Lapsen nimi " erikoisuuden tavoittelua" ?

Okei, saivartelu on jo asia erikseen, mutta jos näin maallikon tasolla suomenkieltä katsotaan, d:t ja g:t kuuluu ilman muuta suomenkieleen.



Tämä on vaan minun karvalakki-logiikkaa, kaikki kun eivät voi maisteristason äidinkielen osaajia ;D



ap

Vierailija:

tämä ei ole mikään kielihistoriapalsta, mutta menköön tämän kerran. D on tullut myöhäsyntyisesti suomeen t:n astevaihtelupariksi soinnillisen dentaalispirantin tilalle. Missään murteessa sitä ei ole koskaan tavattu (ellei oteta lukuun Siikaisia, Ahlaista ja Merikarviaa, joihin se on tullut ruotsin vaikutuksesta). D on siis ollut suomen kielessä vain vähän aikaa ja esiintyy ainoastaan t:n heikon asteen vastineena (esim. kato : kadon).

Uudet lainasanat ovat siis asia erikseen.

6

Minun lapsillani on erikoiset nimet. Mielestäni maailman kauneimmat. Kyllä minä nimivalinnassa ihan tavalliset kalenterinimetkin huomioin, muutama oli ihan varteenotettava vaihtoehtokin. Minua suorastaan pelotti antaa erikoista nimeä juuri sen takia etä saisin jonkin hienostelijan nimen. Kuitenkin nimi sopi mielestäni lapselleni täydellisesti joten nimi annettiin.

Kyllähän tuosta sinun tekstistäsi jo ymmärsi, että olet viettänyt liian kauan aikaa kirjainten ja äänteiden parissa. Ihan takuulla asia on noin, mutta etkö maiserisnaisena ymmärrä, että tuollaisista pikkutarkkuuksiin menevistä asioista voisit keskustella tarkemmin kollegoidesi seurassa, täällä niistä tuskin on hyötyä.



Hmm...taisinhan minä kysyä, mikä on suomalaista? Niin. Tarkoitin sen enemmänkin pohdintana, mikä on suomalaisuutta? Mitkä oikeastaan ovat suomalaisia nimiä?



AP

Aino on kaunis nimi, mutta Väinöä inhoan. Perinteiset suomalaiset nimet ovat minusta kauneimpia, mutta siedän kyllä erilaisuuttakin. Ja toivon, että ihmiset löytäisivät lapsilleen monenlaisia nimiä, ettei esim. noita Ainoja olisi kymmentä joka koululuokassa. :)



Mutta sitä en voi sietää, että lapselle annetaan nimeksi esim. Daniel, jos sukunimi on Virtanen tms. Mutta pakko siihenkin on opettajana tottua, kun noitakin " hirvityksiä" alkaa tulla vastaan...



6

kielihistorioita, ellette olisi itse väittäneet vastaan, kun totesin, etteivät äänteet suomeen kuulu. Eli te arvon lähimmäiseni, voisitte oppia, ettette väitä ihmisille vastaan asioissa, joissa itsekin tietämättömyytenne myönnätte... :)



6

Toivottavasti et ole oppilaillesi yhtä alentavaan sävyyn puhuja. Kirjoituksestasi heijastuu ylemmyydentunto.



Vaikka oletkin ammattilainen tässä aiheessa, luultavasti ymmärsit, mitä ajoimme takaa g:n jad:n kuulumisella suomenkieleen. Halusit saivarrella oikein olan takaa.



Miksi et pidä nimestä Daniel yhdistettynä esim. Järviseen?



ap

Ei aina kannata ruveta vänkäämään. Itse kaivelit oikein tuollaista nippeli tietoutta tästä suomen kielen kehityksestä, ja kun sinulle vastattiin niin täytyy puolustautua haukkumalla.



*HOHHOIJAKKAA*

Mitä se sinulle kuuluu, jos oppilaan nimi on Daniel Järvinen? Mikä sinä olet kutsumaan hänen nimeään hirvitykseksi? Ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Lisäksi yhä useampi lapsi on nykyään taustoiltaan monikulttuurinen.

että mielestäni nimien kuuluu olla ns. samaa paria. Sitä tällaiset nimet eivät ole. Mutta tämä on minun mielipiteeni ja kukin taaplaa tyylillään.



6

Mielestäni nuo perisuomalaiset väinöt ja ainot ovat juuri noita hirvityksiä. Miten se muutenkaan sinulle (6) " kuuluu" mitä ihmiset antavat lapsilleen nimeksi? Aiotko kysyä jokaiselta Daniel Virtaselta että onko hänen suvussaan ruotsalaisia sukulaisia (esim. umpi ruotsalainen äiti) vai toteatko hänen vanhempansa vaan suoralta kädeltä idiooteiksi, jotka ovat halunneet lapselleen " erikoisen" nimen?



