Lue keskustelun säännöt.
"Arvostan naisellisia naisia ja miehisiä miehiä" - mielipide Hesarissa
yksnainen
06.10.2015 |
Olipa taas naurettavin kirjoitus aikoihin! Yhteen ja ainoaan tekstiin saatiin mahdutettua yleisen typeryyden lisäksi mm. cis-seksismiä, slut shamingia, heteroseksismiä, yleisten stereotypioiden viljelyä ja ahdasmielisyyttä.
Kommentit (91)
Jos mies ei ole vastaanottavainen naisen tasa-arvolle, niin naisen tasa-arvon pakottamisen yrityksistä seuraa naisen alistava väkivalta (tai sen uhka, mikä usein riittää). Tämä on patriarkaatin ydinkertomus läpi historian. Kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina. Vasta länsimainen mies kehittyi irti tästä siihen asti universaalista piirteestä ja ei vain vastannut naisen tasa-arvon haluun myöntävästi vaan oli myös itse mukana sitä aktiivisesti ajamassa toisia länsimaisia miehiä (ja osaa naisista) vastaan ja tasa-arvoa toivoneiden naisten rinnalla.
Länsimaisen naisen vapautuminen on paljon enemmän länsimaisen miehen sivistymisen ansiota kuin länsimaisten naisasialiikkeiden, jotka ilmestyivät joukkovoimana näkyville vasta tilanteessa, jossa pohjatyö oli jo pitkälle tehty ja pitkän matkaa jo kuljettu tasa-arvoa kohden (aateliston asema viety, orjuus lakkautettu, luokkarajat murtumassa). Suffragetit pystyivät jo sivistyksessä pitkän matkaa edenneessä ympäristössä luottamaan siihen, ettei heidän kohtelunsa olisi sellaista kuin olisi tänäpäivänä melkein kaikissa muslimimaissa, Afrikassa, Guatemalassa tai esimerkiksi Intiassa.
Naisen vapautuminen on ennen kaikkea miehen sivistymisen kertomus, jos se narratiiviseen muotoon halutaan pukea. Ilman miehen sivistymistä ei ole naisen tasa-arvoa. Pitäkää tämä tosiasia mielessä myös maahanmuuttopolitiikkaa miettiessänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hesari julkaisee tuollaista p****a? Eihän noin titetämätöntä ihmistä voi olla edes olemassa. Varmaan joku kiihkokristitty.
Homot on malliesimerkki siitä että maskuliininen/feminiininen käytös ei todellakaan ole kiinni siitä mitä on jalkojen välissä. Hekin tuo hölmö nainen varmaan unohti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä arvostan sitä, että ihmiset lukevat kauno- ja tietokirjallisuutta ja keskustelevat sivistyneesti. Tällä toteamuksella halveksun kaikkia ihmisiä ja esitän uhkavaatimuksen: ellei maailma nyt tällä sekunnilla muutu mieleisekseni, aion suunnata kuraeteisemme lattialle makaamaan hirvittävästi huutaen ja jäseniäni rytmikkäästi kouristellen. MÄ HALUUN, ETTÄ MAAILMA ON SELLAINEN KU MÄ HALUAN SEN OLEVAN! MUU ON PASKAA!
...siis mitä?
Vierailija kirjoitti:
Joku julkisuudesta tunnettu henkilö, ehkä joku kirjailija, tunnusti joskus kirjoittelevansa provosoivia mielipidekirjoituksia mm. Hesariin eri nimillä. Kukahan se oli? Olisko tämä nyt hänen käsialaansa? Jotenkin vaikea uskoa, että tuota on ihan tosissaan kirjoitettu.
Lähde? Hesariin lähetettävissä mielipidekirjoituksissa pitää olla yhteystiedot ja kirjotukset julkaistaan kirjoittajan nimillä (paitsi poikkeutilanteissa), en tosin tiedä, kuinka tarkkaan vahtivat tietojen oikeellisuutta...
