Lue keskustelun säännöt.
Meillä vieraili tänään illalla haamu! Uskokaa tai älkää!
07.02.2006 |
Yhtäkkiä koko asunnon ilmapiiri muttui ja molemmat poikani ja minä aistimme jotain outoa. pojistani huomasin käytöksestä sen. Lastenhuoneemme ovi aukesi itsekseen ja vanhempi poikani halusi ehdottomasti sälekaihtimet kiinni joka huoneessa (ei koskaan halua niitä kiinni!). Hän myös oli todella peloissaan ja säpsähteli kaikesta. Ei suostunut olemaan hetkeäkään yksin.
Sitten ihan yhtäkkiä taas ilmapiiri palasi normaaliksi. Ja vanhempi poikanikin palautui normaaliksi itsekseen.
En itsekään oikein usko tätä, mutta oudon ilmiön tapahtuessa sain " näyn" ja tiedän että haamu oli joku vanha nainen.
Voiko tällaista käydä vai olenko tulossa hulluksi? Kotiäiti olen kyllä mutten mielestäni näin höperö... ;)
Onko kellään muulla yliluonollisia kokemksia?
Kommentit (81)
Ja tämä kuuluu sitten varmaan siihen samaan kategoriaan. Enpäs osannutkaan liittää niitä lapsuuden tonttu-juttuja tähän henkiasiaan.
Eli perheemme vitsi onkin että minä olen nähnyt tonttuja jotka ovat oikean ihmisen kokoisia ja päällä on normaalit vaatteet. Ja muistan edelleen nämä näyt. Ja niistä olen aina kovaan ääneen lapsena puhunut muille, kukaan muu ei tietenkään ole niitä nähnyt. Tämä on varmaan sitä samaa ja poikani ovat perineet " geenini" .
Kuulostaapa hölmöltä. Ehkä minulla on vain vilkas mielikuvitus ja poikani ovat perineet sen ;)
Mutta varmasti siis on olemassa henkiasioita. Mitä eilinen todellisuudessa oli, sitä ei tiedä kukaan muu kuin henki itse...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on parikin ystävää (ihan täysjärkistä siis) jotka on kertonut että ovat nähneet näkyjä " tontuista" . Joskus 10-12vuoden iässä. Toinen näki " tonttuja" aina sängyn päädyssä öiseen aikaan ja toinen näki tanssivia " tonttuja" ullakollaan joskus ihan päivisinkin, muut eivät näitä nähneet mutta ullakolta kuului askeleita usein. Heillä tontut oli pieniä(kääpiöitä). Molemmat pelkäsivät kyllä näkemäänsä. " Tontut" ilmeistyivät heille monta monituista kertaa.
Paljonhan puhutaan niistä maahisista. Liekköhän olleet niitä. :)
Itse kyllä nauroin alussa kun ystäväni niistä kertoi, mutta havahduin sit myöhemmin kun juteltiin tän toisen ystäväni kanssa näistä henkimaailman asioista ja hän sitten kertoi tästä kokemuksestaan. Niin saman tyyppisiä oli kyllä nämä " tontut" ..
Serkkuni oli äitini kertoman mukaan ihan vauhkona, kun kuuli isänsä kuolemasta ja muisti tämän karmean kokemuksen. Oli huutanut suoraa huutoa eikä uskaltanut mennä pimeässä yksin mummolamme ulkohuusiin.
Vierailija:
Serkkuni oli äitini kertoman mukaan ihan vauhkona, kun kuuli isänsä kuolemasta ja muisti tämän karmean kokemuksen. Oli huutanut suoraa huutoa eikä uskaltanut mennä pimeässä yksin mummolamme ulkohuusiin.
Ei ole väliä, onko kyseinen henki elänyt/kuollut siinä paikassa, vaan nämä olennot etsivät henkilön, joka on kaikista lähimpänä, joka on herkkä vastaanottamaan heidän läsnäolon.
Itselläni on ollut aina ns. kuudes aisti ja herkkä intuitio. Olen myös ollut aina sitä mieltä, että kummituksia on olemassa, on muutama oma kohtainen kokemus. Myös tyttärelläni on tämä sama aisti :).
Kun olen " nähnyt" tällaisen hahmon, on oloni ollut rauhallinen. Ihmeen rauhallinen. Olen saattanut jopa höpistä jotain :). Mutta sitten kun alan jälkeen päin ajattelemaan, pelkään. Silloin sitä tajuaa, ettei toista " ole olemassa" , vaikka muuten tuntuu kuin vanhan tutun olisin nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoria vanhasta natisevasta talosta voisi meillä toimiakin, mutta ei esimerkiksi mummini kohdalla, joka asui kerrostalossa ja näki kaikenlaista.
Minä en tiedä, onko nämä meidän talon jutut pelkkää mielikuvitusta. Saattaa ollakin. Mielenkiintoista joka tapauksessa. :)
Olin varmaan 8 vuotias, kun ihan kyllä joulun aikoihin näin tontun erään talon lähellä. Ei ollut ihmislapsikaan, koska vanhempani eivät sitä nähneet, enkä minäkään hetkeä myöhemmin. Näky oli silti todellinen.
