilöjen väliset erot ovat suuret.
Kuten jo todettua, yksilöiden väliset perinnölliset erot ovat n. 15x suurempia sukupuolten välillä kuin sisällä. Tätä tukevat tutkimukset keskimääräisistä taipumuksista ja niiden erilaisista ilmenemismuodoista. Kerraten: Kulttuurin vaikutus fenotyypille on merkittävä, mutta ei poista genotyypin suurta merkitystä. Kulttuuri ja ympäristö muuntelevat fenotyyppiä aikakaudesta ja kulttuurista toiseen, mutta eivät arbitraarisissa, puhtaan konstruktivistisssa rajoissa. Genotyypin luontaiset taipumukset ja piirteet vuorovaikuttavat jatkuvasti ympäristön kanssa jokaisessa yksilössä. Se on, mitä me olemme. Tässä mielessä on mitä selkeimmin ja kiistattomimmin olemassa keskimääräinen luonnollinen maskuliinisuus ja luonnollinen naiseus variaatioineen.
Lainaus:
Ihminen ei ole ollut vaistojensa varassa elävä eläin yli sataan tuhanteen vuoteen, vaan käytöstämme, olemustamme ja käsityksiämme muokkaa vahvasti kulttuuri.
Kulttuuri muokkaa, mutta ei poista vaistojen ja muiden perinnöllisten tekijöiden ja taipumusten vaikutusta fenotyypin rakentumisessa. Eikä genotyyppi ole vakiintunut 100 000 vuoden takaiseen, vaan sen evoluutio on kiihtynyt. Behavioraalinen modernius (eng. behavioral modernity) on n. 45 000 vuotta vanhaa, ajoittuen suunnilleen ihmisen lähtöön Afrikasta. Euroopassa tapahtui, kuten nyt tiedämme Svante Pääbon ja hänen Max Planck Instituutin tutkimusryhmänsä selvityksestä, introgressio Homo sapiensin ja Homo neanderthalensiksen välillä, mistä valikoitui Homo sapiensille useita hyödyllisiä geenejä ja alleeleita, mm. kasvattaen aivokopan kokoa. Ympäristön muuttuminen metsästäjäkeräilijöiden vaeltelusta vakituisiin asumuksiin paikoilleen asettumisen ja maatalouden synnyn myötä vaikutti merkittävästi ihmisen valintaympäristöihin ja niissä valinneisiin valintapaineisiin, mikä muutti ihmisen keskimääräistä genotyyppiä merkittävästi vuosituhansien mitassa. Laktoositoleranssi on tästä vain yksi tunnettu esimerkkinsä. Sivilisaation kehittyessä valintaedut muuttuivat edelleen. Raa'an voiman merkitys väheni, mikä näkyi mm. ihmisten kalloluun keskimääräisessä ohenemisessa ja yleisemmin luuston keventymisessä, sekä mm. älykkyyden kasvussa ja sisäryhmäisen aggressiivisuuden vähenemisessä. Suurissa yhteisöissä yhteisölliset piirteet korostuivat ja (evoluutioteoreetikkojen keskuudessa hyvin kiistelty) ryhmävalinta saattoi saada merkittävän roolin esimerkiksi uskontojen ja tribalismin fenotyyppejä tukevien genotyyppien valikoitumisessa, koska yhteisölliset tunteet antoivat voimakkaan kollektiivisen valintaedun. Metsästäjäkeräilijäyhteisöthän olivat olleet n. 150 hengen suuruisia maksimissaan. Rooman kaupungissa asui vain 10 000 vuotta myöhemmin miljoona ihmistä. Tämä ei ollut vain kulttuurista kehitystä, vaan ympäristön ja genotyypin vuorovaikutteista, mitä tietysti vauhditti ihmiskunnan väkiluvun voimakas kasvu maataloustumisen myötä (mitä enemmän ihmisiä, sitä todennäköisempää hyödyllisten mutaatioiden syntyminen vrt. arpakuponkien määrä), minkä aivan viimeaikainen geneettinen tutkimus on nyt yhä selkeämmin näyttämässä toteen, mistä muodostuu vielä valtavien moraaliin ja ideologiaan ja politiikkaan sekoittuvien tiedekiistojen aihe (ks. esim. Nicholas Wade:n A Troublesome Inheritance: Genes, Race and Human History -teoksen saamat reaktiot). Ettei vain sukupuolten, vaan myös kontinentaalisten populaatioryhmien välillä on merkittäviä perinnöllisiä eroja, koska niiden keskimääräiset valintaympäristöt (ja siten valintapaineet ja valintaedut, eli genotyypin valikoituminen) varioivat huomattavasti.
Lainaus:
On aivan käsittämättömän tyhmää edes esittää tätä "naisellinen nainen" -mantraa, jossa ollaan pitkissä hiuksissa, kukkamekossa ja korkokengissä pitkät kynnet vaaleanpunaisiksi lakattuina. Huoh. Jos tuo olisi "luonnollista", miksi tuossa suurin osa tuota naisellisuutta perustuu kaupallisille muotituotteille, jotka takuulla eivät olleet muotia missään maapallolla vielä jokin aika sitten eivätkä takuulla kivikaudella missään.
