Lue keskustelun säännöt.
En pidä lapsista. Kannattaako hankkia omia?
16.09.2015 |
Otsikossa kysymys lyhykäisyydessään. En pidä lapsista, en vapaaehtoisesti vietä koskaan aikaa lasten kanssa. Alle kouluikäisten kanssa en osaa toimia ollenkaan. Tuntemani teinit ovat rasittavia. Ylipäätään lapsi on pahasti keskeneräinen ihminen, joka kehittyy järjelliseksi olennoksi joskus 20. ikävuoden paikkeilla. Siihen asti... ei kiitos.
Kannattaako minun silti hankkia oma lapsi? Voiko olla lapsivihaaja ja silti rakastaa omaa lastaan ja olla onnellinen vanhempana?
Kommentit (47)
On erittäin yleistä ettei nainen ennen omaa lastaan ole lapsista erityisesti perustanut.
Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku nainen ehkä haluaa lapsen, mutta mies osoittautuu steriiliksi, kuten esimerkiksi tunnettu sh/ bloggaaja Kalastajan vaimon tapaus.
Hänhän erosi norjalaisesta kalastajastaan ja löysi hyvin varakkaan komean lääkäri- miehen, seurasi uusi avioliitto. Muistan tuon onnenhuuman, hehkuttivat haluavansa lapsen vielä yli 4-kymppisinä.
Mutta vaikka nainen kykeni, miehensä biologia ei lasta heille sallinut.
En muuten tiedä masentuiko bloggaaja, vai alkoiko suhde uuteen mieheen rakoilla, tuliko sh-lääkäri-parille kenties ero.
Hän vain lopetti bloginsa kuin seinään.
Olin lapsenlasten kanssa liikkeellä, naapuri tuli vastaan ja töksäytti: En pidä lapsista.
Harmittaa vieläkin kun ei tullut vastattua samalla mitalla
Hoidan työkseni näiden tällaisten lapsia, jotka inhoavat lapsiaan, eivätkä halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa heidän kanssaan KOSKAAN. Säälin niin paljon näitä, jotka aina haetaan viimeisenä hoidosta, ketkä eivät ikinä saa ylimääräisiä vapaita ja mieluiten ei lomaa ollenkaan, tai jos saavat niin siitäkin vanhemmat valittavat sen minkä ehtivät.
Älä todellakaan hanki!!! Jokainen lapsi ansaitsee vanhemman, joka oikessti aidosti haluaa lapsen kanssa olla ja nauttii hänen seurastaan etenkin silloin pienenä alle kouluikäisenä kun lapsi vanhemman seuraa eniten kaipaa.
Voin kertoa että jokainen näistä laitokseen hylätyistä lapsista, kenen molemmat vanhemmat pahimmassa tapauksessa viettävät vapaapäivää kotona oireilee tavalla tai toisella.
T. Päiväkodin työntekijä
Vierailija kirjoitti:
Joko hankit tai et. Ei siihen muiden mielipiteet vaikuta.
Ei ap (tuolloin 9 vuotta sitten) muiden mielipiteitä varsinaisesti kysynyt. Tuntui odottavan sitä ihmeellistä sykäystä lasten hankkimiseen. Ja kun sitä ei tullut, niin ihmettelee, miksi muut (vannoutuneet anti-lapsi-ihmisetkin) hankkivat lapsia.
Luulen, että siihen on kaksi syytä. Lapsi voi olla vahinko, jota kehdata myöntää ( vaikka itse, en usko, että tälläisiä vahinkoja tapahtuu, jollain tasolla on täytynyt haluta lasta)
Toinen on se, että ne tunteet syntyvät sitten sen tietyn ihmisen kanssa. Edelleen voi tuntua, että lapset ovat ärsyttäviä, mutta ne omat lapset ovat eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää toisten lapsia. Järkisyin päätettiin omaa yrittää ja saatiin. Raskaana ei osannut edes kiintyä vauvaan paljoa. Ahdisti tosi paljon. Mutta kun vauva syntyi niin se rakkaus tulvi heti. Se oma onkin parasta ikinä. Mutta elämä siinä muuttuu täysin, eli oletko valmis luopumaan mistään?
No ei todellakaan ole myytti, vaikka sitä ei juuri sinulle olisi tullut.
Se, että jokin asia on täysin todellinen, ei tarkoita, että 100% ihmisistä kokisi sen elämässään.