Onko tämä oikeasti totta? (taaperoiden vanhemmat)

Täällä on jotenkin kovin mustavalkoista ajattelua.

Ei meillä mitenkään hulvattomasti tv:tä katsota, aamulla parit piirretyt videolta (että äiti saa lukea lehden ja juoda aamuteen rauhassa) ja illalla kakkosen lasten ohjelmat klo 16.55-17.50. Joskus ruoka osuu tosin ekan ohjelman päälle. Lapsi on sellainen luonteeltaan, että tykkää leikkiä myös itse. SILTI mä saan lukea miljoonia kirjoja, rakentaa kokonaisen kaupungin legotaloja, piirtää käteni väsyksiin, ulkoilla ja riekkua itseni tärviölle. Ihan vinkkejä vaan haluaisin elämään vajaa kaksivuotiaan kanssa?

Videot jopa kahdet ja tietokone ym pelikoneet pyörii tarvittaessa aamusta iltaan (ei tietenkään kokoajan :) ),

Juodaan mehua jos huvittaa, harva se päivä syödään valmispitzaa, hampurilaista, hodaria, kananugetteja yms " roskaruokaa" lounaaksi.

Syödään nameja kun huvittaa. Ulkoillaan kun huvittaa yms.

Ja kas kummaa lapset 4 alle kouluikäistä on iloisia ja tasapainoisia.



Ja jos nyt joku jo ottaa luurin käteen soittaakseen lastensuojeluun, meillä myös luetaan, askarrellaan, leikitään, opetellaan, jumpataan, nukutaan käydään metsäretkuillä ja piknikeillä puistossa ja tehdään vaikka mitä.



Ja hyvin pyyhkii.

Lisäksi kaikilla on kalliit haalarit, miehellä sikahyvä palkka ja kaikki on tosi kauniita. Lapset on tosi lahjakkaita kaikessa ja äideillä ei koskaan mene hermot niiden kultanuppujen kanssa.



Olenkin joskus miettinyt, että onko täällä minun lisäkseni vain yksi äiti ja hän kirjoittaa joka palstalle monella nimimerkillä. Hän on se hyvä ja kaunis äiti, joka ei koskaan tee virheitä ja minä olen se kamala mamma, jolla usein tukka sekasin ja joka huutaa lapsilleen ajoittain ihan turhaankin.



Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Meillä tehdään myös tuota kaikkea, en voisi kuvitellakkaan että lapset ei katselis telkkaria tai videoita välillä.

Itse olen tiukkis television suhteen.

Nuorimmainen on vasta 2,5 vuotias eikä mielestäni tarvitse televisiota vielä yhtään. Olen kuitenkin antanut katsoa hänen aamulla neloselta Tuomas veturin tai Puuha Peten sen tullessa.

5 vuotias sisko saa katsoa tv 2 lastenohjelmat päivittäin jos olemme kotona silloin. Hänelle olen tiukkis myös tietokonepeleissä, niitä pelataan 1-2 krt kuukaudessa.

Joskus vanhempi saa katsoa filmin. Tiukka olen lastenohjelmien laadusta, kilttiä taytyy olla!!Jos vkonloppuna esikoinen huomaa että televisiosta tulee Winx keujut niin en ole raskinut kieltääkään, katsokoot.

Olen nuorimmaisen kanssa kotona, esikoinen on puolipäivä hoidossa.



Ei minun oikeastaan tarvitse kovin lapsia viihdyttää. Leikkivät paljon yhdessä iltaisin ja päivälläkin nuorimmaisella riittää tekemistä.

En ole koskaan edes harkinnut television avaamista.

Veikkaan että kun lapsi ei koskaan saa katsoa paljon televisiota, niin se tottuu siihen. Ei meillä edes pyydetä telkkarin avaamista, kun tiedetään ettei se avaudu ennen 16.55!



Mehua sitten juodaan lähes päivittäin, eikä hampaitakaan joka ilya jakseta pestä.

Karkkipäivä on periaatteessa lauantai, mutta viikollakin syödään jos siltä tuntuu. Elämän pieniä nautintoja!

Videoita sentään katsoo joten en minäkään ihan täydellinen taida olla.