Syntyvätkö sinusta kaupalliset tuotteet kysynnän tyhjästä luoden vain kysyntään vastaten? Kyse on, tutkitusti eikä mitenkään käsittämättömän tyhmästi, naisen keskimääräisen haluttavuuden ilmentymisestä, mikä voi ottaa erilaisia kulttuurisia muotoja, mutta minkä pohjalla ovat biologiset vasteet. Naisten muoti voi vaihdella ja vaihtelee kulttuurista toiseen, mutta tutkimuksissa saadaan hyvin yhteneviä vastauksia naisen kauneudesta/seksikkyydestä, johon liittyvät mm. nuorekkuus, symmetria, rinnat, takamus, pitkät hiukset, lantion ja vyötärön suhde. Kauneusteollisuus, joka rakentuu näiden korostamisesta, ei lähde tyhjästä, vaan vastinparina jo olemassaolevaan keskimääräiseen luontaiseen vasteeseen siitä, millainen nainen on kaunis ja haluttava. Se ei ole arbitraarinen konstruktio. Se ei yhdessäkään kulttuurissa ole lihava 50-vuotias, rokonarpinen nainen. Se on vain rajatusti konstruktio, ja sen yhtenevyys yli kulttuurien ja aikakausien (vrt. korsetit länsimaiden historiasta) kertoo sen universaalista juurista keskimääräisessä ihmisluonnossa. Mitä keskimääräisyyttä yksilöllinen variaatio ei poista, ja kaupallisessa massakulttuurissa näemme tuon keskimääräisyyden, emme tyhjästä tabula rasa -pohjalta syntynyttä konstruktiota. Taipumus ja taipumuksen ottama muoto on tärkeää ymmärtää erillään. Muodon vaihtelu ei kerro taipumuksen olemattomuudesta, vaan on erottamattomassa yhteydessä siihen, kuten kaikki fenotyyppinen.
Lainaus:
Lisäksi pitkien hiusten naisellisuus on outo käsite: kaikkien ihmisten hiukset kasvaa pitkiksi ellei niitä leikata. Aikojen kuluessa eri kulttuureissa pitkät hiukset ovat olleet usein miestenkin muotia, esim. hevirokkarit, Hell's Angels prätkämiehet, merirosvot, Euroopan 1600-1700-luvun peruukkimuoti, samurait Japanissa, Pohjois-Amerikan intiaanien parissa, Tyynenmeren polyneesialaiset kulttuurit, jne... Naisilla on taas voinut olla muotia kaljuus tai lyhyet hiukset.
Miehen roolien vaihtelu on ollut vapaampaa, koska mies on ollut vapaampi ja vähemmässä määrin objekti kuin nainen (mikä aivan viime vuosikymmeninä on ollut kulttuurisesti muuttumassa myös miesten ulkonäköpaineiden lisääntyessä). Jälleen on myös huomioitava, että kulttuuri, esimerkiksi uskonto, voi luoda genotyyppisiä taipumuksia vastaan meneviä konstruktioita, jotka etenkin uskonnon psykologisesta voimasta säilyvät sitkeästi, kuten naisen hunnuttamisen kohdalla tai kaljuksi ajelemisen, mutta eihän tämä kerro genotyyppisestä taipumuksesta tai sen variaatiosta. Kyse on kulttuurin otteesta fenotyypistä, mikä ei poista genotyypin taipumuksia, vaan tukahduttaa ne. Tutkimuksista tiedämme, että miehet keskimäärin, hyvin suurella enemmistöllä, pitävät nuoren naisen pitkiä hiuksia seksikkäinä. Juuri sen takiahan ne on islamilaisessa kulttuurissa peitetty. Kaukaisesta evoluutiosta voimme spekuloida, että pitkät, tuuheat hiukset (kuten mm. symmetria) ovat signaloineet nuoren naisen terveyttä ja elinvoimaisuutta, ja siten suurempaa todennäköisyyttä synnyttää terveitä jälkeläisiä paleohistoriallisessa maailmassa.
Lainaus:
Millä tavalla nainen kadottaa itsensä, jos tämän annetaan lapsena tehdä asioita sen mukaan, mistä tämä pitää, eikä sen mukaan, mitä hänen pitäisi roolien mukaan tehdä? Jos feminiinisyys olisi naisille luontaista (olettaen, että feminiinisyys = mekot ja korkokengät), miksi nainen kadottaisi itsensä saadessaan valita vapaasti? Jos mekkoihin ja korkokenkiin pukeutuminen olisi naiselle synnynnäistä (eli vaistotoiminto), nainen osaisi varmasti pukeutua niihin ohjaamattakin.
