30+ ESIKOT ~~ viikko 6

Mehän on valvoskeltu Tutannan kanssa ihan samoihin aikoihin, itse kirjoittelin vain tuonne vauvapuolelle. Sain onneksi vielä kolme tuntia nukkua ennen kuin tyttö heräsi aamutoimille.



Olivera: Onpa suloinen poika teillä :-) Kiva kun laitoit kuvan nettiin.



Kirsi: ei kaikki vauvat ole varmasti näin työläitä :-) Meidän vauvalla on ehkä ollut tavallista hankalampi alku jo pienen syntymäpainon vuoksi. Toivottavasti en kirjoittele liikaa negatiivisia asioita, tuntuu vain että on pakko saada purkaa niitä. Toisaalta varmaan siihenkin on hyvä henkisesti varautua että vauvalla on vaivoja, niin ei tule niin suurena järkytyksenä kuin itselleni. Olin kyllä ajatellut että meille varmaan tulee koliikkivauva kun itse olemme molemmat olleet sellaisia, mutta arki yllätti silti, en ollut yhtään ajatellut mitä sellainen tarkoittaa käytännössä. Sen sijaan synnytystä olin ajatellut ja käynyt läpi kaikki pahimmatkin vaihtoehdot, joten hyvin sujunut synnytys yllätti positiivisesti. Sattuihan se, mutta ei se ollut ollenkaan niin kamalaa kuin olin pahimmissa visioissani kuvitellut.



Vauvan kanssa olosta olen oikeastaan alkanut vasta nyt nauttimaan todella. Alussa oli viikon-kahden ihastus, sitten iski baby blues ja järkyttävän väsymyksen kausi kun yöunet oli aivan repaleiset ja vauva sitoi täydellisesti, elämä tuntui olevan yhtä imetystä ja huolta. Nyt tähän alkaa tottua ja vauvaa rupeaa ymmärtämään, on ihana seurata miten toinen kasvaa ja kehittyy. Välillä saamme jo pieniä valloittavia hymyjä :-)



Tyttö simahti. Nyt ei enää väsytä mutta pitäisi kai mennä vielä nukkumaan koska seuraavan kerran pääsee sänkyyn sitten joskus 1-2 aikaan yöllä, enkä kovin montaa tuntia nukkunut viime yönä. Miehellä alkaa huomenna työt joten hänestä ei liene apua ensi yönä. Tämä on ehkä yksi rasittavimista puolista vauvan kanssa, asiat menee vauvan rytmin mukaan ja itse on vain sopeuduttava. Nauttikaa odottajat kaikesta mitä voitte tehdä juuri siten, silloin ja ennen kaikkea niin pitkään kuin huvittaa! Tuo Kirsin oma ilta kuullosti juuri sellaiselta, oikein ihanalta.



F & F päivää vaille 5 viikkoa

Ajattelin kirjoitella sekä tänne että vauva-puolelle: Molemmissa on juttua, ja valinta on vaikea ;-) Vaan eiköhän tänne nettiavaruuteen tekstiä mahdu! Olemme tosin juuri heihettäneet (mikä verbin tekele, oikea kielikukkanen tai -kömmähdys!) appivanhemmille ja kohta teemme lähtöä vaunulenkille. Illalla neitimme saa jo toisen " miesvieraan" viikon sisällä: Keskiviikkona meillä kävi joulukuun alussa syntynyt pikkumies vieraana ja tänään illalla taas uudenvuoden poikanen on tulossa kylään vanhempiensa kanssa.



Toukkis: Onnea vanhenemisesta! Kuten joskus kirjoittelimme, olen saa 1973 vuosikertaa ja itselläni vuodet täyttyvät maaliskuun alussa - muutaman viikon myöhemmin siis seuraan sinua.



Oli tosiaan ihana lukea synnytyskertomuksia. Ja Olivera: Vauvasi on tosiaan suloisen näköinen poika!



Nyt taidan kurkata sinne vauvapuolelle ja sitten on aika lähteä haukkaamaan happea.



:)



Katja ja joulutyttö 7 vkoa!

Moi!



