Miten ihmeessä Piia-Noora Kauppi ehtii olla kolmen lapsensa kanssa
kun alkaa vielä toimariksi? Kohta syntyy kolmas lapsi ja jo vuoden alussa aloittaa uuden työn. Ihmettelen vaan ihan ystävällisesti, että miten se ehtii nähdä lapsiaan, kun tuntuu, ettei tavan työntekijäkään ehdi tarpeeksi arkena nähdä.
Kadehdittavaa, että jollain on noin hyvät tukiverkot, itselläni tosi huonot.
Kommentit (74)
Hyvin monet tekevät töitä esim. vain aamupäiväisin. Toki on täälläkin joukko korkeasti koulutettuja uranaisia, joilla lastenhoitajat kotona ja tekevät pitkääkin päivää, mutta ei se todellakaan mitenkään kauhean yleistä ole.
t. äiti Saksasta
Hoivavietti? Suojeluvietti? Lapsirakkaus? Halu ottaa vastuuta pienen ihmisen elämästä ja hyvinvoinnista?
Keski-Euroopassa, mutten henk. koht. tavannut vielä yhtään todellista uranaista.
Mielestäni täällä on vieläkin käytännössä enemmän sääntö kuin poikkeus, että naiset ovat mahdollisimman pitkään kotona ja tekevät myöhemminkin vain puolipäivä töitä.
Terveisiä Sveitsistä
mielestä oli hienoa, että Piia-Noora valittiin tuohon tehtävään!! Ei varnasti matkustelua ainakaan ole niin paljon kuin aikaisemmin, vaikka varmasti vaativa, aikaa vievä työ.
Itse olen huolestunut Alexander Stubbin lapsista: isä käyttää liikenevän vapaa-ajan urheiluun (juuri oli jossakin lehdessä). Tuli sellainen olo, että mahtaako nähdä koskaan lapsiaan? Hassua, että Stubb, Katainen ym. saa rauhassa porskuttaa, mutta kun korkeaan virkaan tulee NAINEN, heti huolestutaan.
He eivät kuitenkaan ole perhe-elämäänsä liiemmin lehdissä esitelleet, Kauppi on antanut aiheesta enemmän tietoa.
Ranskasta, ehkäpä meidän tuttavapiiriin on sitten sattunut keskivertoa enemmän uraihmisiä? (Nykyään tosin asumme takaisin Suomessa jo kaksi vuotta).
puoliso on menestyvä lakinainen, en tosin tiedä onko nyt kotona. Kataisen vaimo on ihan palkkatyössä Espoon kaupungilla.
eli heilläkin varmasti lastenhoitajat ja muu tukiverkko yhtä lailla käytössä kuin P-N:n perheessä
Homma olisi meillä ainakin ns. kussut, jossen minä olisi rauhoittaunut omaa työntekoani. Hakeuduin hommiin, joissa ei matkustamista ja jossa selviää sillä 37,5 viikkotunnin tekemisellä. Ja on joustoa siten, että voin tehdä joskus tunteja sisään, jotta pääsen lasten harrastusjuttuihin, lääkärikäynteihin jne.
Miehellä ja lapsilla on ihan hyvä suhde, MUTTA se perustuu paljolti sille, että minä kerron miehelle asioita tyyliin "esikoisella on ollut nyt vaikeaa koulusssa kavereiden kanssa", "keskimmäinen oli toheissaan luontoretkestään" jne. Ja sitten kun mies on kotona/lomilla hän osaa puhua lasten kanssa niistä tärkeistä jutuista ja suhde pysyy läheisenä. Mutta lastenhoitaja ei pysty tällä tavalla pitämään lapsen ja vanhempien tunnesidettä ja läheisyyttä yllä.
Sitä en sano, etteikö vähemmälläkin voi lapset saada ihan ok aikuisiksi. Mutta olen miehestäni nähnyt, että kaikkea ei ihan oikeasti voi saada. Joku osa-alue jää pakostakin heikommalle. Ja miehelläni esim. se on vanhemmuus. Jos hän joutuisi omin nokin - siis ilman mun tukea sekä hänen että lasten suuntaan - sitä "kasvatusta" tekemään, niin hepposta olisi.
Niin kauan kuin lapsilla menee ok, niin suurta ongelmaa ei ole. Mutta mun miehellä menisi takuulla aika kauan, ennen kuin hän huomaisi, että lapsella on joku juttu menossa pieleen. Eikä tajuaisi varmaan heti, mistä voisi alkaa ongelmaa purkamaan. Minä olen lasten arjessa paljon mukana ja nään paljon, miten ovat kavereidensa kanssa, millasta menoa harrastuksissa jne. Ja huomaan pienet murheet ja pulmat heti saman tien ja ne voidaan purkaa ennen kuin niistä on tullut isoja.
