Lue keskustelun säännöt.
Voitko vaikuttaa miehesi menoihin?
03.05.2014 |
Itseäni vaivaa nyt se että en ole koko suhteemme aikana voinut vaikuttaa mielipiteelläni yhtään poikaystävän menoihin. Mies AINA kysyy että voiko mennä/ilmoittaa että on menossa, sanoin mitä tahansa niin mies menee silti. Vaikka välillä sanoisin että "älä mene, ole tämä ilta mun kanssa" Mies menee silti. Eli ystävät aina mun edellä.
Voitteko te pyynnöllä vaan saada miehen jäämään kotiin ja saako edes toisen menoja kieltää?
Keskustelua kiitos :-( Miksi edes kysyä että "voiko mennä" jos menee silti. huoh
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 19:52"]
munkii mies laittaa kaverit aina edelle. Minä olen se joka joustaa kyllä aina, mutta auta armias jos joku kaveri pyytää kahville/muutamille/salille jne. niin sinne se kyllä lähtee vaikka keskellä yötä! ärsyttävää
Ja joo, olen harkinnut jopa eroa tän takia.
[/quote]
Joo, tiedän tunteen. EI tosiaan tunnu kovin mukavalta. Vaikka olisin oikeasti pahassa flunssassa ja pyytäisin poikaystävää seuraksi, niin ei todellakaan tulisi jos kaverit on pyytäneet johonkin -.- -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitaan yhdessä menoista. Esim. minä sovittelen harrastusmenoni sopimaan miehen työjuttuihin, joudun siis joskus jättämään harrastuksen väliin. Mies puolestaan menee äärimmäisen vähän, joten mä usein myös ehdotan, että lähtisi jonnekin...
No mun mieheni saa ainakin mennä jos haluaa, samoin minä saan mennä jos haluan. Hän ei ole mun isä, enkä mä ole mieheni äiti, jolta pitää kysyä lupa sille mitä saa tehdä ja mitä ei.
Toki kohteliaisuudesta ja huomaavaisuudesta ilmottelee, mutta ei tulis mieleenikään kieltää ukkoa esim. tapaamasta kavereitaan... Hohhoijaa. Monilla naisilla on ihan ihme ajatus parisuhteesta, että silloin määrätään mitä mies tekee.
Toiseksi aina jään, ihan turhaa edes yrittää saada sitä ymmärtämään miten pahalta tuntuu aina jäädä toiseksi kaikille muille menoille.. Itse sitten yksin Joutsan omista menoista että joskus yhteistä aikaa.. Erokin käynyt monet monet kerrat mielessä :( mut kai sitä voi vielä katsoa jos joskus minäkin alkaisin jotain miehelle merkkaamaan.
Ei mun mies koskaan kysy että voiko mennä, ei vaikka meillä on lapsia joita pitää jonkun vahtia kokoajan. Saan olla kiitollinen jos mies sanoo että on menossa jonnekin. Kun minä olen menossa jonnekin, niin kysyn kyllä etukäteen tai sanon, että on meno, oletko poikien kanssa vai onko sulla jotain. Kyllähän se ärsyttää, jo ennen lapsia, kun mies viettää kaikki vapaailtansa vanhan äitinsä kanssa, ja minä yksin/lasten kanssa. Äiti on vanha ja sairas, mutta mies on käynyt siellä pitämässä seuraa mun aikana jo kohta 15 vuotta. Kerrankin kun kaksoset oli aika pieniä, anoppi oli meidän mukana käymässä miehen veljen luona, ja siellä alkoi iloisena jutella että kun tuo nuorin poika tulee aina käymään ja siinä syödään iltapalaa ym. (anoppi tyrkyttää aina ruokaa kaikille vaikka ei haluaisi) Kyllä mua kieltämättä vitutti ajatus, että minä hoidan kaksosia yksin kotona, kun viittäkymppiä lähentelevä mies istuksii äitinsä luona iltapalalla, sanoin että kyllä meillä kotonakin on iltapalaa.. Anoppi on jo 85v. joten turha sille on mitään oikein sanoa, mutta miehelle olen kyllä sanonut, miehen mielestä hän käy äitinsä luona vain puoli tuntia, sitten käy kävelylenkillä kolme varttia korkeintaan, no mulle se pari-kolme tuntia mikä siinä menee oikeasti on aika pitkä aika kun lapset alka iltaa kohti olla väsyneitä ja riehuntaa ja tappelua on enemmän kuin päivällä.
