Lue keskustelun säännöt.
Lapsen nimi " erikoisuuden tavoittelua" ?
03.02.2006 |
Mitä se on? Se erikoisuuden tavoittelu?
Lueskelin tuota ketjua " nimiä, joita ette pidä" . Siellä joku sanoi harvinaisten nimien olevan erikoisuuden tavoittelua. Usein tuolla maailmalla nimistä puhuttaessa tämän sanonnan kuulee useinkin.
Minun on vaikea niellä sitä, että jotkut vanhemmat antaisivat nimen lapselle vain ollakseen " erikoisia" (mitä voisi se erikoisuuden tavoittelu olla?). Koko ajatus tuntuu niin typerältä, että en taida uskoa, että sellaisia vanhempia onkaan. Vai onko?
Luulen, että erikoisuuden tavoittelijoita ei ole olemassakaan. Vanhemmat vain antavat lapsilleen ne omasta mielestä kauneimmat nimet, olipa ne erikoisia tai tavallisia.
Kommentit (67)
Meidän mielestä kaunein tytön nimi on Aino, mutta tuntui vaikealta antaa lapselleen niin yleinen nimi, kuin mitä se nykyään on.
Lopulta kuitenkin päädyimme siihen, koska tuntui myöskin väärältä muuttaa nimeä vain sen yleisyyden vuoksi.
Ja nyt se kulkee tässäkin keskustelussa oikein esimerkki-nimenä :(
Sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Nimistön luova uudistuminen on pääsääntöisesti hyvä asia. Jokainen nimi on syntynyt joskus, miksei niitä voisi luoda lisää? Miksi pitäisi tyytyä vain ja ainoastaan jo käytössä oleviin? Kuinka kukaan voisi edes määritellä nimistön olevan täysin valmis?
2. Oma lapsi on erityinen ja ainutlaatuinen asia. Osa meistä haluaa valita hänelle nimen, johon ei liity mielleyhtymiä muihin ihmisiin. Harvinainen nimi tukee yksilöllisyyttä ja ajatusta siitä, että lapsi on uusi henkilö, täysin oma persoonansa, tyhjä kangas.
3. Nimiyhdistelmiä tyyliin Daniel Virtanen tulee syntymään joka tapauksessa avioliittojen kautta. Niitä ei saada (eikä minusta edes pitäisi saada) kitkettyä pois kuitenkaan. Suomessa on runsaasti vierasperäisiä sukunimiä, joihin kuitenkin yhdistetään suomalaiselta kuulostavia etunimiä, eikä tätä pidetä kummallisena. Miksi ihmeessä se on niin merkillistä, jos asetelma onkin päinvastoin?
4. Ihmisen syntyperästä ja kulttuuritaustasta on mahdotonta tehdä päätelmiä pelkän nimen perusteella. On röyhkeää ja pikkusieluista ylenkatsoa toisten nimiä.
Vierailija:
Tuohon äskeiseen vastaan, että en puhu tönkkökieltä vaan kotiseutuni murretta, josta olen ylpeä. Minä haluan opettaa lapselleni oman kotiseutuni kulttuuria ja murretta, sillä minusta ne ovat tärkeitä välineitä itsetunnon ja omien juurien löytämisessä. Minun puheeseeni ei kuulu suomen kielelle perinteisesti vieraita äänteitä.
Aivan samasta syystä minun puheeseeni kuuluu nämä " vaikeat" kirjaimet.
Tosin luultavasti pidän sinua hienostelijana, jos joskus kasvokkain tapaamme.
Tiedätkös, musta ihmiset saavat rauhassa jokainen puhua omaa murrettaan. Enkä ole niin rajoittunut, että arvottaisin heidät sen mukaan, että " turkulainen on ylpeä, savolainen tyhmä, pohjalainen ykstotinen" . Sen sijaan olen tosiaan huomannut, että murretta puhuvat pitävät vinoutuneena sitä, ettei omaa murretta ole.
Jokainen tekee omat valintansa, mutta edelleen korostan, että valtaosa suomalaisista valitsee puhekielekseen oman murteensa, ei yleiskieltä.
Nykyään yhä useampi puhuu myös yleiskieltä, eli hallitsee " vaikeatkin" kirjaimet, vaikkeivät ne paikallismurteeseen kuuluisikaan.
Ja adoptoiduista totean, että suurimmasta osasta nykylapsia huomaa kyllä, onko heidät adoptoitu vai ei. Ainoastaan Venäjältä ja Virosta saattaa saada alkuperältään suomalaisen näköisiä lapsia.
Tietysti adoptiolapsesta huomaa, jos hän on Aasiasta tai Afrikasta, ja sieltä toki suurin osa lapsista tänä päivänä onkin kotoisin.