Seksuaalisen objektin rooli on naisille paljon yleisempää kuin miehille. (Tämän luontaisena vastinparina miehen seksuaalinen halu ja kiihottuminen on huomattavasti visuaalisempaa kuin naisen, mikä näkyy mm. pornografian kulutuksessa.) Naiselle on tärkeämpää olla seksuaalisesti haluttu. Naisen seksuaalinen rooli ja kilpailu on kaikissa kulttuureissa perustunut merkittävissä määrin naisen seksuaaliseen haluttavuuteen, jopa naisen hunnuttavissa ja pakkoavioliittoja järjestävissä kulttuureissa, vaikka niissä toki on nähtävissä kulttuurin voimakas genotyyppisiä taipumuksia tukahduttava vaikutus. Iranissakin myydään naisille vietteleviä alusasuja ja ne ovat hyvin suosittuja, hunnun piilosta katselevat meikatut silmät. Haluttavuus, haluttavaksi itsensä kokeminen on sidoksissa naisen seksuaaliseen haluun, tutkitusti. Naisesta on seksikästä kun nainen on seksikäs, naisen halua lisää olla haluttu. Länsimaissa naisten yleisimmät seksuaaliset fantasiat liittyvät halun kohteena olemiseen, ovat objektiluontoisia fantasioita. Naisen sääret (seksuaalinen virike useille miehille) paljastava mekko, kuten naisen rintoja tai takamusta (missä korkokengät auttavat) korostavat vaatteet ja kengät ovat toki itsessään kulttuurisia konstruktioita, mutta ne eivät ole mielivaltaisesti syntyneitä. Ne ovat syntyneet vuorovaikutuksessa yleisten genotyyppisten taipumusten ja genotyyppisen kysynnän kanssa. Objektin ja objektia katsovan vuorovaikutuksessa. Ne olisivat voineet johtaa toisenkinlaisiin ilmentymyksellisiin tulemiin, kuten ovat kulttuurien ja aikakausien välillä varioiden johtaneet. Tai kulttuurin vaikutus on voinut näitä taipumuksia tukahduttaa, kuten patriarkaattisten yhteiskuntien universaalissa pyrkimyksessä pitää erillään hyvän ja langenneen naisen roolit.
Lainaan tähän loppuun vielä aiemman kommenttini palstalle tästä teemasta (sillä se liittyy kysymyksiin, joita olen käsitellyt, ja hieman korjailtuna ja muunneltuna):
Madonnan ja langenneen naisen stereotypioiden suhteen ymmärtäminen on uskoakseni tärkeää naisen yhteiskunnalliseen vapautumisen luonteen ymmärtämiseksi. On käytännössä universaalin näytön tukemaa, että patriarkaattinen yhteiskunta haluaa joko pitää nämä selvästi erillään ja langenneen naisen todellisuuden ja suhteensa siihen peitettynä tai sitten pyrkii tukahduttamaan tuon puolen naisessa kokonaan (etenkin itselleen läheisissä naisissa). Jos jokin teema kautta historian ja hyvin etäistenkin kulttuurien on yhtenevä, eli universaali, niin sillä lähes varmasti on synnynnäisiä, ihmisluontoon liittyviä taipumuksellisia yhteyksiä. Näin on sekä naisen objektiluonnon osalta, että miehen taipumuksen sen kontrolloimiseen.
Naisen roolien dikotomia patriarkaattisissa kulttuureissa on ihmisyyden historiallinen universaali. Ainakin sitten paleohistorian on moderni länsimainen yhteiskunta ensimmäinen ei-patriarkaattinen yhteiskunta ihmisen historiassa, ja varmasti ensimmäinen kirjoitetussa historiassa, ainut yhteiskunta, jossa nainen on kohonnut tasavertaiseen asemaan. Juuri tässä yhteiskunnassa Madonnan ja langenneen naisen stereotypiat (eri kulttuureissa tietenkin eri nimin, eri muodoin, mutta samankaltaisia hahmoja muistuttaen) ovat vapautuessaan patriarkaatin pakottamasta dikotomiasta ruvenneet sekoittumaan.
Patriarkaatti piti langenneen naiskuvan ja roolin poissa madonnan maailman alueelta, mutta nyt, länsimaisen naisen vapautuessa, oli langennut nainen yhtälailla kuin madonnan stereotypia vapaa liikkumaan yhteiskunnan kudoksessa ja tuomaan itseään esille ja hakemaan paikkaansa. Biologisesti tämän voi nähdä naisen hyvin kaukaa evoluutiohistoriasta tulevan objektiluonnon vapautumisena ilmentämään itseään ja halujaan, mikä on merkittävältä osin yhtä kuin miehen halujen ja katseiden saamista. Patriarkaattisessa yhteiskunnassa nainen ei ollut vapaa madonnan todellisuuden sisällä asettumaan julkeasti julkisten katseiden ja halujen kohteeksi (eikä kyse ole vain alastomuudesta, mikä voi joissakin yhteyksissä olla ei-seksuaalista julkisenakin). Naisen vapautumista edeltäneessä länsimaisessa yhteiskunnassa naisen objektiluonteen ilmentäminen oli sallittua vain selvästi tiukempien sääntöjen ja normiston rajoissa.
Mutta nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa tämä on muuttunut radikaalisti, kun patriarkaatin ote on näistä naisen rooleista irrottanut otteensa. Eli tästä näkökulmasta nainen objektina ei ole patriarkaattinen rakenne tai jäänne, vaan biologinen potentiaali, taipumus ja halu naisessa itsessään, joka vapautumisen myötä on saanut mahdollisuuden rangaistuksetta ja vainotta itseään ilmentää. On myös ilmentänyt. Tämä voidaan perustellusti nähdä genotyypin vahventuneena ilmentymänä fenotyypissä ympäristön (so. patriarkaattinen kulttuuri suhteessa naiseen) otteen heikennyttyä ja irrottua.
