millainen isä hylkää lapsen :'( ?
Uuden vaimon pyynnöstä!?
Läheiselle ystävälle kävi näin. Heidän tyttönsä on 9 vuotta eikä näe enää isäänsä.
voin pahoin, voin fyysisesti pahoin kun edes ajattelen miltä kummitytöstäni tuntuu kun hän huomaa, ettei isä tule enää ikinä hakemaan, vaikka ennen on asunut joka toisen viikon isällään.
Kommentit (142)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:57"]
"Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta"
Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat eroavat ja on tosi ala-arvoista laittaa lapsi pelinappulaksi ja kostonvälineeksi, lapsi on kuitenkin syytön. Myös tässä tapauksessa isä on "narsistinen kusipää".
[/quote]
Yhtälailla se äitikin pelaa, eli on myös narsisti kusipää. Miksi vain isää syytetään?"
Nyt puhuttiin hylkääjä-isistä. Tietysti yhtälailla se äitikin on, jos hylkää oman lapsensa uuden puolison tai perheen vuoksi.
En voisi elää päiväkään tuollaisen ihmisen kanssa, sillä oman lapsen hylkääminen kertoo erittäin paljon tunnekylmyydestä, empatian puutteesta ja vastuuttomuudesta. Pelkkä ajatuskin jo puistattaa. Ydinperheen äitinä en voi ymmärtää, miten joku voi jakaa elämänsä hänen kanssaan ja perustaa vielä perheen, kun entisetkin velvoitteet on hoitamatta, jolloin perhe-elämä perustuu kulisseihin, joka voi romahtaa millä hetkellä hyvänsä.
[/quote]
Et ottanut kantaa niihin lähiäiteihin, jotka pitivät lasta pelinappulana, minkä seurauksena isä hylkäsi lapsen?
[/quote]
Millä tavalla pelinappulana? Mä haluaisin ihan konkreettisen esimerkin, enkä pelkkää sanahelinää taloudellisesta hyväksikäytöstä (ts. elareiden vaatimisesta)?
[/quote]
Sulla on aika suppea tietämys asioista, jos kuvittelet, että elarit on ainoa keino hyötyä taloudellisesti exästä eron jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:57"]
"Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta"
Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat eroavat ja on tosi ala-arvoista laittaa lapsi pelinappulaksi ja kostonvälineeksi, lapsi on kuitenkin syytön. Myös tässä tapauksessa isä on "narsistinen kusipää".
[/quote]
Yhtälailla se äitikin pelaa, eli on myös narsisti kusipää. Miksi vain isää syytetään?"
Nyt puhuttiin hylkääjä-isistä. Tietysti yhtälailla se äitikin on, jos hylkää oman lapsensa uuden puolison tai perheen vuoksi.
En voisi elää päiväkään tuollaisen ihmisen kanssa, sillä oman lapsen hylkääminen kertoo erittäin paljon tunnekylmyydestä, empatian puutteesta ja vastuuttomuudesta. Pelkkä ajatuskin jo puistattaa. Ydinperheen äitinä en voi ymmärtää, miten joku voi jakaa elämänsä hänen kanssaan ja perustaa vielä perheen, kun entisetkin velvoitteet on hoitamatta, jolloin perhe-elämä perustuu kulisseihin, joka voi romahtaa millä hetkellä hyvänsä.
[/quote]
Et ottanut kantaa niihin lähiäiteihin, jotka pitivät lasta pelinappulana, minkä seurauksena isä hylkäsi lapsen?
[/quote]
Millä tavalla pelinappulana? Mä haluaisin ihan konkreettisen esimerkin, enkä pelkkää sanahelinää taloudellisesta hyväksikäytöstä (ts. elareiden vaatimisesta)?
[/quote]
Sulla on aika suppea tietämys asioista, jos kuvittelet, että elarit on ainoa keino hyötyä taloudellisesti exästä eron jälkeen.