Kateellisena Frida luin tekstiäsi seksin harrastamisesta. :) Itsellä on vielä kaukana ne ajat! Kirjoittelen tätä tekstiä kommunikaattorilla makuulta sängystä. Epparihaava on todella kipeä. Se alkoi vuotaa ihan punaista verta perjantaina. Ihmettelin asiaa ja kun tarkistin tilanteen peilin kanssa, huomasin, että yksi tikki oli revennyt auki. Lauantaina meni sitten toinen tikki ja verta tuli taas. Soitin NKL:lle ja kysyin mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Asialle ei voi mitään - haavan _pitäisi_ parantua ajan kanssa ja nyt pitää vain jatkaa haavan huuhtelua ja ilmakylpyjä. Arvaahan sen, mikä on olo, kun alapäässä on ammottava haava. Mulla yleensäkin haavat paranee ekstrahitaasti ja tulehtuvat (sukuvika), joten odottelen nyt tässä milloin se alkaa märkimään ja lähdetään takaisin NKL:lle. :-( Ja vaikka niinkään ei kävisi, haavan paraneminen on varmasti hidasta. Kaiken lisäksi mulle iski virtsatietulehdus, johon hain perjantaina lääkkeet terveyskeskuksesta. Tulehdus johtui ehkä siitä epiduraalin aikaisesta katetroinnista. Olo on näiden asioiden suhteen tosi kurja. Pelottaa paraneeko tuo alapää koskaan ennalleen. :-(



En tajua miten pääsen makuultani raahautumaan Lastenklinikalle lonkkakontrolliin pienen kanssa, kun en saa istua ollenkaan. Pitänee lähettää appiukko/anoppi, mies, vauva ja korvikepullo asialle.



Jotta ei ihan valittamiseksi menisi, niin täytyy todeta että vauva voi hyvin! Maitokin on noussut eikä hän itke enää lisäruokaa. Tuo vaihe, kun maito ei vielä ollut noussut, oli minusta rankka. Vauva huusi laitoksella nälkäänsä enkä itse olisi halunnut antaa korviketta. Imetin ja imetin ja vauva yritti imeä ja itki epätoivoisesti nälkää. Mieheni sitten sanoi, että on se nyt kumma pitää lasta nälässä, ja perhehuoneessa kun oltiin, kävi hakemassa korviketta. Hän vielä komensi, että nyt loppuu tuo minun itseni ruoskiminen maidontulon vähyydestä. Sitten saatiinkin nukuttua jopa enemmän kuin 30 min yössä, kun vauva rauhoittui. Ja silti maito on noussut oikein hyvin.



Mulla oli muuten todella voimakkaat kohdun jälkisupistukset juuri noiden kahden eka päivän imetyssessioiden aikana. Ihan sattui.



Vauva nukkuu öisin 3 tuntia syöttöjen välillä, joten aika mukavasti saamme nukuttua. Aika rauhalliselta kaverilta hän vaikuttaa. Tracy Hoggia mukaillen hän on joko enkelimäinen tai oppikirjamainen vauva. :) No, katsotaan sitten mun mielipidettä uudestaaan jos koliikki iskee...



Tutannalle ja Kirsille suppareita hillitseviä säteitä: ~~~~~~



Lene + Vompatti 1 vk (löytyi se työnimikin lopulta)

Sain nukuttua vielä 8-10.30 jonka jälkeen ajattelin että ihan sama jo noustakin ja vein miehelle kahvin sänkyyn. Hiihtoja katseltiin ja sittenpä mies lähtikin koiran kanssa järven jäälle hiihtämään itse, minä otin päikkärit. Nyt on ihan levännyt olo.

Mies sanoi tekevänsä tänään ruuankin, saan ihan valmiiseen pöytään astua jossain vaiheessa. :)



Totesin tuossa suihkun jälkeen, että minun pitää käydä ostamassa vieläkin isommat rintaliivit... Tissit vain paisuu ja paisuu, ovat ihan pinkeänä ja maitoa valuu. Mitenkähän isot sitä pitäisi ostaa, jos kerran synnytyksen jälkeen vasta se suurin " turpoaminen" tapahtuu...? Onhan se tietysti toisaalta ihan kivaa, kun nuorena laudaksi haukuttiin ja nyt on kuin Dolly Parton. ;) No ei ehkä ihan, mutta d-kuppi kumminkin.



Huomenna olisi sitten neuvola ja mies lähtee ekaa kertaa sinne mukaan. Ei varmaan lähtisi jos en olisi kovasti mainostanut että nyt ultrataan... Se jo soitti isälleen, että aikoo kysyä näkyykö sukupuoli, on ihan innoissaan. Appiukko ilmoitti että ovat sitten tulossa maliskuun puolivälissä meille kylään, ja että jos vauva on syntynyt niin pitävät tuoreelle isukille varpajaisia. Jos ei ole syntynyt, niin käyvät muuten vaan. Sekin on ihan innoissaan kun pääsee ekaa kertaa olemaan ukkina, aiemmat lapsenlapset ovat " levällään" maailmalla, eikä ole nähnytkään niitä kuin vilaukselta. Pitää kyllä käydä sitten usein siellä kylässä.



