30+ ESIKOT ~~ viikko 6

ja taas voin jatkaa.



Tähän imutteluun kun saa aikaa kulumaan, niin parempi opetella asentoja, joissa jotain voi tehdä samalla nuitukaisen syödessä.



ONNEA OLIVERA JA LENE!!!

Sainkin tietoa heidän vauveleistaan jo laitokselle ja oli kiva huomata, kuinka eri järjestyksessä nyyttimme saapuivat kuin lasketut ajat olivat antaneet ymmärtää. :)



Elämä on siis yhtä imuttelua nykyään. Mies alkaa pikku hiljaa tajuamaan, kuinka kiinni olen tässä imetyksessä päivän aikana. Rinnat ovat tällä hetkellä aivan vereslihalla. Nahkat nännien päästä itoavat palasina. Lansinoh on ollut laitokselta lähtien käytössä ja eilen aloitin kaalikuurinkin. Oli se hyvä että Susumi sitä kyselit viikko-pari sitten, niin ehdin lukea Toukkiksen ohjeistuksen. Viime yön nukuinkin kaalinlehdet rintojen ympärille kääräistynä. Tuntuu muuten tosi hyvältä kääräistä viileä kaalinlehti imetyksen päätteeksi rinnalle. Eilen kyllä kauhistelin sitä, että pikkuinen joutuu imemään minun verta maidon mukana sisäänsä, mutta ei kai se voi häntä vahingoittaa, kerran luonto on tämän jutun näin huonosti suunnitellut. Kyllä kai nämä nännienpäät tästä pikku hiljaa parkkiintuvat, eikä tänään satukaan enää kuten eilen. Rintakumit otin suosiolla käyttöön jo sunnuntaina kun rinnat alkoivat pikku hiljaa piukoittaa. Ensin kätilö asiaa kysyessäni oli sitä mieltä, että pitäisi välttää rintakumia, mutta huomattuaan rinnanpääni niin tasaiseksi, ettei vauveli siitä millään saanut otetta, pyörsi puheensa ja auttoi kaivamaan kassistani rintakumit esille. Veljen vaimo sanoi, että kumeista eroonpääsy on ihan helppo juttu sitten aikanaan, kunhan imetyksen saa vain kunnolla ensin käyntiin.



Itselleni on tosiaankin nyt tärkeämpää, että vauva saa riittävästi maitoa, kuin se, millä keinoin se maito tuolta rinnasta ulos saadaan. Sunnuntaina nimittäin oltiin huolissaan vauvan keltaisuudesta ja painokin oli pudonnut syntymäpainosta 7,4% (3430g -> 3175g). Hörpytettiin sitten illan ja yön kuluessa lisämaitoa ja biliform-arvoja mitattiin urakalla. Teki pahaa kun pikkuisen kantapäästä otettiin verikokeita useampaan otteeseen. Onneksi maanantaina sitten paino kääntyi nousuun ja syöttöpunnitustenkin mukaan maitoa todellakin vauva sai. Paino saattoi nimittäin syötöllä kohota 40-60g. Nyt luulen Astroprinsessan saavuttaneen jo syntymäpainonsakin. Huomenna se selviää, kun terveydenhoitaja tulee iltapäivällä käymään.



Mutta tässäpä näitä tunnelmia näin alkuun arkirutiinien opettelun merkeissä. Synnytyskertomusta kirjoittelen myöskin, mutta lienee parempi tehdä se ensin word-tiedostoksi ja kopioda sitten tänne, ettei tule vaan taas häiriöitä kesken kaiken.



terv.

RouvaSukkula & Astroprinsessa

Tosiaan, muutama viikko on näköjään mennyt viime kerrasta... Onnea kaikille teille, joilla on jo oma käärö kotona. Hauskaa kuulla kuulumisia ja kokemuksia vauva-arjesta. Mun pitää jossain vaiheessa muistaa käydä kurkkimassa siellä vauva-puolella, en ole siellä vielä käynytkään.



Olihan se Tutanna, joka niistä YT-neuvotteluista kertoi? Tiedän tunteen! Samana päivänä alkoi YT myös täällä meillä töissä. Ei kiva. Toisaalta mun kohdalla tää asia ei kovinkaan paljon paina kun olen muutenkin jäämässä pois, mutta mies on samassa firmassa töissä... Se vähän huolettaa. Toisaalta hän itse ei ole ollenkaan huolissaan, koska kyllähän pätevälle ihmiselle töitä löytyy. No toivottavasti löytyy. Ehkä mä stressaan turhaan. Sen toi YT kyllä teki, että voipi olla etten viitsi täällä roikkua äippälomaan asti.



Me ostettiin vaunut viime viikonloppuna. Gessleinit. Toivottavasti on toimivat ja näppärät myös käytössä. Onko kellään kokemuksia?



Eilen tuli kutsu synnytysvalmennukseen. Kutsu tuli Helsingin puolelle, vaikka me asutaankin nykyään Vantaalla. Mietin että kannattaako nyt mennä sitten sinne vanhaan paikkaan vai uuteen paikkaan. Ainakin sisältö vaikutti hyvältä (yhteensä 4 kertaa), mutta kysyn vielä ens viikolla neuvolassa, että minkälaista valmennusta Vantaalla tarjotaan.