'
Tuskinpa tarkastavat, aika homma siinä olisi, varsinkin kun niitä kaikissa tapauksissa voi varmistaa varmaksi muuta kuin pyytämällä ihmisen käymään paikan päälle henkkareidensa kanssa.
Hanna Korhonen olisi loistava trolli-nimi. Fonecta löytää 86 Hanna Korhosta, joten kukaan ei pääse syyttämään identiteettivarkaudesta. Ja kuten saattaa arvata, yksikään heistä EI ole Vihdistä...
Olen tuo, joka yritti muistella tuota näyttelijää/kirjailijaa/vastaavaa, joka tunnusti noita kirjoituksia kirjoittavansa. Yritän etsiä lähdettä.
Mutta tosiaan, ei se Hesari kyllä soittele perään tuommoisissa tapauksissa, ja kuten lainaamani kirjoittaja, olen myös samaa mieltä siitä, että Hanna KOrhonen on hyvä nimivalinta - erittäin tavallinen nimi, Korhonen on Suomen yleisin sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun sattui syntymään ei-toivottuna lapsena, joka pahan päälle sattui vielä olemaan tyttö, joka vielä aikuisenakin joutuu vaikeasta elämäntilanteestaan johtuen joutuu asumaan isänsä kanssa, vaikka kärsiikin tilanteesta, on tämän nyt siis jo aikuisen tyttölapsen parasta esiintyä isälleen sukupuolettomana aseksuaalina. Koska isä kohtelee ja pitää aikuista tytärtään ikuisesti lapsena, ei tyttärellä saa olla minkäänlaisia seksuaalisia tuntemuksia tai aikuisen naisen elämään kuuluvia asioita. Tytär joutuukin tukahduttamaan selvät täysin normaalit heteroseksuaaliset tuntemuksensa ja vakuuttamaan itselleensäkin olevansa vain sukupuoleton aseksuaali, jolloin vaikeasta elämästä tulisi edes vähän helpompaa. Isä ei siis koskaan hyväksyisi tyttärensä heteroseksuaalisuutta = aikuiseksi naiseksi kasvua, voi jopa olla että isä hyväksyisi paremmin tyttärensä lesbouden. Mutta tytär ei ole lesbo, vaan kaappihetero, joka ei uskalla olla hetero. Niin ja jos tytär saisi valita olisi hän juuri aseksuaali, vain siitä syystä, että silloin elämä olisi helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on katkera siitä, että häntä ei kannustettu tai hän ei uskaltanut lähteä tekemään "miehisiä" asioita, joista olisi ollut huomattavaa hyötyä elämässä. Eikä naisellinen polku vienytkään onneen.
Naiselliset naiset ovat elämäänsä keskimäärin paljon tyytyväisempiä kuin feministit. Feministit ovat yksi henkisesti oireilevimpia, masennuslääkkeitä eniten kuluttavia ja elämäänsä onnettomimpia ihmisryhmiä tässä maassa. Ei tuo feminismiä onnea, vaan surua, päämäärättömyyttä ja merkityksettömyyttä.
Luontaisesti naisellinen nainen, joka pukee itsensä feministisen ideologian pakkokaapuun, usein sosiaalisen ympäristön ohjaamana ja painostamana, roolinsa omaksuen ja siihen samaistuen ja kieltää itselleen luontaisia naisellisia taipumuksia ja piirteitä, joiden toteuttaminen tuottaisi positiivisia tunnevasteita, tekee sisimmälleen henkistä väkivaltaa. Moni nykynainen on tällainen feminismin eksyttämä, elämässään merkityksettömyyden kokemuksissa tarpova ihmisyksilö, joka ei pysty ymmärtämään eikä paikallistamaan huonon olonsa lähdettä.
oikea femisti (ei siis feminazi miesvihaaja) näin yleisesti osaa todennäköisesti ajatella maailmaa vähän värikkäämmin kuin sinä ikinä pystyt. Kun näkee maailman raakuuden ja osaa kyseenalaistaa tollasia kummallisia käsityksiä että pitäisi olla jotenkin tietynlainen ihminen vain koska minulla on vagina tai penis niin syntyy vähän ristiriita sen kanssa kun on kaltaisiasi idiootteja. kaikki ympärillä yrittää tuhota sitä mitä olet ja haluat olla. he kokevat tälläiset tunteet todella vahvoina, ajattelevat asioita mitä muut ehkä ei niin onko tällöin ihme jos mieli myllertää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homot on malliesimerkki siitä että maskuliininen/feminiininen käytös ei todellakaan ole kiinni siitä mitä on jalkojen välissä. Hekin tuo hölmö nainen varmaan unohti.