Sen verran olen lipsunut periaatteistani, kun taapero jätti päikkärit pois ja tämän mamman oma aika putosi nollaan. Saanpahan lehden luettua.



Tässä päivän ohjelmaamme kuitenkin:

n. klo 8-9: herätys, vähän leikkiä tai lukemista, aamupala ja sen pois korjaaminen

9-10 askartelua, piirtämistä tms " järkevää" tekemistä

10 mennessä päivävaatteet päälle, petaaminen, hampaiden pesu

10 jälkeen ulos puistoon, kauppaan jne.

11.30-12 sisään, vähän leikkiä, lounaan valmistelua jos on tarpeen

12-13 lounaan valmistus, syöminen ja pois korjaaminen (yleensä on lämmitettävä ruoka)

13-14 lukemista, videoita, juttelua

14-15 kävelylenkki, kaupassakäynti tms

15-16 leikkimistä, lukemista, siivoilua, pyykinpesua ja sen kuivumaan laittamista...

16-17.30 ulkoilua

17.30-18 iltaruoka

18-19.30 leikkimistä, lukemista etc., ks yllä

sitten alkaa petitoimet.



Eli näin se aika kuluu lähestulkoon ilman videoita.

... äidin kovasta yrityksestä huolimatta.... :) Mä kun mielellään kattelisin kans piirrettyjä, niin toi lapsi pysyy paikallaan just sen aikaa kun se syö sohvalla keksiä ja sen jälkeen se menee ja repii tv:stä antennipiuhan irti, sammuttaa dvd-soittimen ja renkkaa kaikkea muutakin mihin ei pitäisi olla mitään asiaa... mehua juodaan suurin osa ajasta, koska vesi menee niin huonosti alas ja maitokin tökkii. Karkkia saa joskus, ei niin usein mitä äiti ja isi.... :D lapsi 18kk

että jos minä mielin täyttää astianpesukonetta, siivoilla pöydästä ruokailun jälkiä, siivoilla huushollia tai tehdä muuta järkevää, se onnistuisi vain videoiden voimalla. Että leikkiminen on ainoa asia, joka pitää pois telkun edestä ja teen sitä 8 tuntia päivässä. Ei nuku päiväunia. Kun isi tulee, leikkivuoro siirtyy hänelle. Päivällä pyörii puuha-Pete videoissa välipalan aikaan ja jatkuu siitä erinäisiä minuutteja, jotta saan kahvin juotua. Mutta että 10 minuuttia päivässä - pyh!



Ja jos meillä olisikin useampia lapsia, voisivat viihdyttää kenties toisiaan, mutta tässä oli nyt kyse ainokaisista, joiden seurana on vain se toinen vanhempi päiväsaikaan.



Eikä meillä kyllä lapsikaan halua koko aikaa painaa pitkin huoneistoa aropupun lailla. Se päivittäinen videotuokio tuntuu ihan mukavalta tauolta hänestäkin. Luulen.

Eikös tärkeintä ole, että jokainen toimii niin kuin oman perheensä parhaaksi näkee? Kunhan ei tee ylilyöntejä ;) siis lähinnä lapselle oikeasti vahingollisia juttuja. Meillä on kotona 4-vuotias poika ja pienenpieni siskovauva. Päivät menevät yleensä jokseenkin näin:



8-9 esikoinen herää ja tulee pötköttelemään sänkyymme (mies on jo töissä), jutellaan ja heräillään kaikessa rauhassa

n. 9-9.30 aamupala ja -pesu, päivävaatteet päälle

n. 9.30-10.30 pelaamista, piirtämistä, askartelua tms. yhdessä

viim. 11 mennessä puistoon tai perhekerhoon tms., jossa isompi saa ikäistään seuraa

n. 12 sisään, esikoinen leikkii itsekseen sillä aikaa, kun teen ruoan

n. 12.30-13 lounas

n. 13-14 lyhyt leikki ja sitten lukemista

n. 14-15 päivälepo

n. 15 välipala, jonka jälkeen taas ulos n. tunniksi

n. 16.30 sisälle, laitetaan yhdessä tiskiä, pyykkiä tms. tai leikitään hetki

17 iltaruoka

17.20-17.50 PikkuKakkonen, jos muistetaan...

n. 18-19 poika leikkii kotiin tulleen miehen kanssa, minä surffaan tms.