[/quote]
siis kun nyt ei ole kyse rahasta, vaan siitä että isä hylkää LAPSENSA? Vai onko sun mielestä perusteltua, että jos isä joutuu maksamaan elareita tai tekemään eron jälkeen osituksen, niin sen aiheuttaman mielipahan vuoksi on ihan ok hylätä lapsensa? Avaa logiikkaasi, se vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Pelinappulana käyttäminen on jo vaan sitäkin että vaatimalla vaaditaan tapaamissopimus. Että sille ei riitä jos niiden lasten isä sanoo, että tapaa sitten lasta kun pystyy tapaamisaikoja järjestämään. Että simputetaan sillä tapaamissopimuksella, kun halutaan viedä toiselta vähintään yksi viikonloppu pois kuukaudessa jolloin ei voi mitään suunnitella vapaasti ja sitten nautitaan siitä tilanteesta. Tai useinhan niitä viedään enemmänkin, kaksi viikonloppua taitaa olla se vakio.
Juu sama koettu exäni kanssa. Kun tapasimme hänellä oli jo 2v tytär jonka kanssa ei ollut tekemisissä, syyksi väitti lapsen äitiä. Kun tulin raskaaksi miehelle se oli ok ja hän oli hyvä isä. Sitten kun pojallamme todettiin autismi, meni mies kipsiin. Hetken siinä pyöri vielä mutta sitten lähti ovet paukkuen. Ei ole sen jälkeen ottanut yhteyttä tai halunnut tavata lastaan. Hän saanut 2 lasta naisen kanssa jonka jälkeen oli minun jälkeen, ei kuulemma tekemisissä heidänkään kanssaan enään.
Jos kyse on taloudesta ja isä on tullut hyväksikäytetyksi mainitsemissasi asioissa niin kyllä. Jos kyse on kiusanteosta, pomputtelusta tai muusta isän elämän vaikeuttamisesta niin kyllä. Niin se metsä vaan vastaa kuin sinne huudetaan. Sijaiskärsijänä on lapsi, mutta se on hänen äitinsä valinta. Lapsen edulla kovasti ratsastetaan, mutta unohdetaan erottaa se äidin edusta.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:28"]
Jos kyse on taloudesta ja isä on tullut hyväksikäytetyksi mainitsemissasi asioissa niin kyllä. Jos kyse on kiusanteosta, pomputtelusta tai muusta isän elämän vaikeuttamisesta niin kyllä. Niin se metsä vaan vastaa kuin sinne huudetaan. Sijaiskärsijänä on lapsi, mutta se on hänen äitinsä valinta. Lapsen edulla kovasti ratsastetaan, mutta unohdetaan erottaa se äidin edusta.
[/quote]
Ei kyllä se oli ISÄN valinta. Isä päätti käyttää lasta koston välineenä. Katso peiliin, siellä sä näet sen hylkääjän ja syyllisen. Vaikka äiti tekisi mitä, niin lapselle sitä ei kosteta. Lapsi ei vastaa äitinsä tekemisistä. Lapsi on lapsi ja äiti on äiti. Kaksi aivan eri ihmistä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:28"]
Jos kyse on taloudesta ja isä on tullut hyväksikäytetyksi mainitsemissasi asioissa niin kyllä. Jos kyse on kiusanteosta, pomputtelusta tai muusta isän elämän vaikeuttamisesta niin kyllä. Niin se metsä vaan vastaa kuin sinne huudetaan. Sijaiskärsijänä on lapsi, mutta se on hänen äitinsä valinta. Lapsen edulla kovasti ratsastetaan, mutta unohdetaan erottaa se äidin edusta.
[/quote]
Ei kyllä se oli ISÄN valinta. Isä päätti käyttää lasta koston välineenä. Katso peiliin, siellä sä näet sen hylkääjän ja syyllisen. Vaikka äiti tekisi mitä, niin lapselle sitä ei kosteta. Lapsi ei vastaa äitinsä tekemisistä. Lapsi on lapsi ja äiti on äiti. Kaksi aivan eri ihmistä.
[/quote]
Isien pahat teot kostetaan pojille, äitien myös. Äiti päätti lähteä tielle, mikä johtaa hylkäämiseen. Äitibonn syyllinen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:40"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:28"]
Jos kyse on taloudesta ja isä on tullut hyväksikäytetyksi mainitsemissasi asioissa niin kyllä. Jos kyse on kiusanteosta, pomputtelusta tai muusta isän elämän vaikeuttamisesta niin kyllä. Niin se metsä vaan vastaa kuin sinne huudetaan. Sijaiskärsijänä on lapsi, mutta se on hänen äitinsä valinta. Lapsen edulla kovasti ratsastetaan, mutta unohdetaan erottaa se äidin edusta.