T: 2 pojan äiti, jolla ruotsalaisia sukulaisia, suomi äidinkielenä, käynyt suomalaisia kouluja, mutta kotona vanhemmat puhuneet keskenään ruotsia ja joka sittemmin antoi lapsilleen ruotsalaiset nimet.

ainakin tuo kutosen mainitsema asia, ettei d- ole alunperin suomen kieleen kuulunut, on tuttu asia ja lapsuudesta, isäni (ei akateeminen vaan hitsaaja...) siitä jo joskus puhui (murteissahan d-kirjain korvataan esim. t:llä tai r:llä) ja myös lukiossa tuo asia opetettiin äidinkielen tunnilla, joten ei todellakaan ole mitään yliopisto-tason tietoa...;)

Tasapainotelkaa sitten siinä, että pitäisi olla yksilöllinen, mutta ei saisi tavoitella erikoisuutta... :DD



Toisekseen, mitä pahaa on erikoisuudessa? Minusta ei mitään.

Oletko luullut jonkun toisen kirjoittamaa viestiä minun kirjoittamakseni. En ole kirjoittanut muita kuin ap- varustetut tekstit.



Myönnän, että viesti nro 19 naiivi ja tietämätön, mutta jos luet ihan ensimmäisen sivun, sinun pitäisi ymmärtää, mikä aloituksen juoni oli? Jos et ymmärrä, selvennän; jutustelua nimistä, ihmisten ajatuksista nimiin ja nimen antajiin. Pohdintaa, mikä oikeastaan on suomalaista? En yhdessäkään viestissä kysynyt sinulta tietoa nippeliasioista, koska niillä ei tee kukaan muu, kuin toinen äng-äänteistä sairaalloisen kiinnostunut, yhtään mitään!



Minulle riittää, että d:t ja g:t kuuluu suomenkieleen puhekielessä, muulle on ihan sama :D Ja minulle, ei suomenkiletä pääaineenaan opiskelleelle, suomenkieli ja puhekieli on aivan sama asia...p***at illatiivesta ja äng-äänteistä ja suomalaisesta nimperheestä.



ap

Järvisen tai Virtasen sukunimeen sovi esim. Daniel tai Jessica.

Oikein kauniita nimiä ovat kyllä vaikka Ruotsalaisen sukunimen kanssa.

Mutta olen sitä mieltä että perinteitä kunnioittaen lapselle annettaisiin

suomalaiseen sukunimeen suomalaiselta kuulostava nimi.

Enkä nyt tarkoita mitään Mattia ja Teppoa, mutta sellainen joka ääntyy hyvin suomalaisittain.

Voin vain kuvitella kun mummot ääntää väärin

Daniel=TAniel

Jessica=Jessikka

Ja voi niitä lapsiressukoita miten itse nimensä sanovat

Tanieli ja Tettika

Sekoitit meidät, ap:n ja nro 6:n. Nro 6, FILOSOFIAA pääaineenaan lukenut MAISTERI oli tämä Daniel Järvisen hirvitykseksi kutsuja.



ap

Eikun siis SUOMEN KIELTÄ pääaineenaan opsikellut FILOSOFIAN MAISTERI tietenkin.



Että nyt en levittäisi väärää tietoa rouvan tittelistä :D



ap

...joskin taas hieman henkilökohtaisuuksiin menevä, kuten tällä palstalla useasti on tapana.



Itsekkään en pidä " väkisin väännetyistä" nimistä, kuten esim. Minja tai se ed. mainittu Kiara. Myös uudemmat, tosin yleistyneet nimet eivät miellytä mua esim. Miro, Jere, Jenna, Jasimiina.



Itse pidän näistä perinteisimmistä nimistä, kuten Janne, Antti, Tiina, Anna ym. Kuitenkin mulle on ihan sama minkälaisia nimiä ihmiset lapsilleen antavat. En ala ketään luokitella yhteiskuntaluokkiin tai haukkua nimivalinnan takia. Sunnuntaina on oikeastaan ihana lukea nimi-ilmoituksia Hesarista ja huomata, miten laaja nimikirjo meillä suomalaisilla onkaan.

Jos käyttää mielikuvitusta ja keksii jonkun ihanan ja harvinaisen persoonallisen nimen lapselleen.

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää vaan jos yritetään nimissä " hienostella"

Annetaan kuninkaallisia ja ulkomaalaisia nimiä tavalliselle Virtasen pennulle.

Victoria, Madeleine, Alexandra, Daniel, Christian jne.

Vaikka en itsekään ikinä antaisi lapselleni tiettyjä nimiä, en ikinä kutsuisi kenenkään nimeä tai nimiyhdistelmää hirvitykseksi.



Minusta on mukavaa, että lapsilla on erilaisia nimiä. Opettajanuran varrelta on jäänyt mieleen monia, joilla on persoonallinen nimi. Jos kaikki olisivat Antteja ja Ainoja, niin oppilaiden erottaminen toisistaan olisi tuskaa :)



T. 31