19.30 iltapuuro (syömässä parhaillaan...), jonka jälkeen iltasatu ja muut iltatoimet

20.30 mennessä nukkumaan



Videoita on katsottu lähinnä kovina pakkaspäivinä (puolisen tuntia tarvittaessa, jos tekeminen alkaa loppua) ja kipeänä. Muulloin me ei vaan olla niitä kaipailtu. Osittain kysymys on varmaan tottumuksesta myös, enkä ole halunnut ottaa tv:tä/videoita/tietokonetta rutiineihin tuota Pikku2:sta lukuunottamatta mukaan vieläkään.



Vauva lähinnä nukkuu ja syö, kun hän on vasta 3 vkoa :) Yhteiset leikkihetket varmaan muuttuvat, kun pikkusisko kasvaa... Silti toivon pystyväni minimoimaan turhan töllötyksen, koska kivempaakin tekemistä keksii helposti (autokisat, majat, seurapelit, palapelit, kotimuskarit cd:n tahdissa, ne legot, lukeminen, piirtäminen, muovailu, askartelu, piiloleikit, valokuvien ottaminen ja katselu, kotileikit, ulkoilu, kavereiden näkeminen jne. jne.). Mutta jokainen tykkää eri asioista ja sekä lapset että vanhemmat on erilaisia. Siksi tosiaan kukin tyylillään. En siis koe perhettämme tiukkikseksi, vaikka näin toimimmekin. Karkkiakaan emme ole nähneet tarpeelliseksi antaa ennen kuin esikoinen itse alkoi ymmärtää sen perään esim. synttäreillä. Se vain tuntui turhalta. Samoin mehut, niitä annetaan nykyisin välipalalla (kyllä se vesi/maito usein kelpaa, jos muuta ei tarjota... toki tässäkin lapset ovat erilaisia).



Ja juu, ihan olen itsekin ollut hyvinkin onnellinen lapsi ja edelleen tasapainoinen, vaikka omassa kodissani on tehty näissä asioissa jokseenkin samalla tavalla ;) Eli lepsuilua tai tiukkistelua tärkeämpää on se, miten lapselle ollaan läsnä ja osoitetaan rakkautta (ja niitä turvallisia rajoja toki myös).

Siitä jos imettää suositusten mukaan, siitä jos ei käytä fyysisiä kurituskeinoja ja nyt jo siitä jos lapsi ei pahemmin juo mehuja tai töllötä tv:tä/videoita.

Aika heikko esitys naiset, surullistakin.

:OI

Selittelysi kuulostaa kuitenkin lähinnä tekosyiltä, mihin sitä tarvitset? Myönnät vain, että et jaksa keksiä tekemistä etkä leikkiä niin paljon kuin jotkut toiset (ei äitien tarvitsekaan olla viihdytysautomaatteja) eikä lapsesi osaa keksiä tekemistä ehkä niin hyvin itse kuin jotkut muut. Tai että teillä nyt vaan tehdään näin ja piste.



Halutessasi voisit kyllä muuttaakin touhua, älä siis selittele turhaan. Miksi lapsi esim. ei osallistu kotitöihin? Sehän on lapsesta hauska leikki, jos siihen tottuu! Entä eikö lapsesi leiki koskaan yksin mitään? Siinäkin kyse on paitsi temperamenttieroista myös totuttamisesta. Videot voisi korvata palapeleillä tai kirjoilla, jos alusta asti totuttaisi. Lapsi ei osaa kaivata sellaista, mihin häntä ei ole totutettu. Sama koskee muuten karkkia ja mehujakin...

Kyllähän nyt 2-vuotiaan kanssa voi tehdä vaikka mitä paitsi noita mainitsemiasi asioita. Kuka 2-v sitäpaitsi haluaa edes vielä katsoa telkkua? Ei meidän lapset ole ainakaan siinä iässä mitään tv:a katselleet! Mehua ovat silloin tällöin maistelleet ja karkkia harvoin. Ehtiihän sitä myöhemminkin.



Kai se aika meni siihen, että ulkoiltiin paljon ja välillä syötiin, leikittiin ja sitten nukuttiin.



