Lue keskustelun säännöt.
millainen isä hylkää lapsen :'( ?
17.08.2014 |
Uuden vaimon pyynnöstä!?
Läheiselle ystävälle kävi näin. Heidän tyttönsä on 9 vuotta eikä näe enää isäänsä.
voin pahoin, voin fyysisesti pahoin kun edes ajattelen miltä kummitytöstäni tuntuu kun hän huomaa, ettei isä tule enää ikinä hakemaan, vaikka ennen on asunut joka toisen viikon isällään.
Kommentit (142)
En jaksaisi puhua tästä enää. Näin jo suhteen aikana millainen hän on kaiken muunkin pahan lisäksi. No mahdollisuuksia on annettu. Tilanne on yhä huono. Miten se ihminen muka muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:35"]
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Mikään äidin teko ei oikeuta sitä että isä hylkää lapsensa. Ei mikään. Herää sä nyt vaan siihen todellisuuteen, että isä itse valitsi sen ettei tapaa lasta. Isä, ei kukaan muu. Ei vaikka itselleenkin olis helpompi selitellä, että ei mussa mitään vikaa ole, muissa vaan. Isä voi katsoa peiliin, siellä se hylkääjä näkyy.
Minä ymmärsin että tuo viesti oli tarkoitettu satiiriseksi. Kun siis täällä aina kysytään vastaavaa toisinpäin, jos nainen on tehnyt jotain tuomittavaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi puhua tästä enää. Näin jo suhteen aikana millainen hän on kaiken muunkin pahan lisäksi. No mahdollisuuksia on annettu. Tilanne on yhä huono. Miten se ihminen muka muuttuisi.
Ja miksi hemmetissä se lapsi piti kuitenkin tehdä?
jopa 20% lapsista on käenpoikaisia jota "isä" vain kasvattaa eikä oikeasta isä ole maisemissa.
Siihen kun suhteutetaan, lapsien "hylkääminen" on hyvin harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Odotatko tosiaan et nää äidin itkevät kaverit näkevät ystävässään mitään vikaa? Ainahan se kaikki on puolison/exän vikaa ja tämä äiti-parka yrittää ja uhraa kaikkensa....
Minä olen naisena nähnyt monta kertaa sellaista pohjatonta naisten pahuutta, jossa lapsen etu poljetaan säälittä oman katkeruuden vuoksi, että en luottais näihin tarinoihin enää.
Moni varmasti tietää tämän olevan totta, mutta ei myönnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Nämä miesten vieraannuttamistarinat ovat myös usein omantunnon vaientamistarinoita.
Mies ei pystykään katsomaan totuutta silmiin ja myöntämään että on laiminlyönyt lapsensa ja juossut uuden naisen perässä niin että omat lapset ovat unohtuneet.
Sitten kun lapset eivät enää pitkien taukojen jälkeen olekaan halukkaita viettämään aikaa uusheränneen isänsä kanssa niin kappas vaan : vietaannuttamistarina on syntynyt.
Olen näitä nähnyt muutaman enkä väitä etteikö aitoja vieraannuttamisia tapahtuisi.
On myös äitejä jotka hylkäävät samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden tälläisen hullun vainoojaäidin tapauksen olen päässyt/joutunut näkemään liian läheltä. Lapsen äiti mm soitteli joka päivä, myös miehen töihin, vaati elarien päälle koko ajan lisää ja lisää rahaa ja vaati että mies ottaa lapset koska tahansa vaikka keskellä viikkoa, mihinkään normaaleihin tapaamissopimuksiin ei suostunut. Kun mies kieltäytyi kohtuuttomista vaatimuksista, seurauksena aina äidin puolelta tapaamisten esto joksikin aikaa ja kaikille valehtelu miten mies muka ei halua tavata lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kärsinyt raiskauksesta ja saanut lapsen, jota pahoinpitelijäni nyt vuosien jälkeen haluaa tavata. Lapsi ei halua. Itselläni ei ole mitään hyvää sanottavaa hänestä enkä ala valheita kertomaan hänestä lapselle. Vihaan häntä yli kaiken ja pieninkin asia joka muistuttaa hänestä tuo kaikki traumat mieleen ja voin vain itkeä ja toivoa, etten enää ikinä joudu häntä näkemään eikä lapseni, koska se mies on täysin paha. Hän ei kadu tekojaan eikä ole pyytänyt niitä anteeksi vaan uhkailee vain oikeuksillaan geeniensä vuoksi. Lapsen mielipiteestä ja hyvinvoinnista hän ei välitä.
Pistää vihaksi kuulla kuinka jotkut ajattelevat että, kun hän on biologisesti lapsen isä niin lapsen olisi pakko häntä tavata. Ei ole! Ja kuinka joidenkin mielestä geeni perimä tekee hänestä tasapuolisen isän rakastavan perheenisän kanssa.
Isä porukat puolustavat kaikkia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja pedofiilejä ja heidän oikeuksia. Ei lasten hyvinvointia ja etua.