Paljoa tuosta objektiluonnon roolin vahvistumisen ja näkymisen kehityksestä on pidettävä vapautuneen naisen itsensä tekona, jos ja kun pidämme naista yhdenvertaisena subjektina miehen rinnalla. Mies ei pakottanut naista objektin rooliin, nainen itse valitsi tuon roolin täysivertaisena toimijana. Naisen objektirooli ei ole ollut lähellekään yhtä julkisesti näkyvä yhdessäkään patriarkaattisessa yhteiskunnassa, jotka päinvastoin ovat pyrkineet, jos eivät verhoamaan naista, niin ainakin verhoamaan naisen vapaan seksuaalisuuden. Naisen objektiluonnon korostuminen on varmasti tapahtunut osin miehen katseen ja halun vetämänä, mutta tämä on sikäli toissijaista, että vapautuneen naisen oma halu on miehen halusta itsenäinen, jos nainen on täysivertainen subjekti. Voidaan jopa nähdä, että läntisellä miehellä on edelleen luontaista halua tuon vanhan, naisen objektiluonnon piilossa pitävän dikotomian ylläpitämiseen. Harva isä haluaa tyttärensä pukeutuvan pop-maailman vähäpukeisten naisroolimallien mukaan. Harva haluaa vaimonsa liikkuvan siten pukeutuneena, tai veli sisarensa koulussa. Toisaalta useimmat miehet ovat ehdottomasti sitä mieltä, että porno on hyvä asia, jopa välttämätön, mutta se on langenneen maailman todellisuus, jota ei tehdä julkisesti nähtäväksi. Pornoa ei haluta yleisille kanaville, ei mainostauluihin, ei yhteiskunnassa näkyväksi, vaan peitettyyn yksityiseen todellisuuteen vanhan patriarkaattisten yhteiskuntien jaon mukaisesti. Eikä itselle läheisiä naisia haluta langenneeseen todellisuuteen, eli esimerkiksi eroottiseksi malliksi, aivan kuten bordelleja arvostanut 1800-luvun aatelinen tai porvarillinen herrasmies ei ikimaailmassa olisi halunnut tytärtään bordelliin töihin.
Naiset itse omilla valinnoillaan, oman luontonsa yleisen (mikä ei tietenkään tarkoita kaikkia naisia) taipumuksen vaikutuksesta, omilla kulutuspäätöksillään ovat etenkin 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen vaikutuksesta ja jälkeisinä vuosikymmeninä tehneet madonnan ja huoran roolien (klassista sanaparia käyttääkseni, tarkoituksetta loukata) julkisesta sekoittumisesta yhä näkyvämmän. Siveä nainen on harvan teini-ikäisen tytön tai nuoren naisen esikuva. Tämä ei tarkoita sitä, että vastakohta silloin sitä olisi, mutta julkisuudessa näkyvät esikuvat, ne jotka ovat julkisuudessa, koska niille on kulutuksellisesti ilmentyvää kysyntää, tulevat langenneemasta kuvastosta, objektiluonnon tunnevasteista, biologisemman naiseuden puolista. En näe, että tämä on kulttuuri, jonka miehet pääsääntöisesti loivat, johon rooliin miehet naisen näkyvästi halusivat.
Miehet halusivat naisen langenneen naisen rooliin vain langenneessa näkymättömässä todellisuudessa, eivät julkisessa ja näkyvässä. Halusivat langenneen rooliin vain huoran, eivät madonnaa, vaikka jako olisi mahdoton, niin tunnevasteinen mielikuva ei ole, sen ei tarvitse noudattaa logiikkaa. Eivätkä miehet halunneet näiden roolien ainakaan niin voimakasta sekoittumista, mitä on julkisessa kulttuurissa tapahtunut. Huolimatta siitä, että naisen eroottisuudella on kaupiteltu kaikkea mahdollista autoista alkoholiin. Niihin kuviin ei mies halua itselleen läheistä naista. Rooleja sekoittunut, perinteisessä dikotomiassa langenneeseen kallistuva on hallitsevasti naisroolien todellisuus, jonka naiset loivat, naiset välittivät toisille naisille, joita naisten tuottamat lehdet, esikuvat, roolimallit, julkinen kulttuuri, minäkuva, oman objektiluonnon korostaminen pitävät yllä. Tämä on naistenlehtien keskeinen teema. Miten näytän mahdollisimman haluttavalta objektilta. Se on suurin naisille suunnattu kaupallisen teollisuuden ala. Se ei ole pelkkä konstruktio, markkinavoimien ja kulttuurin luomus, vaan sillä on fenotyypissä genotyyppinen taipumuksellinen ja kysynnällinen vasteensa. Ei mistä tahansa voi konstruoida näin hallitsevaa julkista ja kaupallista todellisuutta, vaan vain sellaisesta, mikä luontaisesti herättää ihmisten kiinnostuksen, synnyttää positiisivia tunnevasteita (tai täyttymättömiä negatiivisia tunnevasteita ja kaipuuta niiden täyttymiseen).
Naiselle on siten luontaisesti keskimäärin hyvin tärkeää, että nainen on kaunis, että nainen on halujen kohde. Se vaatimaton ja siveä Madonnan äitimalli, jonka todettiin opettaneen "mantereellisen barbaarimiehiä itkemään", itkemään kuinka kohteli naista, itkemään äitihahmon kauneutta, siitä on tullut mielikuvissa patriarkaattinen ja naista alistava "äitimyytti". Ei sinänsä paradoksaalisesti, koska patriarkaattisissa yhteiskunnissa se on ollut eri muodoin yleinen naisihanne ja langennut nainen korkeintaan verhon takana näkymättömissä suvaittu.
