Lapsen nimi " erikoisuuden tavoittelua" ?

Mutta maailma on tarua ihmeellisempi paikka.

erikoisuuden tavottelijoita, jotka lukevat jotain nimikirjaa, jossa on kaikenlaisia erikoisia väännöksiä. Perinteisen suomalaisen nimen antaja ei ole erikoisuuden tavoittelija. Ulkomaalaisperäisen nimen antaja sen sijaan on.

Vierailija:

erikoisuuden tavottelijoita, jotka lukevat jotain nimikirjaa, jossa on kaikenlaisia erikoisia väännöksiä. Perinteisen suomalaisen nimen antaja ei ole erikoisuuden tavoittelija. Ulkomaalaisperäisen nimen antaja sen sijaan on.

nimistä? Se ei ole erikoisuuden tavoittelua kenenkään muiden kuin niiden juntti-pässien silmissä, joiden mielestä kaikkien pitäisi olla vähintään 10 kg ylipainoisia, käyttää Jussi-villapaitaa ja kulkea naama harmaana turpa rullalla jauhelihaa ostamassa.

Ne ihan tavalliset suomalaiset nimet ovat vanhoja väännöksiä ulkomaalaisista nimistä: Antti < Anders, Pirkko < Birgitta jne.



Varmasti moni sellainen nimi, jota nyt oudoksutaan väännöksenä, on yleistyessään pian taas osa sitä nimikatrasta, jota suurin osa ihmisistä pitää " suomalaisina niminä" .

suurin osa näistä erikoisuudentavoittelunimistä. Sillä ne sisältävät todella usein suomen kieleen kuulumattomia kirjaimia. Pirkot ja muut on kuitenkin mukautettu suomalaiseen ääntämykseen ja kirjaimistoon.

Eri ihmiset sitten arvostavat ennemmän eri asioita esim. perinteisyys, harvinaisuus, sukuperinne jne. Kasiken lisäksi minusta suurin osa nimistä on kauniita.

Ihan oikeastiko noin on sinun mielestäsi? Jotta ymmärtäisin, minkälaisia kummallisia väännöksiä tarkoitat, antaisitko jonkun esimerkin?



Esimerkki nimi Kiara. Ihan vasta tuosta nimestä oli keskustelua, ja suurin osa inhosi nimeä ja sanoi sen olevan teennäinen. Onko se myös erikoisuuden tavoittelua? Minusta Kiara on kiva nimi, enkä ollenkaan näe sitä teennäisenä tai erikoisuuden tavoitteluna. En pidä nimestä " kuin hullu puurosta" niin, että sen omalleni voisin laittaa...mutta ihan hyvä nimi se on :)



ap

Ihan vaan siitä syystäkin, että nuo " tavalliset" nimet on niin tylsiä.



Veikkaan, että tulevaisuudessakin esim. työhaastattelussa jää erikoinen nimi paremmin mieleen niiden Veetien ym. rinnalla. Itsellä oli aikanaan KOLME samannimistä luokalla ja kyllä otti päähän, jo silloin ajattelin, että annan omalle lapselleni erikoisen nimen!



Uskon, että kun lapseni saa jo hiekkalaatikolla tuntea olonsa uniikiksi pelkän nimen perusteella, tuo se varmuutta olla erillainen muissakin jutuissa...



Erillaisuuden tavoittelua tai ei?

ap

(vaikka itse asiassa kaikki eivät osaa, varsinkaan d:tä). Mutta ne eivät silti kuulu suomen kieleen,vaikka lainasanoissa esiintyvätkin. Joten ne eivät voi tulla kuulumaan aitoon suomalaiseen nimiperheeseen, ennen kuin suomen kieli muuttuu paljon.



6

Esimerkiksi minun pappani nimi oli Eemi. Suunnittelin tätä nimeä, jos olisimme saaneet pojan. Ihmisten kommentit ko. nimestä olivat juuri noita " kauhea väännös" . Nimeä on kuitenkin annettu jo 1800-luvulta alkaen ainakin, joten ei se minusta ole sen enempää väännös kuin Eemeli.

MahDottoman hassu väite!

tyypillista erikoisuuden tavoittelua on kirjoittaa vanha nimi jollain coolilla tavalla: Karita (tai Carita) muutetaan Carythaksi , Aija Ayaksi jne. Lausuminen pysyy yleensa kuitenkin samana



Sitten on nimia, jotka vaan ovat jotenkin outoja: Harriinat sun muut.

Hmm...no kai se on kirjaimellisesti sitten sitä erikoisuuden tavoittelua. Mutta jotenkin tuo sanonta pitää sisällään muitakin merkityksiä kuin tuon ilmeisen. " erikoisuuden tavoittelu" on negatiivinen sanonta ja se sanotaan aina tuhahtaen. Kuin todellakin ihmiset luulisivat, että lapsen ainoa nimeämiskriteeri olisi se erilaisuus.



Vastapainona sitten nämä " erikoisuuden tavoittelijoiden" vihaajat ilmoittavat ylpeinä, että " meidän poijjaalle tuleekin _kunnollinen_, suomalainen nimi!! Mitä hittoa?! Miten tosiaan voidaan sanoa, mikä on kunnollinen? Mikä on suomalainen?



Omien lasteni nimet eivät ole top 10:ssä, mutta eivät lähelläkään uniikkeja nimiä.



ap

tämä ei ole mikään kielihistoriapalsta, mutta menköön tämän kerran. D on tullut myöhäsyntyisesti suomeen t:n astevaihtelupariksi soinnillisen dentaalispirantin tilalle. Missään murteessa sitä ei ole koskaan tavattu (ellei oteta lukuun Siikaisia, Ahlaista ja Merikarviaa, joihin se on tullut ruotsin vaikutuksesta). D on siis ollut suomen kielessä vain vähän aikaa ja esiintyy ainoastaan t:n heikon asteen vastineena (esim. kato : kadon).



Uudet lainasanat ovat siis asia erikseen.



6

Monen mielestä esim. Janika ja Jasmiina ovat näitä kauheita muotiväännösnimiä, tämän palstan perusteella. Koska nämä nimet (ja niitä lähellä olevat nimet) ovat kuitenkin yleistyneet, uskon, että ei niitä jonkin ajan kuluttua niin erikoisina pidetä.



t. 5 (?)

on se sanGen syDämellistä, että sinä noin Dynaamisesti, etten sanoisi ryhDikkäästi jaksat puolustella iDioottomaisia oletuksia vaikka viimeiseen henGenvetoon.



Ei d:t ja g:t kuulu suomenkieleen? Olethan trolli?



ap

Määritteletkö 6, millä kriteereillä jonkin nimen lasket tuohon luokkaan?

utta ei haettu.

(Eli sellainen kauhea akateeminen. :)) D-asian selitin jo äsken, ja voin sanoa, että nuo kauniisti korostamasi g:t ovat kyllä äng-äänteen osia, eivät g-äänteitä.



Ja viitoselle: olet oikeassa siinä mitä sanoit muistakin kuin vierasperäisiä äänteitä sisältävistä nimistä. Itselleni vain aina tulevat ensimmäisenä mieleen Nicoliinat sun muut " kummajaiset" .



6