Lue keskustelun säännöt.
millainen isä hylkää lapsen :'( ?
17.08.2014 |
Uuden vaimon pyynnöstä!?
Läheiselle ystävälle kävi näin. Heidän tyttönsä on 9 vuotta eikä näe enää isäänsä.
voin pahoin, voin fyysisesti pahoin kun edes ajattelen miltä kummitytöstäni tuntuu kun hän huomaa, ettei isä tule enää ikinä hakemaan, vaikka ennen on asunut joka toisen viikon isällään.
Kommentit (142)
Meillä kävi lähes samoin. Ennen tapasivat joka viikko useasti. Esikoinen oli isälle kaikki kaikessa. Sitten vähemmän ja vähemmän. Elatusta ei ole varaa maksaa kun uusi talo ja lapset.
Enää tapaa silloin tällöin, ei saa soittaa ei viestiä ettei uusi vaimo suutu. Ei saa tervehtiä jos tulee vastaan tai tulee jälkeenpäin haukkumaviestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti aika tyypillinen suomalainen mies. Minunkin lapselleni kävi noin.
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Kysymys - Millainen isä hylkää lapsen?
Vastaus - Afrikkalainen mies.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 22:59"]
Joskus on vaan uudelle parisuhteelle helpompaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kuin lähtee säätämään exien ja aiemman liiton lasten tapaamisten ja isovanhempien ym. juttujen kanssa. Voi kuullostaa julmalta, mut lapset tottuu muutoksiin ja unohtaakin pian, jos ei tapaa. Mä oon mieheni kanssa aikoinani tehnyt periaatepäätöksen, että hän ei enää tapaa hänen edellisen suhteen lapsia siinä vaiheessa kun me muutettiin yhteen. Mies itse koki et niin on helpompi, että saa keskittyä siihen perheeseen mikä meillä tulee olemaan. Kaikkeen tottuu!
[/quote]
Enpä ole yhtä kuvottavaa ämmää täällä vähään aikaan kohdannut. You are pure E-V-I-L.
Uudelle parisuhteelle helpompaa? Lapset kyllä unohtaa isänsä? Olet sydämetön narttu. Ja lasten isä kelvoton tohvelieläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet tutustunut aitoon luonnevikaiseen mieheen niin lapset ovat miehen puheissa todella haluttuja ( tätä toistaa jatkuvasti ) kunnes todellisuus alkaa. Homma menee niin että niin kauan kuin rouvalla on rahaa mies pyörii mitä ihmeellisimmin selityksin porukassa mukana ( vanhemmuutta ei tietenkään ole vaan selityksiä ). Kun rahaa ei enää ole ( mies on nk. putsannut naisen selän takana koko pesän ), mies häipyy tyystin. Elatusmaksut jäävät maksamatta ja nainen pärjää miten pärjää. Kuvioon kuuluu täysvastuuttomuus ja jatkuva valehtelu lapsille kunnes ne aikuisina huomaa että kaikki mitä " isä " puhuu onkin täyttä valetta. Semmoista.
Jos ei ole hoitanut lasta syntymästä asti eikä sidettä ole lapseen niin ymmärrettävää, että isä jatkaa omaa elämää eron jälkeen. On helpompaa olla kiintymättä lapseen jota näkisi vain niin harvoin ja vähän. Jos hän myöhemmin saa esim. naimisissa ollessa lapsen niin kiintymyssuhde tulee todennäköisimmin ja siinä ollaan mukana täysillä alusta asti.
Voi myös olla että lapsi on ollut kaikista läheisin eron myötä etävanhemmaksi joutuneelle ja että pari päivää 2 viikon välein vain satuttaa. Se ilo molemmille kun pääsee yhteen ja itku ja suru kun vanhempi taas jättää lapsen silmissä. Joskus isä voi hoitaa lapsen lähes kokonaan ja silti eron jälkeen jää etävanhemmaksi.
Sama toimii myös toisinpäin.
On kamalaa kuinka ihmiset haukkuvat toisia tietämättä mitään heidän elämästä ja tunteista.