Nyt lähden katsomaan tuota halfpipe-finaalia ja lämmitän kauratyynyn kaveriksi.





Aurinkoista sunnuntain jatkoa. :)





-s-

Heips! Vähän kaksijakoinen fiilis kun en nyt tiedä pitäisikö kirjoittaa tänne vai Vauva-puolelle. Jos nyt sitten kirjoitan tällä kertaa tänne ja seuraavalla kerralla sitten sinne. :) En ole vähään aikaan jaksanutkaan netteillä, kyllä tuo vauvan hoitaminen ja ruokkiminen on tässä vaiheessa ihan täysipäiväistä työtä.



Meilläkin on alkaneet mahavaivat, ainakin jotain kovasti ähkitään, usein rinnalla ja myöskin yöaikaan ähkintä ja örinä on kovaa. En tiedä tuliko ne masuvaivat Jekovitista, mutta nyt annetaan samaan aikaan Disflatylia, josko auttaisi. Omaa ruokavaliota en ole muuttanut mitenkään, jos nämä vaivat tästä pahenevat niin pitää miettiä uudelleen.



Joo, nauttikaa todellakin poksahtamattomat vielä noista viimeisistä vauvattomista ajoista kun on aikaa itsellekin. En olisi ikinä valittanut sitä ensimmäisen äitiyslomakuukauden tekemisen pulaa, jos olisin sisäistänyt etukäteen että vessassakaan ei pysty käymään välttämättä ihan tuosta vaan. Vaikka siis tavallaan tiesin sen, niin ei sitä voinut tajuta etukäteen. Saunastakin eilen huudettiin pois samantien kun sinne olin mennyt. Hih, ja varmaan tulee kuljettua koko ajan samoissa pukluisissa vaatteissa täällä kotona, meikatakaan ei jaksa eikä laittaa hiuksia.... Kyllä kotirouvana on auvoisaa. Eikä kuitenkaan vaihtaisi päivääkään pois (muutaman huutoyön kylläkin) ;)



Oli mukava lukea RouvaSukkulan, Oliveran ja Lenen (ja Virginien kertomus vauvapuolelta) synnytyskertomukset, tulee kyllä elävästi mieleen omakin kokemus. Olen kateellinen kun teillä on tepsinyt epiduraalit. :) Enää en yhtään ihmettele sitä miksi naisilla tuntuu olevan usein tarve kertoa synnytyksistään, on se niin vahva elämys. Muistan että itselläkin oli hirveä tarve heti silloin synnytyksen jälkeen puhua siitä, ja kirjoittaa tänne.



Oliveran Oliver on todella söpö, kiva kun laitoit kuvan tuonne syntyneet-sivustolle!



Lene, toivottavasti epparihaavasi alkaa parantua pian eikä enempää tikkejä repeile. Mullakin taisi yksi tikki revetä ja vähän aikaa sen jälkeen oli tuskaa. Taisin aiemmin tämän vinkin laittaakin (siis sain vinkin terkkarilta), että kannattaa puhallella hiustenkuivaajalla kylmää ilmaa epparihaavaan, niin paranee nopeammin. Minulla ainakin tepsi, kun noin sai ko. alueen wc-käynnin jälkeen täysin kuivaksi.



Jaipur, minunkin mielestä se tasainen rummutus on juuri sitä hikkaa, en oikein keksi mitä muuta se voisi olla. Se saattaa olla yllättävän tiheätahtistakin, nap-nap-nap.



pitiköhän kommentoida muutakin...



Ai niin, perhepedissä nukutaan täälläkin, nukahdan oikeastaan aina niin että tyttö imuttelee - pelkään kyllä vähän että tikahtuu peiton alle, tai että kopautan kyynärpäällä vaikka päähän kun nukun vähän ihme asennoissa. Äitiyspakkauksen laatikko on jäänyt aika vähälle käytölle. Mutta pinnikseen siirrytään kyllä ennen pitkää, nyt vauva nukkuu jo päiväunia siinä.



Susannalle miinusmerkkisiä supparisäteitä lähetän minäkin, koitahan sinnitellä päivä kerrallaan. Hyvillä viikoilla olet jo.