Mulla on tänään ollut ihan kummallinen olo tuolla alakerrassa. Ihan kuin olis virtsatietulehdus (niistä on kokemusta), mutta muita sen taudin oireita ei kyllä ole. Seuraan tilannetta tämän päivän ja soitan sitten tarvittaessa huomenna neuvolaan.





hyvää vointia kaikille,



Santtu

Olipas mukava lukea synnytyskertomuksia. Itselläni se tuntuu vielä niin kaukaiselta asialta ja kun kokemusta ei ole, ei osaa edes pelätä. Ja olen sen verran optimistinen että uskon kaiken menevän hyvin.



Viimeinen yövuoro takana ja edessä pitkä vapaa. Jo viime yönä mieleni teki neljänviljan puuroa. No, päivällä keitin sitä puoli litraa kun heräsin ja voi että maistui taivaalliselta:P



Pyykkikoneen laitoin taas pörräämään ja ikkunoita katselin sillä silmällä että taidan pestä niitä sisäpuolelta. Meilllä kun nuo karvaset piirtelevät nenän kuvia ikkunoihin. Jos samalla katsastaisi verhovalikomamme. Olo tuntuu tosi energiseltä ja pitäisi alkaa hommiin heti ettei vaan mene ohi.



Viikonlopuksi lähden koiranäyttelyyn ja yön olen kaverilla ennen kuin sunnuntaina ajelen kotiin. Nämä alkaakin olla viimeiset näyttelyreissut ennen kuin rauhoitan menoni. Tosin vilkkain näyttelykausihan alkaa vasta toukokuussa mutta silloin on parempi pysyä jo kotona.



Vielä noista vauva-arjen aloittamisesta. Meille perhevalmennuksessa sanottiin että kannattaa kieltää vierailut parin ekan viikon ajaksi kun vauva saapuu kotiin. Opetteluun menee aikaa ja silloin ei tosiaan kaipaa ylimääräisiä neuvojia. Itsekkin olen aina odottanut lähemmäs kuukauden ennen kuin olen uskaltautunut kavereiden pikkuisia katsomaan ekan kerran. Onneksi puhelimella voi kysellä kuulumisia.



Nyt energianpurkuun:)



t. Nasu ja Touko-masu 25+4

RouvaSukkula:

Kuulostaa hyvin tutulta noi hormoonimyrskyt! :) Mulla oli ihan samanlaista. Miehenkään ei tarvinnu ku vilkasta välillä muhun päin niin aloin itkemään.. ;) Täytyy kyllä sanoa että edelleen on paljon herkempi kuin ennen vaikka olen ennenkin ollut aika herkkä, esim. itkemään nyyhky leffoja yms. mut nyt vielä enemmän. Mut kai se on tää väsymyskin mikä sitä aiheuttaa.



Lene: Ei ne alakivut onneks hirmu kauaa kestä, viikon päästä ne on helpottanut jo huomattavasti. Koita kestää!



Täytyy kyllä vielä sanoa että just toi aika kun oli tosi kipee ja yritti siinä samalla harjotella sitä vauvanhoitoa väsymyksen äärirajoilla, oli kaikkein rankinta. Itse en ainakaan silloin juurikaan _nauttinut_siitä vauva arjesta vaan pikemminkin olin jotenkin epätoivoinen ja vähän hysteerinenkin vaikka ulospäin " näyttelinkin" huolettomampaa.



Mutta mitä enemmän aikaa on mennyt, sitä enemmän sitä tutustuu siihen vauvaan ja hänen persoonaansa ja saa itse kokemusta, varmuutta ja rutiinia vauvanhoitoon ja näin ollen voimia säästyy ja alkaa se vauvasta ja äitydestä nauttiminen ihan uudella tavalla. Ihmettelen vain että miten paljon sitä voikaan RAKASTAA kun nyt jo tuntuu että rakastaa tuota lasta enemmän kuin mitään koskaan ja joka päivä vaan yhä enemmän ja enemmän. Uskomattoman ihana tunne! :`)



Koittakaahan jaksaa!



T: Mari

Ihanaa lukea Rouvasukkulalta ja Leneltä kuulumisia!!! Täällä alkoi ihan mieli herkistyä...

Muutenkin viime aikoina alkanut herkistyä, jos vaan ajattelenkin omaa lähestyvää synnytystä... Ihan oikeesti tippa linssissä onnesta jo nyt :) Näin ne mielialat muuttuvat, viime viikolla pelkäsin sitä synnytystä ja tällä viikolla sitten alkaa itkettämään. Tajusin nimittäin, että Se Hetki, jota ollaan odotettu neljä piiitkää vuotta, alkaa olla lähellä. Se nostattaa kyyneleet silmiin näin etukäteen. Kunpa vain kaikki menisi hyvin.



Tutannahan taitaa kiilata vielä mun edelle, kun sulla on kaikenlaisia oireita :) Mulla pienet jalat yrittävät tulla nahan läpi ja iltaisin on sitä samanlaista porausta, sellaista pientä vihlontaa. Eilen illalla puolihorteessa sohvalla kyllä oli jotain kummia tuntemuksia noiden lisäksi, sellaisia nippailuja ylemmällä vatsalla, siis vähän tuntui kipeeltä, ei paljoa.



Tässä varmaan kaikki tältä erää...



