En pidä lapsista. Kannattaako hankkia omia?
Otsikossa kysymys lyhykäisyydessään. En pidä lapsista, en vapaaehtoisesti vietä koskaan aikaa lasten kanssa. Alle kouluikäisten kanssa en osaa toimia ollenkaan. Tuntemani teinit ovat rasittavia. Ylipäätään lapsi on pahasti keskeneräinen ihminen, joka kehittyy järjelliseksi olennoksi joskus 20. ikävuoden paikkeilla. Siihen asti... ei kiitos.
Kannattaako minun silti hankkia oma lapsi? Voiko olla lapsivihaaja ja silti rakastaa omaa lastaan ja olla onnellinen vanhempana?
Kommentit (47)
En mäkään tykkää muiden lapsista. Omat on ihania.
Okei. Selittäkää, miten päädyitte hankkimaan lapsia, vaikka ette aikaisemmin tykänneet ollenkaan lapsista. Minä en tykkää ollenkaan kissoista, mutta vaikea olisi luottaa siihen, että omaa kissaa kyllä rakastaa. -ap
Kissan hankinta ei lisää oksitosiinin määrää aivoissa taikka heitä hormonitoimintaa perseelleen. Kiintyminen omaan lapseen on biologiaa ja edistää lajin selviämistä.
Ei kannata. Puhun kokemuksesta. Tulin vahingossa raskaaksi ja suostuin miehen toiveesta synnyttämään lapsen. Katunut olen koko ajan. Lapsi on jo aikuinen ja toki hänet hoidin ja huolsin kaikin tavoin hyvin. Opin häntä rakastamaankin, mutta jotenkin tuntuu, että aika lapsen kanssa oli hukkaan heitettyä elämää.
Mä en halunnut lapsia kunnes tapasin mieheni ja hänen poikansa. Päätettiin vain että hankitaan yhteinen lapsi ja vasta ekan lapsen saatuani mulle iski oikeasti vauvakuume ja aloin tykkäämään lapsien kanssa tehtävistä jutuista. Toinen lapsi saatiin aika pian perään ja nyt 14v myöhemmin perheessä on pieni iltatähti. Miehen lapsi on jo muuttanut omilleen, mutta hänkin on mulle rakas ja kuin oma. Näin sitä voi mieli muuttua ja lapsieni vuoksi olen valmis tekemään ihan mitä vaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:28"]Otsikossa kysymys lyhykäisyydessään. En pidä lapsista, en vapaaehtoisesti vietä koskaan aikaa lasten kanssa. Alle kouluikäisten kanssa en osaa toimia ollenkaan. Tuntemani teinit ovat rasittavia. Ylipäätään lapsi on pahasti keskeneräinen ihminen, joka kehittyy järjelliseksi olennoksi joskus 20. ikävuoden paikkeilla. Siihen asti... ei kiitos. Kannattaako minun silti hankkia oma lapsi? Voiko olla lapsivihaaja ja silti rakastaa omaa lastaan ja olla onnellinen vanhempana? [/quote] Voi! Hyvin monet vanhemmatkin vihaavat muiden lapsia, mutta eivät omiaan.
[/quote]
Monet vanhemmat vihaavat muiden lapsia? En ole kyllä koskaan tuohon itse vanhempana törmännyt. Sana vihatakin on melko vahva.
Itse taas en parhaimmassa tapauksessakaan voisi suositella lasten tekemistä ihmiselle, joka ei pidä lapsista. Sehän olisi täysin järjenvastaista. Vaikka omaa lasta rakastaa, liittyy lapseen ja lapsiin ylipäätään useiota piirteitä ja asioita, joista ei pääse eroon. Esim. sitovuus, voimakkaat äänet, vaativuus ja tarpeet.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:38"]
Kissan hankinta ei lisää oksitosiinin määrää aivoissa
[/quote]Itse asiassa se kyllä lisää: http://www.livescience.com/50509-dogs-use-human-bonding.html
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:38"]Kissan hankinta ei lisää oksitosiinin määrää aivoissa taikka heitä hormonitoimintaa perseelleen. Kiintyminen omaan lapseen on biologiaa ja edistää lajin selviämistä.