Sitten ei kai muuta, jaksuja ja mukavaa viikonalkua kaikille!



susumi&vaavi 4vk 1pv

täältäkin. Arki vauvan kanssa alkaa tuntua rennommalta, ei enää niin huolestuta joka asia ja oma vointikin (siis tuo peräpää) on paranemaan päin (ja Laxoberon ja Microlaxit auttaa vatsantoimituksessa). Ja kiitos Toukkis rohkaisusta, kyllä se siis joskus paranee :o) Ässän harrastamiseen en kyllä usko pystyväni vielä 4viikkoa synnytyksestä...



Nyt vaan pähkäillään kuinka päästään täysimetykseen, täytynee ottaa yhteyttä imetystukihenkilöön ja kysyä neuvoja huomenissa. Vauvan imemisotteessa ei ole mitään vikaa ja imetän 2-3 tunnin (eli aina kun vauva herää) välein antaen molemmat rinnat vuorotellen (vauva viihtyy rinnoilla yhteensä 20-40 minuuttia) ja silti maito ei ole täysin noussut. Imetyksen päälle menee sitten noin 40-60 ml korviketta, jotta pikkumies pysyy tyytyväisenä eikä itkisi nälkäänsä. Pitäisikö sitä alkaa herättelemään tunnin välein jotta maito nousisi? Pumpata en ole paljon jaksanut, ehkä nyt kun pystyn vähän jo istumaan niin sen voisi aloittaa kunnolla. mehän kävimme neuvolassa punnituksella pari kertaa viikon aikana ja lisämaidon ansiosta pojan paino lähti hyvin noussuun ja oli perjantaina jo 3880g (alimmillaan 3622g), nyt lienee jo yli yli syntymäpainon. Terkkari tulee kotikäynnille torstaina.



Ikävä kuulla Lene noista tikkien repeämistä ja kurjaa kun ei voi ollenkaan istua- ymmärän hyvin. Mulla sentään nyt onnistuu jo pienet hetket reikätyynyllä ja se on juhlaa. Imettäminen ei kyllä vielä istuen onnistu.



Piti kommetoida muutakin, mutta muisti pätkii. Odottaville pitkää pinnaa ja hyviä vointeja (Tutannalle siis myös supistelemattomuutta). Jännä miten sitä keskittyy raskausaikana siihen tulevaan koitokseen (synnytykseen) ja ei juurikaan osaa ajatella tätä aikaa vauvan kanssa Moni asia on yllättänyt tässä vaikka siitä on muilta kuullutkin ja lukenut. Olo on kuitenkin onnellinen ja poika aivan ihana :o)

meilläkin nukutaan perhepedissä- on öisin paljon helpompaa. Joskus imettäessä (yöllä) huomaan ' pilkkiväni' ja käteni valahtaa alaspäin ja silloin säikähdän. Joudun siis aina tukemaan rintaa toisella kädellä, koska nämä ' leilit' on niin isot, että vauva lopettaa imemisen ja irrottaa otteensa, jos rinta painuu nenän päälle.

Voiko limatulppaa irrota miten kauan ennen synnytystä...?



Ajattelin vaan kun tässä on tänään vessakäynneillä jäänyt paperiin vähän sellaista sitkeää mössöä joka kerta...



No, huomenna pitää kysyä neuvolassa asiasta, mutta ajattelin jo " etukäteen" teiltä vähän kysäistä.



Nyt takaisin pitkälleen ja mäkihyppyä katsomaan!





-s-

pienistä nyyteistä! Oli mukava lukea teidän kuulumisia. Lene: kurjaa, että sulla on tikit irronneet. Toivottavasti paraneminen etenee muuten hyvin.



Meillä oli vihdoin neuvola. Nlatäti on ollut sairaana ja meillä oli 3 vkoa edellisestä käynnistä. vauveli voi hyvin. Paino on nyt 5050g ja pituus 58cm. Nlan jälkeen mentiinkin sitten isyyden tunnustamiseen. Ihan mukava kokemus. Muuten vko on ollut aika intensiivistä vauvanhoitoa. Vauvalla oli yhtä päivää lukuunottamatta imutuspäiviä. En ehtinyt syödä edes aamupalaa ennenkuin mies tuli kotiin.



La-aamuyöstä mulla alkoi rintatulehdus. Päivällä kuume nousi 40-asteeseen. Menin lääkäriin ja sain antibiootit. tänään kuumetta on 39 astetta. varsinkin eilen olin tosi kipeä. korkea kuume teki olosta kamalan.



olen aika tsippi, enkä jaksa nyt kirjoittaa enempää. palaan taas ensi vkolla. mukavaa vkoa kaikille!

t.,Kanika ja poika 1 pvä vaille 6 vkoa