Ai ai kun tunnenkin itseni täydelliseksi:DDD. Mutta jos sulle ap tulee oikeasti hyvä mieli siitä, että et tee MITÄÄN suositusten mukaan niin ole hyvä vaan!



Sä ap kuulut niihin ihmisiin, joita oikeasti halveksun: sellaisiin jotka oikein paheksuvat " kaiken maailman suosituksia ja muuta nykyajan hömpänpömppää" !

Nykyisin tuntuu olevan ennemminkin HÄPEÄLLISTÄ toimia muuten kuin suosituksia vastaan, heti saa nipon tiukkisäidin maineen ;) Ihmeellistä touhua. Ymmärrän kyllä ihan hyvin, jos joku toimii toisin kuin meidän perheessä toimitaan. Mutta en kyllä ole kokenut olevani tiukkis vain siksi, että meilläkään ei katsella turhaan videoita/telkkua tai ahmita sokeria. Miksi opettaisin lapsille sellaisia tapoja, joita itsekään en ole koskaan kokenut omikseni? En juurikaan katsele telkkua tai mussuta karkkia, ne ei vaan nappaa.



Älkää nyt hyvät ihmiset tuomitko niitä, joille suositukset passaa. Ei se ole teille tarkoitettu syyllistämiseksi, jos joku toinen perhe toimii toisin kuin te...

Meillä ei kyllä olle niin ahkeria, vaan ulkona käydään vain iltapäivisin pari tuntia. Aamupäivällä joskus pyörii videot, ja illemmallakin tyttö katsoo satunnaisesti lasten tuntia kun laitan ruokaa.

kodin ulkopuolella, jossa aikuinen ei jatkuvasti ole hänen kanssaan ovat nämä lapset aivan hukassa. He eivät osaa leikkiä ellei aikuinen ole koko ajan valvomassa tms. Hakeutuvat jatkuvasti aikuisen seuraan. Joka syksy näitä nuppusia aloittaa päiväkodissa ja viimeistään parin kuukauden päästä vanhemmat ja lapsi ovat kriisissä. Silloin ihmetellään kuinka se pikku mussukka käyttäytyy niin omituisesti " kun ei se koskaan kotona ole"



Paras mitä lapsellenne voitte tehdä, on se että kasvatatte heitä itsenäisiksi. Lapsen pitää osata olla yksinkin, ilman aikuisen ohjaamaa toimintaa.

Löytyihän ne täydelliset taaperoiden äidit tältäkin puolelta, joille sokeri ja televisio on myrkkyä niin kuin tässä jo kirjoitinkin. En minä vertaa itseäni teihin enkä halveksi teitä enkä itseänikään. Ei meillä istuta tunti tolkulla television ääressä suklaata mussuttamassa, mutta ei myöskään istuta sekuntari kädessä, että 10 minuuttia on tullut täyteen tällä viikolla ja nyt televisio kiinni eikä työnnetä vesilasia käteen, ettei hampaat mene piloille ja selitetä, kuinka vain juhlapäivinä ja lakkiaisissa sitten sokeroitua juomaa pienelle.

Ja joka ei vieläkään ymmärrä pointtia, ei sitä sitten ymmärrä.

Ja meillä on 2-vuotias, joka osaa laskea ja kohta lukea, on tuntenut värit jo iät ja ajat ja taitaa vastakohdat. Eikä ole liioittelua eikä selittämistä. Ap lopettaa eikä aio lukea edes lisäkommenttejanne. Hyvää yötä, täydelliset naiset.

Itse pyrin noudattamaan suosituksia ja kasvattamaan lapseni hyvin. Silti meillä katsotaan joskus videoita ja juodaan mehua. Lapsi ei siitä traumatisoidu tai mene pilalle, mutta oman mielenterveyteni kannalta niillä on joskus hyvinkin tärkeä rooli. Vilkas taapero on muuten vaikea saada edes hetkeksi aloilleen ja videoiden katseluaikana minä saan tehdä omia juttujani rauhassa, siivota tai vaikka vain hengähtää.

Ihmisiähän me kaikki vain olemme.

tä meni siihen ulkoiluun.