Kun lapsi ei halua tavata niin se on äidin vika eikä biologisen isän tekojen. Eihän pelkäävä äiti voi edes itkemättä puhua lapselle hänen biologisesta isästä. Noista asioista ei pääse ikinä yli, jos pitää tavata pahoinpitelijää ja lapsi huomaa sen tuskan mitä tämä mies hänelle aiheuttaa. Kun teot ovat tarpeeksi pahoja niin parempi kun tekijä pysyy poissa!
Huh huh. Ehkä terapia olisi hyvästä sinulle? Jos lapsi kuulee, että puolet hänen geeneistään on Itse Pahuudelta, ja äiti vain murtuu kun isä mainitaankin, niin melkoista itsevihaa ja mielenterveysongelmia on lapsella tiedossa.
Mutta itse asiaan: ei heru sympatiaa hylkääjäisiä kohtaan täältäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isä löytää uuden naisen ei lapset enää mahdu suunnitelmiin, varsinkaan jos lapset ei tykkää uudesta naisesta. On nähty monessa tapauksessa. Ensin ei ehditä pitää lapsia sovittua 50%, tapaamiset vähenee ja vähenee kunnes tulee enää whatsapp-viesti ja lopulta silloin tällöin parinkympin tilisiirto. Elareista aletaan kiukuttelemaan.
Omalle kohdalle ei ole sattunut, olen naimisissa lasteni isän kanssa ja lapset on jo omillaan mutta lähipiirissä on viimeisen vuoden aikana 4 äijää vaihtanut vaimon nuorempaan ja unohtanut lapsensa
Taitaa näissä tapauksissa useimmiten olla taustalla uuden naisen vaatimus että edelliset lapset hylätään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös äitejä jotka hylkäävät samalla tavalla.
Niin on eikä ole harvinaista. Terveisin 7vuotiaan yh isä.
Tunnen myös monia muita yh isejä
Itselleni jäi kolme alle kouluikäistä lasta, kun mies aivan ykskaks lähtikin toisen naisen mukaan jätti taakseen myös kotikaupunkinsa ja poistui lasten elämästä kokonaan.
Yhteyttä ei halunnut pitää ollenkaan ja lapset vieraantuivat.
Ei pitäny yhteytttä myöhemminkään, ei missään vaiheessa. En ymmärrä, miten mies noin tuosta vain voi jättää perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vaan uudelle parisuhteelle helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin lähtee säätämään exien ja aiemman liiton lasten tapaamisten ja isovanhempien ym. juttujen kanssa. Voi kuullostaa julmalta, mut lapset tottuu muutoksiin ja unohtaakin pian, jos ei tapaa. Mä oon mieheni kanssa aikoinani tehnyt periaatepäätöksen, että hän ei enää tapaa hänen edellisen suhteen lapsia siinä vaiheessa kun me muutettiin yhteen. Mies itse koki et niin on helpompi, että saa keskittyä siihen perheeseen mikä meillä tulee olemaan. Kaikkeen tottuu!
Kuinka sekaisin olet? Hyvin olet oikeuttanut itsellesi toimintanne.
Ainakaan vielä 45-vuotiaana en ole tottunut siihen, että isäni hylkäsi minut.
Se, että te totuitte lapsen poissaoloon nopeasti ei tarkoita sitä, että lapsi olisi kokenut asian samoin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on vaan uudelle parisuhteelle helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin lähtee säätämään exien ja aiemman liiton lasten tapaamisten ja isovanhempien ym. juttujen kanssa. Voi kuullostaa julmalta, mut lapset tottuu muutoksiin ja unohtaakin pian, jos ei tapaa. Mä oon mieheni kanssa aikoinani tehnyt periaatepäätöksen, että hän ei enää tapaa hänen edellisen suhteen lapsia siinä vaiheessa kun me muutettiin yhteen. Mies itse koki et niin on helpompi, että saa keskittyä siihen perheeseen mikä meillä tulee olemaan. Kaikkeen tottuu!
Sä oot kyllä aikamoinen ihmishirviö!
En kehtais tommosella edes ylpeillä.
Toivottavasti miehes ymmärtää jättää sut ja keskittyy lapsiinsa.
Hae ittelles apua.
Susta ei oo kyllä lapsia kasvattamaan.