Poikkeama ei kumoa keskimääräistä, yksittäinen ei mitätöi yleistä. Useimmilla naisilla on luontainen taipumus feminiinisyyteen, useimmilla miehillä taipumus maskuliinisuuteen. Eli "naiselliseen naiseuteen" ja "perinteiseen miehen rooliin". Taipumuksen muodot ja voimakkuus varioivat, mutta se on likimääräistettävissä, yleistettävissä kuten useimmat ilmiöt, jotka muutoin eivät olisi lainkaan ymmärrettävissä. Etsi käsiisi epistemologian alkeisteos tai googlaa "induktio".
Ongelmana on, ja naisten historiallisen korkeiden masennuslukujen syynä, että joukkokulttuuri voi sosiaalisesti painostaa, hyväksynnälle ehdollistaen ohjata ihmisen samaistumaan sellaisiin käsityksiin oikeasta ja väärästä, itsestään, elämässä tavoiteltavasta, jotka ovat ristiriidassa ihmisen pitkälti synnynnäisistä taipumuksista juontavien positiivisten ja negatiivisten tunnevasteiden kanssa. Tästä seurauksena on, että ihmisen elämä ei ole tunnevasteiltaan kovin miellyttävää tai merkitykselliseksi koettua, vaikka ihminen tekisi ja toimisi juuri niin, niiden roolien mukaan, jotka hän tavoiteltaviksi ymmärtää sosiaalisissa viiteryhmissään (kuten nykynaisen monet hyvin epäfeminiinit roolit, jotka ovat monelle naiselle huonosti istuvia tunnevasteellisesti).
Mutta huono olo henkisesti, masennus eivät kerro syytään, aivojen kemia ei välitä, että juuri tuon takia sinä voit huonosti, tuo sinua ahdistaa. Ne tulevat nimilapuitta, nimettöminä, vaikeasti itsetutkimuksen ja avun kautta tunnistettavina, jos usein silloinkaan. On ennätyskorkeita masennuslukuja, etenkin nuorilla naisilla, historiallisen yleistä merkityksettömyyden ja tyhjyyden kokemista kaiken tämän materiaalisen vaurauden ja runsauden keskellä ja lääketieteellisesti terveempinä kuin koskaan aiemmin.
Asian selittää, kuten masennuksesta suuren osan yleisesti, ihmisen syvimmän minuuden (jota ei voi vain määrittää, vaan joka pikemmin vain on) ja ihmisen elämässään pidemmän ajan kuluessa saamien tunnevasteiden kohtaamattomuus. (Esimerkki biologiasta, yksi monista: Naisen mantelitumake on keskimäärin vain puolet miehen mantelitumakkeen koosta ja tästä syystä naisten akuutin stressin sietokyky paljon alhaisempi (mantelitumake säätelee stressiä). Tällöin esimerkiksi kaikkensa antavan uranaisen rooli kohtaa biologisen esteen, jota uramiehillä ei samassa mitassa ole. Näitä on lukuisia ja yhteenlaskettuina ne selittävät sukupuolten suuntautumisten merkittäviä keskimääräisiä eroja.)
Nykyfeminismin sukupuoliroolittomalla vahvojen naisten aikakaudella on nainen paljon edeltäviä sukupolvia onnettomampi. Tämä ei ole sattumaa. Ideologia voi uskoa toisin, mutta ei kumoa tieteellista tietoa, eikä saa tunteita valehtelemaan.