[/quote]
Ei kyllä se oli ISÄN valinta. Isä päätti käyttää lasta koston välineenä. Katso peiliin, siellä sä näet sen hylkääjän ja syyllisen. Vaikka äiti tekisi mitä, niin lapselle sitä ei kosteta. Lapsi ei vastaa äitinsä tekemisistä. Lapsi on lapsi ja äiti on äiti. Kaksi aivan eri ihmistä.
[/quote]
Juuri näin. Ja toi tyyppi jota lainasit ei EDELLEENKÄÄN antanut niitä konkreettisia esimerkkejä pompottelusta tai kiusanteosta. Mitä ne ovat ihan käytännössä? Sitä että isä joutuu maksamaan elatusmaksuja? Sitä että isää suostutellaan tekemään tapaamissopimus? Sitä, että isän odotetaan oma-aloitteisesti pitävän lapsiin yhteyttä? Nimittäin pahimmissa tapauksissa isä pitää jo noitakin pyyntöjä pompotteluna, jos sattuu olemaan sellainen isä, joka ei haluaisi lasten millään tavalla sotkevan omaa elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:23"]
Pelinappulana käyttäminen on jo vaan sitäkin että vaatimalla vaaditaan tapaamissopimus. Että sille ei riitä jos niiden lasten isä sanoo, että tapaa sitten lasta kun pystyy tapaamisaikoja järjestämään. Että simputetaan sillä tapaamissopimuksella, kun halutaan viedä toiselta vähintään yksi viikonloppu pois kuukaudessa jolloin ei voi mitään suunnitella vapaasti ja sitten nautitaan siitä tilanteesta. Tai useinhan niitä viedään enemmänkin, kaksi viikonloppua taitaa olla se vakio.
[/quote]
Mutta eikö se isä yhtälailla simputa sitä äitiä jos mitään tapaamissopimusta ei ole? Silloin äiti ei voi ikinä suunnitella mitään koska ei tiedä onko hänellä lapset vai ei? Eikö isä silloin nauti kun saa pitää äitiä talutusnuorassa ja voi viedä tältä vaikka kaikki vapaat viikonloput jos sattuu huvittamaan?
Ja herranjestas sentään, onko oman lapsen tapaamiset sulle tosiaan vain vapauden menetys? Etkö sun pitäis pikemminkin ajatella että sä saat olla omien lastesi kanssa? Mitä enemmän sen parempi.
Mutta ehkä sun on parempikin olla pois niiden lasten elämästä, kun se on noin vaikeaa. Tuskin ne tunnevammaista isää edes kaipaa. Eiköhän ne lapset ole huomanneet olevansa vain riesoja ja pelinappuloita isänsä elämässä. Keino simputtaa exää joka uskalsi lähteä ja jättää tämän hienon ja hyvän miehen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:28"]
Jos kyse on taloudesta ja isä on tullut hyväksikäytetyksi mainitsemissasi asioissa niin kyllä. Jos kyse on kiusanteosta, pomputtelusta tai muusta isän elämän vaikeuttamisesta niin kyllä. Niin se metsä vaan vastaa kuin sinne huudetaan. Sijaiskärsijänä on lapsi, mutta se on hänen äitinsä valinta. Lapsen edulla kovasti ratsastetaan, mutta unohdetaan erottaa se äidin edusta.
[/quote]
Ei kyllä se oli ISÄN valinta. Isä päätti käyttää lasta koston välineenä. Katso peiliin, siellä sä näet sen hylkääjän ja syyllisen. Vaikka äiti tekisi mitä, niin lapselle sitä ei kosteta. Lapsi ei vastaa äitinsä tekemisistä. Lapsi on lapsi ja äiti on äiti. Kaksi aivan eri ihmistä.
[/quote]
Isien pahat teot kostetaan pojille, äitien myös. Äiti päätti lähteä tielle, mikä johtaa hylkäämiseen. Äitibonn syyllinen.
[/quote]
Sä olet sairas.