Sitten on niitä vanhempiakin jotka vahingoittavat lapsiaan. Silloin lapselle on parasta, ettei näe lainkaan kuin joutua uhriksi edes aina satunnaisesti kun aikuisen kontrollI pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes jokainen suomalainen mies jonka tunnen.oksettavaa.
Ei ne pienet lapsetkaan halua kotoaan lähteä päiviksi ja öiksi toisen vanhemman luo, jos ei heille ole läheistä suhdetta tullut ja asu lähellä. Lapset saattavat vain itkeä lähivanhemman ikävää ja pelätä ja ei onnistu suhteen luominen enää eron jälkeen.
Jos lapsi on esim. vauva ja ero tulee niin eihän se lapsi voi edes olla isänsä luona ja jos huonot välit äidin kanssa niin ei voi tavata vauvan kotonaankaan.
Joskus se on parasta lapsellekin. Eri asia jos on side ja lapsi haluaisi tavata tai haluaa vanhemmiten tavata toista vanhempaa. Silloin olisi hyvä jos saisi tavata häntä. Ei niitä tapaamisia tarvitse olla usein, jotta on osa lapsen elämää kuten esim. monet sukulaiset jotka muistavat juhlapyhinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Yhdestäkään tälläisestä en ole kuullut, jos ei sitä naimisissa olevan naisen raskaaksi saattanutta jääkiekkoilijaa ei oteta huomioon. Minun äitini lupasi isälleni, ettei tarvitse edes elareita maksaa, jos vain lastaan tapaa. Ei tavannut. Ei tosin maksanut niitä elareitakaan.
Vaikka äiti tekisi mitä, se ei ole syy isälle hylätä lapsensa. Ainoastaan oikeuden päätös voi kieltää isää tapaamasta lastaan ja silloinhan isä ei ole hylännyt. Olisiko aika lopettaa se redpill-uskovaisuus ja kohdata ihan tosiasiat? Millainen äiti hylkää lapsena, vaikka lapsen isä olisi kiusannut, pompottanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut ja kertonut muunneltua totuutta? Ei monikaan. Tosiasia on se, että miehet aika yleisestikin hylkäävät oman lapsensa, naiset harvemmin.
Simpansseillakin on yli 99% geeneistä samoja kuin ihmisillä. Se, että lapsella on hieman enemmän samoja geenejä ei muuta kaikkia ihmisiä rakastaviksi iseiksi ja äidiksi.
En ymmärrä miksi asia vaivaa muita, jos toisen ihmisen lapsi ei näe toista biologista vanhempaansa. Miksi se muita haittaa. Ette tiedä taustoja ja joskus on parempi, että lapsen ei tarvitse nähdä häntä. Jos lapsi haluaa tavata niin hyvä, jos tapaa.
Keskusteluissa kaikki vanhemmat hyvistä aviopuolisoista ja vanhemmista, väkivaltaisiin, pedofiilileihin ja alkoholisteihin lasketaan samoiksi hyviksi vanhemmiksi, joita ilman lapsi ei voisi elää. Asioita ei voi sotkea ja muita arvostella kun ei tiedä taustoja. Eikä se asia edes muille kuulu. Ei se lapsi ja hänen vanhemmat ole Suomen kansalle velvollisia kertomaan suhteestaan.
Ei adoptoitu lapsi kärsi geeniperimästään ja tarvitse biologisia vanhempiaan. Miksi siitä geeniperimästä tehdään niin iso asia. Tärkeintä, että lapsilla on rakastavia ihmisiä jotka ei ikinä satuta.
On lapsia jotka elävät pelossa toisen vanhemman vuoksi ja eron jälkeen eivät halua tavata heitä. Toinen huoltaja pääsee turvaan, mutta pieni pelkäävä ja hysteerisenä itkevä lapsi pitäisi väkisin viedä yhä sellaisen ihmisen luo. Se olisi sen vanhemman hyvä teko, kun ei pakota lasta luokseen, jos lapsi ei halua tulla.
En edes kutsuisi lapsiaan satuttaa vanhempia iseiksi ja äidiksi saati edes vanhemmiksi.
Ystäväni on adoptoitu väkivaltaisilta biologisilta vanhemmilta eikä hän ole ikinä halunnut heitä tavata (vaikka olisi saanut tavata) eikä ikinä ikävöi heitä.