Siinä yliluonnollista keskustelussa joka täällä on pyörinyt vuoden verran kerroin, kuinka näin aavejunan kaverini kanssa.
Koirani oli karannut ja saatuamme sen kiinni palasimme kotiin lyhintä reittiä, eli junarataa pitkin. Asuimme radan lähellä ja tunnistimme aina hyvissä ajoin junan äänet. Siinä kävellessämme yhtäkkiä olin kuulevinani junan lähestyvän, säikähdin ja katsoimme molemmat taaksepäin. Näin vaalean junan ihan selvästi, muistan ne valot vieläkin. Hyppäsimme radan penkalle ja kyyristyimme odottamaan että juna menee ohitse. Mitään junaa ei sitten koskaan tullutkaan. Vanhempamme yrittivät selittää, että auto siellä vaan jossain 300m päässä olleessa risteyksessä oli väläyttänyt valoja, mutta me molemmat näimme saman näyn ihan selkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui siis vanhempieni asunnossa (rivitalo 80-luvulta), kaikki tapahtumat ovat vanhempieni näkemiä ja kokemia, itse näin vain pariin kertaan tuon koiran käyttäytymisen:
Mun vanhemmilla oli yhteen aikaan (muutama kk) tosi levotonta,
tauluja tipahteli seiniltä (sellaisissa koukuissa joista joutuu nostamaan ylöspäin että saa irti) jatkuvasti, mun vanha nukkeni (joka oli kaapin päällä ihan peräseinää vasten ja tavaroita edessä) lennähti lattialle kolisten kaiken sen tavaramäärän takaa. Lattialle ropsahteli ilmasta kummallisia mustia, pieniä palloja, tavaroita (pieniä) katosi ja ilmestyi takaisin. Koira meni jatkuvasti istumaan portaiden alla olevaan tilaan ja tuijotti ja kuunteli lattiaa (?) aivan kuin joku ääni olisi kuulunut sieltä. Se yritti myös usein kaivaa lattiaa jatkuvista kielloista huolimatta. Portaista kuului usein yöaikaan askelien ääniä. Äitini näki eräänä yönä miehen hahmon seisovan sängyn päädyssä ja tuijottavan ulos.
Loppu tuli eräänä rauhallisena, tyynenä talvi-iltana kun koira alkoi haukkua hurjasti ulkona vanhempieni istuskellessa olohuoneessa katsomassa tv:tä. Takaovi lennähti sepposen selälleen ja hurja tuulenpyörre tuli sisään olohuoneeseen tiputellen kevyitä tavaroita hyllyiltä. Pyörre jatkoi etuovelle ja avasi sen mennessään, vaikka se on lukittu ovi. Koko tämän ajan koira riehui kuin mielipuoli. Pyörteen mentyä tuli aivan rauhallista ja hiljaista, eikä sen jälkeen mitään kummempia ole tapahtunut. En silti viihdy siellä yksin, on aina sellainen olo että joku tuijottaa.
Minäkin olen ollut useasti tilanteessa, kun on kummitellut. Asuimme uudehkossa rivitalossa ja äitini oli tuonut kotiimme ihmisen, joka oli riivattu. Äiti ei sitä tiennyt. Ytäkkiä riivattu oli sanut kohtauksen ja kouristeli lattialla, suusta tuli vaahtoa ja hän kirkui niin eläimellisen kovaa, kuin olisi elävältä teurastettu. Huuto kuului varmaan neljänteen asuntoon rivitalossa. Äitini oli kauhuissaan ja lopulta nainen rauhoittui ja kertoi, että hän oli harjoittanut spiritismiä. No nainen lähti ja sen jälkeen kotonamme alkoi tapahtumaan kummia. Yksi lamppu syttyi itsestään tuleen, vaikka johto ei ollut edes seinässä. Onneksi saimme sen sammutettua, yläkerrasta kuului askeleita, taulut heiluivat ja mitä kaikkea. Ja se pelon ilmapiiri oli aivan käsinkosketeltava. Koiramme oli aivan vauhkona ja juoksi edestakaisin. Tätä kesti kolme vuorokautta. äitini oli nuori uskossaan eikä tiennyt mitä pitäisi tehdä. Kysyi seurakunnasta apua. Siellä käskivät Jeesuksen nimessä ajamaan kaikki pahat henget talosta ulos. Äiti avasi ulkooven ja huusi kovaa: Jeesuksen nimessä ulos! Silloin joku ryntäsi ulos niin nopeasti, että minä lensin lattialle. Kirjaiimellisesti tunsin kun joku työnsi minut vauhdissa kumoon ja suorastaan paiskauduin lattialle. Tämän jälkeen tilanne kotona normalisoitui.
Tämä oli ensimmäinen kokemukseni henkivalloista. Muitakin tapauksia on. Mutta enää en pelkää, sillä tiedän, että Jeesuksen nimessä on valta ja riivaajaat vapisevat kuullessaan Jeesuksen nimen. En kyllä suostuisi päivääkään asumaan saman katon alla kyseisten riivaajien kanssa. Sen verran epämiellyttävä ja pelottava henki siinä on.
