Huonoin lääkäri jolla olette käyneet

Jos tässä alkaisi kaikkien nimiä luetteloimaan, aika äkkiä oltaisiin oikeussalissa. 

Pari vuotta sitten, yksi nolo ulkomaalainen lääkärinplanttu (terv. keskus), joka ei ymmärtänyt mitään mitä sille selitin. Enkä itse ymmärtänyt sen hoono soomi sönkötystä.

Lähdin pois ja varasin uuden ajan suomenkieliselle lääkärille.  Eihän tollasesta tule yhtään mitään, jos ei kommunikointi pelitä. Pah!

Töölön Mehiläisessä eräs jäykkä, sarjakuvamaisen klisheinen "tohtorismies", joka oli todella riidanhaluinen ja ilkeä, eikä suostunut auttamaan psyykepuolen ongelmassa. Kaiken huipuksi merkkasi vielä niin, etten saanut euroakaan Kela-korvausta käynnistä!

Kävin vanhemmalla miesgynellä, olin raskaana ja pahat hiivatulehduksen oireet (en voinut istua paikoillani hetkeäkään). Ei määrännyt lääkettä koska raskaana ei hänen mukaansa saa ottaa tai vahingoittaa kuulemma sikiötä. Lisäksi kyseli epäillen josko mies käy vieraissa. Täh? Oli eka hiivatulehdukseni eli en itse tajunnut mistä kyse. Totesi vain, että voi voi ja odota synnytystä. Valelääkäri? Neuvolalääkäri sitten auttoi heti kun valittelin loppuraskauden neuvolassa.

Huonoin lääkäri oli hän, joka veti herneet nenäänsä kun en tuntenut opiskelupaikkakunnallani asunutta hänen keski-ikäistä kaveriaan joka on/oli? kodinkonekauppias. Lääkärillä ei tullut millään mieleen sellainen vaihtoehto etteivät nuoret lukiolaistytöt käy tavallisesti sellaisissa kaupoissa tai ole kiinnostuneita keski-ikäisistä miehistä.

1980-luvulla yksi lääkäri tuli ensin vastaanotolle reilusti myöhässä ja tullessaan oli niin kovassa krapulassa että vanha viina haisi oikein kunnolla. Heikko esitys.

Synnytyksen jälkitarkastuksessa naislääkäri. Kyseli mitä kuuluu eikä tyytynyt ei-vakuuttavaan "ihan ok" -vastaukseen. Kun kertoin sitten enemmän ärsytyksen aiheita valitteli lopussa, että aika on jo ylittynyt. Kun kerroin ulkomaalaisesta miehestäni ja siitä, että hänellä on muitakin lapsia, lääkäri naureskeli, että kuinka monta vaimoa miehelläsi oikein on siellä kotimaassaan... oletti automaattisesti, että kierukka laitetaan kysymättä edes mielipidettäni. Ei laitettu! Kysyi kuin idiootilta, että tiedänhän milloin on ovulaatio. Kun kerroin, että jälkivuotoa on vielä, hän sanoi minun olevan kärsimätön (oma tulkinta, kunhan totesin). Kuulemma minulla on epärealistiset odotukset joistain asioista. Lateli omia käsityksiään siitä kuinka synnyttänyt nainen on muka saastainen islamin ja mieheni kulttuurin mukaan... Ja sille lehmälle piti vielä jalat noiden asiattomuuksien jälkeen. Ronkki alapäätä ehkä muutaman sekunnin. Ei kommentoinut mitään. Kysyin onko kaikki ok. Ilmeisesti oli. Aivan järkyttävä kokemus! Todellakin sai palautetta jälkikäteen.

Menin tk-lääkärin vastaanotolle epämääräisten oireiden, mm. pitkittyneen nuhakuumeen ja väsymyksen takia. Diagnoosi: kissa-allergia. Oikea diagnoosi erikoissairaanhoidon puolelta muutamaa viikkoa myöhemmin: keuhkoveritulppa, sydämen vajaatoiminta. Reseptit piti käyttää uusittavana tällä tk-lääkärillä vuosittain ja aina niissä oli jotain väärin: uusittu vääriä lääkkeitä, jätetty oikeat uusimatta, väärä annostus jne. Luulisi että kymmeniä vuosia tk-lääkärinä toimittuaan ihminen osaisi edes uusia reseptin. Lopulta anoin omalääkärin vaihtoa.