[/quote]
Kukahan kakantuoksuinen ja rintamaidonlämmin äityli tätäkin faktaa alapeukutti?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:40"]
Ei kannata. Puhun kokemuksesta. Tulin vahingossa raskaaksi ja suostuin miehen toiveesta synnyttämään lapsen. Katunut olen koko ajan. Lapsi on jo aikuinen ja toki hänet hoidin ja huolsin kaikin tavoin hyvin. Opin häntä rakastamaankin, mutta jotenkin tuntuu, että aika lapsen kanssa oli hukkaan heitettyä elämää.
[/quote]Hui. Tämä on juuri pahin pelkoni. -ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:40"]
Mä en halunnut lapsia kunnes tapasin mieheni ja hänen poikansa. Päätettiin vain että hankitaan yhteinen lapsi ja vasta ekan lapsen saatuani mulle iski oikeasti vauvakuume ja aloin tykkäämään lapsien kanssa tehtävistä jutuista. Toinen lapsi saatiin aika pian perään ja nyt 14v myöhemmin perheessä on pieni iltatähti. Miehen lapsi on jo muuttanut omilleen, mutta hänkin on mulle rakas ja kuin oma. Näin sitä voi mieli muuttua ja lapsieni vuoksi olen valmis tekemään ihan mitä vaan.
[/quote]Mutta sinähän pidit lapsista ja lapsijutuista, ennen kuin hankit oman lapsen. Minulla oli eksä, jolla oli kaksi lasta, enkä mitenkään erityisesti ihastunut heihin. Toki siinä suhteen aikana oppi tuntemaan heitä paljon enemmän kuin satunnaista lasta, mutta kyllä ne lapsiin liittyvät ärsytykset (kuten juuri mainittu takertuvuus ja meteli) olivat läsnä edelleen. -ap
Minä oikeastaan inhoan muiden lapsia, omia rakastan vaikka osaavat ärsyttäviä olla hekin.
En kyllä keksi syitä miksi tehdä lapsia ihan vaan tavan vuoksi.
Itselläni jossain vaiheessa iski vauvakuume vaikka aiemmin olin ajatellut etten koskaan hanki. Ihan siitäkin huolimatta se iski vaikka muut lapset lähinnä ärsyttivät.
Mina en edelleenkaan pida muiden lapsista, ylipaataan koen lapset aika arsyttavina enka ole mikaan vauvojen lepertelija. Minun oma nelivuotias on ihan samanlainen kuin muutkin pallopaat, ymmarran taman, mutta ei aiheuta samanlaista arsytysreaktiota muuta kuin silloin kun on todella arsyttava uhmis :)
Hoin yli kolmekymppiseksi etten koskaan halua lapsia, no, tavattuani sen oikean vauvakuume tulikin. En pitanyt vauvavuodesta yhtaan, liian sitovaa ja vahaunista aikaa. Nyt kun muksun kanssa voi kommunikoida, on alkanut lapsielama maistua paremmalta. En todellakaan tee enempaa lapsia, ikaakin on jo eli ei tarvi toista kertaa niita ekoja rankkoja vuosia kokea.
Mutta summa summarum; kylla mielestani voi tehda lapsia ja niita rakastaa vaikkei lapsista ylipaataan pida. MUTTA mielestani "ehtona" talle on se etta haluat todella lapsen, siis koet etta vaikka tiedat etta rankkaa tulee olemaan niin haluat sen kokea ja olet valmis uhrauksiin joita lapsi tuo tullessaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:40"]
Mä en halunnut lapsia kunnes tapasin mieheni ja hänen poikansa. Päätettiin vain että hankitaan yhteinen lapsi ja vasta ekan lapsen saatuani mulle iski oikeasti vauvakuume ja aloin tykkäämään lapsien kanssa tehtävistä jutuista. Toinen lapsi saatiin aika pian perään ja nyt 14v myöhemmin perheessä on pieni iltatähti. Miehen lapsi on jo muuttanut omilleen, mutta hänkin on mulle rakas ja kuin oma. Näin sitä voi mieli muuttua ja lapsieni vuoksi olen valmis tekemään ihan mitä vaan.