Mieheni ei myöskään osaa lukea meidän lapsia samalla lailla kuin minä. Ei ymmärrä heidän persoonaa eikä aina tajua, että yhtä pitää kannustaa eri lailla kuin toista tai lohduttaa tai mitä nyt sitten pitääkin tehdä. Toki kaikenlainen tekeminen - käydään uimassa ja kylässä ja sitä ja tätä - sujuu mieheltäni hyvin. Mutta lasten kanssa tehtävä tunnetyö, mikä minusta tärkeä osa kasvatusta, jää mieheltäni aika heppoisaksi.
Sanottava on sekin, että mieheni ei tätä "heppoisuutta" olisi tajunnut ellei fiksuna ihmisenä näkisi, että minä olen lasten kanssa kommunikaatiossa ihan "eri tasolla" kuin hän. Jos perheessä kaksi kovaa paahtavaa uraihmistä, totta kai heistä kummastakin tuntuu, että hienosti menee. Kun muusta ei ole tietoa.
Ja joo, ei surkea työ tai jatkuva kotona olo tee kenestäkään automaattisesti mahtavaa vanhempaa. Sen vaan olen meillä nähnyt, että ei laatuajalla voi korvata sitä, että on paljon poissa.
Kiitos, muistutit taas minua siitä miksi haluan olla kotona lasteni kanssa. :)
Onko SINUN tapa toimia se ainoa oikea ja peruste hankkia lapsia?
Todella noloa.
Itse odotan kolmatta lasta. Menin toisen jälkeen nopeesti töihin ja siitäkös ihme nousi. Itse en käsitä miksi. Ei ole kovin montaa vuotta kun niin tehtiin miltei joka perheessä. Lapsi hoitoon 2 kk ikäsenä. Ihan normaaleja ihmisiä on kasvanu. Mutta se että MITEN voi joillain olla niin ahdistunut olo että epäilee toisien kykyä vanhemmuuteen jos valitsee toisin???
Nyt aion olla kolmannen lapsen jälkeen pidempään kotona. Ei syyllisyydestä tai muuttuneesta mielipiteestä. Tämä on vaan valinta.
Sama äiti olen lapsille nytkin.
Toivon montaa lasta, neljännen jälkeen palaan töihin aika nopeesti.
Musta on ihanaa että on naisia joilla menee noin upeesti! Varmasti lapset voittaa kun äiti saa toteuttaa itseään hankkimalla haluamaansa perhettä ja käydä töissä. 10 vuoden poissaolo työmarkkinoilta varmasti näkyisi. Ei sillä että työ olisi tärkeämpää tai lapset tärkeämpiä kuin työ. Tämä ei ole yksinään arvo asia!
On naisia joille molemmat on arvokas asia. Se ei vähennä toiselta arvoa.
Ei voi sanoa ettei lapsistaan välitä jos tekee muutakin kuin hilluu kotona. Kuulostaa siltä että kotona oleminen tekee toisista naisista marttyyreitä.
Kyllä perheen saa voimaan huonosti jos olisi kotona!!
Uskon että Piia olisi hyvä kotihengetärkin, onhan hän jaksanut hankkia työn ohessa lisää lapsia. Ei elämä ole pelkkää työtä TAI kotona olemista. Onhan teilläkin miehet jokka tuuppii teitä uudestaan raskaaksi, työn ohessa.
Jos on lastenhoitaja palkattu kotiin, ei tartte joka päivä ostaa itse ruokaa, siivota jne niin on sitä aikaa lasten kanssa. Vaikka ylitöissä olisikin.
Itse olen ainakin tehnyt myös ylitöitä, ja silti ollut lasten kanssa.
Ja mitä 26 kirjoitti "ohjelmoidusta suorittamisesta" niin eikö tossa ole pari eri asiaa.. ;)
Lapset "suorittamassa" = rutiinia, eli luodaan turvaa.
Ja suorittamisesta meillä ei ole tietoa.. Voihan niillä lapsilla olla hyvin löysää oleskelu, rento hoitaja eikä vaadita tekemään?
Monin osin saattaa olla parempi kuin väsynyt kotiäiti kiljumassa kun 2- vuotias tutkii kukkapurkkia miljoonannen kerran.. Kuulostaako tutulta? :D
niin saa ihan ilman tunnontuskia roikkua av:lla just niin kauan kun haluaa!
Minut on viety hoitoon 3 kk iässä ja koko ikäni olen kärsinyt epävarmuudesta (pelosta luottaa siihen että elämä kantaa). Ehkä näin ei olisi käynyt, jos hoitaja olisi ollut esim. isäni tai joku ihminen joka olisi pysynyt elämässäni jatkossakin. Näin ei kuitenkaan ollut. Oma äitini ei ollut edes ns. uraäiti, vaan normaalia päivää tekevä virastotyöläinen, kuten myös isäni. Parilla kaverillani on ja he ovat todellakin joutuneet oppimaan selviämään itse pienestä pitäen. Toinen on käynyt vuosikausia terapiassa puimassa hylkäämiskokemuksiaan.