Mutta en suosittele kenellekään ei-uskovaiselle henkien ajamista itse pois. Sen voi tehdä vain uskovainen ihminen. Hyvät ihmiset, Jumala ja saatana ovat todellisuutta. Suosittelen luettavaksi kirjaa: Riku Rinne: Pimeys väistyy. Se erään uskoontulleen saatananpalvojan elämäntarina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lamput voi syttyä " itsekseen" = kytkin huolimattomasti painettu
Kuuluu koputus ja vaikka mitä= eläimet, linnut, lämpötilanvaihtelut...
Mutta kuka uskoo mitäkin, ja loput sitten kuvitellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä kaikki uskomattomalta kuulostaa, mutta totta se on. Jos luet entisten saatananpalvojien kokemuksia, saatat yllättyä, mitä henkimaailmoissa todella tapahtuu. myös saatana voi tehdä todellisia ihmeitä.
luulette että kyseessä on yliluonnolliset tapahtumat? Jukupliut, maahisista lähtien on nähty kaiken maailman mönkiäisiä. :D
Ja tottakai vain kaikkein " herkimmät" (lue: pöljimmät) näitä saavat nähdä. Ilmiöt ihmeen kaupalla lakkaavat välittömästi, kun joku skeptikko tulee paikalle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että moni teistä jotka eivät usko näihin juttuisin uskoo sitten vanhempana. Kyllä se kuolema kolkuttelee ovella sit meille jokaiselle, viimeistään sillon moni kokee ja näkee kaikenlaista. Tai jos siitä omasta elämän kumppanistaan aika jättää ennen teitä niin sit tiedätte paljon enemmän tästä elämästä. :)
Oletteko muuten koskaan huomanneet, että pahatkin henget todistavat Kristuksesta, sillä riivaajia ei saa ulos kuin Jeesuksen Kristuksen nimessä? Eivät auta muiden nimet.
mihin, kaikkeen horoskoopeista kummituksiin ja kaikkeen siltä väliltä. vaan enpä edes silloin nähnyt mitään yliluonnollista. Vanhempana olen viisastunut. Olen asunut vanhassa sukutalossamme, jossa on kuollut useita ihmisiä. Omassa huoneessani kuoli isomummuni. Kaikki isovanhempani ovat kuolleet. Enkä ole nähnyt heitä sen koommin... Vaikka jopa sovimme, että isoäiti tulee käymään, jos suinkin pääsee.
Pidän mahdollisena, että maailmankaikkeudessa voi olla jotain elämää. Maahiset, tontut, rivitalokolmioiden ovien heilumiset ja muut tämän ketjun ilmiöt ovat kyllä kokijoidensa omassa päässä. Ihmisen psyyke on metka, se voi näköjään tuottaa monenlaista. Todistakaa, hyvät ihmiset, kertomanne, jos kerran on olemassa jotain todistettavaa!
Mihinkäs aikaan illasta haamu käväisi, kun ehdit kirjoittelemaan asiasta AV:lle jo ennen klo 19:sta?
Mietihän hieman enemmän. Sit kun oma lapsesi jouksee pakokauhun vallassa syliisi ja pelkää öisin niin mietippä sitten uudestaan tätä asiaa.
Lapsilla on mielikuvitusta, mutta ei niin paljoa että keksisivät ihan kaiken maailman juttuja.
voi varmaan lapsensa ennen pitkää tehdä, jos menee mukaan lapsen pelkoihin, painajaisuniin ja kuvitelmiin! Huh, pitäkää nyt jotain rajaa, lapsi on varmaan kauhuissaan, jos näkee että aikuinenkin pelkää mörköjä ja uskoo hirviöitä piilevän sängyn alla.
Mä olen ihan lapsesta asti kuullut ja aistinut kaikkea kummaa. Nyt 26vuotiaana olen vasta oppinut elämään näiden asioiden kanssa. En siis enää " jaksa" pelätä niitä!
Koskaan en ole nähnyt mitään selkeesti. Lähinnä olen tuntenut kylmiä viimoja, joku on koskettanut heiveröisesti/kutittanut, kerran minua on vedetty tukasta, peitto on joskus yöllä vedetty hiljalleen päältä pois, sänky on tärissyt vähän, pari kertaa on joku kuiskannut korvaani jotain, kerran olen nähnyt pienen heijastuman (jostain ihmisestä) peilin kautta. Näitä on siis ollut lapsesta asti. Ihan täysjärkinen ihminen olen, ei mitään uskonnollista taustaa tai mielenterveys ongelmia. Usein yritän selittää kaiken järjellä, mutta selitystä näihin oikein ole. Kieltämättä se pelottaa välillä kun tuntuu että joku koskettaa ja ketään ei näy, mutta toisaalta jos joku haluaa mulle pahaa niin oliskai se on 26vuoden aikana sen tehnyt. Siksi nykyään nukun yöni rauhassa jos jotain tapahtuu niin se on tapahtuakseen. Koputuksia, askeleita, kolinoita niitä kuuluu päivittäin, lapseni ja mieheni kuulee myös nämä. Outoahan se on.