Naisen vapautuminen, nainen itse, sekoitti nämä kaksi roolia ja yhä vahvemmin naisten itsensä ylläpitämässä kulttuurissa se on nimenomaan nainen-seksuaalinen-objekti (mitä muuta nuorten naisten kauneus suurelta osin on, jos riisumme sen kaikesta teeskentelystä), joka on saanut naisten kannatuksen, esikuvallisen aseman ja naisten omien tavoitteiden, päämäärien, rahallisen kulutuksen, minäkuvan ja itsetunnon maailmassa keskeisen sijan, aina vanhenemista vastaan taistelemista myöten kaikkine kirurgisine ja kemiallisine muotoineen. Objektiluonnon korostuminen on saanut vapautuneen naisen maailmassa keskeisen sijan, ei kaikkien naisten, mutta, jälleen, keskimääräisesti, ja moninkertaisesti keskeisemmän kuin yhdessäkään patriarkaattisessa yhteiskunnassa. Talouden kehitys ja vaurastuminen on tietysti ollut tärkeä tukeva tekijä, nostaen ihmisen ja ihmisen kulttuurin ylipäätään primääritarpeiden tyydyttämisen yläpuolelle, mutta kuten nykyisen naisen maailman kulttuurien ja yhteiskuntien variaatiosta näemme korreloi naisen julkinen ja näkyvä objektiluonto ja sen salliminen hyvin vahvasti naisen yhteiskunnallisen vapauden asteen kanssa. Tästä ei patriarkaattia käy syyttäminen, so. nainen korkokengissä ja lyhyessä mekossa patriarkaatin synnyttämänä naiskuvana, patriarkaattinen naisihanne oli ja on läpi historian ja nykyisten patriarkaattisten yhteiskuntien hyvin toisenlainen. Jos pidämme naista tasavertaisena, ja miksi emme pitäisi, niin tämä on silloin hallitsevasti naisen itsensä valitsemaa. Naiseuden fenotyyppisen ilmentymisen vapautumista ympäristön rajoitteista ja genotyyppisiin taipumuksiin painottuen.
Palaten aivan lopuksi alun tieteenfilosofisiin ja -psykologisiin painotuksiin. Kysymykseen siitä, mitä maailma ja todellisuus ovat toiveistamme riippumatta, ja miten tämän lähtökohdan tulisi määrittää tietosuhdettamme. Ketkä eivät ole nähneet, katsokaa norjalaisen dokumenttisarja Hjernevaskin ensimmäinen osa sukupuolentutkimuksesta (tekstitetty englanniksi, myös muut jaksot pyörivät vastaavien ihmis- ja yhteiskuntatieteiden aiheiden ympärillä, paljolti biologian ja sosiaalisten konstruktioiden näkökulmasta). Se johti Norjassa ennennäkemättömään yhteiskunnalliseen keskusteluun ihmis- ja yhteiskuntatieteiden tieteellisestä vs ideologisesta perustasta ja seurauksena verorahoitetun sukupuolentutkimuksen alasajoon. Ohjelma on hyvin silmiä avaava.
12 alapeukkua tällä hetkellä. Oletettavasti edes jokunen alapeukuttaja on viestin lukenut, useimmat todennäköisesti eivät. Perusteltuja ja asiapitoisia vastauksia vasta-argumentteineen odotellen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tunkea itseäni mihinkään rooliin, koska tykkään valinnanvapaudesta. Tämän on feministit aikoinaan mahdollistaneet ja siitä olen kiitollinen. En nimittäin usko, että olisin kovinkaan onnellinen yhdessä ahtaassa muotissa.
On myös hienoa, että nykypäivänä myös miehet voivat valita. Hekin saavat olla sellaisia kuin ovat, joskaan eivät ehkä ihan siinä määrin kuin naiset mutta eiköhän tämäkin tilanne parane lähivuosina.
Miehet ovat juuri siinä ahtaassa muotissa, josta puhut. Eivät lain pakosta, vaan sosiaalisen paheksunnan kautta.
Onko miehen soveliasta pukeutua naisen vaatteisiin; ei. Onko naisen soveliasta pukeutua miehen vaatteisiin; kyllä. Mieti miksi? Vika ei ole vaatteissa. Mielestäni se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on edelleen jäljellä kaikki "kiellot" siitä miten ei saa käyttäytyä. Vapauksia on mukamas tullut, mutta oikeasti naisellisesti käyttäviä miehiä pilkataan ja väheksytään aivan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.
Mitä vapauksia miehet ovat saavuttaneet samaan aikaan, kun naiset ovat "vapautuneet"? Eivät mitään, ja naisilla on siinä ollut iso rooli. Naiset eivät halua miesten olevan naisellisia. Voin ymmärtää sen, mutta älkää puhuko yhtä ja tehkö toista. Miesten pitäisi edelleen olla miehekkäitä, mutta nyt samaan aikaan nykyään myös "naisellisia" silloin, kun se vapauttaa naisen entisistä rajoitteistaan, kuten kodin ja lasten hoidosta.
Sama kuin naiset olisi jätetty entiseen ahtaaseen rooliinsa rajoituksineen, mutta uutena ihanteena heidän pitäisi hoitaa nyt myös miehen rooli elättämällä perhe vapauttaakseen mies rajoitteistaan.