Tulee kusipäisiä pentuja, kun niitä nykyään nostetaan jalustalle maailmannavoiksi. Hyljätty mikä hyljätty, muuta tilalle elämään. Vaikka jalkapalloa.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 22:59"]
Joskus on vaan uudelle parisuhteelle helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin lähtee säätämään exien ja aiemman liiton lasten tapaamisten ja isovanhempien ym. juttujen kanssa. Voi kuullostaa julmalta, mut lapset tottuu muutoksiin ja unohtaakin pian, jos ei tapaa. Mä oon mieheni kanssa aikoinani tehnyt periaatepäätöksen, että hän ei enää tapaa hänen edellisen suhteen lapsia siinä vaiheessa kun me muutettiin yhteen. Mies itse koki et niin on helpompi, että saa keskittyä siihen perheeseen mikä meillä tulee olemaan. Kaikkeen tottuu!
[/quote]
Järkyttävä olet. Isäni on hylännyt minut ja se traumatisoi minut vuosiksi. Suhteeni miesopettajiin ja kaikkiin miehiin oli tosi hankala. Aikuisuuden kynnyksellä sairastuin psyykkisesti ja psykosomaattisesti ja jouduin purkamaan asiaa pari vuotta terapiassa. Sittenkin vielä saatoin mennä lukkoon tai itkeä isääni ja kaipasin häntä suuresti. Syntymäpäivät, isänpäivät jne. ovat olleet tosi vaikeita. Vielä nytkin, paljon myöhemmin, kun olen asian kanssa sinut, tapahtuu jotain, joka muistuttaa isän menetyksestä ja haava aukeaa.
[/quote]
Koskettavan rehellinen kertomus isän tärkeydestä :( Oletko sattumalta lukenut terapeutti Seppo Jokisen kirjaa Isänikävä? Ehkä se voisi jotenkin auttaa sinua - ja myös oheisessa videossa sanotaan mielestäni tavattoman koskettavia ja lohduttavia asioita ihmiselle, joka kaipaa isää. Video isän rakkaudesta: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Seppo Jokisen kirja: http://www.kristillinenkirjakauppa.fi/index.php?sid=30003&tuoteid=9985
Tässäkin ketjussa taas mukana jokaisen AV-keskustelun vakiohahmot: pari tunnevammaista jankuttajaa ja yksi Raamatulla päähän paukuttava uskis :D
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:55"]
Tulee kusipäisiä pentuja, kun niitä nykyään nostetaan jalustalle maailmannavoiksi. Hyljätty mikä hyljätty, muuta tilalle elämään. Vaikka jalkapalloa.
[/quote]
Järkyttävää, järkyttävää! Ei voi olla totta, sanokaa mulle ettei ole todellista, että joku aikuinen kirjoittaa tuollaista. Että siis lääkkeeksi hylkäämiseen harrastuksia ja urheilua?? Tiedoksi vaan, että tällaisia empatiavammaisia juttuja kirjoittavat yleensä ne, jotka ovat ITSE KOKENEET hylkäämisen tms., mutta eivät sitä ole ikinä käsitelleet tai saaneet mahdollisuutta parantua sisäisesti.
Juuri siksi heille on tärkeää (ja epäterveen helppoa) mitätöidä ja vältellä toisten ihmisten hylkäämiskokemuksia tai muita psyykksiä kipuja: ne muistuttavat heitä omasta kipukohdastaan.
Isäksi pakotettu tekee usein näin. Oikeasti se lapsen hankinta ei ole vain naisen päätös "minä haluan vauvan, sun mielipide ei kiinnosta" parisuhteessa on aina kaksi, ei vain nainen! Jos haluaa lapsen miehen kanssa, joka ei lapsia halua.. On julmaa pakottaa hänet isäksi. Pitäisi osata lopettaa suhde, ja etsiä mies joka haluaa isäksi!
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:53"]
Tässäkin ketjussa taas mukana jokaisen AV-keskustelun vakiohahmot: pari tunnevammaista jankuttajaa ja yksi Raamatulla päähän paukuttava uskis :D
[/quote]
Höpö, höpö! Yritä nyt vähän sietää: ensinnäkin kukaan ei ole tunne-elämältään täysin ehjä ja toiseksi en itse ole huomannut tässä ketjussa yhtään Raamatulla päähän lyöjää.