Kyllä mies on alkanut olla koko ajan enemmän lasten kanssa mitä isompia pojat on, mies käy joka päivä heidän kanssaan leikkipuistossa ja antaa vapaapäivinä minun nukkua aamulla, ja myös joka ilta antaa pojille iltapuuron ja lukee iltasadun, ja nukuttaakin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei kysy minulta, voiko hän mennä johonkin, vaan ilmoittaa menevänsä esim. seuraavana iltana ulos kavereiden kanssa tai lähtevänsä parin vkon kuluttua työmatkalle (ilmoittaa siis hyvissä ajoin). Yleensä hänen menonsa sopivat minulle, mutta tiedän myös sen, että jos pyydän, meno perutaan. Kerran perui jopa työmatkansa kun pyysin ja oli hyvä syy. Ilman hyvää syytä en pyydäkään, joten ei ole tarvinnut kiistellä tällaisista.
Voin vaikuttaa, mutta ei ole vielä tarvinnut, kun mies miettii itse liikaakin, onko jokin hänen menonsa kohtuullinen ja haittaako se mahdollisesti minua, jos hän menee. Alussa suorastaan ärsytti, kun mies kysyi jokaiseen pikkumenoon "luvan" ja sille piti vakuuttaa että joo, saat mennä. Ja saattaa reppana vielä soitellakin, että joko pitää tulla kotiin vai saako vielä olla. :D En ole yli vuoden seurustelumme aikana yhtään menoa kyllä kieltänyt.
Arvostan yhä enemmän tuota mieheni piirrettä ja hänen huomaavaisuuttaan minua kohtaan. Tuntuu turvalliselta haaveilla jopa lapsista hänen kanssaan...
Ennemmin meillä minä olen se, joka ei meinaa muistaa, että menoista voisi keskustella etukäteen kumppanin kanssa vaan saatan innoissani sopia jotain kavereiden kanssa... Mutta täytyy yrittää parantaa tapojani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 20:00"]
No mun mieheni saa ainakin mennä jos haluaa, samoin minä saan mennä jos haluan. Hän ei ole mun isä, enkä mä ole mieheni äiti, jolta pitää kysyä lupa sille mitä saa tehdä ja mitä ei.
Toki kohteliaisuudesta ja huomaavaisuudesta ilmottelee, mutta ei tulis mieleenikään kieltää ukkoa esim. tapaamasta kavereitaan... Hohhoijaa. Monilla naisilla on ihan ihme ajatus parisuhteesta, että silloin määrätään mitä mies tekee.
[/quote]
Hohhoijaa. En minäkään ole mieheni äiti, eikä hän isäni, mutta yhdessähän tässä parisuhteessa ollaan! Ei me mitään kämppiksiä olla. Ei meillä mitään lupia kysellä, vaan kysytään, että sopiiko se toisen kuvioon.
Perhe menee meillä kavereiden jne edelle, eli jos olen miettinyt mennä vaikka kahville tai minne nyt ikinä ja mies pyytää, että voisinko jäädä kotiin kun hänellä on huono olo, niin totta kai jään.
Missä täällä on kukaan sanonut haluavansa määräillä miehensä tekemisiä? Pyytäminen ja määrääminen on eri asioita. Parisuhteessa on toki hyvä säilyttää omia asioita ja menoja, mutta kyllä parisuhteen pitäisi kestää se, että toinen joskus pyytää jäämään kotiin.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 19:52"]
munkii mies laittaa kaverit aina edelle. Minä olen se joka joustaa kyllä aina, mutta auta armias jos joku kaveri pyytää kahville/muutamille/salille jne. niin sinne se kyllä lähtee vaikka keskellä yötä! ärsyttävää
Ja joo, olen harkinnut jopa eroa tän takia.