Aivan näin ja tästä riittää esimerkkejä.
Miehien ei sallita harrastavan passiivista seksiä jossa naiselle olisi vastuu teoista ja molempien tyydyttämisestä siinä kun mies lähinnä makaa alla.
Työttömiä miehiä ei etsitä suhteeseen, miehen tulisi kyetä elättämään perheensä. Naiselle onkin ihan OK, että ollaan 75% työajalla jossain suojatyöpaikassa ja porsitaan lapsia jotta voi olla 3-4vuotta per lapsi poissa työelämästä.
Tunteellisesti usein itkevä mies kuivattaa naisen pillun, kun taas naisille itku on aito tunteen näytös, hyväksyttyä ja jopa miehen syytä.
Naisille ei ole vankeusuhalla pakotettua kansalaispalvelusta kuten armeija on. Ja sitähän naiset eivät naisille halua ajaa!
Ja kuka tätäkin jo alapeukuttaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tunkea itseäni mihinkään rooliin, koska tykkään valinnanvapaudesta. Tämän on feministit aikoinaan mahdollistaneet ja siitä olen kiitollinen. En nimittäin usko, että olisin kovinkaan onnellinen yhdessä ahtaassa muotissa.
On myös hienoa, että nykypäivänä myös miehet voivat valita. Hekin saavat olla sellaisia kuin ovat, joskaan eivät ehkä ihan siinä määrin kuin naiset mutta eiköhän tämäkin tilanne parane lähivuosina.
Miehet ovat juuri siinä ahtaassa muotissa, josta puhut. Eivät lain pakosta, vaan sosiaalisen paheksunnan kautta.
Onko miehen soveliasta pukeutua naisen vaatteisiin; ei. Onko naisen soveliasta pukeutua miehen vaatteisiin; kyllä. Mieti miksi? Vika ei ole vaatteissa. Mielestäni se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on edelleen jäljellä kaikki "kiellot" siitä miten ei saa käyttäytyä. Vapauksia on mukamas tullut, mutta oikeasti naisellisesti käyttäviä miehiä pilkataan ja väheksytään aivan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.
Mitä vapauksia miehet ovat saavuttaneet samaan aikaan, kun naiset ovat "vapautuneet"? Eivät mitään, ja naisilla on siinä ollut iso rooli. Naiset eivät halua miesten olevan naisellisia. Voin ymmärtää sen, mutta älkää puhuko yhtä ja tehkö toista. Miesten pitäisi edelleen olla miehekkäitä, mutta nyt samaan aikaan nykyään myös "naisellisia" silloin, kun se vapauttaa naisen entisistä rajoitteistaan, kuten kodin ja lasten hoidosta.
Sama kuin naiset olisi jätetty entiseen ahtaaseen rooliinsa rajoituksineen, mutta uutena ihanteena heidän pitäisi hoitaa nyt myös miehen rooli elättämällä perhe vapauttaakseen mies rajoitteistaan.
Ainakin minun nähdäkseni naisten vapautuminen on johtanut siihen, että mies ei enää ole yksin vastuussa perheen elatuksesta.
Eikö se ole jo aika iso asia.
Sekin kannattaa muistaa, että aika harvat naiset ihailevat 'tosi-miehiä'. Itse en ainakaan kovin montaa semmoista tunne. Useimmat ystäväni ja tuttavani pitävät enemmän pehmeämmästä miehestä, joka osaa näyttää tunteensa ja hoivata ja on osannut poistua sieltä perinteiseltä 'äijä-alueelta'.
Yleisesti en osaa sanoa, mutta ainakin siinä kuplassa jossa itse elän, ovat myös naisellisemmat miehet ihan yhtä ok kuin muutkin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tunkea itseäni mihinkään rooliin, koska tykkään valinnanvapaudesta. Tämän on feministit aikoinaan mahdollistaneet ja siitä olen kiitollinen. En nimittäin usko, että olisin kovinkaan onnellinen yhdessä ahtaassa muotissa.
On myös hienoa, että nykypäivänä myös miehet voivat valita. Hekin saavat olla sellaisia kuin ovat, joskaan eivät ehkä ihan siinä määrin kuin naiset mutta eiköhän tämäkin tilanne parane lähivuosina.
Miehet ovat juuri siinä ahtaassa muotissa, josta puhut. Eivät lain pakosta, vaan sosiaalisen paheksunnan kautta.
Onko miehen soveliasta pukeutua naisen vaatteisiin; ei. Onko naisen soveliasta pukeutua miehen vaatteisiin; kyllä. Mieti miksi? Vika ei ole vaatteissa. Mielestäni se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on edelleen jäljellä kaikki "kiellot" siitä miten ei saa käyttäytyä. Vapauksia on mukamas tullut, mutta oikeasti naisellisesti käyttäviä miehiä pilkataan ja väheksytään aivan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.
Mitä vapauksia miehet ovat saavuttaneet samaan aikaan, kun naiset ovat "vapautuneet"? Eivät mitään, ja naisilla on siinä ollut iso rooli. Naiset eivät halua miesten olevan naisellisia. Voin ymmärtää sen, mutta älkää puhuko yhtä ja tehkö toista. Miesten pitäisi edelleen olla miehekkäitä, mutta nyt samaan aikaan nykyään myös "naisellisia" silloin, kun se vapauttaa naisen entisistä rajoitteistaan, kuten kodin ja lasten hoidosta.