Geeneillä ei ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sperman ja munasolun luovuttajatkin ovat isejä ja äitejä. Pitääkö heidän geenien vuoksi tavata lapsiaan. Onko lasten elämä pilalla, jos hän ei tapaa mahdollisesti enemmän itsensä näköisiä ihmisiä. Jotkut sopivat, että 16 vuotiaana lapset voivat mielenkiinnosta tavata heidät halutessaan, mutta ei pakko. Ja se on ok.
Nykyään ihmiset harrastavat seksiä ihmisten kanssa joita ei rakasta ja ovat huonossa suhteessa, kun eivät ole löytäneet parempaa. 3% mahdollisuus ehkäisyssä on iso mahdollisuus saada lapsia.
Niin kauan kun ihmiset tekevät näin niin syntyy lapsia, joita ei ole kumpikaan tai toinen toivonut. Ei ne lapset ole samassa tilanteessa kuin toivotut rakkaudesta syntyneet lapset.
Sitten on vielä raiskauksen seurauksena tulleet lapset. Onko se hylkäämistä, jos lapsen biologinen isä ei tapaa raiskaamansa naisen tai alaikäisen tytön lasta, joka on raiskauksen tulos? Onko se oikein lapselle ja äidille, että heidän pitää tavata häntä? Äiti ei voi lopettaa vihaamasta lapsen isää ja kärsisi samat traumat ja flashback:t tapahtuneesta aina uudelleen kun tapaisi hänet. Lapsi vaistoaisi sen pelon ja surun ja varmasti joskus äiti kertoisi lapselle, kun hän ymmärtää asian, totuuden. Jos lapsi ei halua tavata oman äitinsä raiskaajaa niin pitääkö hänen tavata häntä?
On myös paljon väkivaltaisessa suhteessa raiskattuja naisia, jotka saavat sen seurauksena lapsen, jos he eivät usko abortin olevan oikein. Hyvä vain jos sellainen "isä" pysyisi poissa lapsen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kärsinyt raiskauksesta ja saanut lapsen, jota pahoinpitelijäni nyt vuosien jälkeen haluaa tavata. Lapsi ei halua. Itselläni ei ole mitään hyvää sanottavaa hänestä enkä ala valheita kertomaan hänestä lapselle. Vihaan häntä yli kaiken ja pieninkin asia joka muistuttaa hänestä tuo kaikki traumat mieleen ja voin vain itkeä ja toivoa, etten enää ikinä joudu häntä näkemään eikä lapseni, koska se mies on täysin paha. Hän ei kadu tekojaan eikä ole pyytänyt niitä anteeksi vaan uhkailee vain oikeuksillaan geeniensä vuoksi. Lapsen mielipiteestä ja hyvinvoinnista hän ei välitä.
Pistää vihaksi kuulla kuinka jotkut ajattelevat että, kun hän on biologisesti lapsen isä niin lapsen olisi pakko häntä tavata. Ei ole! Ja kuinka joidenkin mielestä geeni perimä tekee hänestä tasapuolisen isän rakastavan perheenisän kanssa.
Isä porukat puolustavat kaikkia raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja pedofiilejä ja heidän oikeuksia. Ei lasten hyvinvointia ja etua.
Kun lapsi ei halua tavata niin se on äidin vika eikä biologisen isän tekojen. Eihän pelkäävä äiti voi edes itkemättä puhua lapselle hänen biologisesta isästä. Noista asioista ei pääse ikinä yli, jos pitää tavata pahoinpitelijää ja lapsi huomaa sen tuskan mitä tämä mies hänelle aiheuttaa. Kun teot ovat tarpeeksi pahoja niin parempi kun tekijä pysyy poissa!
Olet erittäin kylmä, itsekäs ja empatiakyvytön ihminen. En soisi sinulle lapsia.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:35"]
Herätään myös toiseen todellisuuteen ja kysytään, mitä lapsen äiti on tehnyt sen eteen, että isä on tehnyt niinkin kovan ratkaisun? Kiusannut, pomputtanut, taloudellisesti hyväksikäyttänyt, mustamaalannut, kertonut kuunneltua totuutta? Varmasti hylkääjä-isissä on narsistisia kusipäitä, mutta on myös niitä, joilla ei ole äidin tekojen takia muuta mahdollisuutta.