Sellainen isä joka löytää uuden kumiankan lelukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:35"]
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Meillä lapset tapasivat isäänsä sovitun joka 2. viikonloppu + yksi viikkotapaaminen lisäksi myös muina iltoina; silloin tällöin isä tuli hakemaan vaikkapa vain pyöräilemään kanssaan tms. Sitten isä löysi uuden naisystävän jolla oli lapsia ja siihen loppui kaikki ylimääräinen omien lasten tapaaminen. Isä ei ottanut omia lapsia mukaansa kun meni äitiään, eli lasten mummia, tapaamaan vaan vei sinne naisystävänsä lapset. Mummilaan on matkaa, joten lapset eivät liian usein mummiaan näe. Lapset eivät enää saa sekuntiakaan aikaa vain isänsä kanssa, vaan siinä on liimaantuneena tämän uuden naisen lapset JA se uusi nainen koko ajan. Mulle on ihan sama missä munaansa uittaa, mutta olisi mukavaa jos viettäisi oikeasti aikaansa omien lastensa kanssa sen vähän mitä voi. Ja kun suurin itku tässä on tullut lapsilta juuri siksi ettei isällä enää ole heille aikaa tai he eivät saa enää tehdä asioita isänsä kanssa kun siinä pitää olla KOKO ajan joku niistä naisystävän lapsista tai sitten se naisystävä mukana. Lapset kaipaavat isänsä kanssa vietettyä aikaa. Lisäksi naisystävän tultua kuvioon kaikki hankaloitui muutenkin, enää ei exän kanssa pysty keskustelemaan mistään lapsiin liittyvästä kasvotusten koska "nykyinen ei halua että me keskutelemme ilman että hän tietää mistä puhutaan". ... veti aika sanattomaksi. Mutta itsepä hän on naisensa silläkin kertaa valinnut, toivottavasti tajuaa ajoissa ryhdistäytyä ja viettää aikaa lastensa kanssa enemmän. Kun lapset vielä haluavat sinne mennä, kohta vanhinkin on jo niin iso ettei sitä enää hirveästi kiinnosta lähteä isälleen. Enkä mä aio pakottaa, kyllähän nuo kotona saavat olla.
Outo tuo mummolajuttu. Meille tuli miehen kanssa yhdessä vaiheessa isompi kriisi ja oli todella hilkulla ettei mennyt iittalat jakoon.
Mies oli pari yötä äitinsä luona, jotta saatiin molemmat hengitystilaa. Anoppi sitten tuli käymään ja pyysi, että kävi miten tahansa, niin ettei hän menetä lapsenlastaan elämästään.
Että jännä jos viimeistään mummo ei ala kysellä lapsenlapsen perään. Toisaalta taas, jostainhan se tunnekylmyyskin tietty opitaan...
Kymmenvuotiaaksi olin normaalisti lapsenlapsi. Sitten näinkin isän äidin enää vain rippijuhlissani ja ylppäreissäni. Hän kuoli, kun olin 20 v. Hän taisi olla osa sairasta mielenmallia ja kasvattanut isän päin persettä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:35"]
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Mikään äidin teko ei oikeuta sitä että isä hylkää lapsensa. Ei mikään. Herää sä nyt vaan siihen todellisuuteen, että isä itse valitsi sen ettei tapaa lasta. Isä, ei kukaan muu. Ei vaikka itselleenkin olis helpompi selitellä, että ei mussa mitään vikaa ole, muissa vaan. Isä voi katsoa peiliin, siellä se hylkääjä näkyy.
Niin. Minustakaan omaa jälkeläistä ei pidä hylätä, ei minkäänlaisissa olosuhteissa. Olen kuitenkin lähipiirissä nähnyt useammankin tapauksen, jossa nuori pari on seurustellut ja tytölle/naiselle on joko tullut kauhea vauvakuume tai sitten hän on ollut epävarma siitä, pysyykö seurustelukumppani hänen vierellään vai lähteekö jonkun muun matkaan. Useassa tapauksessa naisosapuoli on päätynyt yrittämään vanhanaikaista ja "unohtaa" ehkäisyn ja tulee raskaaksi. Sanoo silmät kirkkaina, että pillerit petti, söin niitä koko ajan mutta tulin silti raskaaksi. Tai että unohdin kerran ottaa yhden pillerin.
Tulevalla isällä ei siis ole ollut pienintäkään ajatusta tai halua tulla isäksi, ainakaan siinä vaiheessa elämäänsä tai ainakaan sen naisen lapselle. Tilanne voi hänestä tuntua todella ahdistavalta. Kuulostaa hirveältä ja raadolliselta, mutta aika monet seurustelevat lähinnä säännöllisen seksin vuoksi ja että olisi vaan joku jonka kanssa olla, eikä suinkaan siitä syystä että ovat mielestään löytäneet sen oikean ja haluavat perustaa perheen.
Niin ollen pystyn kuitenkin jollain tasolla ymmärtämään sen, että vastoin omaa tahtoaan isäksi tullut, varsinkin jos hän on kovin nuori ja/tai muuten epäkypsä, sanoutuu aluksi irti lapsesta kokonaan. Se on surullista, mutta toivon mukaan asia kuitenkin muuttuu hänen kypsyessään ja hän haluaa alkaa pitää yhteyttä lapseen myöhemmässä vaiheessa. Sitten kun hän on kypsä isäksi ja kantamaan vastuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta niin aivan järkyttävää!
Oikeasti?!:) Omassa lapsuudessa kultaisella 70- ja 80-luvulla tämä oli ihan sääntö. Jos ero tuli, isä katosi uuden lastensa elämästä viimeistään siinä vaiheessa kun uuden suhteen eka kullannuppu syntyi. Ja AINA sen nyxän vaatimuksesta. Itsellekkin kävi näin ja tosiaan useammalle kaverilleni. Että kun joskus oli ketju, jossa muisteltiin 80-lukua kulta-aikana, voin sanoa, että ei ollut. Nykyään on paremmin.
Up