Nykyisen lapsipsykologisen tietämyksen mukaan lapsi tarvitsee pienenä kiintymyssuhteen ja luottamuksen kehittymiseksi ennen kaikkea vanhemman tai muun läheisen PYSYVÄÄ läsnäolo, ei ns. laatuaikaa paria tuntia iltaisin. Sääliksi käy lapsia, jotka jäävät vaille sekä äidin että isän läsnäoloa. Vai kuinka monen mielestä olisi ok, että läheisin ihminen lapsille olisi palkattu hoitaja?
t. akateeminen äiti
Edunvalvonta ei ikinä ole sidottu virka-aikaan. Aina pitää olla valmis ilta- ja viikonlopputöihin. Usko jo.
Tiedätkö edes, mitä virka-aika tarkoittaa? Sekoitat FK:n nyt johonkin ay-liikkeeseen, jossa neuvotellaan TES:stä vuorokaudet läpeensä jossain Palacessa.
En nukkunut maantiedon tunneilla. Ruotsin ja Suomen välinen lentomatka kestää tunnin (Hel-Sto) mutta se ei ole pointti vaan se että jos olet työmatkalla tai töissä vieraassa maassa, ei sieltä poiketa kotiin kuin maitokauppaan.
Ja te jotka luulette että tj työskentelee vain klo 8-16 koska vain ko. aikana vastataan puhelimeen, luuletteko että firmojen toimitusjohtajat lähtevät samaan aikaan kotiin kuin puhelinvaihde suljetaan. Jos luulette, olette kyllä yksinkertaisempia kuin luulinkaan.
vaan liitosta! Ei se ole mikään pörssiyhtiö, jossa taotaan fyrkkaa, vaan edunvalvontaan ja tiedottamiseen keskittyvä liitto. Voi pyhä yksinkertaisuus... Kukahan se tässä yksinkertainen on?
niin saa ihan ilman tunnontuskia roikkua av:lla just niin kauan kun haluaa!
Ihan yhtä vähän olet lapsellesi läsnä, olit sitten töissä tai av:lla. Poikkeuksena tietysti, että rahaa tulisi enemmän...
Selvä se sitten. Tosin tässä kannattaa ottaa huomioon se seikka, että lapsen ollesa vauva, suurin osa äideistä keskittyy olemaan äitiyslomalla lapsen kanssa. Eivät työskentele silloin poissa kotoa.
Edelleenkään et vahvasta halustasi huolimatta saa mua mitenkään uskomaan, että olisivat enemmän lastensa kanssa kuin keskivertovanhemmat.
Äitiysloma on onnellisesti ohi, kun hän palaa töihin. Tiedät varmaan, että Suomessa äitiysloma on 105 arkipäivää? Sen jälkeen alkaa vanhempainloma, jonka voi jompikumpi käyttää. Mehän emme voi tietää, josko vaikka PN:n mies käyttää sen. Et kyllä itsekään saa minua uskomaan, että PN ja miehensä olisivat huonoja vanhempia. Kateellisten höpinöitä.
juurikaan olla lastensa kanssa. Pienet lapset tarvitsevat mun mielestä äidin läsnäoloa. Aika ohjelmoitua, suorittamista muutenkin Piitun lasten kanssa olo on ollut blogista päätellen.
Voihan ne lapset toki joku muukin kasvattaa kuin vanhemmat. Itse antaisin lapsilleni enemmän omaa aikaani, kun he ovat pieniä.PN ja miehensä viettävät enemmän aikaa lastensa kanssa kuin keskiverto työtekijät. Tuolla tuloilla kotona käy varmasti lastenhoitaja, siivooja, pyykit hoidetaan, jne. Aikaa ei mene oikeastaan kotitöihin yhtään, vaan senkin ajan voi viettää lasten kanssa. Ja sitä paitsi FK ei ole mikään varsinaisesti voittoa tuottava liitto, vaan edunvalvontaan keskittyvä liitto. Virka-aikana siellä ne työt tehdään pääasiassa.
Selvä se sitten. Tosin tässä kannattaa ottaa huomioon se seikka, että lapsen ollesa vauva, suurin osa äideistä keskittyy olemaan äitiyslomalla lapsen kanssa. Eivät työskentele silloin poissa kotoa.
Edelleenkään et vahvasta halustasi huolimatta saa mua mitenkään uskomaan, että olisivat enemmän lastensa kanssa kuin keskivertovanhemmat.
lapsi nukkuu katsos päiväuni välillä
ja
leikkii itsenäisiä leikkejä, ei lasta joka minuutti tarvitse "paapoa" vaikka onkin läsnä tarvittaessa
Onko tosiaan niin vaikea uskoa, että osalle meistä lapset ovat tärkeämpiä kuin ura?
Osa meistä HALUAA hoitaa itse lapsiaan ja viettää heidän kanssaan aikaa mahdollisimman paljon.
Kyse on vain arvovalinnoista, ei kateudesta.