-Rudis 36+2

Olkipa kiva RouvaSukkulan ja Lenen kuulumisia! Tutulta kuullostaa baby blues ja väsymys... Onneksi voin jo todeta kuten Mari että ajan kanssa helpottaa. Meidän neitokainen täytti tänään yhden kuukauden ja vähitellen tähä rupeaa tottumaan. Yöt, aamut ja päivät menevät tosi mukavasti, etenkin nyt kun taas pääsee ulkoilemaan. Illat on olleet viime aikoina todella vaikeita. Katsotaan kun saan tämän antobioottikuurin loppuun helpottaako sitten. Tänään kokeilin antaa D-vitamiinin jo klo 12 jälkeen ja nyt näyttää siltä että epätoivoinen tissirumba alkoi jo 16 aikoihin. Pieni haluaa koko ajan tissille, irrottaa sitten kuitenkin melko pian otteen, vääntelee, ähkii ja itkee. Parin minuutin päästä alkaa taas raivoisa hamuaminen ja tissin kimppuun käydään kuin viimeistä päivää. Mikään muu ei rauhoita kuin tissi, edes kantoliinasta ei ole apua, toissapäivänä ei myöskään enää lisämaidosta, jota meni vain 10 ml. Eilen tarjosin maidonkerääjällä päivän aikan talteen ottamaani maitoa, mutta ei pieni nälkäiseltä vaikuttanut. Tätä jatkuu muutama tunti, kunnes kaikki itkevät ja lopulta pikkuinenkin nukahtaa. Viime yönä klo 01, kun rumba alkoi klo 18-19.



Kaikenlaista oli mitä piti kommentoida mutta nyt täytyy lopettaa, kokeilemme ulos lähtyemistä.



F & F 1 kk

olen siis kokeillut Rela-bakteereja, Cuplatonia, Disflatyliä, kaiken mahdollisen pois jättämistä omasta ruokavaliosta (mukaan lukien maitoproteiini ja suklaa, haikeana ajattelen kolmen suklaan jäätelöä...)



Ei tunnu olevan apua.



Ja sitten menoksi!

ok, yritetään nyt jotain vääntää (voi silti tulla pitkä kertomus), sillä sain reikätyynyn tänään ja istun eka kertaa viikkoon :o) Elämä on siis yhtä juhlaa, pienistä asioista sitä voi iloita:



Näinhän meillä alkoi tapahtua:



' Olivera - 01.02. 08:21 (21/24)

Väliaikatietoja, jotain alkaa _vihdoin_ tapahtua...

Just kun on päässyt purnaamasta ettei mitään tapahdu niin tapahtuu ;o) Oltiin juuri menty nukkumaan (melkein klo 01) kun tunsin, että jotain hulahti reisille. Ensin ajattelin, että vedet meni, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että limatulppaahan se taitaa olla, vaikka tuntukin niin märältä ja paljolta. Ei muuta kuin takaisin sänkyyn ja yrittää nukkumista, vaikka kieltämättä alkoi vähän jännittää jo! Ensimmäinen merkki että jotain voisi tapahtua :o)



No, eipä aikaakaan kun alkoi menkkamaiset kivut alavatsalla ja pian jo aaltomaiset supistukset 10-15 min välein- nyt siis tiedän vihdoin mitä ne ovat :o). Yritin torkkua välit, mutta vähänlaisesti on tullut nukuttua. Nyt piti nousta ylös kun supistukset on napakoituneet ja tuntuu helpommalta olla pystyasennossa, niitä tulee 5 min välein ja kestää n. 30 sek., mutta eivät ole niin kivuliaita, etteikö niitä vielä kestäisi- joten kotona pysytään niin kauan kuin voidaan, en vielä edes viitsi soittaa synnärille.



Mutta jännä nähdä miten käy- vieläkö nämä lakkaa ja ollaan taas odottelemassa vai jatkuuko näin? Alku (jos tämä sitä on) tuntuu ainakin sellaiseltä lempeältä hitaalta alulta, jota toivoinkin- kyllähän nämä supparit varmaan jo ainakin alkaa avata kohdunkaulaa. Mies nukkuu vielä ja sanoin että on ihan rauhassa, ei tässä mitään hätää ole. Tuskinpa meidän ihan heti on synnärille rynnättävä, saapi käydä lenkittämässä koirat ja katsotaan sitten missä mennään. Yritän olla kotona mahdollisimman kauan. '



Nämähän sitten lakkasivat päivällä päivätorkkujen myötä ja lähdettiin iltapäivällä koirien kanssa kävelylle, jotta ne palaisivat. Viiden maissa lämmitettiin sauna ja saunottiin. Sen jälkeen supparit alkoivat palailla voimistuen koko ajan, sitten kyllä tiesin että tänä yönä pitää lähteä. Soitin synnärille klo 23 ja kyselin neuvoja, silloin taisi tulla suppareita 5-10 min välein kestäen 30 sek. Sieltä sanottiin ettei ole vielä kiire kun vedet ei ole menneet ja ensmmäinen lapsi kyseessä. Sanoin puolen yön maissa miehelle että menee nukkumaan, herätän hänet sitten kun en enää kestä ja hän saa viedä koirat kävelylle ennen lähtöä. Kärvistelin siinä sitten olohuoneessa telkkari auki ja otin suppareita vastaan eri asennoissa- kontallaan (ei auttanut yhtään mulla), pöytään nojaten ja lantiota heilutellen ja yritin muistaa rentoutumisohjeet. Kävin suihkussa, mutta lämminvesi ei oikein tehonnut sekään, eikä kuumavesipullo alavatsalla. Kipu oli alavatsalla ja sellaista repivää ja viiltelevää Klo 3.30 alkoi olla tukalat oltavat ja herätin miehen viemään koirat ulos, itse pakkasin loput kamat kassiin ja laitoin vaatteet päälle. Mies viipyi ulkona melkein tunnin ja aloin jo rukoilla että tulisi jo en kestä, piti jo valittaa ääneen.