Kirjoittaja kuulostaa ihan joltain Vauvan trollilta tai mv-lehteä lukevalta perussuomalaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yllättynyt, että punavihreä Hesari julkaisi noin järkevän kirjoituksen.
Kuulostaa naiselta, joka on sinut itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakuuttavia ja hyvin perusteltuja argumentteja feministeiltä tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on katkera siitä, että häntä ei kannustettu tai hän ei uskaltanut lähteä tekemään "miehisiä" asioita, joista olisi ollut huomattavaa hyötyä elämässä. Eikä naisellinen polku vienytkään onneen.
Naiselliset naiset ovat elämäänsä keskimäärin paljon tyytyväisempiä kuin feministit. Feministit ovat yksi henkisesti oireilevimpia, masennuslääkkeitä eniten kuluttavia ja elämäänsä onnettomimpia ihmisryhmiä tässä maassa. Ei tuo feminismiä onnea, vaan surua, päämäärättömyyttä ja merkityksettömyyttä.
Luontaisesti naisellinen nainen, joka pukee itsensä feministisen ideologian pakkokaapuun, usein sosiaalisen ympäristön ohjaamana ja painostamana, roolinsa omaksuen ja siihen samaistuen ja kieltää itselleen luontaisia naisellisia taipumuksia ja piirteitä, joiden toteuttaminen tuottaisi positiivisia tunnevasteita, tekee sisimmälleen henkistä väkivaltaa. Moni nykynainen on tällainen feminismin eksyttämä, elämässään merkityksettömyyden kokemuksissa tarpova ihmisyksilö, joka ei pysty ymmärtämään eikä paikallistamaan huonon olonsa lähdettä.
Ainakin tutkimusten mukaan feministit harrastavat tyydyttävämpää seksiä kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Argh. Miksi ihmiset eivät opiskele. On totta, että ihmiset jakautuvat naaraisiin ja koiraisiin ja lisäksi mukaan mahtuu muutama intersukupuolinen. Me emme tiedä minkälainen on naarasmainen ihmisnaaras ja koirasmainen ihmiskoiras. Kulttuuri kun ihan todella vaikuttaa siihen miten miellämme maailman, sellaista ihmisolentoa joka ei olisi kulttuurin vaikutuspiirissä ei ole. Eikä mistään susilapsistakaan voi oikein päätellä minkälainen on "perimmäinen ihminen".
Sata vuotta sitten opiskelua pidettiin ehdottoman epänaisellisena puuhana. Nykyään kai harva ajattelee niin? Tai kokeeko joku, että polkupyörällä ajava nainen on maskuliininen? Yhteen maailmanaikaan miehet pukeutuivat sukkahousuihin, nykymaailmassa sukkahousut taas ovat vahvasti naiselliseksi miellettävä vaatekappale. Kyse on nimenomaan muutoksista kulttuurissa, ajatusmaailmassa.
Me olemme kasvaneet omassa kulttuurissamme. Moni kuvittelee, että esimerkiksi mustasukkaisuus ja omistushalu ovat ihmiselle, etenkin miehille jotenkin luontaisia ominaisuuksia. Kun taas jossain polynesian saarikulttuureissa naiset ovat harrastaneet seksiä hyvin vapaasti kenen kanssa haluavat ja kyseisissä kulttuureissa ei tunneta sellaisia sanoja kuin huora tai jakorasia, jotka taas liittyvät kristilliseen käsitykseen seksuaalisuudesta ja parisuhteesta.