Meillä lapset tapasivat isäänsä sovitun joka 2. viikonloppu + yksi viikkotapaaminen lisäksi myös muina iltoina; silloin tällöin isä tuli hakemaan vaikkapa vain pyöräilemään kanssaan tms. Sitten isä löysi uuden naisystävän jolla oli lapsia ja siihen loppui kaikki ylimääräinen omien lasten tapaaminen. Isä ei ottanut omia lapsia mukaansa kun meni äitiään, eli lasten mummia, tapaamaan vaan vei sinne naisystävänsä lapset. Mummilaan on matkaa, joten lapset eivät liian usein mummiaan näe. Lapset eivät enää saa sekuntiakaan aikaa vain isänsä kanssa, vaan siinä on liimaantuneena tämän uuden naisen lapset JA se uusi nainen koko ajan. Mulle on ihan sama missä munaansa uittaa, mutta olisi mukavaa jos viettäisi oikeasti aikaansa omien lastensa kanssa sen vähän mitä voi. Ja kun suurin itku tässä on tullut lapsilta juuri siksi ettei isällä enää ole heille aikaa tai he eivät saa enää tehdä asioita isänsä kanssa kun siinä pitää olla KOKO ajan joku niistä naisystävän lapsista tai sitten se naisystävä mukana. Lapset kaipaavat isänsä kanssa vietettyä aikaa. Lisäksi naisystävän tultua kuvioon kaikki hankaloitui muutenkin, enää ei exän kanssa pysty keskustelemaan mistään lapsiin liittyvästä kasvotusten koska "nykyinen ei halua että me keskutelemme ilman että hän tietää mistä puhutaan". ... veti aika sanattomaksi. Mutta itsepä hän on naisensa silläkin kertaa valinnut, toivottavasti tajuaa ajoissa ryhdistäytyä ja viettää aikaa lastensa kanssa enemmän. Kun lapset vielä haluavat sinne mennä, kohta vanhinkin on jo niin iso ettei sitä enää hirveästi kiinnosta lähteä isälleen. Enkä mä aio pakottaa, kyllähän nuo kotona saavat olla.
Outo tuo mummolajuttu. Meille tuli miehen kanssa yhdessä vaiheessa isompi kriisi ja oli todella hilkulla ettei mennyt iittalat jakoon.
Mies oli pari yötä äitinsä luona, jotta saatiin molemmat hengitystilaa. Anoppi sitten tuli käymään ja pyysi, että kävi miten tahansa, niin ettei hän menetä lapsenlastaan elämästään.
Että jännä jos viimeistään mummo ei ala kysellä lapsenlapsen perään. Toisaalta taas, jostainhan se tunnekylmyyskin tietty opitaan...
Meillä myös mies unohti kokonaan lapsensa. Lapsi oli 9 vuotas erotessamme. Noin vuoden tapasivat, siis lapsi kävi isänsä luona omatoimisesti pyörällä. sitten n ollut aivaan hiljaista, ei soita, ei muista synttäreitä, ei edes joulukorttia. Olimme naimisissa 10 vuotta. Ero ei ollu riitaisa, autoin häntä uuteen alkuun, ostin hänelle jopa asunnon kalliilta paikalta . Hän oli hyvin väkivaltainen juodessaan. Hän on myöhemmin juonut jo omaisuutensa. Nyt aikuinen lapsi kuitenkin käy hänen luonaan ja tapaa näin lapsenlapsiaan. Ei koskaan maksanut elatusmaksujaan. Juominen on kai loppunut ?.
En voisi kunnioittaa miestäni enkä elää hänen kanssaan jos hän ei huolehtisi aikaisemman liiton lapsistaan yhtä hyvin kuin meidän yhteisistä.
Sellainen isä joka on uuden naisystävän tossun alla. Ja naisystävä sanoo että teini on kasvatettu väärin.
Jos tämä on totta niin aivan järkyttävää!