Sama kuin naiset olisi jätetty entiseen ahtaaseen rooliinsa rajoituksineen, mutta uutena ihanteena heidän pitäisi hoitaa nyt myös miehen rooli elättämällä perhe vapauttaakseen mies rajoitteistaan.
Ainakin minun nähdäkseni naisten vapautuminen on johtanut siihen, että mies ei enää ole yksin vastuussa perheen elatuksesta.
Eikö se ole jo aika iso asia.
Sekin kannattaa muistaa, että aika harvat naiset ihailevat 'tosi-miehiä'. Itse en ainakaan kovin montaa semmoista tunne. Useimmat ystäväni ja tuttavani pitävät enemmän pehmeämmästä miehestä, joka osaa näyttää tunteensa ja hoivata ja on osannut poistua sieltä perinteiseltä 'äijä-alueelta'.
Yleisesti en osaa sanoa, mutta ainakin siinä kuplassa jossa itse elän, ovat myös naisellisemmat miehet ihan yhtä ok kuin muutkin miehet.
Talousasiat eivät säätele käyttäytymistä tai arvoja, toki antavat suuntaa niille (mm. E. P. Thompson).
Machomiehen pannassa olo on toisaalta hienoa, toisaalta myös osa ongelmaa. Ongelma, josta ketjussakin on puhuttu, on naisten ja miesten yhteen sulautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua tunkea itseäni mihinkään rooliin, koska tykkään valinnanvapaudesta. Tämän on feministit aikoinaan mahdollistaneet ja siitä olen kiitollinen. En nimittäin usko, että olisin kovinkaan onnellinen yhdessä ahtaassa muotissa.
On myös hienoa, että nykypäivänä myös miehet voivat valita. Hekin saavat olla sellaisia kuin ovat, joskaan eivät ehkä ihan siinä määrin kuin naiset mutta eiköhän tämäkin tilanne parane lähivuosina.
Miehet ovat juuri siinä ahtaassa muotissa, josta puhut. Eivät lain pakosta, vaan sosiaalisen paheksunnan kautta.
Onko miehen soveliasta pukeutua naisen vaatteisiin; ei. Onko naisen soveliasta pukeutua miehen vaatteisiin; kyllä. Mieti miksi? Vika ei ole vaatteissa. Mielestäni se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä on edelleen jäljellä kaikki "kiellot" siitä miten ei saa käyttäytyä. Vapauksia on mukamas tullut, mutta oikeasti naisellisesti käyttäviä miehiä pilkataan ja väheksytään aivan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten.
Mitä vapauksia miehet ovat saavuttaneet samaan aikaan, kun naiset ovat "vapautuneet"? Eivät mitään, ja naisilla on siinä ollut iso rooli. Naiset eivät halua miesten olevan naisellisia. Voin ymmärtää sen, mutta älkää puhuko yhtä ja tehkö toista. Miesten pitäisi edelleen olla miehekkäitä, mutta nyt samaan aikaan nykyään myös "naisellisia" silloin, kun se vapauttaa naisen entisistä rajoitteistaan, kuten kodin ja lasten hoidosta.
Sama kuin naiset olisi jätetty entiseen ahtaaseen rooliinsa rajoituksineen, mutta uutena ihanteena heidän pitäisi hoitaa nyt myös miehen rooli elättämällä perhe vapauttaakseen mies rajoitteistaan.
Ainakin minun nähdäkseni naisten vapautuminen on johtanut siihen, että mies ei enää ole yksin vastuussa perheen elatuksesta.
Eikö se ole jo aika iso asia.
Sekin kannattaa muistaa, että aika harvat naiset ihailevat 'tosi-miehiä'. Itse en ainakaan kovin montaa semmoista tunne. Useimmat ystäväni ja tuttavani pitävät enemmän pehmeämmästä miehestä, joka osaa näyttää tunteensa ja hoivata ja on osannut poistua sieltä perinteiseltä 'äijä-alueelta'.
Yleisesti en osaa sanoa, mutta ainakin siinä kuplassa jossa itse elän, ovat myös naisellisemmat miehet ihan yhtä ok kuin muutkin miehet.
Talousasiat eivät säätele käyttäytymistä tai arvoja, toki antavat suuntaa niille (mm. E. P. Thompson).
Machomiehen pannassa olo on toisaalta hienoa, toisaalta myös osa ongelmaa. Ongelma, josta ketjussakin on puhuttu, on naisten ja miesten yhteen sulautuminen.
...Lisättynä tuolla, että suomalaisen miehen naisellisuus ja jopa "värikkyys" on samalla myös pannassa.
Pariutumiskulttuurimme keskushahmo on itsenäinen moderni nainen: hän asettaa ehdot miehille. Yhtäältä hän haluaa itse olla samanvertainen miehen kanssa. Toisaalta hän ei halua päästää irti miehen muotista, paitsi niissä asioissa, joissa muotin rikkominen on sopusoinnussa nykynaisen aseman kanssa.
Tarinan häviäjiä ovat: 1. feminiiniset naiset, jotka eivät välitä olla kyseisen roolin mukaisia, 2. machomiehet, jotka pitävät miehekkyydestä ja haistattavat pitkät tälle naisroolille, 3. feminiinit ja värikkäät miehet, jotka eivät mukaudu perinteisen miehen muottiin, joka on läpikäynyt feminismin.