Klo 5 jälkeen sitten lähdettiin ja oltiin synnärillä n. 5.30 (sisäänkirjattu 5.50). Tutkimushuoneeseen ja käyrille, oikein mukava kätilö ottamassa vastaan. Pelkäsin, että en ole yhtään auki ja lähettävät vielä kotiin tai osastolle, mutta yllätykseksi olinkin 3 cm auki (kalvopussi vaan pullotti ja vauva vielä ylhäällä) ja päästiin heti saliin. Kätilö kysyi kivunlievitystoiveita ja epiduraalihan se minulla oli. Tehtiin valmistelut, sain ensin peräruiskeen, kätilö laittoi tipan ja sitten anestesialääkäri pisti epiduraalin- siinä lääkärillä ei kauan nokka tuhissut- varmaan 5 minuuttia ja se oli siinä ja taivas alkoi heti aueta :o) klo oli 07.00



Klo 8 puhkaistiin kalvot ja laitettiin vauvalle pinni päähän ja mulle okstiosiinitippaa, kun kyllähän tuo epiduraali suppareita hidastaa. En saanut aluksi liikkua kun vauvan tarjoutuva osa oli edelleen korkealla (napanuoran luiskahtamisen vaara), mutta eipä haitannut, vedin vaan peittoa päälle ja pistin silmät kiinni ja torkuin :o) Mies lähti käymään kotona koirien luona ja minä jäin torkkumaan. klo 11 alkoi tuntua paineen tunnetta ja supparikipuja jälleen (eli tosi pitkään kesti eka annoksen vaikutus), tosin kipu oli paljon ¿parempaa¿ kuin aikaisempi repivä kipu. Sain nousta keinutuoliin ja vetelin ilokaasua, joka veikin pahimman terän suppareilta ja sitten olikin jo uuden epiduralliannoksen vuoro. Makoilin sängyssä tunnin verran ja sitten nousin taas ylös keinutuoliin ja jumppapallolle. Taivas- ei kipua lainkaan, miehen kanssa juteltiin ja vitsailtiin. Klo 17 kätilö tarkisti taas tilanteen ja yllätys yllätys olinkin jo 10 cm auki, mutta vauva niin ylhäällä ettei ollut järkeä lähteä vielä ponnistamaan- sain siis vielä yhden annoksen epiduraaliin kun odoteltaisiin vauvan laskeutumista (eli mulla tuo vauvan lylhäällä olo olikin loppujen lopuksi siunaus, kun olin koko ajan raskausaikan valitetellut ettei se tule alaspäin ollenkaan). Oksitosiinia meni siis koko ajan ja isonevin annoksin. Kätilö sanoi että voin ponnistella omaan tahtiin jos haluan. Joskus 18.30-19 välillä supparit alkoivat taas tuntumaan ja hönkäilin ilokaasua pallolla ja nousin ylös välillä ponnistamaan. Hyvin tuo ilokaasukin auttoi, silti varmaan epiduraalia oli jäljellä kun en kamalan kivulias ollut silti.



Klo 19.50 alettiin sitten tosi työ, ensin kyljellään, mutta ei toiminut mulla ollenkaan. En osannut kohdistaa ponnistusta ollenkaan oikeaan suuntaan siinä asennossa. Puoli-istuva asento oli ok. Mutta olipas urakka, ei sitä osaa sanoin kuvata, siis kipua ja ponnistamisen tarvetta- sitä on kuin villieläin. Kätilö oli aivan mahtava tsemppaaja ja hänen ohjeita kuuntelemalla oli suuri merkitys. Vaikka ponnistusvaihe ei kestänyt kuin ½ tuntia, niin se tuntui ikuisuudelta. Välillä uikutin ja kyselin että tuleeko se yhtään alaspäin kun vauvan tuloa ei tuntenut, vaikka ponnistaa niin että tuntuu että pää hajoaa tai ainakin verisuoni katkeaa. Kätilö vaan sabnoi, että älä sitä mieti kyllä se tulee. Verta, hikeä ja kyyneleitä (no ei ehkä niinkään kyyneleitä mutta noita muita ja KIPUA) se todella on. Sitten kätilö laittoi käteni vauvan pään päälle ja tunsin sen, ja siitä sain jotenkin uusia voimia. Sitten ei enää kauaa mennytkään kun tsempin sai päälle. Poika solahti maailmaan klo 20.20, mikä uskomaton tunne- kipu loppui kuin seinään. Muistan vain hokeneeni, poika, poika, poika... ja nauroin ja itkin yhtäaikaa. Vauva nostettiin mahan päälle, mikä ihana tummatukkainen hurmuri <3 Iho sileä ja punakka ja nappisilmät... Istukka solahti ulos nopeasti ja minut kursittiin kokoon (siistiä jälkeä teki kyllä kätilö).



Epparia ei tehty, mutta sain II-asteen repeämän suoraan peräaukkoon päin (ei onneksi sulkijalihakseen saakka, mikä onkin tosi pirullista näin jälkikäteen (istuminen ja nro2 hätä...), mutta kai se on tietyssä määrin myös epparin kanssa- se vain tehdään sivuun eikä haittaa niin paljon tuossa vatsantoimitusasiassa. Mulla on viimeinen tikki millien päässä pa:sta, joten vatsantoimitus on lähes kuin uusi synnytys... kääk, nyt on kaikki laksatiivit käytössä ja kipulääkettä kuluu. Tosin tänään on tunutnut jo hiukan helpommalta ja ollut ihmismäisempi olo ja sellainen että tästä taisdetaa selvitä :o)