Kuka ihotautilääkäri, minullakin huonoin kokemus oli hesalaisesta, arvostetusta lääkäristä. ja on proffa,,,

1. Lääkäri määräsi kahta lääkettä. Toisessa oli vahvuus väärin ja toinen oli joku huippuhankalasti tilattavissa oleva. Apteekissa selvisi että en saa mitään lääkettä, joten bumerangina takaisin lääkäriasemalle. Lääkäri ei enää ehtinyt samana päivänä korjata reseptiä, joten jouduin tulemaan seuraavana päivänä hakemaan reseptin.

2. Gynekologi diagnosoi keskenmenon. Mitään oireita ei ollut. Diagnoosi tuli pelkästään ilmoittamani keskimääräisen kk-kierron mukaan. Olin kuitenkin syönyt  lääkkeitä jotka pidentävät kiertoa tai kuukautiset voivat jäädä välistä ja tätä lääkäri ei viitsinyt ottaa huomioon. Vajaa viikko myöhemmin olin menossa hakemaan kohduntyhjennyslääkkeitä ja todettiinkin että kohdussa on hyvinvoiva alkio.

3. Diagnosoitiin angiina useampaan otteeseen peräkkäin. Lääkkeet eivät auttaneet. Muutaman päivän päästä uudelleen toiselle lääkärille joka lähetti suoraan sairaalaan. Siellä tippaan (elimistö kuivunut viikkojen sairastamsen takia koska kivun takia oli hankala juoda), tulehdusarvot pilvissä, maksa-arvot kuin juopolla. Mulla oli massiivinen kurkkupaise joka leikattin saman tien.

Pakko kyllä nyt kehaista mieslääkäreitä, joita aina yleisesti sätitään. Ajattelevat rationaalisesti ja heti vo:n jälkeen todella tapahtuu jotakin konkreettista. Laittavat siis heti tuulemaan. Naislääkärit tuntuvat ajattelevan vo:lla lähinnä perhettään ja potsku menee siinä sivussa, jos menee. Joten mieslääkäreitä vain mulle, iästä  viis. Koskee myös hammaslääkäreitä.

Huonoimpia ovat aina vähättelevät, ylimielisesti käyttäytyvät ja alentuvasti asiakkaita/potilaita kohtelevat lääkärit. Enpä siis enää rahasäkkejäni heille kanna.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 20:04"]

Pakko kyllä nyt kehaista mieslääkäreitä, joita aina yleisesti sätitään. Ajattelevat rationaalisesti ja heti vo:n jälkeen todella tapahtuu jotakin konkreettista. Laittavat siis heti tuulemaan. Naislääkärit tuntuvat ajattelevan vo:lla lähinnä perhettään ja potsku menee siinä sivussa, jos menee. Joten mieslääkäreitä vain mulle, iästä  viis. Koskee myös hammaslääkäreitä.

Huonoimpia ovat aina vähättelevät, ylimielisesti käyttäytyvät ja alentuvasti asiakkaita/potilaita kohtelevat lääkärit. Enpä siis enää rahasäkkejäni heille kanna.

[/quote]

Ajatteletko säkin (naisena?) töissä vain perhettäsi? Jos et, niin älä sitten yleistä!

Kieltämättä ajattelen, eritoten jos jotain problematiikkaa on käsillä.

-Keski-ikäinen naislääkäri nauroi kun kerroin loukkaantuneesta olkapäästä ja alkoi kysellä kilpirauhasesta.

-Ulkomaalainen mieslääkäri laittoi lähetteen kirurgiselle ikävän kosmeettisen vaivan takia. Plastiikkakirurginainen pisti riisuutumaan opiskelijatytön katsellessa etäisyydeltä ja totesi, ettei tarvitse leikata kun vaiva on "kosmeettinen" ja suositteli psykiatria. Useita vuosia myöhemmin olin muuttanut kauas toiseen kaupunkiin ja pääsin lopulta leikkaukseen. Yllätys oli melkoinen kun sama akka tuli taas tenttaamaan mielenterveydestä. Leikkaus saatiin silti tehtyä.

-Isompi lääkärijoukko, tosin muiden lääkärien hulluna pitämä keski-ikäinen naislääkäri pääosassa, piti minua 9kk pakkohoidossa psykiatrisella alaikäisenä ja diagnoosit piti myöhemmin kumota yliopistokaupungin lääkärien toimesta.