Katsokaa lasten maailmaa. Se on todella sukupuolittunut. Lelut, vaatteet, tv-ohjelmat...Ja ihmiset kohtelevat jo vastasyntynyttä tyttöäja poikaa eri tavoilla. Vaikka väittävät etteivät näin tee. Mutta ajatukset siitä mikä on tyttö ja mikä on poikaovat juurtuneet niin valtavan syvälle meihin,että sukupuolineitraali kasvatus ei kertakaikkiaan ole mahdollista, ei vaikka sitä yrittäisi kaikin keinoin. Tunnetusti poikia kannustetaan meteliin, toimintaan, reippauteen, poikavauvoja puhutellaan isänniksi ja äijiksi. Tyttölapsia varjellaan ja suojellaan, toisaalta hillitään ja rajoitetaan ja pidetään paljon tarkemmassa kontrollissa ja heiltä vaaditaan enemmän, pitää olla kuuliainen. Miten joku voi kuvitella, että heti syntymästä alkanut alitajuinen muokkaus tiettyyn suuntaan ei näkyisi eroina käytöksessä kun se lapsi on vaikkapa 3-vuotias. Sitten virheellisesti kuvitellaan, että joo nää meiän pojat on tällaisia raisuja ja tyttö tuollainen kiltti prinsessa. Kun todellisuudessa jo vauvaiästä lähtien pojan on annettu touhuta omiaan, poikavauva on saanut tutkia ympäristöään vapaasti, harjoitella liikkumista ilman jatkuvaa kontrollointia ja tyttövauvaa on taas varjeltu kolhuilta ja tytön itkuun on reagoitu vanhemman taholta suurilla tunteenpurkauksilla siinä kun poikavauvaa on rauhassa tyynnytelty jne jne jne....
En sano etteivätkö synnynnäiset erot sukupuolten välillä olisi mahdollisia. Sanon, että meidän on mahdotonta niitä tietää, koska kulttuuri vaikuttaa niin voimakkasti, että vaikkapa 3kk ikäinen lapsi ei ole mikään tabula rasa, koska hänet on jo syntymässä lokeroitu oman sukupuolensa edustajaksi ja kohdeltu sen mukaisesti koko tuo lyhyt elämä.
Vierailija kirjoitti:
Feministi intoilee pojastaan, joka "haluaa" leikkiä nukeilla ja "tykkää" pukeutua vaaleanpunaiseen. Mikä jää kertomatta on se, kuinka feministi on, ehkä itsekään sitä tajuamatta, johdattelemalla, toistuen suosittelemalla ja kokeilemaan laittamalla (pakottamalla, vaikka ei tätäkään myönnä) manipuloinut lastaan toimimaan toivomallaan tavalla. Poika "leikkii" nukeilla, antaa pukea itsensä pinkkiin ollakseen äidilleen mieliksi, ehdollistettuna tulevaan negatiiviseen tai positiiviseen vasteeseen. Paljon, hyvin paljon harvinaisempaa on, että lapsi synnynnäisiltä sukupuoli-identiteettinsä kehittymistaipumuksilta olisi kahden sukupuolen luontaisten taipumusten välillä häilyvä.
Samalla tavalla syntyy se "miehinen identiteetti": poikaa kehutaan kun se leikkii autoilla ja kielletään, ettei saa pukeutua johonkin väriin, kuten valkoiseen, koska "se on tyttöjen väri". Kyllä pieni lapsi noteeraa aikuisten vihjeet, vaikka kuinka hoetaan, että saa leikkiä millä vaan haluaa. Sitä mekkoa ei vaan saa laittaa.
Sama kohtelu toistuu päiväkodissa: poikia autetaan, tyttöjen pitää pärjätä itsenäisesti. Pojille puhutaan pelkästään käskysanoilla, jolloin heidän kommunikaationsa alkaa olla samanlaista. Tyttöjen kanssa keskustellaan enemmän. Kaikki tämä tapahtui, vaikka henkilökunta itse luuli kohtelevansa kaikkia samalla tavalla. (Tutkimuksesta.)
Eihän eläimillekkään kerrota kumpaa sukupuolta ne on. Ei tyttöhevoselle laiteta vaaleanpunaisia rusetteja harjaan ja orille sinisiä spiderman-juttuja. Niillä on se oma sukupuoli, vaikka olis minkävärinen loimi päällä.
Kaverin poika on sitä mieltä, ettei Peppi Pitkätossu voi olla tyttö, koska "tytöt ei voi olla vahvoja". Samalla pojan isän mielipiteitä kuvastaa se, ettei hän ymmärrä miten joku mies voi haluta jäädä koti-isäksi.