Miehen kannattaisi paljon mieluummin tavata lasta mieluummin vaikka kerran kuussa. Etäinen suhde on kahdenkymmenen vuoden aikajänteellä kummallekin paljon parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Silloin kumpikin on vapaa vellomaan omissa luuloissaan ja kuvitelmissaan, ja se ei tee hyvää mielenterveydelle. Lisäksi siten ei näyttäytyisi yhteisön silmissä ryökäleenä vaan miehenä, joka yrittää tehdä parhaansa.
Noin tekisin itsekin, jos minulle jostakin syystä vahinkolapsi siunaantuisi.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 01:59"]
Isäksi pakotettu tekee usein näin. Oikeasti se lapsen hankinta ei ole vain naisen päätös "minä haluan vauvan, sun mielipide ei kiinnosta" parisuhteessa on aina kaksi, ei vain nainen! Jos haluaa lapsen miehen kanssa, joka ei lapsia halua.. On julmaa pakottaa hänet isäksi. Pitäisi osata lopettaa suhde, ja etsiä mies joka haluaa isäksi!
[/quote]
Ei ainakaan mun tuntemissani lapsenhylkääjämies -tapauksissa ole ollut kyse siitä että isä ois pakotettu isäksi. Päinvastoin, ovat olleet itse erittäin innokkaasti haluamassa vanhemmaksi ja eräs mulle läheinen ihminen jopa kävi mulle ja miehelleni itkemässä aikoinaan sitä kun vaimon oli niin vaikeaa tulla raskaaksi, harkitsivat hedelmöityshoitoja. Eiköhän toi ole ennemminkin taas yksi niistä vakiselityksistä, joita eron jälkeen tarjotaan hyväksyttäväksi syyksi olla pitämättä lapseen yhteyttä. "Mut huijattiin (/manipuloitiin/pakotettiin) isäksi!" tai vaihtoehtoisesti "Ex-vaimoni on vieraannuttaja!"
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:23"]
Pelinappulana käyttäminen on jo vaan sitäkin että vaatimalla vaaditaan tapaamissopimus. Että sille ei riitä jos niiden lasten isä sanoo, että tapaa sitten lasta kun pystyy tapaamisaikoja järjestämään. Että simputetaan sillä tapaamissopimuksella, kun halutaan viedä toiselta vähintään yksi viikonloppu pois kuukaudessa jolloin ei voi mitään suunnitella vapaasti ja sitten nautitaan siitä tilanteesta. Tai useinhan niitä viedään enemmänkin, kaksi viikonloppua taitaa olla se vakio.
[/quote]
Hylkäämistähän se on, jos pitää omaa lastaan niin suurena rasitteena, ettei halua luokseen edes parina viikonloppuna kuussa. Mitä jos se toinenkin vanhempi haluaisi tavata lastaan vain silloin kuin sattuu sopimaan, vaikka kerran kuussa?
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 00:03"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:57"]
"Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta"
Ei ole lapsen syy, jos vanhemmat eroavat ja on tosi ala-arvoista laittaa lapsi pelinappulaksi ja kostonvälineeksi, lapsi on kuitenkin syytön. Myös tässä tapauksessa isä on "narsistinen kusipää".
[/quote]
Yhtälailla se äitikin pelaa, eli on myös narsisti kusipää. Miksi vain isää syytetään?"
Nyt puhuttiin hylkääjä-isistä. Tietysti yhtälailla se äitikin on, jos hylkää oman lapsensa uuden puolison tai perheen vuoksi.
En voisi elää päiväkään tuollaisen ihmisen kanssa, sillä oman lapsen hylkääminen kertoo erittäin paljon tunnekylmyydestä, empatian puutteesta ja vastuuttomuudesta. Pelkkä ajatuskin jo puistattaa. Ydinperheen äitinä en voi ymmärtää, miten joku voi jakaa elämänsä hänen kanssaan ja perustaa vielä perheen, kun entisetkin velvoitteet on hoitamatta, jolloin perhe-elämä perustuu kulisseihin, joka voi romahtaa millä hetkellä hyvänsä.
[/quote]
Et ottanut kantaa niihin lähiäiteihin, jotka pitivät lasta pelinappulana, minkä seurauksena isä hylkäsi lapsen?
[/quote]
Millä tavalla pelinappulana? Mä haluaisin ihan konkreettisen esimerkin, enkä pelkkää sanahelinää taloudellisesta hyväksikäytöstä (ts. elareiden vaatimisesta)?