Isä oli tosi hyvänä tukena, ponnistusvaiheessa todella tarvitsi sen hien pyyhkijän ja vedenjuottajan. Nyt hän on aivan hurmaantunut uudesta pienestä pojastaan <3



Minäkään en saanut juuri nukuttua sairaalassa (ehkä muutaman tunnin yhteensä) ja kaksi edellistä yötäkin oli valvottu joten olin aluksi aivan zombiena. Nyt alkaa helpottaa mutta tuon takia ja varmaan vatsantoimintastressin ja kivun takia maito ei ole lähtenyt herumaan vielä täysillä ja poika tarvitsee ¿top-uppia¿ pullosta. Meillä on ihana terkkari, joka rauhoitteli maanantaiaamuna )ja päästiin sitten neuvolakäynnille saman tien ja saatiin ohjeita lisämaidon antamiseen) kun olin ensimmäisen yön jälkeen lähes paniikissa- poika itki nälkää ja äiti itki mukana. Yritin hörpyttää mutta se ei riittänyt ja kaikki imetysohjeet päässä pelkäsin, että nyt poika ei enää suostu rintaa syömään... no, eipä vaikuttanut siihen. Poika on syönyt alusta asti hyvällä otteella (ei yhtään kipeytyneet rinnanpäät) ja edelleen rinta kelpaa. Syödään 2-3 tunnin välein aina ensin rintaa ja sitten lisää pullosta. Katsotaan jos ensiviikolla päästäisiin vähentämään ja maidontulo kasvaisi. Pumppailen välillä myös pumpulla, on muuten puuduttavaa hommaa...



Hormonihyöryt nousi täälläkin ja itkin kukkalähetystä ja kortteja ja sit että pulloa joudun antamaan- nyt on vähän tasoittunut ja mieli rauhallisempi.



Naistenklinkan synnytysosastolla oli aivan mahtavaa, mutta lapsivuodeosastolla jäin kyllä yksin. Siellä oli aivan tolkuton kiire ja tälläiset joilla, kaikki hyvin ei saa mitään huomiota. Tosin en itsekään sitten vaatimalla vaatinut ja soitellut kelloa kun poika nukkui ja söi eikä vielä siellä vaatinut lisämaitoa huutamalla- en siis oikein ymmärtänyt missä vaiheessa sitä pitäisi antaa, vaikka lähtöpunnituksesssa meilläkin paino oli pudonnut 3920g -> 3640g. Kätilö vaihtui melkein joka vuoroon ja ainoastaan viimeisenä iltana ja aamuna oli sama henkilö vuorossa. Häneltä sain häthätää ohjeet kotiin ja hän kyllä pahoittelikin kiirettään ja sanoi tuntevansa itsensä aivan riittämättömäksi kun ei ehdi tehdä kaikkea niin toivoisi. Lenen kanssa ei oltu oikeastaan yhtäaikaa (paotsi tietysti he olivat synnärillä kun me osastolla, me kotiuduimme samaan aikaan kun he saapuivat osastolle (viereinen).



Pojan nimeksi tulee sitten muuten Oliver :o) Se oli meidä suosikkinimi jo kauan sitten ja sen yli ei päästy :o) Kuvaa voi käydä katsomassa syntyneet.fi- sivulla, NKL:n alla.

Mietin rudis ihan samaa tässä joku päivä kun sitä vauva-aikataulua katselin, että näinköhän olenkin jo seuraava... ;)

Eihän sitä vielä tiedä, mutta toivottavasti nyt vielä pari-kolme viikkoa ainakin menisi vielä yhtenä kappaleena. Onneksi taitaa näillä viikoilla olla kuitenkin jo hyvät mahdollisuudet vauvalla, joten ei pelota enää niin paljon.



Nytkin vihloo siihen malliin, että vaikka asiaa olisi paljon, niin taidan silti lähteä takaisin sänkyyn, vaikkei sielläkään kyllä meinaa hyvää asentoa löytyä millään. Vaan yritetään kuitenkin. Öitä.







susanna 33+3

Aivan eläydyin tuolle Oliveran synnytyskertomukselle.



Omat ajatukset kyllä katosivat lukemisen myötä enkä muista mistä piti kirjoittaa.



Siirryn lukemaan Osma, Ranja, Vilmiina-nimikirjaa jonka hain kirjastosta.



t. Nasu ja Touko-masu 25+5

...Lenen, RouvaSukkulan ja Oliveran kulumisia. Oliverankin synnytyskertomuksenkin luin varmasti kolme kertaa joka rivin, imin oikein fiiliksiä sisääni! Niiden lukeminen on kyllä aika hyvä tapa valmistautua ja käydä synnytystä läpi omassa päässä, nyt ku se alkaa olla jo melko lähellä.



Luulin, että meilläkin alkaisi tällä viikolla valmennukset, mutta sekoitin kuukaudet, höh. Nyt viimeinen valmennus (neljästä) on vasta puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa, mikä tuntuu aika myöhäiseltä, mutta toivottavasti sinne asti tässä vielä kaikessa rauhassa kökitään. Ainakin siltä tuntuu, ei ole mitään kummempia oireita. Neuvolassa kaikki arvot oli kunnossa, hb:kin oli noussut tosi paljon, voin siis suositella obsidania raudanpuutteeseen, vaikka se mulla aiheuttaakin vähän ummetusta, ja eilen tyhjään mahaan ottaminen toi puolestaan ripulin. Onneksi se meni pian ohi, ja ilmeisestihän kaikki rautavalmisteet on vähän hankalia. Musta tuntuu, että vauva on kokoajan pää alaspäin, vaikka kylkiluut ovat säilyneet kyllä täysin ilman potkuja, jossain navan paikkeilla potkitaan. Ja yleensä oikealla navan paikkeilla on ilmeisesti selkä/peppu, siinä pömpöttää usein joku pallo, joka välillä aaltoilee. Metkaa katsella sitä, vaikka en tunnekaan jalkojen paikkoja tai tarkasti missä on mikäkin. Hikkaa en ole tuntenut vielä kertaakaan, eikä maitoakaan ole valunut pisaraakaan. Mutta rummuttaako muilla vauva välillä ihan tahdissa, ihan kuin äidin pulssia mukaillen?