Miten ihmeessä joltain miehiseltä itsetunnolta tai sukupuoli-identiteetiltä voi olla pois se, että isä haluaa viettää aikaa lastensa kanssa? Miksi miehiltä pitäisi ottaa tämä pois siksi, että ovat miehiä? Tätähän näillä "perinteisillä arvoilla" tavoitellaan.
Samaan aikaan homoseksuaalit pojat tekevät itsemurhia, koska eivät koe sopivansa tähän yhteiskuntaan. Ilmeisesti myös tähän pyritään näillä "perinteisillä sukupuolikäsityksillä", että tapetaan toisten lapset, kun eivät sovi muottiin.
En ymmärrä. että edelleen jotkut ovat niin jälkeenjääneitä, että puhuvat "luonnollisesta naisellisuudesta ja maskuliinisuudesta".
Sellaista ei ole olemassakaan. Sukupuoleen liitetyt ominaisuudet ovat erilaisia eri kulttuureissa ja muuttuvat aikakaudesta toiseen. Myös yksilöjen väliset erot ovat suuret.
Ihminen ei ole ollut vaistojensa varassa elävä eläin yli sataan tuhanteen vuoteen, vaan käytöstämme, olemustamme ja käsityksiämme muokkaa vahvasti kulttuuri.
On aivan käsittämättömän tyhmää edes esittää tätä "naisellinen nainen" -mantraa, jossa ollaan pitkissä hiuksissa, kukkamekossa ja korkokengissä pitkät kynnet vaaleanpunaisiksi lakattuina. Huoh. Jos tuo olisi "luonnollista", miksi tuossa suurin osa tuota naisellisuutta perustuu kaupallisille muotituotteille, jotka takuulla eivät olleet muotia missään maapallolla vielä jokin aika sitten eivätkä takuulla kivikaudella missään.
Lisäksi pitkien hiusten naisellisuus on outo käsite: kaikkien ihmisten hiukset kasvaa pitkiksi ellei niitä leikata. Aikojen kuluessa eri kulttuureissa pitkät hiukset ovat olleet usein miestenkin muotia, esim. hevirokkarit, Hell's Angels prätkämiehet, merirosvot, Euroopan 1600-1700-luvun peruukkimuoti, samurait Japanissa, Pohjois-Amerikan intiaanien parissa, Tyynenmeren polyneesialaiset kulttuurit, jne... Naisilla on taas voinut olla muotia kaljuus tai lyhyet hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tarkoittaa naisellinen nainen? Mulla on usein farkut, kelpaanko mä? :)
Et, yrität vain feminismin nimissä olla miesmäinen! Missä naisellisuus, lämpöisyys, pehmeys ja rauhallisuus? Mua ainakin vaivaannuttaisi sun kohtaaminen, koska miesmäiset farkut hämäisivät - oletko nyt mies vai nainen? :/// Rohkeasti hame päälle :)
Olipa hyvä kirjoitus. Juuri näin. mies
Vierailija kirjoitti:
Argh. Miksi ihmiset eivät opiskele. On totta, että ihmiset jakautuvat naaraisiin ja koiraisiin ja lisäksi mukaan mahtuu muutama intersukupuolinen. Me emme tiedä minkälainen on naarasmainen ihmisnaaras ja koirasmainen ihmiskoiras. Kulttuuri kun ihan todella vaikuttaa siihen miten miellämme maailman, sellaista ihmisolentoa joka ei olisi kulttuurin vaikutuspiirissä ei ole. Eikä mistään susilapsistakaan voi oikein päätellä minkälainen on "perimmäinen ihminen".
Sata vuotta sitten opiskelua pidettiin ehdottoman epänaisellisena puuhana. Nykyään kai harva ajattelee niin? Tai kokeeko joku, että polkupyörällä ajava nainen on maskuliininen? Yhteen maailmanaikaan miehet pukeutuivat sukkahousuihin, nykymaailmassa sukkahousut taas ovat vahvasti naiselliseksi miellettävä vaatekappale. Kyse on nimenomaan muutoksista kulttuurissa, ajatusmaailmassa.