-Mies 29v-

Monta huonoa olen kohdannut.

Esim lääkäri määräsi herpekseen kortisonia joka on ehdoton NOU NOU!!! ja pahentaa todellakin vain tilannetta (kun heittäisi bensaa tuleen).

Mutta olin sairaalassa jossa vanhus ( noin 8 eri lääkettä käytössä ) kertoi osaston lääkärille (kun lääkäri katsoi lääkelistaa mitä asiakkaalle pitää sairaalassa ollessa antaa), että hän oli ulkomaalaistaustaiselle lääkärille puhunut aikaisemmin että sydämessa on jotain häikkää, että rinnasta ahdistaa...

Lääkäri oli sitten sydänlääkkeiden määräämisen / tarkistamisen tilalle määrännyt vanhukselle (henkistä) ahdistusta lieventävää mielialalääkettä.

Varmaankin se gyne, joka ei tehnyt sterilisaatiota endometrioosileikkauksen yhteydessä. Olin siis 36v. kahden lapsen äiti. Kerroin vastaaotolla haluavani endometrioosileikkauksen yhteydessä sterilisaation, tyyppi vaan höpötteli omiaan ja kysyi olenko varma etten enää haluaisi lapsia? Kerroin olevani varma.

Menin leikkauksen jälkitarkastukseen nuoremmalle nais- gynelle,joka selosti leikkauksen kulkua minulle. Kysyin miksei mainitse sterilisaatiosta mitään? Kertoi ettei sterilisaatiota oltu tehty?! Pahoitteli kovasti ja oli nolona.( siis kollegansa puolesta)

Nyt olen jo lähes isoäiti- iässä ja lapsiluku on pysynyt kahtena.

En viitsinyt nostaa tapahtuneesta haloota.Toista kertaa en kuitenkaan mennyt unohtelevalle gynelle.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2014 klo 19:47"]

Kuka ihotautilääkäri, minullakin huonoin kokemus oli hesalaisesta, arvostetusta lääkäristä. ja on proffa,,,

[/quote]

Lapsen jakoihin ilmestyi kutisevia renkaita ja vein hänet Helsinkiin ihotautilääkärille (joku oikein specialisti olevinaan)... katsomatta lasta, totesi erittäin ylimielisesti kyseessä olevan "atopinenihottuma".

Kortisoonit eivät auttaneet ja muutaman viikon päästä koululääkärin tarkastuksessa, lääkäri totesi läikkien olevan ihan muuta kuin atopistaihottumaa.

Töissä ollessa sain jalkani todella kipeäksi, en pystynyt kävelemään ilman silmitöntä kipua ja itku tuli aina kun sattui niin paljon. No, menin lääkäriin ja virolainen lääkäri sanoi vain että jalka on rasittunut ja mulla on huonot kengät (ei todellakaan ollut) ja levolla parantuu. Antoi kolme päivää sairaslomaa ja sen jälkeen olisi pitänyt lähteä töihin. Kysyin vielä lääkäriltä kun olin tietenkin googletellut itsekseni etteikö tämä kipu voisi johtua jännetulehduksesta kun oireet täsmäsi ja jalkakin rutisi.. Lääkäri sanoi vain ettei siinä mitään jännettä ole joka voisi tulehtua. En saanut edes reseptiä vahvemmille kipulääkkeille, käsikauppalääkkeistä ei ollut mitään hyötyä, kipu oli aivan kamala.

No, kolmen päivän jälkeen jalka oli ihan yhtä kipeä ja sain komennuksen röntgeniin jossa kuvasivat jalkapöytäni. Illalla sitten lääkäri soitteli ja oli vähän vaivaantuneen oloinen kertoessaan että jalassani oli kuin olikin jännetulehdus... Enkä silti vieläkään saanut vahvempia tulehduskipulääkkeitä.

Ihotautilääkäri joka oli minusta huono,on nainen ja ottaa vastaan Dextrassa.

Mulla oli pitkään virtsatientulehdus joka uusi monta kertaa. Menin taas jälleen tuskastuneena tkseen ja vastassa oli tietysti inhottava keikkalääkäri. Kysyin sitten että mistähän tää harvinaisen ikävä vaiva saattais johtua niin vastaus oli "rakas ystäväni mistä minä voisin sen tietää?" Veti sanattomaks.