Lepolomalla on ollut tosi kivaa, kannatti jäädä! Lääkäri muuten sanoi, että harva sitä ihan loppuun asti jaksaa töissä, ja on kuulemma mietitty että jos lakiakin muutettaisiin niin, että äitiysloma alkaisi kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Kiva kuulla. Eilen olin kolme tuntia kylvyssä :) ja loput sängyssä, luin kannesta kanteen yhden englanninkielisen " hömppäkirjan" . Kertoi 40-vuotiaasta naisesta joka yhtäkkiä havahtui ja päätti tehdä jotain uutta elämässään ja samalla meni uusiksi suhde. Mun suosikkijuttuja tuollaiset jutut, joissa joku tekee jotain ihan yllättävää ja itselleen uutta, niistä saa intoa.



Frida ja oliko Katjallakin muistaakseni sama, voimia vatsavaivojen kestämiseen, toivottavasti ne helpottavat pian!



Todella kiinnostavaa sitten nähdä miten omalla kohdalla noi vatsavaivat, taidan tehdä kaikenlaisia kokeiluja yksittäisten ruoka-aineiden kohdalla sekä imetyksen että kiinteisiin siirtymisen aikana, koska olen allerginen (tai yliherkkä) mm. kotimaisille viljoille, pähkinälle ja suurimmalle osalle kasviksia (raakoina) ja isolle osalle hedelmiä. (kuitenkin vauvana siedin niitä ilmeisesti ihan normaalisti ja olin ihan helppo tapaus.) Nyt raskauden aikana olen ainakin koittanut niitä välttää tosi tarkasti. Miehellä onneksi ei ole allergian allergiaa, joten ehkä me ei saada maailman allergisinta vauvaa. Ajattelin ainakin kiikuttaa vauvaa sitten eläinten luo, ettei minulta periytyisi ne allergiat. Kiintoisa aihe, josta ei varmaan ole vielä kauheasti tietoa edes saatavilla.



Nyt en muista mitä muuta oli. Toivottavasti epparihaavat ja repeämät paranevat pikaisesti, ja arki lähtee sujumaan hiljalleen uusissa vauvaperheissä!

jaipur 31+4

...allergioista vielä yksi lause, vaikka en tiedä kiinnostaako ketään muuta :) nimittäin helmikuun vauvalehdessä taitaa olla juttu, että pähkinän, vehnän, kalan, munan ja lehmänmaidon poisjättäminen on auttanut koliikkivauvoja. Aika stressaavaa olla noin tarkka ruokavalion suhteen, nimittäin maitoa ja vehnää on melkein JOKA paikassa, ja usein vehnäkin piiloutuu tärkkelyssiirapin tai muun muotoon. Mutta ehkä se ei ole kovin paha jos niitä vähän syö.

oli kuulla Oliverankin uutiset! Ja voi että miten suloinen poika teillä on! Kävin jo tsekkaamassa kuvan :)



Tutanna: jos vauva syntyisi nyt on sillä hyvät mahdollisuudet, mutta olisihan se parempi, jos se vielä muutaman viikon sisällä pysyisi kypsymässä... olisi valmiimpi sitten tähän maailmaan. Eli toivotaan, että me mennään listan mukaan :)



Viime yönä oli niitä pieniä kipuja nukkumaanmennessä ja yöllä jeräsin siihen, että alaselkään sattui, ja paljon. Tosin että sitten keksin, että hei synnytys sattuu varmaan vielä tuhat kertaa enemmän, että tää on vasta esimakua tulevasta... Tää päivä onkin mennyt ihan lepäillessä.



Kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Rudis

Koskahan saamme lukea sinun synnytyskertomuksesi Lene?



Kiva kun jaksoit Olivera tarinoida omasta synnytyksestäsi, sitä aivan eläytyy muidenkin synnytyksiin niistä lukiessaan. Itse kelailen vielä kovasti omaa synnytystä, siitä jäi niin hyvä mieli. Ja niin on suloinen vauva teillä, uteliaana piti tietysti mennä katsomaan kuvaa. Toivottavasti teillä on yhteiselo lähtenyt rullaamaan mukavasti.



Täällä on vauva-arki asettunut toistaiseksi jonkinlaisiin uomiinsa, äsken käytiin ekan kerran piipahtamassa ulkona vaunuissa ja nyt ukko nukkuu kovin sikeästi. Tänään on myös leikattu sormenkynnet, isä leikkasi ja hienosti meni.



Näyttää siltä, että perhepeti on meidän juttu - saan satakertaa paremmin nukuttua pikku-mies vieressä kuin jos hän on omassa sängyssä. Päivällä sitten nukkuukin pinniksessä.



Vähän on ollut pojalla vatsanväänteitä, ilmeisesti syystä että multa tulee niin runsaasti maitoa ja poika imee ahnaasti että väkisin menee ilmaa mukana vaikka ote olisi kuinka hyvä ja olisi lypsänyt ekoja maitoja tieltä pois. Kokeillaan nyt Disflatylia josko siitä olisi apua.