[/quote]
Joo, tiedän tunteen. EI tosiaan tunnu kovin mukavalta. Vaikka olisin oikeasti pahassa flunssassa ja pyytäisin poikaystävää seuraksi, niin ei todellakaan tulisi jos kaverit on pyytäneet johonkin -.- -ap
[/quote]
Joo kuulostaa täsmälleen meidän menolta! Joskus vuosia sitten kun asuin vielä vanhempieni luona ja olin todella sairaana kaipasin tietysti miehen seuraa ja lupasikin tulla luokseni. Mä sitten odottelin tuntikausia että koska se tulee kunnes soitin sille ja kappas, mies olikin lähtenyt kaverinsa kanssa oluelle kun kaveri oli pyytänyt!!
ois jo silloin pitänyt tietää että tällaista se tulee olemaan aina.. huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaksi aikuista ihmistä on parisuhteessa, silloin ei tarvita sääntöjä tai "vaikuttamista".
Parisuhteeseen kuuluu mielestäni kunnioitus. Molemmat osapuolet tekevät itsenäisesti omat valintansa. Jos valinta loukkaa toista osapuolta, ongelmasta tulee puhua. ;)
Totta kai voin. Ihan kuten mieskin voi vaikuttaa minun menoihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jomman kumman on oltava lapsen kanssa kotona, joten tottaki niitö menoja sovitaan ja vuorotellaaan. Joskus oli työpaikan pikkujoulut samaan aikaan, heitettiin lanttia kumpi jää kotiin, yhden kerran sain työpaikan saunaillan siirrettyä toiseen viikkon :)
Mutta jos mulla olisi joku järkevä syy pyytää jäämään mun seuraksi kotiin, niin eiköhän tuo jäisi...toisaalta ollaan sen verran kotihiiriä, että mieluummin sitä välillä potkii tuulettumaan ulos.
Voin vaikuttaa, mutta jos/kun vaikutan, mies istuu k*rpä otsassa ja valittaa ettei ikinä saa mennä ja että mitä se multa on pois jos hän lähtee parille. Lähdöt on siis extempore-luonteisia ja kun meillä on tuota yhteistä perhettäkin, musta on omituista että kesken illanvieton on tarve lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi vaikuttaa mitenkään! Vituttaa ja kaverit menee aina edelle! Jättää asioita kertomatta ja valehtelee aina. Oi miksi jatkan tätä suhdetta.. hmmm.... ei onneksi oo lapsia. Ei olla ikinä kahdestaan. Ero ois varmaan ajankohtaista.. harmi :-/
Enpä menisi mieheni luo, jos se olisi pahassa flunssassa. Sairastuisin vielä itsekin!
Hankkikaa naiset itsellenne harrastuksia ja kavereita. Sitten tiedätte kuinka hyvin niiden kanssa viihtyy. Ei sen miehen pidä olla maailman napa. Jos ootte vaikka 50vuotta sen ukon kanssa yhdessä, niin varmasti alatte arvostamaan omaa kaveri- ja harrastusaikaa.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 21:15"]
En voi vaikuttaa mitenkään! Vituttaa ja kaverit menee aina edelle! Jättää asioita kertomatta ja valehtelee aina. Oi miksi jatkan tätä suhdetta.. hmmm.... ei onneksi oo lapsia. Ei olla ikinä kahdestaan. Ero ois varmaan ajankohtaista.. harmi :-/
[/quote] Miten niin harmi, kun mies on valehtelijanuija? Avaa nyt silmäsi hölmö.
välillä voin, välillä en. yleensä en edes yritä vaikuttaa. minulla on omatkin menoni. Mutta minusta on tärkeää että sanot tahtosi ääneen, se mitä poikaystäväsi tekee on sitten hänen valintansa.
No tuskin tulee ton miehen kanssa lasta, ja jos tulee niin monen vuoden päästä :D Juuri siksi koska mies on vielä täysin kakara ja omat menot on aina tärkeimmät. Lasta harkitaan sitten kun jaksaa välillä olla kotona ja ottaa vastuuta..
-ap
munkii mies laittaa kaverit aina edelle. Minä olen se joka joustaa kyllä aina, mutta auta armias jos joku kaveri pyytää kahville/muutamille/salille jne. niin sinne se kyllä lähtee vaikka keskellä yötä! ärsyttävää
Ja joo, olen harkinnut jopa eroa tän takia.