Onko minusta alatiesynnyttäjäksi?
Viikko laskettuun aikaan jäljellä ja nyt alkaa kroppani synnytyskyky epäilyttää. Tarinani on siis tämä: Esikoisemme syntyi rv 40+2 kiireellisellä keisarinleikkauksella n. 3 vuotta sitten, kun raskausmyrkytyksen takia synnytystä oli jo yritetty käynnistää lähes kaksi vkoa (tosi on!) tuloksetta. Tuolloin takana oli mm. kolme oksitosiinitiputuspäivää ja kalvotkin puhkaistiin, mutta ensimmäistäkään kipeää supistusta ei saatu aikaiseksi eikä kohdunsuulla käytännössä tapahtunut mitään edistystä.
Sektion jälkeen lantioni kuvattiin ja todettiin tilavaksi, mutta nyt olen alkanut miettiä, että voiko siellä olla kuitenkin joku ¿lukko¿, joka estää lapsen laskeutumisen ja synnytyksen käynnistymisen. Neuvolassa ja äitipolilla on niin esikoisen kohdalla kuin nytkin väitetty, että lapsi on jo laskeutunut, mutta kummassakaan raskaudessa en ole esim. kertaakaan joutunut yöllä käymään vessassa, vaan nukun n. 8-9 h yöunet mainiosti. Harjoitussupistuksia minulla on molemmissa raskauksissa ollut jo vkolta 18-19, mutta ei niillä mitään tehoa ole, enkä siis edelleenkään tiedä miltä oikeat supistukset tuntuu.
Mitä siis arvelette, voiko kroppani olla kykenemätön hoitamaan synnytyksen? Oletteko kokeneet tai kuulleet vastaavasta?
epäuskoinen Natilla rv 39+2
Kommentit (4)
Juttelin asiasta yhden kätilön kanssa ja hän ainakin väitti, että se voisi vaikuttaa/vaikeuttaa vasta ponnistusvaiheessa, ei siis laskeutumiseen ja synnytyksen käynnistymiseen, mutta mene ja tiedä?!?
Natilla
mikä synnytyksen todella käynnistää. Siihen vaikuttaa kuitenkin monien asioiden summa, joten jos kroppa ei ole muuten valmiina synnyttämään, saa synnytystä lääketieteellisesti - ja muutenkin- käynnistää vaikka kuinka ilman toivottua lopputulosta. Jokainen synnytys on erilainen, joten odottele ihan rauhassa synnytyksen käynnistymistä, luonto todennäköisesti hoitaa sen kyllä. Normaali raskaudenkesto on 40 +/- 2 vkoa, joten aikaa vielä on rutkasti.
Kerroit, ettet tiedä, mitä oikeat supistukset ovat, joten vauvan laskeutumisesta ei voi sanoa mitään. Ei edes yöllisten WC-käyntien vähyydestä :) Vasta synnytyssupistukset laskevat vauvaa kunnolla alaspäin, joillakin vauvan pää kiinnittyy lantion luihin (sanotaan lapsen " laskeutuneen" ) vasta synnytyksen todella käynnistyttyä.
Häntäluun joustamisella tai -mattomuudella ei siis ole mitään tekemistä synnytyksen käynnistymisen kanssa. Jos luinen lantio on normaali (tilava), vauva syntyy yleensä hyvin alakautta. Joskus valitettavasti häntäluu murtuu ponnistamisen aikana, jos se on esim aiemmin murtunut ja luutunut " vinksalleen" .
Kertomasi perusteella Sinulla ei ole mitään syytä epäillä synnyttäjän kykyjäsi. Nauti loppuraskaudesta, tsemppiä synnytykseen!
Siis kaksi lasta saanut, mutta kumpikaan ikinä vaan käynnistynyt ei vaikka mitä olivat tehneet! Yli ajankin olo odotettu 42+ viikoille ja usempi käynnistysyritys molempien kanssa mutta mitään ei vaan koskaan alkanut tapahtua. Sektiolla molemmat lapset siis syntyivät!
Mulla on häntäluun murtunut ja estää alatiesynnytyksen mutta ei tosiaan estä synnytyksen käynnistämistä. Mulla esikoisen synnytys käynnistyi ihan normaalisti ja eteni ponnistusvaiheeseen mutta vauva vaan ei mahtunut laskeutumaan juuri tuon murtuman takia, eli sektiolla syntyi.
Toivotaan että tämä toinen sulla käynnistisi! Tai jos ei niin syntyyhän se silti, tavalla taikka toisella ;), onnea koitokseen!
Siskollani vasta kolmas sektio oli suunniteltu. Toisen sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen asiaa tutkittiin tarkemmin ja havaittiin, että häntäluu on joskus vaurioitunut ja rustoutunut. Vaikka lantiossa muuten on tilaa, häntäluu ei anna periksi tarpeeksi.