Eilen harjoiteltiin kantoliinan sitomista, hankin Hug-a-Bubin ja se oli tosi helppo sitoa mukana tulleen dvd:n opastuksella (joka muuten oli melkoisen kosiskeleva mainospätkä, ihmiset elivät ihanaa aurinkoista elämää ilmeisesti Ausseissa, onneksi opastusosuudet oli tosi havainnollisia). Pojankin sain kätevästi sujautettua liinaan, tosin ei ollut siinä kauaa kun piti päästä tissille. Mutta varmasti tulee siis liinailtua, pelkäsin etukäteen että menee hermot sen sitomisen kanssa.



Viikonlopputerveisin

Virginie ja poitsu 2 vkoa

Mie oletan, että se tasainen rummutus on juuri sitä hikkaa, ihan kuin pikkuvasaralla naputtaisi.

Onko se näin, valaiskaa viisaammat...?



Nyt takaisin sohvalle, ei ole taas niitä helpoimpia päiviä.





susanna 33+5

vauvapuolella on hiljaista joten kirjottelenpa tänne.



Kiitos vinkistä Jaipur, täytyy käydä ostamassa uusin Vauva-lehti. Toivottavasti ei tarvitse tuollaiselle ruokavaliolle ruveta kuitenkaan, tämä nykyinenkin on ihan riittävän hankala. Eilen kävimme Stokkan kahvilassa syömässä ja erehdyin hätäpäissäni ottamaan wok-annoksen. Ajattelin että siinä ei ainakaan ole maitoproteiinia. Ensinnäkin annos oli keskinkertainen ja tajusin että siinä on a) sipulia b) kaalia c) vahvoja mausteita... eilisilta menikin sitten kamalan koliikkimaisen itkun kera, en edes tiedä miten pitkään. Lopulta tyttö rauhoittui mutta minulla oli käsi krampissa pepulle taputtelusta ja oksetti väsymyksestä. Onneksi tyttö nukkui aamulla pitkään ja päivä on mennyt oikein mukavasti, saatiin hymykin tuossa hetki sitten. Nyt odotellaan jännityksellä miten ilta sujuu, toinen päivä ilman D-vitamiinia ja tänään on ollut tiukka dieetti minullakin. Ainakin vielä tyttö on rauhallinen, juuri väänsi monta töräystä vaippaan, täytyy käydä kohta vaihtamassa.



Hienoa että otit lomaa (Jaipurille vielä siis), kannattaa nyt asettaa asiat tärkeysjärjestykseen ja levätä. Olipa fiksulta kuullostava lääkäri sinulla!



Virginie: mekin nukutaan perhepedissä. Minä myös nukun paremmin kun on pieni vieressä ja voi helposti tarkistaa että kaikki on hyvin. Päivällä olen nukkunut itsekin päiväunet/laittanut vauvan kantoliinaan nukkumaan/lähtenyt vaunulenkille vauvan nukkuessa. Omassa sängyssä tyttö on nukkunut vain vanhempien saunomisen ja seksin ajan :-) Noista ässistä nauttiikin nyt paljon enemmän kuin ennen vauvaa, kun eivät ole enää koko ajan saatavilla. Sama pätee muuten siivoukseenkin! Voi että nautin heti kun on aikaa pestä pyykkiä ja järjestellä :-)



Kestovaippailu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Ainoastaan yöllä on kertikset jos molemmat bambuvaipat on pesussa. Päivällä käytetään harsoja, eikä ihottumaakaan ole enää tullut kun laitan heti sinkkivoidetta jos alkaa yhtään punoittaa. Suosittelen kestovaippoja lämpimästi, ne menee muun vauvapyykin (jota tulee!) ohessa ihan huomaamattomasti, eikä tarvitse roudata kaupasta niin paljon vaippapaketteja, puhumattakaan roskien viennistä. Mieskin on tykännyt ja parin harjoittelukerran jälkeen laittoi harson nätimmäksi paketiksi kuin minä. Laiton oppii tosi nopeasti. (Vinkki: miehelle asiaa kannattaa perustella taloudellisilla näkökohdilla jos ei muuten meinaa innostua. Kannattaa laittaa mies vaippaostoksille niin huomaa miten kalliita kertikset on. Meillä ainakin toimi kun mies on tarkka rahankäytöstä :-)



Nyt vaipanvaihtoon!



F & F 1 kk 2 päivää

tietenkin että hait sairaslomaa.

Tervehdys kaikkille!



Kivaa kun vauvalliset eivät ole hylänneet meitä. Kiva kuulla kommentteja ja vointeja. Tietääpi edes vähän mihin varautua.



Kestovaipoista: mistä olette saanneet kestovaippojen kuorien sitä sisämateriaalia? Kun meinasin että äitini tekee setin aluksi itse... ja niin meinasi äitinikin.



Omaan mahaan: kun vanhempani olivat täällä tekemässä väliseinää niin minulla oli 4 päivää ihan kivutonta ja supistelematonta... riemuitsin jo että liitokipuni ovat kadonneet. Kuten lekuri sanoi että voi käydäkin. No iloa ei pitkälle riittänyt... viime yön ja koko aamun maha oli ihan koko ajan pallona ja supistelu alkoi jo lopuksi sattua. Mutta onneksi ' erkki' on ollut kova jumpaamaan koko ajan.