[/quote]Mutta sinähän pidit lapsista ja lapsijutuista, ennen kuin hankit oman lapsen. Minulla oli eksä, jolla oli kaksi lasta, enkä mitenkään erityisesti ihastunut heihin. Toki siinä suhteen aikana oppi tuntemaan heitä paljon enemmän kuin satunnaista lasta, mutta kyllä ne lapsiin liittyvät ärsytykset (kuten juuri mainittu takertuvuus ja meteli) olivat läsnä edelleen. -ap
[/quote]
En mä pitänyt, olin ihan holmoilasena että mitä sen muehen lapsen kanssa pitäis tehdä, kun olen itse vielä ainoa lapsi. Ja meteli ärsyttää omissakin mutta sitäkin on oppinut sietämään. Onneksi lapsia ei ole pakko tehdä mutta itse olen onnellinen että sain lapsia, se tunne lasta kohtaan on ihan mahtava
Lähtökohtaisesti en suosittelisi ottamaan 18 vuoden vastuuta toisesta ihmisestä, jos ei ole ihan varma päätöksestään.
Yleensä mielipide muidenkin lapsia kohtaan muuttuu oman saadessaan. Ymmärtää sitä lapsen maailmaa paremmin. Ehkä et vielä ole valmis lapsien hankintaan ja mielipide voi muuttua vaikka parin vuoden päästä. Tai sitten ei, lapsia ei tarvitse kenenkään hankkia. Hankit tai et, kummassakin valinnassa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Toki monet vanhemmat omista lapsista tykkäävät vaikka muiden lapset eivät kiinnostaisikaan, mutta ei se rakkaus omia lapsiaan kohtaan ole aina mitenkään automaattista. Kysymys kuuluu, miksi haluaisit omia lapsia jos mikään lapsiin liittyvä ei yhtään nappaa?
Minä en tykännyt lapsista ennen kuin veljeni sai lapsen. Enkä vieläkään pahemmin välitä suvun ulkopuolisista lapsista. Nyt olen saanut oman lapsen enkä olisi koskaan osannut kuvitellakaan miten ihana se tunne on! Olen ihan koukussa ja haluaisin toisen heti perään :D joten minä hankkisin lapsen jos olisin sinun asemassasi! Sitä ei tietenkään voi tietää etukäteen mitä tuleman pitää :/
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:05"]
Toki monet vanhemmat omista lapsista tykkäävät vaikka muiden lapset eivät kiinnostaisikaan, mutta ei se rakkaus omia lapsiaan kohtaan ole aina mitenkään automaattista. Kysymys kuuluu, miksi haluaisit omia lapsia jos mikään lapsiin liittyvä ei yhtään nappaa?
[/quote]Ihan asiallinen kysymys. Jotkut kuitenkin hankkivat lapsia, vaikka mikään lapsiin liittyvä ei nappaa. Haluaisin kuulla, miksi he ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Ehkä siten osaan tehdä omani paremmin. -ap
Älä tee lapsia. Voi olla ettei miepiteesi muutukaan. Ja sitten on taas yksi ei-toivottu lapsi lisää tällä pallolla.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:28"]Otsikossa kysymys lyhykäisyydessään. En pidä lapsista, en vapaaehtoisesti vietä koskaan aikaa lasten kanssa. Alle kouluikäisten kanssa en osaa toimia ollenkaan. Tuntemani teinit ovat rasittavia. Ylipäätään lapsi on pahasti keskeneräinen ihminen, joka kehittyy järjelliseksi olennoksi joskus 20. ikävuoden paikkeilla. Siihen asti... ei kiitos.
Kannattaako minun silti hankkia oma lapsi? Voiko olla lapsivihaaja ja silti rakastaa omaa lastaan ja olla onnellinen vanhempana?
[/quote]
Voi! Hyvin monet vanhemmatkin vihaavat muiden lapsia, mutta eivät omiaan.