Mutta noin muuten se ei sitten olekaan niin varmaa, eli et voi tietää ulkonäön perusteella kaikkien ihmisten omia sukujuuria. Monet kaverini ovat vain " lievästi" eksoottisen näköisiä, vähän samalla lailla kuin saamelaisetkin voivat joskus olla.
Se etelä-amerikkalaista syntyperää oleva suomeen adoptoitu kaverini on iholtaan todella vaalea, hiukset ovat tosin tummanruskeat mutta silmät SINISET. Tunnen myös toisen samalta alueelta kotoisin olevan naisen, joka on iholtaan HYVIN vaalea.
Sitten eräs kaverini on espanjalainen: SINISILMÄINEN JA VAALEATUKKAINEN. Iho on punertava, palaa helposti auringossa. Häntä ei koskaan uskota espanjalaiseksi täällä Suomessa, pikemminkin britiksi tai norjalaiseksi.
Meidän lapsellamme on friikkisarjaan kuuluva, mutta täysin suomen kielen mukainen nimi, kaimoja ihan muutama. Eikä kaimoja löydy muualtakan maialmasta. Mitähän tähän ns. aitosuomalaisuuden kannattaja sanoisi?
Huvittavaa saivartelua, go on! :)
taas aivan typerästä aiheesta... Kyse ei nyt varmaankaa ole siitä, etteikö jokainen saisi antaa lapseleen juuri sen nimen jonka tahtoo, oli siinä sitten vierasperäisiä kirjaimia tai ei...
Ja löytyyhän myös sellaisia vierasperäisiä nimiä, jotka sopivat hyvin suomalaiseen suuun, esim. Nemo tmv. joka ei paljon eroa loppujen lopuksi esim. " Eino" -nimestä...
MINUN mielestäni on typerää väkisin vääntää, esim. Niko muotoon Nico, samoin kun Katarina Catarinaksi etc. Kukin kuitenkin saa antaa lapselleen juuri sen nimen minkä haluaa! Lähinnä käytännön syillä perustelen sen, etten omille lapsilleni tahtoisi antaa nimeksi nimeä, jonka kirjoitus asua pitää useasti selventää, esim. -" Se on Niko c:llä" . Ja tämä ei ole sidottua vierasperäisiin kirjaimiin, sillä esim. Sofia nimi osataan kirjoittaa " Sofiana" , eikä sitä kirjoiteta " Sovia" jne.
Lisäksi minusta on jotenkin hölmöä, jos lapsen nimi on tyyliä " Alex Sebastian Rönkkö" . Miksi jotkut kuvittelevat, että on jotenkin hienoa jos lapsen nimi on " ulkomaalaiselta kuulostava" , sillä pitää muistaa, että ulkomailla lapsen nimi (jos esim. aikuisena työskentelee muualla kun Suomessa) on " eksoottinen" vaikka se olisi ihan tavallinen " Jaakko" tmv. Mutta joku " Jake" on vain yksi monista...
Haluan lapsilleni nimet jotka sopivat hyvin suomalaiseen suuhun ja kirjoitus asuun, mutta myös sellaiset jotka toimivat ulkomailla, vaikkapa " Nina" on hyvä esimerkki tästä tai " Matias" ... Ja miesten nimissä kannattaa muistaa se, että monissa maissa VAIN naisen nimi päättyy a-kirjaimeen, joten jos haluaa välttyä selittelyiltä ulkomailla(jos vaikkapa työn tmv. takia joutuu asumaan pidempiä aikoja pois Suomesta), ei ehkä kannata antaa lapselleen nimeksi " Pekka" , sillä ihmiset olettavat kyseessä olevan nainen, kunnes asia korjataaan/he näkevät henkilön...;)
Jännityksellä odotan, milloin joku " Ahmed" nimi roikkuu nimilistojen suosikkina Suomessa, Jasminit ymv. sieltä jo löytyvätkin...;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siihen yhdistetty hyvin aitosuomalainen etunimi (Kalevalasta)?
Eikö se ole ihan saman asia kuin Daniel Järvinen -esimerkki?
Mielestäni kaikki on ok näissä nimiasioissa. Saa keksiä erikoisenkin, jos osaa.
Vierailija:
Niin MIKSI, OI MIKSI minun pitäisi välttää vaikeita kirjaimia VAIN siksi, että Suomen murteissa ko nimet väännetään aivan toisiksi?
Saanko minä, please, totuttaa lapseni d, g ja b -kirjaimiin? Vaikka ne ovatkin niin OHIKIITÄVÄN hetken olleet Suomemme kirjakielessä? Saanko puhua kirjakieltä, please?
Jos lapsellani tulee olemaan äännevirheitä, niin kyllä minä sen kestän mainiosti. En itsekään oppinut k-kirjainta kuin vasta 3-vuotiaana ja r-kirjaimen 7-vuotiaana.