Me olemme kasvaneet omassa kulttuurissamme. Moni kuvittelee, että esimerkiksi mustasukkaisuus ja omistushalu ovat ihmiselle, etenkin miehille jotenkin luontaisia ominaisuuksia. Kun taas jossain polynesian saarikulttuureissa naiset ovat harrastaneet seksiä hyvin vapaasti kenen kanssa haluavat ja kyseisissä kulttuureissa ei tunneta sellaisia sanoja kuin huora tai jakorasia, jotka taas liittyvät kristilliseen käsitykseen seksuaalisuudesta ja parisuhteesta.
Katsokaa lasten maailmaa. Se on todella sukupuolittunut. Lelut, vaatteet, tv-ohjelmat...Ja ihmiset kohtelevat jo vastasyntynyttä tyttöäja poikaa eri tavoilla. Vaikka väittävät etteivät näin tee. Mutta ajatukset siitä mikä on tyttö ja mikä on poikaovat juurtuneet niin valtavan syvälle meihin,että sukupuolineitraali kasvatus ei kertakaikkiaan ole mahdollista, ei vaikka sitä yrittäisi kaikin keinoin. Tunnetusti poikia kannustetaan meteliin, toimintaan, reippauteen, poikavauvoja puhutellaan isänniksi ja äijiksi. Tyttölapsia varjellaan ja suojellaan, toisaalta hillitään ja rajoitetaan ja pidetään paljon tarkemmassa kontrollissa ja heiltä vaaditaan enemmän, pitää olla kuuliainen. Miten joku voi kuvitella, että heti syntymästä alkanut alitajuinen muokkaus tiettyyn suuntaan ei näkyisi eroina käytöksessä kun se lapsi on vaikkapa 3-vuotias. Sitten virheellisesti kuvitellaan, että joo nää meiän pojat on tällaisia raisuja ja tyttö tuollainen kiltti prinsessa. Kun todellisuudessa jo vauvaiästä lähtien pojan on annettu touhuta omiaan, poikavauva on saanut tutkia ympäristöään vapaasti, harjoitella liikkumista ilman jatkuvaa kontrollointia ja tyttövauvaa on taas varjeltu kolhuilta ja tytön itkuun on reagoitu vanhemman taholta suurilla tunteenpurkauksilla siinä kun poikavauvaa on rauhassa tyynnytelty jne jne jne....
En sano etteivätkö synnynnäiset erot sukupuolten välillä olisi mahdollisia. Sanon, että meidän on mahdotonta niitä tietää, koska kulttuuri vaikuttaa niin voimakkasti, että vaikkapa 3kk ikäinen lapsi ei ole mikään tabula rasa, koska hänet on jo syntymässä lokeroitu oman sukupuolensa edustajaksi ja kohdeltu sen mukaisesti koko tuo lyhyt elämä.
Lässyti lässyti ja itkun kitkun. Tuossa pelissä käy niin, että se nainen kadottaa itsensä ja alkaa matkimaan miehiä. Sitten taas ihmetellään, että miten näistä "naisista" on tullut näin miesmäisiä. Kirjoitus oli todella hyvä asian suhteen. Mielestäni se ei kuitenkaan ole mitenkään sitovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tarkoittaa naisellinen nainen? Mulla on usein farkut, kelpaanko mä? :)
Et, yrität vain feminismin nimissä olla miesmäinen! Missä naisellisuus, lämpöisyys, pehmeys ja rauhallisuus? Mua ainakin vaivaannuttaisi sun kohtaaminen, koska miesmäiset farkut hämäisivät - oletko nyt mies vai nainen? :/// Rohkeasti hame päälle :)
Olipa hyvä kirjoitus. Juuri näin. mies
Taisi olla sarkasmia. :)
Näistä osui vain yksi oikeaan, olen nuorehko, syntynyt 80-luvulla.
T: 15