Kävin viime viikolla neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin,. painoarvoi parin kilon luokkaa ja oma painonikaan ei ollut noussut kuin 100g viikkoa (viimeksi huikeat 850g/viikko). Ja vauvaeliiinus oli ihan oikein päin eli pää alhaalla.



Yllättäen mieheni äiti soitti minulle ensimmäistä kertaa että miten minä ja vauva voi (ei ole siis ikinä soittanut mitään asiaa minulle). Aikas kiva, vaikka heti piti laitta miehelle viesti että mitä niillä oikei tapahtuu... olen ehkä itsekin aika skeptinen... mieheni on siis nyt matkalla ja onneksi tulee jo viikon päästä kotiin... vaikka ei silti on ollut ihana kivaa olla yksinkin kotona. Ensi viikolla tulee ystäväni Oulusta kyläilemään. Ihanaa! (pääsen esitelemään mahaani, kyseessä juuri ne kaverit joille olen uhonnut että en ikinä viirahda vauvajuttuihin ja puhu vaan vauvasta. . ENPÄ! .Kummallakaan ei ole lapsia ja olen koko ajan kertomassa vauvajuttuja vaikka päätän että en kyllä puhu... ne sanoo että ne osasi arvata että minulle käy juurin näin niinkuin kaikille...)



Eipä muuta kun rupean lukemaan kirjaa botswanalaisen Etsivätoimisto nro 1 toimitusjohtajanaisesta.





Kirsi 32+5



ps. näin viime yönä unta että mahani oli ratkennut kun nahka oli niin kireällä... aamulla oli ihana tunne kun huomasin että se oli vaan unta... mutta maha piti tarkastaa...

Mulla on menny ihan sekasin päivärytmi - samoin Pinjalla! Pinjakin nukahtaa vasta puolenyön aikaan unille ja sitten nukutaan puoleen päivään. Tänään yritettiin siirtää rytmiä takas ja käytiin Pinjan kans saunassa, että nukahtais aikasemmin... katotaan monelta neiti aamulla nousee ;)



Oliveralle kiitos hyvästä synnytyskertomuksesta! Ihan muistot heräs, tuotahan se oli joo... Ja voi miten suloinen suppusuu poika teillä on! Mieskin kävi kattomassa kun tuumin että ompas sulonen ja samaa mieltä oli mieskin.



Aika hiljaista tuolla vauvapuolelle... kaikki on siirtyny takas tänne :D



Mutta miepä otin ja vanhenin taas vuodella - huoh. Tein itelle oikein kakun, että saan suruun syöskennellä ;) Ei vaineskaan, eihän tämä enää miltään tunnu, ootetaan että tulee 40 kriisi.

Ja Pinjan " synttärilahja2 oli kääntyminen kyljelleen!



Perhepetiasiaa. Meille " suositeltiin" synnärillä ja th:n toimesta perhepetiä alussa. Vauva tarvii paljon kosketusta ja hoivaa ja mikä sen parempaa on ku olla kokoajan äiskän kainalossa. Kun sitten huolissaan kyselin, että no mites me jatkossa saadaan nyytti nukkumaan omassa sängyssä, niin th sano ettei ne vielä pariin kuukauteen tiedosta missä ne nukkuu eli siirto ei pitäis olla ongelma. Monethan siirtää vauvan siinä 6kk ikäsenä eri huoneeseen nukkumaan eikä sekään pitäis olla ongelmallista.

Pinja on nukkunu suurinpiirtein kuukauden ikäisestä omassa kehdossa meidän sängyn vieressä kun mie en osannu nukkua kunnolla perhepedissä. Pelkäsin kokoajan liiskaavani vauvan tai laittavani vahingossa käden kasvoille tms. Mie liikun ja heilun unissaan tosi paljon siis...



Nyt en enää muista mitä muuta piti sanomani... Oliveraa piti vielä muuten lohdutella, että mie sain III asteen repeämän eli puolet pa:n uloimmista sulkijasäikeistä repes, sisemmät venyivät muttei revenneet. Pelkäsin kakkoshätää enemmän kuin mitään, mutta hyvin meni kun sain jotain rakeita laitoksella. Mutta istuminen oli kyllä hankalaa + aluksi ei ollu pidätyskykyä. Vieläkin kovasti ponnistaessa saattaa peräpäästä törähtää... Mutta aika nopeasti se paranee - ainakin mulla parani. Kovasti lantiolihasten jumppaa vaan.



Nyt mie lähen yrittämään nukkumista. Saattaa olla hymy tiukassa ku neiti herää aamuyöllä syömään :}



Toukkis ja Pinja 2pv vaille 3kk :O

Olen ollut jalkeilla jo pari tuntia, en saanut millään nukutuksi. Koko yö meni ähkiessä kun mitenkään päin ei ollut hyvä olla, ristiselkää jomottaa ja mahassa kiertää (on ihan kuralla, ihanaa...). Niinpä nousin sitten viiden aikaan, että saa edes mies nukutuksi.



Sen vähän mitä sain nukuttua, näin vaan unta synnyttämään lähdöstä/laitoksella olosta. Vauva piti " kasata osista" ja kovasti siellä mietin ottaisinko suoraan 56senttisen osia. Ihan sekoja unia.



Kirsi: millaisia kuoria olet ajatellut? Kävitkö katsomassa niitä www.kestovaippainfo.fi sivujen linkeistä nettikauppoja joissa on vaippakankaita myytävänä? Mulla tulivat parissa päivässä kun sieltä tilasin.



Juu, nyt taidan koittaa taas asettua sohvalle pitkälleen, jos saisin vielä levättyä muutaman tunnin.







susanna 33+6