Kun yhteen suuntaan kumartaa niin jollekin sitten näyttää persettään. Eli jos yritetään miellyttää jotain ihmistyyppiä niin sitten jätetään toinen ulos. Minusta nykyinen malli on yksi parhaimpia, koska se jättää lasten vanhemmille tehtäväksi auttaa lasta löytämään itsensä tulevana miehenä tai naisena. Koska asiahan on niin että hyvä itsetuntoisen minäkuva ei kaadu mihinkään näennäisiin odotuksiin miehuudesta tai naiseudesta, mitä tulee tuntemattomilta ulkopuolelta, koska oman elämän voi tällä aikakaudella rakentaa itsensä näköiseksi. Ei tarvitse miettiä että pitää olla jollain tietyllä tavalla mies tai nainen vaan voi olla oma itsensä. Nämä asiat oikeasti tulevat hyvin luonnostaan, jos ihmiselle annetaan tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun yhteen suuntaan kumartaa niin jollekin sitten näyttää persettään. Eli jos yritetään miellyttää jotain ihmistyyppiä niin sitten jätetään toinen ulos. Minusta nykyinen malli on yksi parhaimpia, koska se jättää lasten vanhemmille tehtäväksi auttaa lasta löytämään itsensä tulevana miehenä tai naisena. Koska asiahan on niin että hyvä itsetuntoisen minäkuva ei kaadu mihinkään näennäisiin odotuksiin miehuudesta tai naiseudesta, mitä tulee tuntemattomilta ulkopuolelta, koska oman elämän voi tällä aikakaudella rakentaa itsensä näköiseksi. Ei tarvitse miettiä että pitää olla jollain tietyllä tavalla mies tai nainen vaan voi olla oma itsensä. Nämä asiat oikeasti tulevat hyvin luonnostaan, jos ihmiselle annetaan tilaa.
Olen pahasti eri mieltä tuosta. Miehen ja naisen näkeminen tyhjänä tauluna on yksinkertaisesti virheellinen näkemys. Kannattaa opiskella edes jotain tieteellistä tai filosofista itsen suhteesta toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhteen suuntaan kumartaa niin jollekin sitten näyttää persettään. Eli jos yritetään miellyttää jotain ihmistyyppiä niin sitten jätetään toinen ulos. Minusta nykyinen malli on yksi parhaimpia, koska se jättää lasten vanhemmille tehtäväksi auttaa lasta löytämään itsensä tulevana miehenä tai naisena. Koska asiahan on niin että hyvä itsetuntoisen minäkuva ei kaadu mihinkään näennäisiin odotuksiin miehuudesta tai naiseudesta, mitä tulee tuntemattomilta ulkopuolelta, koska oman elämän voi tällä aikakaudella rakentaa itsensä näköiseksi. Ei tarvitse miettiä että pitää olla jollain tietyllä tavalla mies tai nainen vaan voi olla oma itsensä. Nämä asiat oikeasti tulevat hyvin luonnostaan, jos ihmiselle annetaan tilaa.
Olen pahasti eri mieltä tuosta. Miehen ja naisen näkeminen tyhjänä tauluna on yksinkertaisesti virheellinen näkemys. Kannattaa opiskella edes jotain tieteellistä tai filosofista itsen suhteesta toisiin.
Tämän toteamuksen jälkeen voitkin lukea viimeisen lauseeni "Nämä asiat tulevat luonnostaan..." jossa minä juuri viittasin siihen että miehuus tai naiseus on kiinteä osa ihmistä ettei sitä tarvitse erikseen *opettaa*, vaan ne ovat jokaisella alusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun yhteen suuntaan kumartaa niin jollekin sitten näyttää persettään. Eli jos yritetään miellyttää jotain ihmistyyppiä niin sitten jätetään toinen ulos. Minusta nykyinen malli on yksi parhaimpia, koska se jättää lasten vanhemmille tehtäväksi auttaa lasta löytämään itsensä tulevana miehenä tai naisena. Koska asiahan on niin että hyvä itsetuntoisen minäkuva ei kaadu mihinkään näennäisiin odotuksiin miehuudesta tai naiseudesta, mitä tulee tuntemattomilta ulkopuolelta, koska oman elämän voi tällä aikakaudella rakentaa itsensä näköiseksi. Ei tarvitse miettiä että pitää olla jollain tietyllä tavalla mies tai nainen vaan voi olla oma itsensä. Nämä asiat oikeasti tulevat hyvin luonnostaan, jos ihmiselle annetaan tilaa.
Olen pahasti eri mieltä tuosta. Miehen ja naisen näkeminen tyhjänä tauluna on yksinkertaisesti virheellinen näkemys. Kannattaa opiskella edes jotain tieteellistä tai filosofista itsen suhteesta toisiin.
Tämän toteamuksen jälkeen voitkin lukea viimeisen lauseeni "Nämä asiat tulevat luonnostaan..." jossa minä juuri viittasin siihen että miehuus tai naiseus on kiinteä osa ihmistä ettei sitä tarvitse erikseen *opettaa*, vaan ne ovat jokaisella alusta asti.
Vaikea erottaa luontaista ja opetusta.
Eiköhän se kumminkin tule sukuelimistä, mm. miehen kivekset tuottaa testosteronin joka aiheuttaa maskuliiniset piirteet.